Tehtävänä oli rakentaa neljän hengen ryhmissä kolmiulotteinen työ, joka esittää elämisen muotoa jossain päin maapalloa. Alueen sai itse valita, samoin käytettävät materiaalit.   Työt koottaisiin kurssin päätteeksi yhteiseen näyttelyyn.

Opettajan antama ennakkotehtävä: Tuo kuvamateriaalia siitä, miten eri tavoin ihmiset asuvat eri puolilla maailmaa riippuen ilmastollisista, kulttuurisista ja yhteiskunnallisista oloista. 

Toin kurssikerralle mukanani valokuvia Venezuelan Los Rocques saarilta ja  Keniasta.  Etukäteen olimme ryhmässämme Minnan, Sarin ja Jannikan kanssa keskustelleet, että savimajat olisivat mukavia askarrella.

Venezuelan valokuvien pastellinväriset talot,turkoosi meri ja valkoinen hiekka innostivat ryhmää.Savimajat jäivät taka-alalle. Hiekasta ja korallikivestä muodostuneet Los Rocques -saaret ovat ehkä eniten paratiisisaarta muistuttava paikka, niistä paikoista, jotka minä olen tähänastisessa elämässäni nähnyt.

Kävin  teettämässä autenttiset, paperiset valokuvat liikkeessä, jotta pääsisimme värien ja olosuhteiden tunnelmaan. Tämä oli mielestäni toimiva juttu.Se on aivan eri asia kuin katsoa mustavalkoisia kuvia, tai eri asia kuin kuvitella maisema. Minulla katsomiseen liittyvät vielä omakohtaiset muistot ja havainnot paikoista. Kurssin ulkopuolellakin mieleen alkoi tulvia muistoja Venezuelan reissulta: sukellusmatkalta paikallisen opettajan kanssa, auringonlaskua katsomassa rannalla , potkurikoneen laskeutuminen hiekkasaarelle. Tätä  kuvistyötä oli hauska tehdä. -> Räsänen puhuu oppimisen kokonaisvaltaisuudesta

Karibian arkkitehtuurista ja olosuhteista

Karibialaisessa arkkitehtuurissa rakennukset pyritään suunnittelemaan siten, että ne kestävät trooppisen sään haasteita. Ilmasto on  kuuma, on kovia sateita ja hurrikaaneja.  Talot ovat yksikerroksisia, niissä on loiva harjakatto. Tyypillistä rakennuksille on  pastellivärit ja ikkunakarmit eri väreillä.  Ilmanvaihdon varmistamiseksi taloissa on paljon ikkunoita. Taloihin pyritään rakentamaan liialta kuumuudelta ja auringonpaisteelta suojaava alue:veranta/katos/palmu talon kulmalla.

Rakennusmateriaalina käytetään pääsääntöisesti betonielementtiä. Aiemmin Karibialla käytettiin puuta rakennusaineena, koska se oli helposti saatavilla. Alueelle ominaisten luonnonkatastrofien takia on vähennetty puun käyttöä. Köyhyys, perinteet ja toisaalta turismin mukanaan tuomat paineet (=rahaa tuovat länsimaiset ihmiset haluavat matkustaa ”karibialaistyyppisiin kohteisiin”)   vaikuttavat arkkitehtuurin kehittymiseen ja säilymiseen.  (http://sadikieohanson.webs.com/caribbeanarchitecture.htm)

Tämän työn innostamana, arkkitehtuurista tietoa etsiessäni perehdyin hieman saarten historiaan. Saarille on vuosisatojen saatossa  rantautunut merirosvoja, suojaisan laivasataman etsijöitä, kolonialistiherroja, rapujen ja kilpikonnien etsijöitä, kalastajia, polttopuun kerääjiä, luonnontutkijoita.  Saaret ne seisovat kauniina yhä paikallaan .Turismi saarilla on Venezuelan valtion säätelemää,  mikä varmasti osaltaan vaikuttaa siihen, että saarten luonto on säilynyt niin autenttisen kauniina ja puhtaana.

********************************************************************************

Suunnitelmamme kolmiulotteisen työn toteuttamiseksi

Valkoinen hiekka ja turkoosi meri loivat puitteet työlle. Tästä lähdettiin yhdessä suunnittelemaan ja kehittelemään ideaa eteenpäin: työhön tulisi pastellinvärisiä taloja, palmuja, vuori, sähköjohdot, pelikaanit, venesatama, veneitä. Työvaiheita oli monta ja töitä riitti sopivasti kaikille.

********************************************************************************

Opettajan vinkkejä kolmiulotteisten töiden toteutukseen

Seija piti lyhyen esittelyn työn ideasta, sekä siitä, millaisia tekniikoita ja välineitä työn tekemisessä voisi käyttää. Tässä  joitakin huomioita, joista omissa tulevissa opetussessioissa voi olla hyötyä:

