Hankkeessa on tuotettu opettajien ja kouluttajien tueksi pedagogisia suunnittelumalleja ja muita ohjeita virtuaalisen luokkaopetuksen toteuttamiseksi ja kehittämiseksi. Materiaali julkaistaan lopullisesti Opetus- ja kulttuuriministeriön Avointen oppimateriaalien edistäminen -portaalissa (http://aoe.fi), joka valmistuu vuodenvaihteessa 2019-20.

Olemme koonneet valmiit materiaalit myös Google-kansioon, jota kautta ne ovat tarkasteltavissa ja käytettävissä jo ennen kuin OKM:n portaali valmistuu.

Niin vain alkaa hankkeemme Opettajana virtuaaliluokassa olla loppusuoralla. Vuoden 2017 syksyllä aloitimme ja tämän vuoden lopussa päätämme, kaikkiaan siis 2,5 vuotta intensiivistä toimintaa. En vielä tee yhteenvetoa tai kiittele ketään – ne sopivat viimeiseen blogitekstiin – mutta mainostan päätöstilaisuuttamme:

Pidämme hankkeen päätöstilaisuuden 9.12. klo 14-16 ja siihen voi osallistua sekä Tiedekulmassa ihan elävänä tai sitten, virtuaalihanketta kun pyöritetään, tietysti virtuaalisesti. Puhujina lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kyösti Värri Kuntaliitosta, lehtori Salli Nurminen, palvelupäällikkö Jukka Oksa Tutorhousesta sekä tutkijat Minna Lakkala ja Liisa Ilomäki Helsingin yliopistosta.

Voit ilmoittautua: anne.burman@helsinki.fi tai hellin.robinson@helsinki.fi

Tervetuloa mukaan!

Opettajana virtuaaliluokassa on esillä HY+n blogissa: https://hyplus.helsinki.fi/opetus-virtuaaliseksi-yha-yleisempi-ratkaisu/

Hankkeessa syntyneitä suunnittelumalleja on esillä Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen Avointen oppimateriaalien edistäminen -portaalissa: https://aoe.fi/  Suunnittelumallit ovat standardeja ratkaisuja yleisiin ongelmiin, siis meidän hankkeessamme virtuaaliopetuksen ongelmiin. Olemme hankkeen aikana tehneet kymmenen mallia ja tänä syksynä niitä tehdään vielä lisää. Portaali on toistaiseksi demo, mutta tämän vuoden lopulla siitä tulee ensimmäinen varsinainen versio.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten alkutunnelmieni opettajana Digiluokassa. Tuntuu siltä, että
Digiluokka on vienyt minua kohti useita eri haasteita ja onnistuneita kokemuksia,
viimeisimpänä SPW29- seminaari Brysselin Future Learning Labissa.
Me 30 Europeana DSI-4- projektin voittajaa pääsimme tutustumaan tulevaisuuden
luokkatilaan, jossa oli oma nurkkauksensa interaktiiviseen toimintaan, esittämiseen,
tutkimiseen, luomiseen, jakamiseen ja kehittämiseen. Workshopin tarkoituksena oli kehittää
Europeana-sivustoa ( https://teachwitheuropeana.eun.org/ ) , johon jokainen osallistuva
opettaja oli tehnyt vähintään yhden tuntisuunnitelman ja testannut toisen tuntisuunnitelmaa.
Meillä Suomessa tuntisuunnitelman teko minuutin tarkkuudella muistutti auskultointivuosista,
mutta muuten pedagogisesti ihan perustyöltä, joten tuotimme luontevasti useampiakin
suunnitelmia.

Minun Digiluokan suunnitelmani pelillisestä tunnista RAB38-kurssille herätti kiinnostusta
Brysselissä. Niinpä ohjaajani Niina Väntänen Kallion lukiosta tuli tekemään kurkistusvideota
Digiluokasta minun pitäessäni tämän kurssin oppituntia. Video tulee jakoon syksyllä
eurooppalaisille kollegoille. Vielä ei Euroopan tasolla olla valmiita näin suureen digiloikkaan
eli opettamiseen kasvokkain virtuaaliluokassa, koska vielä painiskellaan ihan perusasioiden
kanssa, kuten mikä on opettajan ja opiskelijan rooli, mitä digiteknologiaa käytetään (jos
ylipäätänsä on nettiyhteyksiä ja koneita), jne. Europeanan tuntisuunnitelmissa pääpaino
näytti olevan historiassa ja taiteessa, ilmiöpohjaisessa opetuksessa tieteen alalla (STEM =
science+technology+engineering+mathematics), robotiikassa sekä virtuaalitodellisuudessa.
Tarkkaan listattiin käytössä olleet 2000- luvun digitaidot, käytetyt nettimateriaalit, kuten
Europeana-materiaali, sekä tekijänoikeudet. Moni opettaja oli osallistunut Europeanan omiin
MOOCeihin, joissa oli rohkaistu käyttämään sivustoa opetuksessa ja vakuuttamaan omia
rehtoreita sivuston käyttökelpoisuudesta.

