Tietoja Raila Pirinen

Opinto-ohjauksen lehtori, Helsingin normaalilyseo. Kiinnostunut tietokoneen ja oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta.

Ajatuksia Refworksin käytöstä tutkijan apuna (14.3.)

1
RefWorksin avulla tutkija voi hallinnoida kirjallisuusviitteitä ja luoda automaattisesti lähdeluetteloita verkossa, mikä on minusta refworksin näppärimpiä ominaisuuksia. Sen avulla voi myös järjestää ja luoda oman henkilökohtaisen online-viitetietokannan,  selailla viitteitä kirjoittajan nimen, lehden nimen tai  hakusanan mukaan, muotoilla lähdeluettelon ja tekstin sisäiset viitteet automaattisesti, siirtää viitetietoja automaattisesti useista viitetietokannoista suoraan, tekstitiedostoksi tallennuksen jälkeen tai tallentaa tiedot valmiin lomakkeen avulla omaan tietokantaan.

Luulen, että tulen käyttämään refworksia online-viitetietokannan luomiseen ja ehkä lähdeluettelon tekemiseen, koska muilta osin se tuntui kömpelöhköltä. Refworksin onnistunut käyttö perustuu refworksin sitoutumiseen. Muussa tapauksessa tulee ongelmia, varsinkin tekstin sisäisten viitteiden merkitsemisessä.

 

.

Tutkija tiedon kokoajana – taustaa viitelistojen laadintaan: Maria Forsman ja Johanna Lahikainen29.2.2011

Ranking, kilpailu ja tehokkuus ovat vallitsevia kaikissa yhteiskunnan osa-alueilla, joissa kaikissa on omat mittarinsa. Lähtökohtana on oletus, että vain numerot kertovat hyvyydestä. Toki mittarit ja indeksit palvelevat myös tutkijoita osoittaessaan, kuinka monta kertaa eri julkaisuihin on viitattu. Jostain syystä kilpailun ja aritmeettisen mittaamisen ulottaminen kaikkialle ei saa minua innostumaan. Voisin kuvitella, että kilpailu kahlitsee luovuutta yksittäisten henkilöiden tasolla.

 

 

 

 

Ke 22.2. Sosiaalisen median välineet: Jere Majava

Lasse Larvanko kirjoitti vuonna 2007: “Kuvittele, että kuka tahansa voisi luoda, levittää ja markkinoida omia tuotoksiaan miljardille ihmiselle minimaalisilla kustannuksilla. Se ei ole ainoastaan mahdollista, vaan myös helppoa. