Avainsana-arkisto: Dora Jung

FUTURUM – arvoitus

Esäs blogini lukija on pyytänyt tietoja Dora Jungin tekstiilistä Futurum. Joudun heti tuskaisesti toteamaan, että juuri tästä tekstiilistä on hyvin vähän faktatietoa.

Jungin kudontakorteissa Futurum esiintyy ensimmäisen kerran 7.10.1970. Kutojana oli tuolloin Margareta Andersson. Loimi oli yllättävän lyhyt, vain 1,30m ja leveyskin vain 47cm. Toisen kerran Futurumia varten on rakennettu loimi neljä vuotta myöhemmin. Tällöin Futurum tekstiilejä valmistui kaksi kappaletta. Kutoja oli taas Andersson, kuten voi olettaakin, sillä yleensä sama kutoja valmisti saman aiheen eri versiot. On kuitenkin mahdollista, että näitä pieniä teoksia on jossakin vaiheessa valmistettu jonkin loimeen loppuun. Tällaisia loimien ylijäämistä kudottuja tekstiilejä ei aina välttämättä kirjattu kudontakorttiin. Toisaalta, en ole nähnyt kuin kaksi erikokoista Futurumia. Molemmat olivat pieniä, (noin) 56 x 50 cm ja 45 x 45 cm. Toisessa oli yhdeksän vihreää elementtiä ja toisessa viisi.

Futurum on kudos, jossa voimakkaat värit luovat jännitteen yksinkertaisten abstraktien elementtien välillä. Se on selvästi poikkeus Dora Jungin tuotannossa. Pienessä teoksessa on voimakas vihreä ja punainen valkoisella pohjalla. Värejä ei ole sävytetty eri värisillä- tai eri sävyisillä langoilla, kuten hänen taidetekstiileissään usein on. Punainen kuu, vai aurinko, napittaa keskellä kompositiota. Vuosi 1970 oli Dora Jungille suurten teosten vuosi. Silloin syntyi Tammikuu 1970 eli Biafra, Siipiä, Kallion lohkare, Kesä; Alvar Aallon suunnitteleman Finlandia-talon esirippu ja muut Finlandia-taloon suunnitellut tekstiilit, jotka työllistivät kutomoa. Vuonna 1970 Jung myös kokeili uutta – reliefin vaikutusta omassa, johdetussa damastissaan. Futurumissa ei ole reliefiä.

Mitä Jung saattoi ajatella tätä kudosta suunnitellessaan? Se jääköön hänen salaisuudekseen. Me voimme itse katsoa rauhassa teosta ja vaipua omiin ajatuksiimme. Kuva PF.

Charles Talley haastatteli Dora Jungia vielä hieman ennen hänen kuolemaansa Form lehteen 1981/2. Talley kysyi Jungilta tuolloin mitkä kudokset olivat hänen suosikkejaan. Haastattelun mukaan Jung oli tuolloin valinnut kaksi, joista toinen oli omakuva Bekymmer, ja toinen Futurum.

Valtavan lumimyrskyn tunnelmissa, teitä tervehtien,

Päivi

P.S. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa oli kyllä innostusta ufo-alus tyylisiin Futuro-taloihin.

Pikkuliinoja suoraan kutomon kangaspuista

Dora Jung oli 1950-luvun lopulla Milanon triennalien Grand prix -mitalien ansiosta paljon mainetta saanut taiteilija, ja siksi hänen kutomossaan kävi yhä enemmän vierailijoita. Kuten monet muut suunnittelijat myös Dora Jung ajatteli turistien haluavan matkamuistoja vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten aikana. Jungin versio oli pieni pellavadamasti-liina, jonka pinnalla oli juoksija-hahmoja ja liinan reunassa vuosiluku 1952. Kuva PF.

Olympia-vieraita ajatellen hän suunnitteli myös pikkuliinan Suomi–Finland, jota kudottiin ensimmäisen kerran 1952. Näitä liinoja valmistettiin 1950-luvulla reippaasiti yli 100 kappaletta. Myös 1957–1960 valmistuneet pienet (29 x 31 cm) Kalastajaukkoja- ja Torimummoja -damastit oli ajateltu erityisesti kutomossa vierailevia varten. Näissä pikkuliinoissa kuvio saattoi toistua muutamia kertoja, ja samoja kuva-aiheita kudottiin myös kaitaliinoihin.