Minun tuntisuunnitelmani liittyivät puhtaasti ranskan ja englannin kielen oppimiseen, mutta
niissä oli lisävivahteena eurooppalainen kulttuuriperintö. Koska meillä Suomessa saamme
vapaammin toteuttaa opetussuunnitelmaa ja rehtorimme ja johtajamme luottavat meihin, oli
minun helppo keksiä luovia tapoja hyödyntää Europeanaa opetuksessa. Brysselissä sain
monesti selittää, miksi suomalainen koulusysteemi on toimiva, ja siksi sain myös kollegoilta
pyyntöjä tulla job shadowing Suomeen. Verkostoituminen oli ehdottomasti workshopin
parasta antia. Ehkäpä ensi lukuvuonna job shadowing -kollegani tulee tutustumaan myös
Digiluokan oppituntiin?

Sari Hopeakoski,
Helsingin medialukion ranskan ja englannin lehtori
TutorHousen Digiluokan ranskan opettaja

Sari Hopeakoski, Digiluokan aktiivinen ranskan opettaja (ja Helsingin Medialukion englannin ja ranskan kielen opettaja) on valittu Brysseliin Europeana DSI-4 projektin työpajaan kehittämään valmiita tuntisuunnitelmia muiden opettajien käyttöön ja verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa. Sari valittiin kolmen tuntisuunnitelman perusteella, joista yksi oli erityisesti Digiluokan RAB38-kurssille suunniteltu pelillinen kokonaisuus eurooppalaisesta urheiluperinnöstä ( L’Héritage du sport): https://learningapps.org/display?v=pgahtww0j19

Sari itse kommentoi näin: ”Työni Digiluokassa ja aktiivinen osallistumiseni ”Opettajana virtuaaliluokassa”-hankkeeseen on tukenut ja vahvistanut opettajuuttani ja saattanut minut osalliseksi moniin uusiin haasteisiin, aina Brysseliin asti!”

Onneksi olkoon, Sari! Hieno saavutus!

Toukokuun lopussa oppilaat ja opettajat alkavat väsyä. Kuka enää jaksaa panostaa mihinkään? Tähän epäkiitolliseen aikaan päätin tutustua Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeen oppitunteihin Digiluokassa. Pääsin seuraamaan Sari Hopeakosken lukion ranskan oppitunteja toukokuisena iltana. Yllätyin todella positiivisesti: täällä ei ollut merkkiäkään kevätväsymyksestä! Sekä opettaja että oppilaat olivat innokkaina toimessaan. Tunnilla vallitsi mukava tunnelma. Ranskan kieli innosti selvästi oppilaita vielä iltamyöhäänkin opiskelemaan politiikan vaikeaa sanastoa.

Virtuaalinen oppitunti tuo aivan eri puolilla Suomea asuvat opiskelijat samaan opetusryhmään tietokoneen äärelle. Kotoa käsin opiskelijat näkevät ja kuulevat toisensa ruudun ääressä. Oppitunti yllätti vierailijan monipuolisuudellaan. Kyseessä oli opettajan mukaan ihan perustekstitunti, mutta siinä keskusteltiin pareittain, luettiin tekstejä, kuunneltiin niitä ja tarkastettiin tehtäviä, jotka näkyivät myös tietokoneen näytöllä samanaikaisesti. Välillä katsottiin itsenäisesti video, jonka ajaksi opettaja käynnisti ajastimen. Kun aika loppui, palattiin taas yhteiseen istuntoon. Videon katselu yksin liittyy siihen, ettei opettajalla ole oikeutta näyttää Youtube-videoita ryhmälle, koska sitä pidetään julkisena esittämisenä, mutta linkin kautta opiskelija voi sitä itsenäisesti katsoa. Tämä toi kuitenkin samalla oppituntiin mukavaa rytmitystä. Oli pieni hetki aikaa työskennellä ihan itsenäisesti. Sen jälkeen koottiin valkotaululle videosta poimittuja sanastohavaintoja. Todellakin: virtuaalioppitunnillakin voidaan käyttää valkotaulua! Opettaja pystyy myös jakamaan osallistujat pienryhmiin työskentelyn aikana. Hänellä on lisäksi mahdollisuus kommentoida pikaviesteillä vaikkapa oppilaiden parityöskentelyn aikana mm. kielioppiasioita.

Virtuaalisella oppitunnilla on pakko keskittyä koko ajan. Isossa ryhmässä koulussa oppilas voi helposti unohtua näpräämään kännykkäänsä, mutta kun olet ruudulla näkyvissä, se tuntuisi todella epäkohteliaalta. On hienoa, että nykyteknologia mahdollistaa oppilaille sen, että he voivat virtuaaliluokassa opiskella esimerkiksi harvinaisempia kieliä, joiden opiskeluun ei omassa koulussa ole riittävästi oppilaita opetusryhmän muodostamiseen. Virtuaaliopetus tasa-arvoistaa opiskelijoita kotipaikkakunnasta riippumatta.

Oppilaat, joiden tuntia seurasin, kertoivat, että he osallistuvat ensi syksynä ranskan kielen ylioppilaskirjoituksiin. He ovat opiskelleet koko oppimäärän virtuaalisilla oppitunneilla. He ovat pioneereja, mutta tämänkaltainen digiluokassa opiskelu on varmasti tulevaisuudessa yhä tavallisempaa.

Arja Kangasharju

Espoolainen yläkoulun äidinkielen ope

Perjantaina 17.5. kokoontui kielten opetuksen ammattilaisia Helsingin yliopistoon LinguaPeda2019-seminaariin. Myös virtuaaliluokkahankkeemme oli hienosti esillä: Lasse Ehnrooth ja Sari Hopeakoski kertoivat tosi kiinnostavia arviointikäytäntöjä ja itse kerroin tutkimustuloksia opiskelijoiden ja opettajien kokemuksista, joita olemme Minna Lakkalan kanssa koonneet. Lisäksi Päivi Virkkunen Helsingin yliopiston Väiski-hankkeesta kertoi fonetiikan opetuksen tuesta suullisen kielitaidon oppimiseen ja käytti esimerkkinä meidän hankettamme.

Tässä linkit esityksiin:

Linguapeda 2019, Digiluokan arviointiprosesseja Ehrnrooth ja Hopeakoski

LinquaPeda2019 Ilomäki ja Lakkala

Linguapeda2019_Päivi_Virkkunen

Ja kuvia:

Lasse Ehnrooth ja Sari Hopeakoski

Päivi Virkkunen

Liisa Ilomäki

Esittelimme Minna Lakkalan kanssa Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeen tutkimustuloksia Aulangolla, ITK-konferenssissa. Oli tosi kiva päästä kertomaan, miten opiskelijat ja opettajat ovat kokeneet opiskelun ja opettamisen. Yleisöäkin oli mukavasti.

Tässä esitys: Digiluokka ITK2019

Jukka Oksa otti kuvat niin esittäjistä kuin yleisöstä.

Yhtenä keinona hyödyntää ja levittää hankkeemme kokemuksia ja tutkimustuloksia olemme Liisa Ilomäen kanssa toteuttamassa Opettajana virtuaalisessa luokkahuoneessa -koulutusta yhteistyössä HY+:n kanssa. Koulutus on suunnattu peruskoulujen ja toisen asteen opettajille. Koulutus toteutetaan sattumoisin täysin verkossa, eli osanottajat ja kouluttajat tapaavat toisiaan vain virtuaalisesti. Koulutus sisältää yhteensä 9 kahden tunnin sessiota, joissa käsitellään pedagogisia ja käytännöllisiä kysymyksiä erityisesti liittyen verkon välityksellä tapahtuvaan opetukseen. Koulutuksen ensimmäinen toteutus päättyy ja toinen alkaa huhtikuussa 2019.

Koulutuksessa on ollut osallistujana myös sosiaalisen median opetuskäytön pioneeri Anne Rongas Otavan opistosta. Anne on kirjoittanut omaan blogiinsa pohdintoja nettilukion psykologian kurssin toteutuksesta ja siihen liittyen myös HY+:n kurssilta saamistaan opeista otsikolla Ope reflektoi – viikko 1. Kiva tietää, että kokenutkin verkkokouluttaja on saanut koulutuksesta uusia ideoita.

Minna Lakkala