Kirjoittajan arkistot:Liisa Ilomäki

9.12. klo 14-16 tuloksia Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeesta

Niin vain alkaa hankkeemme Opettajana virtuaaliluokassa olla loppusuoralla. Vuoden 2017 syksyllä aloitimme ja tämän vuoden lopussa päätämme, kaikkiaan siis 2,5 vuotta intensiivistä toimintaa. En vielä tee yhteenvetoa tai kiittele ketään – ne sopivat viimeiseen blogitekstiin – mutta mainostan päätöstilaisuuttamme:

Pidämme hankkeen päätöstilaisuuden 9.12. klo 14-16 ja siihen voi osallistua sekä Tiedekulmassa ihan elävänä tai sitten, virtuaalihanketta kun pyöritetään, tietysti virtuaalisesti. Puhujina lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kyösti Värri Kuntaliitosta, lehtori Salli Nurminen, palvelupäällikkö Jukka Oksa Tutorhousesta sekä tutkijat Minna Lakkala ja Liisa Ilomäki Helsingin yliopistosta.

Voit ilmoittautua: anne.burman@helsinki.fi tai hellin.robinson@helsinki.fi

Tervetuloa mukaan!

Opettajana virtuaaliluokassa – linkkejä toimintaamme

Opettajana virtuaaliluokassa on esillä HY+n blogissa: https://hyplus.helsinki.fi/opetus-virtuaaliseksi-yha-yleisempi-ratkaisu/

Hankkeessa syntyneitä suunnittelumalleja on esillä Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen Avointen oppimateriaalien edistäminen -portaalissa: https://aoe.fi/  Suunnittelumallit ovat standardeja ratkaisuja yleisiin ongelmiin, siis meidän hankkeessamme virtuaaliopetuksen ongelmiin. Olemme hankkeen aikana tehneet kymmenen mallia ja tänä syksynä niitä tehdään vielä lisää. Portaali on toistaiseksi demo, mutta tämän vuoden lopulla siitä tulee ensimmäinen varsinainen versio.

 

European Schoolnetin vieraana Brysselissä

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten alkutunnelmieni opettajana Digiluokassa. Tuntuu siltä, että
Digiluokka on vienyt minua kohti useita eri haasteita ja onnistuneita kokemuksia,
viimeisimpänä SPW29- seminaari Brysselin Future Learning Labissa.
Me 30 Europeana DSI-4- projektin voittajaa pääsimme tutustumaan tulevaisuuden
luokkatilaan, jossa oli oma nurkkauksensa interaktiiviseen toimintaan, esittämiseen,
tutkimiseen, luomiseen, jakamiseen ja kehittämiseen. Workshopin tarkoituksena oli kehittää
Europeana-sivustoa ( https://teachwitheuropeana.eun.org/ ) , johon jokainen osallistuva
opettaja oli tehnyt vähintään yhden tuntisuunnitelman ja testannut toisen tuntisuunnitelmaa.
Meillä Suomessa tuntisuunnitelman teko minuutin tarkkuudella muistutti auskultointivuosista,
mutta muuten pedagogisesti ihan perustyöltä, joten tuotimme luontevasti useampiakin
suunnitelmia.

Minun Digiluokan suunnitelmani pelillisestä tunnista RAB38-kurssille herätti kiinnostusta
Brysselissä. Niinpä ohjaajani Niina Väntänen Kallion lukiosta tuli tekemään kurkistusvideota
Digiluokasta minun pitäessäni tämän kurssin oppituntia. Video tulee jakoon syksyllä
eurooppalaisille kollegoille. Vielä ei Euroopan tasolla olla valmiita näin suureen digiloikkaan
eli opettamiseen kasvokkain virtuaaliluokassa, koska vielä painiskellaan ihan perusasioiden
kanssa, kuten mikä on opettajan ja opiskelijan rooli, mitä digiteknologiaa käytetään (jos
ylipäätänsä on nettiyhteyksiä ja koneita), jne. Europeanan tuntisuunnitelmissa pääpaino
näytti olevan historiassa ja taiteessa, ilmiöpohjaisessa opetuksessa tieteen alalla (STEM =
science+technology+engineering+mathematics), robotiikassa sekä virtuaalitodellisuudessa.
Tarkkaan listattiin käytössä olleet 2000- luvun digitaidot, käytetyt nettimateriaalit, kuten
Europeana-materiaali, sekä tekijänoikeudet. Moni opettaja oli osallistunut Europeanan omiin
MOOCeihin, joissa oli rohkaistu käyttämään sivustoa opetuksessa ja vakuuttamaan omia
rehtoreita sivuston käyttökelpoisuudesta.