Kalastajaukko oli upeaan Uudenmaan arki -teokseen suunniteltu osa, jota Dora Jung luonnosteli vuoden 1952 aikana. Mutta siitä teoksesta myöhemmin. Kuva PF.

Edelleen vain kutomon asiakkaita ajatellen Jung suunnitteli kaitaliinoja. Tiheään ja leveään puuvillaloimeen kudottiin vain noin 20 cm kuviota villalangalla. Näin voitiin nopeasti saada pitkiä ja näyttäviä teemallisia liinoja esimerkiksi joulua tai pääsiäistä varten. Jung on maininnut näiden liinojen olleen myös kutojille niin sanottuja välitöitä.

Pallohapsu niminen liina on saanut nimensä liinoista, joissa ”yleensä roikkuu hapsuja”. Tämä liina on Jungin oivallinen versio hapsuliinoista. Kuva PF.

Kuva PF. Näitä edelle esiteltyjä liinoja ei koskaan kudottu Tampellassa teollisina versioina.

Mukavaa jatkoa alkaneeseen arkeen!

Päivi

Kaksi arkkipiispan- ja kaksi piispankaapua

Jouluaattona, ennen kuin Turun Vanhalta Suurtorilta julistettiin joulurauha, Kristillisten kirkkokuntien edustajat vetosivat yhdessä rauhan puolesta Turun Tuomiokirkossa. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli jälleen pukeutunut Dora Jungin suunnittelemaan hienoon luonnonvalkoiseen ja vihreäreunaiseen arkkipiispankaapuun. Siksi esittelyvuorossa ovat Jungin suunnittelemat arkkipiispan- ja piispankaavut.

Vuonna 1979 Jung sai suunniteltavakseen arkkipiispankaavun, joka tilattiin Turun tuomiokirkon 750-vuotisjuhlan yhteydessä suoritettavaa kirkon uudelleen vihkimistä varten. Hän löysi aiheen suunnitelmalleen Turun yliopiston kirjastosta. Se oli Mikael Agricolan Isä meidän -rukous 1500-luvulta ensimmäisessä suomenkielisessä asussaan. Rukouksen tekstiä suurennettiin niin paljon, että sen lukeminen valmiin kaavun etuosan reunuksista oli mahdollista. Kirjaimista tehtiin damastin kudontaa varten perinteinen ruutupiirros, jonka mukaan reunukset kudottiin. Lisäksi Mikael Agricolan nimikirjoitus kudottiin kaavun vuoriosaan. Marita Mattsson kutoi kaapua varten yhden loimen verran erilaisia kudosluonnoksia, joissa juuri tekstiosaa varioitiin monin tavoin. Mattsonin mukaan oli hänen ideansa kutoa reunukset samanaikaisesti, jotta teksti molemmissa reunuksissa olisi täsmälleen samankorkuista ja kirjaimet samanlaisia. Dora Jungin sisar Ulrica Eklund luki rivi riviltä kangaspuiden vieressä ruutupiirroksen merkkejä, jotta kutominen sujuisi hieman jouhevammin. Prihan mukaan Jung oli ajatellut ensin viitan clippeus osaan kahta kättä. Myös versio 7-haaraisesta kynttilänjalasta kudottiin valmiiksi asti. Sekin hylättiin. Vaikka näistä aiheista kudottiin monia luonnoksia, on lopullisen kaavun takaosassa säteittäinen kuvio. Silloinen arkkipiispa Mikko Juva kävi Jungin Korkeavuoren kutomossa Helsingissä useasti kokeilemassa kaavun istuvuutta. Hän kirjoitti Dora Jungin muistonäyttelyn julkaisussa (1983) taiteilijan tekemästä vaikutuksesta: hauras olemus, näkemyksen kirkkaus, keskittyneisyys.

Klikkaa kuvaa, niin näet sen hieman suurempana.

