Verkkojulkaiseminen on kätevä tapa saada ajatuksensa ja oivalluksensa nopeasti yleisön luettavaksi. Verkkojulkaiseminen on nopea, halpa ja vapaa arvioitsijoiden kontrollista silloin, kun julkaistaan omilla foorumeilla kuten kotisivuilla tai blogeissa. Omien ajatusten ja tutkimustulosten julkaiseminen on arkipäiväistynyt verkon avulla.

Villi julkaiseminen, jollaiseksi verkkojulkaisemista voi myös kutsua, ei kaikilta tahoilta saa varauksetonta tukea. On tutkijoita, jotka kantavat huolta tieteen laadusta, ja jotka siihen vedoten haluaisivat luoda laatukriteereitä myös verkossa ilmestyville tieteellisille artikkeleille. Eräs tällainen suomalainen Julkaisufoorumi, jonka “perustana on julkaisukanavien eli tieteellisten lehtien, sarjojen ja kirjakustantajien laatuarviointi”.  Hankkeeseen kriittisesti suhtautuvien mielestä Julkaisufoorum pikemminkin pönkittää paperista julkaisujärjestelmää ja vahvistaa mainstream -tutkimuslinjaa, joka puolestaan hankaloittaa marginaalisuuntauksen tutkijoiden äänen kuulumista. Uskon, että tämä jää yritykseksi, koska verkkojulkaiseminen menee menojaan, ja koska verkkoa tuskin voidaan hallita millään muilla kuin eettisillä säännöillä – jos niilläkään.

Verkkojulkaiseminen ei tietenkään syrjäytä kokonaan paperista julkaisemista.  Se voi jopa edesauttaa perinteisen kirjan julkaisuprosessia, sillä parhaimmat tutkimukset seuloutuvat paperiversioiksi, jotka yleensä julkaistaan verkossa sähköisessä muodossa. Tällöin kirjoihin voidaan viitata, joka edesautta tiedon leviämistä ja palvelee muita tutkijoita.