Minun tuntisuunnitelmani liittyivät puhtaasti ranskan ja englannin kielen oppimiseen, mutta
niissä oli lisävivahteena eurooppalainen kulttuuriperintö. Koska meillä Suomessa saamme
vapaammin toteuttaa opetussuunnitelmaa ja rehtorimme ja johtajamme luottavat meihin, oli
minun helppo keksiä luovia tapoja hyödyntää Europeanaa opetuksessa. Brysselissä sain
monesti selittää, miksi suomalainen koulusysteemi on toimiva, ja siksi sain myös kollegoilta
pyyntöjä tulla job shadowing Suomeen. Verkostoituminen oli ehdottomasti workshopin
parasta antia. Ehkäpä ensi lukuvuonna job shadowing -kollegani tulee tutustumaan myös
Digiluokan oppituntiin?

Sari Hopeakoski,
Helsingin medialukion ranskan ja englannin lehtori
TutorHousen Digiluokan ranskan opettaja

Sari Hopeakoski valittiin kehittämään tuntisuunnitelmia muille opettajille

Sari Hopeakoski, Digiluokan aktiivinen ranskan opettaja (ja Helsingin Medialukion englannin ja ranskan kielen opettaja) on valittu Brysseliin Europeana DSI-4 projektin työpajaan kehittämään valmiita tuntisuunnitelmia muiden opettajien käyttöön ja verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa. Sari valittiin kolmen tuntisuunnitelman perusteella, joista yksi oli erityisesti Digiluokan RAB38-kurssille suunniteltu pelillinen kokonaisuus eurooppalaisesta urheiluperinnöstä ( L’Héritage du sport): https://learningapps.org/display?v=pgahtww0j19

Sari itse kommentoi näin: ”Työni Digiluokassa ja aktiivinen osallistumiseni ”Opettajana virtuaaliluokassa”-hankkeeseen on tukenut ja vahvistanut opettajuuttani ja saattanut minut osalliseksi moniin uusiin haasteisiin, aina Brysseliin asti!”

Onneksi olkoon, Sari! Hieno saavutus!

Vieraana virtuaaliluokassa

Toukokuun lopussa oppilaat ja opettajat alkavat väsyä. Kuka enää jaksaa panostaa mihinkään? Tähän epäkiitolliseen aikaan päätin tutustua Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeen oppitunteihin Digiluokassa. Pääsin seuraamaan Sari Hopeakosken lukion ranskan oppitunteja toukokuisena iltana. Yllätyin todella positiivisesti: täällä ei ollut merkkiäkään kevätväsymyksestä! Sekä opettaja että oppilaat olivat innokkaina toimessaan. Tunnilla vallitsi mukava tunnelma. Ranskan kieli innosti selvästi oppilaita vielä iltamyöhäänkin opiskelemaan politiikan vaikeaa sanastoa.

Virtuaalinen oppitunti tuo aivan eri puolilla Suomea asuvat opiskelijat samaan opetusryhmään tietokoneen äärelle. Kotoa käsin opiskelijat näkevät ja kuulevat toisensa ruudun ääressä. Oppitunti yllätti vierailijan monipuolisuudellaan. Kyseessä oli opettajan mukaan ihan perustekstitunti, mutta siinä keskusteltiin pareittain, luettiin tekstejä, kuunneltiin niitä ja tarkastettiin tehtäviä, jotka näkyivät myös tietokoneen näytöllä samanaikaisesti. Välillä katsottiin itsenäisesti video, jonka ajaksi opettaja käynnisti ajastimen. Kun aika loppui, palattiin taas yhteiseen istuntoon. Videon katselu yksin liittyy siihen, ettei opettajalla ole oikeutta näyttää Youtube-videoita ryhmälle, koska sitä pidetään julkisena esittämisenä, mutta linkin kautta opiskelija voi sitä itsenäisesti katsoa. Tämä toi kuitenkin samalla oppituntiin mukavaa rytmitystä. Oli pieni hetki aikaa työskennellä ihan itsenäisesti. Sen jälkeen koottiin valkotaululle videosta poimittuja sanastohavaintoja. Todellakin: virtuaalioppitunnillakin voidaan käyttää valkotaulua! Opettaja pystyy myös jakamaan osallistujat pienryhmiin työskentelyn aikana. Hänellä on lisäksi mahdollisuus kommentoida pikaviesteillä vaikkapa oppilaiden parityöskentelyn aikana mm. kielioppiasioita.

Virtuaalisella oppitunnilla on pakko keskittyä koko ajan. Isossa ryhmässä koulussa oppilas voi helposti unohtua näpräämään kännykkäänsä, mutta kun olet ruudulla näkyvissä, se tuntuisi todella epäkohteliaalta. On hienoa, että nykyteknologia mahdollistaa oppilaille sen, että he voivat virtuaaliluokassa opiskella esimerkiksi harvinaisempia kieliä, joiden opiskeluun ei omassa koulussa ole riittävästi oppilaita opetusryhmän muodostamiseen. Virtuaaliopetus tasa-arvoistaa opiskelijoita kotipaikkakunnasta riippumatta.

Oppilaat, joiden tuntia seurasin, kertoivat, että he osallistuvat ensi syksynä ranskan kielen ylioppilaskirjoituksiin. He ovat opiskelleet koko oppimäärän virtuaalisilla oppitunneilla. He ovat pioneereja, mutta tämänkaltainen digiluokassa opiskelu on varmasti tulevaisuudessa yhä tavallisempaa.

 

Arja Kangasharju

Espoolainen yläkoulun äidinkielen ope

Esityksiä virtuaaliluokasta LinguaPeda2019 -seminaarissa

Perjantaina 17.5. kokoontui kielten opetuksen ammattilaisia Helsingin yliopistoon LinguaPeda2019-seminaariin. Myös virtuaaliluokkahankkeemme oli hienosti esillä: Lasse Ehnrooth ja Sari Hopeakoski kertoivat tosi kiinnostavia arviointikäytäntöjä ja itse kerroin tutkimustuloksia opiskelijoiden ja opettajien kokemuksista, joita olemme Minna Lakkalan kanssa koonneet. Lisäksi Päivi Virkkunen Helsingin yliopiston Väiski-hankkeesta kertoi fonetiikan opetuksen tuesta suullisen kielitaidon oppimiseen ja käytti esimerkkinä meidän hankettamme.

Tässä linkit esityksiin:

Linguapeda 2019, Digiluokan arviointiprosesseja Ehrnrooth ja Hopeakoski

LinquaPeda2019 Ilomäki ja Lakkala

Linguapeda2019_Päivi_Virkkunen

Ja kuvia:

Lasse Ehnrooth ja Sari Hopeakoski

Päivi Virkkunen

Liisa Ilomäki

Digiluokan tutkimustuloksia esillä ITKssa

Esittelimme Minna Lakkalan kanssa Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeen tutkimustuloksia Aulangolla, ITK-konferenssissa. Oli tosi kiva päästä kertomaan, miten opiskelijat ja opettajat ovat kokeneet opiskelun ja opettamisen. Yleisöäkin oli mukavasti.

Tässä esitys: Digiluokka ITK2019

Jukka Oksa otti kuvat niin esittäjistä kuin yleisöstä.

Opiskelijan kokemus virtuaalisesta opiskelusta

Suoritan kaksoistutkintoa, jonka vuoksi minun pitää käydä virtuaalitunteja tietyistä aineista, ja digiluokassa käymäni englannin kurssi oli ensimmäinen kokemukseni digitunnista. Ennen ensimmäisen tunnin alkua olin hieman epäilevä miten koko asia toimii, mutta opettaja kertoi heti kaikki tarvittavat asiat ja ympäristö tuli nopeasti tutuksi. Minulle sähköinen ympäristö sopii hyvin, jopa paremmin kuin tavallinen oppitunti koulun penkillä. Ryhmätyöskentelyä ja suullisia harjoituksia on enemmän, ja tehtävät on monipuolisempia. Toki ryhmäni oli tuttu, joten ryhmätyöskentelyt varmaan sen takia toimivat hyvin koska ei ollut ujostelua. Tehtävien tekeminen google driveen oli helppoa, ja tehtävien tarkistaminen ja englanniksi puhuminen helpotti lausumista. Odotan mielelläni uusia digikursseja.

Milla Länsikallio

 

Lisää innovatiivisuutta opettajankoulutukseen!

Helsingin yliopisto järjesti 7.2. konferenssin opettajankoulutuksen kehittämisestä, otsikkona Towards sustainable research and pedagogies in teacher education. Konferenssin aihepiiriä käsitteli erinomaisesti professori Viv Ellis, ja hän mm. pohti, miksei opettajakoulutus ole kovin innovatiivista ja hän toivoi sitä lisää.