Paitsi, että Dora Jung halusi nähdä jokaisesta kirkkotekstiilistä kudottuja luonnoksia ainakin yhden erillisen loimen verran, hän saattoi kudotuttaa uudestaan jo aivan valmiiksi saatetun tekstiilin. Näin kävi esimerkiksi Martti Simojoelle 1965 valmistuneen arkkipiispankaavun kohdalla. Jung oli huomannut viitan rypistyneen käytössä, joten kaapu kudottiin uudelleen ja puuvillaloimi korvattiin villalla. Luonnonvalkoisen kaavun helmaosaan Jung halusi Turun tuomiokapitulin ensimmäisen sinetin lisäksi kymmenen keskiaikaisen piispan sinetit. Ne olivat kuuluneet piispoille, jotka vaikuttivat Turun tuomiokirkon eri rakennusvaiheisiin vuosien 1200–1550 välisenä aikana. Selkäkilvessä on Turun tuomiokapitulin vaakuna, punainen risti, joka on sijoitettu kullanhohtoiselle pohjalle. Sinettien sommittelussa ongelmaksi muodostui se, että kun kaapu puettiin arkkipiispan päälle, sinettien piti olla pystysuorassa. Kaapu kudottiin vasta sen jälkeen kun laskelmat kuvioiden suunnasta oli tehty huolellisesti ja sinetit pysyivät pystysuorassa kun kaapu oli ihmisen päällä. Koska sinettien suunta oli laskettava erityisen tarkasti, valmistettiin sinettejä varten ruutupiirrokset. Tästä damastille ominaisesta tavasta kutoa ruutupiirrosten avulla oli Jung luopunut kutojiensa kanssa jo 1953 ja siirtynyt suoraan ääriviivakartonkien avulla tapahtuvaan kudontaan. Margareta Andersson kutoi molemmat versiot. (Myös esimerkiksi Kokkolan antependium kudottiin kokonaan uudestaan vuonna 1961, vaikka se oli kudottu jo kertaalleen edellisenä vuonna. Nämä molemmat versiot olivat Marita Mattssonin kutomia.)

Ensimmäinen Dora Jungin piispankaavuista valmistui 1956 Lapuan hiippakuntaan. Margareta Andersson kutoi kaavun luonnonvalkoisesta villalangasta. Loimi oli Jungin kudontakorttien mukaan nypläyslankaa. Lokakuussa 1950 Jungin kutojaksi tullut Marita Mattsson kutoi ”Bandet till biskopskåpan”. Kaavun selkäkilvessä eli clippeuksessa on voitonlippua kantava karitsa ja etupuolella kyyhkynen.

Porvoon hiippakunnan piispankaapu valmistui kolme vuotta myöhemmin 1959. Tilaajina olivat ”vänner i Åbo med omnejd”. Sen helmaosassa on Pohjan kirkon antependiumin tapaan neljän evankelistan symbolit eli enkeli, leijona, härkä ja kotka. Kunkin symbolin pään ympärillä olevaan sädekehään on käytetty kultalankaa kuten Pohjan kirkon antependiumissa. Marita Mattsson kutoi molemmat tekstiilit.

Mukavia loppuvuoden päiviä!

Päivi

Lue lisää esim. Ryökäs, Riikka 2002. MAIESTAS DOMINI. Dora Jungin liturgisten tekstiilien viesti. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Priha, Päikki 2005. Dora Jung, suomalaisen kirkkotaiteen mestari. Ikonimaalari 1/2005, sivut 50–53.

Kielo, Suomen itsenäisyyden juhlaliina 1967

Kun Suomi täytti 50 vuotta, tilasi tavaratalo Stockmann Dora Jungilta itsenäisyyden juhlaliinan. Liina on hienoa täyspellavaa ja sitä valmistettiin vain muutamia vuosia. Värivaihtoehtoja oli taas useita: valkoinen, luonnonvärinen, keltainen, roosa, lila, punainen vihreä ja ruskea.

Viisi vuotta aikaisemmin Jung oli suunnitellut 100 Ruusua juhlaliinan Stockmannin täyttäessä 100 vuotta. Liina oli menestys. Kuitenkin itsenäisyyden juhlaliinan kukka-aiheeksi valikoitui kielo, sillä se oli kansanäänestyksellä valittu kansalliskukaksi vuotta aiemmin. Kielon suosio otettiin tosissaan ja esimerkiksi itsenäisyyspäivänä presidentinlinna oli koristeltu tuhannella kielolla. Kuvat PF.

Jungin Kielo liinoissa kukat ovat piirroksenomaisia ja tyyliteltyjä, hyvin jungimaisia. Jokaisessa kukkavanassa on kaksi- tai kuusi kukkaa. Liinat oli suunniteltu määrämittaisiksi, jolloin jokainen liina on oma kokonaisuutensa. Ne ovat lisäksi hieman erilaisia malleiltaan riippuen niiden koosta ja käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi isoissa ruokaliinoissa kielot ovat tiheästi vieri vieressä liinan reunoilla keskiosan jäädessä kuviottomaksi kun taas neliönmuotoisessa, 130×130 cm kokoisessa, liinassa koko pinta on täytetty kieloilla. Vaikka liina on neliö, muodostavat kielot pyöreän muodon kukkien ”kasvaessa” keskustaa kohti. Lautasliinoissa kaksi kukka-aihetta peilautuu keskiviivan kautta ja muodostaa näin neljä pientä kukka-aihetta lautasliinan pintaan.

Lapuan Kankurit valmistavat liinaa, ja heidän Dora Jung -mallistonsa palkittiin MUOTO 2011 -palkinnolla.

Jos siis sinulta löytyy tällainen liina, iso tai pieni, laita se tänään esille. Miettiä voi, mitä keksitään pöytien koristeeksi vuonna 2017, kun juhlimme 100 vuotiasta Suomea. Presidentti Niinistö on sanonut lempikukkansa olevan valkolehdokki. Myös Pirkka-Pekka Petelius hehkutti valkolehdokin puolesta. Sen tuoksu on huumaava. Löytyisiköhän valkolehdokki joskus damastin pinnasta, vaiko vain koristeena maljakossa?

Ja vielä: Dora Jung oli vuonna 1979 presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hän sai silloin Suomen Leijonan ritarikunnan komentajan merkin elämäntyöstään.

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa.

Lue lisää: Pirkko Timonen (2007). Dora Jung. Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Sivut 87 ja 170.

Kyyhkyjä punaisissa verhoissa

Kyyhkyt ovat Dora Jungin tunnetuin kuva-aihe. Ensimmäisen kerran ne ilmestyivät hänen damastinsa pintaan 1947 ja vuoden 1951 Milanon triennaalissa hän sai Kyyhky damasteillaan Grand Prix -mitalin. Kyyhkyjä valmistui erikokoisina yli 100 kappaletta 1960- ja 1970-luvuilla ja vuonna 1980 niitä valmistui vielä neljä kappaletta lisää. Näihin palaan vielä myöhemmin.

Tällä kertaa esittelen Jungin kyyhky-kavalkadista hänen 1960-luvulla suunnittelemansa, hieman noista edellä mainitsemistani poikkeavat, kyyhkyt. Syitä esittelyyn on kaksi. Ensiksi: on mainiota seurata samojen kuva-aiheiden siirtymistä tekstiileistä toiseen saman taiteilijan teoksissa. Jung teki tätä paljon. Joskus kuva-aiheiden osat vaihtuivat toisiksi kun aika ja maailman tila muuttuivat. Upea esimerkki on Lastenkuljetus vuodelta 1943 ja sen muunnos 1970-luvulla. Tähänkin lupaan palata myöhemmin. Toinen syy juuri kyyhkys-verhojen esittelyyn on eilen menehtynyt valokuvaaja Claire Aho, joka kuvasi myös joitakin Jungin tekstiilejä.

Tampella tänään -lehti esitteli Dora Jungin teoksia sivuillaan vuonna 1969 näin.

Kuvateksti lehdessä: Claire Aho, Otso Penttinen

Dora Jung valmistaa paljon julkisille paikoille aiottuja tilaustöitä (Kaliforniaa ja Austraalia myöten) mutta hänen seinäkudonnaisiaan, liinojaan ja verhojaan on myös suomalaisissa kodeissa. Koko pitkän olohuoneen ikkunarivin peittävän verhon hän on kutonut kirjoittajan olohuoneeseen. Taiteilijan rakas ja ominainen aihe ovat Kasarmintorin kyyhkyset.

Verhot pääsivät myös Kansallismuseon kuukauden esineeksi vuonna 2013. Lue täältä Outi Flanderin kirjoittama tarkempi kuvaus.

Jung suunnitteli yksityislahjaksi 1960-luvun lopulla hyvin saman oloisia kyyhkyjä esittävän seinädamastin. Näissä kahdessa tekstiilissä kyyhkyt ovat suoraviivaisia ja moderneja verrattuna Jungin muihin Kyyhkyihin. Kuva PF.

Lisäksi vielä toinen Claire Ahon ottama kuva Jungin damastista. Kuusia ja pensaita vuodelta 1936. Tässä damastissa on taas Jungin 1930-luvulla useasti käyttämä lintu sekä kuuset ja pensaat. Lue postaukseni esim. Picu kaupungissa -ryijystä.

T. Päivi

Alttarivaate crescendo!