• Jokainen opiskelija sai 25cm levyisen, n.30cm syvän pahvilevyn jotka koostettaisiin 4x25cm= 1m pitkäksi ryhmätyöksi neljän hengen tiimiessä -> yhdistetään samankokoisista palasista yhteisesti koostettava työ
• Pahviset alustat pitää ensin gessota, jotta pahvi ei lähtisi taipumaan, lohkeilemaan käsittelyssä. Gesso on maalauspohjan pohjustusaine, imevä kipsipinta. Liimasimme neljä gessottua alustaa yhteen.
• Kolmiuloitteisen vaikutelman aikaansaamiseksi  työskentelymateriaaleina voi käyttää kaikkia  askartelu- ja kuvataiteen materiaaleja, joita  luokasta löytyi (värejä, muovailuvahaa, pahvirasioita, kiviä, pahvia, paperia, silkkipaperia, lankoja jne.). Vain luovuus on rajana. Olemassaolevien materiaalien lisäksi jotkut olivat keränneet luonnosta materiaaleja (sammalta, jäkälää, lehtiä, oksia, risuja) ja esimerkiksi me hankimme kaupasta mannaryynejä simuloimaan hiekkaa
• Kanaverkosta pystyy helposti muotoilevaan enemmän kumpuilevaa maastoa.Kipsinauhalla saa hyvin tehtyä työhön elävän pinnan, jonka tasaisuutta/ epätasaisuutta voi muokata nauhan määrää säätelemällä. Kipsinauha liotetaan pikaisesti vedessä ja on sen älkeen valmista käytettäväksi.

• Selluloosamassa sopii hyvin pintamateriaaliksi askartelutöihin. Massa sekoitetaan veteen, muotoillaan haluttuun muotoon ja annetaan sitten kuivua hitaasti. Kuivaa selluloosamassaa voidaan maalata ja lakata.

Huomioita työvaiheista:

Levitimme  gessotuille pinnoille kipsinauhaa pinnan saamiseksi kumpuilevaksi. Kanaverkosta muotoilimme vuoren alustan takakulmaan. Vuori päällystettiin ensin kipsinauhalla, sitten selluloosamassalla. Tämän jälkeen vuori maalattiin akryyliväreillä vihreäksi ja koristeltiin vielä silkkipapereilla, jotta saatiin eri vihreän sävyjä näkyviin.

Gessotun alustan pohjalle levitettiin liimaa ja siihen kaadettiin mannaryynejä imitoimaan valkoista hiekkaa. Minnan idea mannaryyneistä hiekkana oli loistava!

Tulitikkulaatikoista teimme talot, talojen harjakatot tehtiinaaltopahvista ja maalattiin hopeamaalilla, muovailuvahasta tehtiin  palmut, veneet  ja pelikaanit, silkkipaperista tuli meren poukama ja vähän vihreää lehdykköä vuorelle, aitoja havuja käytettiin myös kasvillisuuden tekemiseen. Sähköjohdot olivat ruskeaa lankaa ja sähköpylväät puisia keppejä.

Käytimme työssä monipuolisesti erilaisia materiaaleja:  Mannaryynejä , kotiloita, muovailuvahaa, tulitikkulaatikoita, selluloosamassaa, silkkipaperia, valokuvasuurennos, puutikkuja, havuja,  kierrätyslaatikosta potkurikone.

Työn taustalle asetettiin kaksi 30 x 45cm valokuvasuurennosta Venezuelan rantamaisemaa.  Kiitos mieheni työpaikan markkinointiosastolle, joka tietämättään ystävällisesti sponsoroi kuviksen valinnaisen kurssia:) . Säästettiinsiinä parikymppiä.

Työ toteutettiin mittakaavassa 1:100.

Reflektointia tekemisestä:

Tätä työtä oli mielestäni mukava tehdä. Meillä oli joustava ryhmä. Tämä oli viimeinen kurssityömme, olimme aiemmin teheet tällä kokoonpanolla arviointiharjoituksen grafiikasta, valokuvausprojektit ”minä ja paikka” sekä ”rakennusarkkitehtuuri”. Aloimme jo olla tuttuja keskenämme.  Kukin ryhmän jäsen toi työhön oman panoksensa. Omat ideat saattoivat osittain toisinaan olla risteäviä muiden jäsenten kanssa, mutta koska työprojekti oli suuri ja eli vapaasti, pienet eroavaisuudet eivät haitanneet. Kompromisseihin päästiin sopuisasti ja jokainen mahtui toteuttamaan omaa ideaansa.

Työssä myönteistä oli, että oli aikaa suunnitella ja totuttaa ideoita.   Ei ollut kiire ja tunnelma luokassa oli leppoisa. Kiireettömyys ja myönteinen, leppoisa tunnelma varmasti osaltaan vaikuttivat siihen, että tekeminen oli mieluisaa.  Ei ollut oikeita ja vääriä vastauksia ja juttuja, joita työhön tulisi laittaa. Oli ryhmän tuottamia ideoita, joita sovellettuina, yhdessä tehtyinä teokseemme lisäiltiin. Projekti ikään kuin eli omaa elämäänsä yhteistyömme tuloksena.

Toisten ryhmien upeita töitä oli mukava ihailla oman työskentelyn lomassa. Kuvisluokan tavaravarasto on hulvattoman hieno, sieltä löytyy lähes mitä tahansa. Meidän ryhmätyömme kruunuksi sieltä löytyi pieni potkurikone.

Soveltaminen omaan opetukseen

Tämäntyyppistä työskentelyä voi hyvin soveltaa koulutyöskentelyyn oppilaiden kanssa. Ryhmätöissä sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeässä roolissa. Lapset eivät välttämättä ole yhtä joustavia mielipiteidensä kanssa kuin aikuiset, mutta tällaiset yhteistyötprojektit ovat oivallisia mahdollisuuksia harjoittaa yhteistyötaitoja, kompromisseja ja omien ideoiden esittelyä ja perustelua.

 Aikaa on tärkeä varata runsaasti ja työskentelytilaa riittävästi. Molemmat ovat tärkeitä asioita onnistuneen ilmapiirin ja työskentelyn mahdollistajia..