Kuunnellessani esitystä tuli mieleeni, aika subjektiivisesti, että esimerkiksi meidän Opettajana virtuaaliluokassa -hanke edustaa juuri sellaista innovatiivisuutta, jota valmistuvat opettajat tarvitsevat. Varsinkin kielten opettajien täytyy osata opettaa myös virtuaalisesti ja verkossa, sillä niukat kielten lähiopetustunnit eivät tarjoa kaikille valmistuville töitä, mutta myös muut opettajat erittäin todennäköisesti tarvitsevat virtuaalisen opettamisen osaamista.

Myös meidän Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeemme oli mukana konferenssissa, ja siellä oli tilaisuus esitellä hankkeita kuin messuilla ikään. Esittelin tekeillä olevia suunnittelumalleja (design patterns), joilla  tarkoitus on tukea opettajaa virtuaalisen opetuksen suunnittelussa. Teemme näistä malleista helppokäyttöisiä, verkosta avoimesti saatavilla olevia powerpoint-dioja (tms.). Kaksi tällaista suunnittelumallikokeilua oli ensi kertaa esillä konferenssissa, ja oli mukava huomata, että konferenssiin osallistuneet, hyvin monenlaisista oppilaitoksista ja yhteisöistä tulleet osallistujat olivat kiinnostuneita suunnittelumalleista ja pitivät niitä tarpeellisina. Myös jatkoyhteistyötä syntyi!

Liisa Ilomäki

Voisiko suunnittelumalleilla auttaa opettajaa virtuaalisen opetuksen kehittämiseksi?

Virtuaalisessa luokkahuoneessa opettaminen on erilaista kuin tavallisessa luokkahuoneessa, etuineen ja ongelmineen. Tavanomaiset keinot eivät toimi aina esimerkiksi asioiden havainnollistamisessa, opiskelijoiden aktivoimisessa tai opiskelijoiden yhteistyön organisoimiseksi. Opettaja voi tavallisessa luokassa reagoida opiskelijoiden työskentelyyn nopeasti tunnistaessaan jotakin reagointia vaativaa, mutta virtuaaliluokassa opettaja ei samalla tavalla välttämättä tunnista eri tilanteita. Kamera ei kerro kaikkea.

Hankkeemme vajaan kahden vuoden aikana olemme yhdessä opettajien kanssa jo tunnistaneet useita sellaisia ongelmakohtia, jotka ovat tyypillisiä virtuaaliselle opetukselle, osaksi riippumatta oppiaineesta. Niitä ovat esimerkiksi suullisen kielitaidon opettaminen (vieraat kielet), opiskelijoiden ryhmäytyminen ja ryhmätöiden organisointi, opiskelijoiden motivointi ilta-aikaiseen opiskeluun ja opiskelutaitojen tukeminen. Monet näistä eivät tosin ole vain virtuaalisen opetuksen ongelmia, mutta ne ehkä korostuvat virtuaalisessa luokkahuoneessa.

Koska hankkeen yhtenä tavoitteena on luoda malleja virtuaaliselle opetukselle ja opiskelulle, olemme ryhtyneet kehittämään jonkin ison ja kaiken kattavan mallin sijaan ns. suunnittelumalleja eli design patterneja. Niillä tarkoitetaan sellaisia ratkaisuja, jotka osin ovat oppiaine- tai koulutasoriippumattomia: ongelma voi olla sama, ratkaisut samoja vaikka opiskelijat ja oppiaineet vaihtelevat. On heti tietysti tarkennettava, että opettaja kuitenkin soveltaa ratkaisuja oman pedagogisen ymmärryksensä mukaan.

Suunnittelumallit ovat rakenteeltaan yksinkertaisia. Niillä on kuvaava otsikko (esimerkiksi Virtuaaliluokan opiskelijoiden yhteisyyden kehittäminen), sitten tiivis ongelman kuvaus, ongelman ratkaisu sekä kontekstin kuvaus (esimerkiksi kielten opetus tai aikuisopiskelijat). Suunnittelumalliin voi liittyä linkkejä, oppimateriaalia tai muuta sopivaa aineistoa. Viereisessä kuvassa on ensimmäisiä esimerkkejä malleista. Tarkoitus on, että ne ovat kaikille avoimesti saatavilla verkossa ja niitä voi katsella vaikkapa oman työpöydän ääressä.

Hankkeen ensimmäiset työpajat suunnittelumalleista on pidetty. Tämän kevään aikana tavoittelemme useita suunnittelumalleja kokeiltavaksi ja kevään lopussa toivottavasti pääsemme myös jakamaan niitä laajemmin. Perästä kuuluu!