Dora Jungin Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium 1959

Adventtisunnuntain kunniaksi esittelen ensimmäisenä Dora Jungin kirkkotekstiilinä hänen Kirkkonummen kirkolle suunnittelemansa valkoisen antependiumin. Jung suunnitteli kirkolle koko liturgisen värisarjan, mutta ainoastaan valkoinen ja violetti antependium ovat enää käytössä. Vihreä antependium paloi 1990-luvulla tulipalossa ja siitä tehtiin messukasukka. Jungin alkuperäisen vihreän antependiumin mukaan valmistettiin kirkolle kuitenkin kopio. Jung ei suunnitellut kirkolle kasukoita ja stolia. Professori Päikki Priha suunniteli 2000-luvun alussa näiden lisäksi punaisen antependiumin. Nämä tekstiilit on valmistettu Solemniksessa Riitta Ojalan johdolla ja kirjonnat on tehnyt Birgitta Mavromichalis.

Kun Neuvostoliitto luovutti Porkkalan alueen takaisin 1956, oli Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko korjattava ja sinne haluttiin saada uusi valkoinen alttarivaate. Dora Jung on sanonut suunnitelleensa siitä kiitosvirren. Tämä oli ensimmäinen alttarivaate, jossa hän käytti kuviona ainoastaan tekstiä. ”Halusin tekstissä toistuvalla DEO sanalla esiin crescendon, musiikin tapaan.”

Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium, 1959, kutoja Marita Mattsson. Kuvat PF, 2015.

Piispa Rosenqvist, joka vihki kirkon, oli sanonut Jungille olevansa iloinen sen johdosta, että hän oli käyttänyt antependiumissa sanaa DEO seitsemän kertaa, sillä juuri luvulla seitsemän on monta merkitystä. Se symboloi mm. täydellisyyttä. Koska Kirkkonummen seurakunta on kaksikielinen, halusi Jung käyttää tekstikielenä latinaa. Myös Karl-Erik Forssel, joka myöhemmin (1961) vihittiin Porvoon hiippakunnan piispaksi, ylisti Jungin alttarivaatetta merkityksellisimmäksi kirkkotaiteen edustajaksi. Hän kirjoitti pitkän artikkelin juuri Jungin Deo sanan käytöstä.

Dora Jungin kunnioitus suunnittelemiensa kudosten kutojia kohtaan näkyy usein hänen signeeraus käytännössään. Tässäkin antependiumissa on oikeassa alareunassa vuosiluvun ja hänen oman signeerauksensa lisäksi MM eli Marita Mattsson. Hän oli Jungin pitkäaikaisin kutoja. Kuva PF, 2015.

Rauhaisaa ja onnellista ensimmäisen adventin iltaa.

PAX IN TERRA IN HOMINIBUS BONAE VOLUNTATIS.

Dora Jungin ryijy: Picu kaupungissa ja johdettu damasti: Lokki

Bukowskin huutokaupassa MODERN+CONTEMPORARY & DESIGN F176 oli 10. 11. (2015) kaksi mielenkiintoista Dora Jungin tekstiiliä. Dora Jungin suunnittelema, hyvin säilynyt ryijy Picu kaupungissa, 151×108 cm, vuodelta 1935 sekä Lokki, 50×69 cm. Katso kuvat ko. tekstiileistä Bukowskin sivuilta.

Annikki Toikka-Karvonen (1915–2009) analysoi Dora Jungin ryijyä vuonna 1971 (s. 335) näin: ”Picu kaupungissa, ryijy 1930-luvun alkupuolelta. Kubistiseen sommittelukaavaan on jo tunkeutumassa uuden alkavan tyylivaiheen lyyrillis-runollisia aiheita: puita ja lintuja. Valmistanut taiteilija itse.”

”Lyyrillis-runolliset aiheet”, puut ja linnut, olivatkin Dora Jungille hyvin ominaisia kuva-aiheita 1930-luvulla. Paitsi ryijyissä, joita hän suunnitteli vain 1930-luvulla, myös damasteissa esiintyi nämä kuva-aiheet, usein jopa hyvin samanlaisina. Lentävä lintu ja puut esiintyvät mm. hänen damastissaan Kuusia ja pensaita (1936). Myös Jungin lattiaryijyssä Pohjoismaiden Yhdyspankkia varten vuodelta 1936 on kuusia, pensaita, lintuja ja tähtiä. Lisäksi Jungin Ruispelto ryijyssä on tutut linnut lentämässä. Picu kaupungissa ryijyn oikeassa ala-laidassa on lisäksi DJ signeeraus, joka on harvinaista ryijyissä – myös Dora Jungin suunnittelemissa ryijyissä. Kansanomaisten ryijyjen nimikirjain käytäntö on tietenkin aivan oma lukunsa.

Toikka-Karvonen kirjoitti lisäksi, että ryijy olisi taiteilijan itse valmistama. Tämä voi olla ajan tapaa, jolloin usein kirjoitettiin suunnittelijan itse valmistaneen teoksensa – se toi teokselle lisää arvoa. Vaikka Dora Jung kutoi hyvin harvoin voi silti olla mahdollista, että hän on kutonut ainakin ensimmäisen version ryijystä itse. Jungilla oli heti apunaan kutojia, mutta erityisesti 1930-luvulla hän kutoi vielä itsekin. Etenkin ryijyjen kohdalla on viitteitä tähän. Muuten pitää muistaa, että hänellä oli vilkas kutomo koko 50-vuotisen uransa aikana. Lisää kutomon toiminnasta voi lukea esimerkiksi väitöskirjastani, sivuilta 116–133.

Vuonna 2010 Pirkanmaan Kotityö alkoi valmistaa ryijyä tarvikepakettina. Lue täältä lisää.

Huutokaupassa ollut, Lokiksi nimetty, johdettu damastikudos on muunnelma ja osa Dora Jungin suunnittelemasta kudoksesta Hässelbyn linnaan Tukholmaan 1974. Tämä Lokki, 50 x 69 cm, on osa isompaa kokonaisuutta ja valmistunut siis vuoden 1974 jälkeen. Vuosina 1975–1977 Jungin kutomossa valmistettiin yhteensä viisi lointa, joissa kudottiin erilaisia toisintoja tästä teemasta. Tällaiset toisinnot tai isomman kudoksen osat tai muunnelmat olivat tyypillisiä Dora Jungille.

Luonnoksia Hässelbyn linnaan Tukholmaan suunniteltuun Hässelby kudokseen 1976. Luonnosten koko 20 x 30 cm. Huutokaupassa myyty Lokki on selvästi saanut innoituksensa tästä teoksesta. Kuva PF.

T Päivi

Tammikuu 1970 / Biafra

Tammikuu 1970 on Dora Jungin tuotannossa niitä harvoja kudoksia, jolla hän otti kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin maailmalla – mutta niitäkin kudoksia kyllä löytyy. Dora Jung on kertonut kudoksen lähtökohtana olleen Nigerian nälänhätää kuvaava lehtiartikkeli ja kuva, jossa lasten syyttävät silmät muistuttivat maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja kärsimyksestä. Teosta kudottiin hänen kutomossaan heti tammikuussa ja se sai työnimekseen Biafra. Jungin sanoin idea tuli ”spontaanisti räjäyttäen myötätunnon kaikkia nälkiintyneitä lapsia kohtaan sodassa siellä kaukana”. Lapsen silmät siirtyivät taidetekstiiliin ja jotkut ovat osuvasti kuvanneet silmiä kuin ne olisivat verkkoon ahdistettuja kaloja. Nimi Biafra jäi elämään ja vain harva edes tietää, että alkueräinen nimi on Tammikuu 1970. Työ oli saman tien esillä Jungin yksityisnäyttelyssä Dora Jung – vævninger Kööpenhaminassa keväällä 1970.

Lähikuva kudoksesta Tammikuu 1970 / Biafra, kuvakudos, 120 x 150 cm, kutoja Marita Mattsson. Kuva PF.

Biafrassa Dora Jung hyödynsi reliefivaikutusta monistuneissa, toinen toisensa takana olevien lasten korvien erottamisessa toisistaan luoden illuusion tilasyvyydestä. Jung kudotutti teoksistaan useampia versioita. Myös Biafraa on kudottu toisintoina. Jungin kutojana ollut tanskalainen Berthe Forchhammer kertoi kutoneensa pienikokoista, 0,49m x 0,64m, Biafraa kahdeksan päivää ja käyttäneensä siihen 33 erilaista väriyhdistelmää. Jokainen väriyhdistelmä koostui kahdeksasta langasta. Jung käytti näin valmistetuista kudoksistaan nimitystä ”johdettu damasti“ tai ”kuvakudos”.

Kuvat sota-alueilta olivat sanomalehdissä ja televisiossa uutta ja hätkähdyttävää 1960-luvun lopussa. Me, jotka elämme jatkuvassa uutisvirrassa ja näemme välittömästi taustoitettuja tapahtumia eri puolilta maailmaa, voimme ehkä vain etäisesti ymmärtää, kuinka järkyttävää näiden ensimmäisten nälkiintyneiden lasten silmien ja turvonneiden vatsojen näkeminen oli. Mikähän olisi tämän päivän versio Biafrasta taiteessa, ja erityisesti tekstiilein tehdyssä taiteessa? Ja kuka/keitä ovat tämän ajan tulkitsijat?

Kuva ylhäällä yksityiskokoelmasta, kuva PF.

Dora Jung ja Finnairin pellavadamastit 1969

Vuonna 1969 hehkutettiin Hesarin sivuilla Finnairin uutta Helsinki – New York -reittiä ja DC-8 suihkukonetta mm. näin: ”Finnairin DC-8 koneet ovat kuin suomalaisen taideteollisuuden viihtyisiä lentäviä näyttelyhuoneita, sillä niin matkustamon sisusteet kuin myös tarjoilukalusto on suomalaisen muotoilun uusinta uutta. …suomalaista designia.”
(Helsingin Sanomat 26.2.1969.)

Koneissa oli Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasien lisäksi Marjatta Metsovaaran suunnittelemat huovat ja tuolien päälliset. Mutta mikä ehkä merkityksellisintä, jokaiselle matkustajalle oli varattu täyspellavaiset tabletit ja lautasliinat. Pöytätekstiilit suunnitteli pieteetillä Dora Jung. Tampellan valmistamaan Finnair-sarjaan kuului lisäksi erikokoisia pöytäliinoja. Liinojen pinta on kuvioitu Dora Jungille tyypillisillä viivoilla. ”Koristeaiheena on käytetty lentokonevanerin leikkauspintaa sellaisena kuin se näkyy esimerkiksi puisessa lentokoneen potkurissa. Kaikkein upeimpana kuvio esiintyy suurissa liinoissa…” (Cabin ok 2/1982).

Finnair –tableteissa (53 x 35 cm) vuodelta 1969 näkyy lentokoneen siipiä ja koneen profiili edestäpäin. Kuva PF.

Näiden Finnairin logoa toistavien pellavadamastien lisäksi koneissa käytettiin Dora Jungin suunnittelemia punasävyisiä täkänäliinoja (30 x 23 cm). Ne olivat muunnos hänen 1965 suunnittelemista Trattoria liinoista, jotka myös olivat – erikoista Dora Jungille – täkänäkudosta. Tarkastuslentoemäntä Ritva Lundstenin kirje Jungille paljastaa, että sävyjä tutkittiin Metsovaaran huopaan sopiviksi ja että täkänäliinan lisäksi haluttiin ”suuliina, joka voisi olla puolta ohuempaa laatua”.

Täkänäksi kudottu pikkuliina oli kaksipuolisuutensa vuoksi jämäkkä. Värit olivat kauniin sini-punaisia. Kuva PF.

Tilaus oli merkittävä niin Dora Jungille kuin Tampellalle. Esimerkiksi lautasliinojen (45 x 45 cm) kulutukseksi / vuosi laskettiin 5000 kappaletta ja tablettien, pyyheliinojen ja pienten suuliinojen (20 x 20 cm) 3600 kappaletta. Lisäksi olivat pöytäliinat ja tarjotinliinat sekä tuolien niskaliinat ja tyynyt!

Lokakuun 9. päivänä (2015) oli Hesarissa aukeaman juttu Finnairin uudesta A350-koneesta, jonka ”sisätiloissa revontulet värittävät kattoa ja koneeseen sisään astuessaan ihmiset näkevät koivun oksia metallisten keittiökaappien sijaan”. Ranskan Toulousissa valmistettu kone oli vihdoin valmis ja sisustuksen suunnitellut Vertti Kivi tyytyväinen. Uuden ja erilaisen muotoilun lisäksi lentoyhtiössä uskotaan myös perinteisiin. Traditioita pääsevät A350-koneessa edelleen edustamaan Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasit. Tekstiilit ovat paperisia!!

T Päivi

Ravintola Savoyn salaperäinen damastiliina

Kun ravintola Savoy avautui kesäkuussa 1937, sen kerrottiin tuovan ”modernia ravintolaviihtyisyyttä Helsingin kattojen ylle”. Etelä-Esplanadin ja Kasarminkadun kulmaan oli valmistunut arkkitehti Valter Jungin suunnittelema konttorirakennus, jonka 7. ja 8. ravintola- ja juhlatilojen sisustuksen suunnittelijoiksi palkattiin AIvar ja Aino Aalto. Huonekalut, verhot, astiat jopa viherkasvi-istutukset olivat tuon ajan merkittävimpien taiteilijoiden suunnittelemia. Ehkä tunnetuin sisustuksellinen yksityiskohta on Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Savoy-maljakko. Mutta minkälaisia olivatkaan tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelemat pöydän tekstiilit?

Dora Jung sai 1930-luvun puolivälissä useita suuria pöytätekstiilitilauksia: Villa Baumgartnerin, linjalaiva Bore II:n ja ravintola Savoyn tekstiilit. Sekä Villa Baumgartnerin että Bore II:n liinoista on jäänyt paljon tietoa jälkipolville, mutta Savoy-liinoista vain hippusia. Nämä kolme tekstiilitilausta sisälsivät valtavan määrän ohuiksi pellavadamastiliinoiksi kudottavia tekstiilejä, joten Jung pyysi malliensa toteuttajaksi Tampellaa (perustettu 1856), jossa oli jacquard-koneet ja pitkäaikainen tietämys pellavadamasteista. Nämä pöytätekstiilitilaukset olivat alku Dora Jungin kiinnostukselle teolliseen tuotantoon, josta tuli menestyksekäs.

Verrattuna aikakauden muihin damastiliinoihin, oli Savoy-liinassa selkeää tyylittelyä. Se poikkesi Villa Baumgartnerin ja Bore II:n pöytäliinasuunnitelmista. Niissä oli vielä näkyvissä perinteinen tapa muodostaa damastikuvioita keskusornamentiikan ympärille tai peilikuvatoistojen avulla. Savoy-liinoja koristivat leveähköt raidat, joissa oli pelkistettyjä kala-aiheita lomittain koko kankaan pinnalla. Damastiliinojen nauhamainen, yksinkertainen sommittelu enteili 1950-lukua, jolloin Jung suunnitteli mm. modernit Grafica ja Viivaleikki mallit.

Tämä musta-valkoinen kuva on vanhasta esitteestä ja on siksi hieman harhaan johtava. Olisi hienoa saada oikeasta liinasta kuva, mutta en ole koskaan vielä nähnyt kokonaista liinaa missään. Paloja liinasta olen kyllä nähnyt, mutta valitettavasti kokonainen liina on vielä jossakin piilossa…löytyyköhän teiltä joltakin?

Lähes kaikkiin pöytäliinamalleihin suunniteltiin yhteensopivat lautasliinat. Yleensä sama kuvio tai kuvion osa näkyi lautasliinojen reunoissa ja keskustassa. Siksi onkin yllättävää, että Savoy-liinaan kuuluvissa lautasliinoissa on pallokuvio, ei esimerkiksi kaloja tai raitoja. Pallot olivat kuitenkin hyvin muodikkaita 1930-luvulla. Ne heijastivat uutta modernia aikaa. Esimerkiksi ruotsalainen suunnittelija ja tekstiilitaiteilija Elsa Gullberg suunnitteli 1934 Almedahlsin mallistoon Pricken-nimisen liinan ja lautasliinat, joissa kaikissa oli palloja. Vuosikymmenen lopulla Beata Liljeroos-Söderholm suunnitteli Tampellalle Pallot-mallin.

Savoy-lautasliinat löytyivät helsinkiläiseltä kirppikseltä hyväkuntoisina. Nykyisen Savoy ravintolan ystävällinen henkilökunta on yrittänyt metsästää liinoja, mutta mistään kaapistojen kätköistä ei ainakaan vielä niitä ole löytynyt. Kuva PF.

Liljeroos-Söderholm työskenteli myös Tampellan mallipiirtäjänä 1920–1930 -luvuilla. Hän kävi kirjeenvaihtoa Helsingissä työskentelevän Jungin kanssa liinojen valmistuksesta. Tampellassa oli kiirettä, sillä Villa Baumgartnerin ja ravintola Savoyn pellavaliinoja valmistettiin täsmälleen samaan aikaan. Maaliskuussa 1937 hän kirjoitti Jungille olevansa huolissaan Jungin lautasliinoihin tulevista palloista, jotka olivat Tampellan kutojien tekemässä mallikudoksessa liian suuria, ”jos niitä vertasi Jungin tekemään työpiirrokseen, jossa ne olivat paremmat”. Ravintolan avajaiset olivat kolmen kuukauden kuluttua, joten asiaa ei voinut enää muuttaa ja pallot saivat muotonsa.

Teksti julkaistu myös 10.9.2014, Koti ja keittiö -lehdessä.

T Päivi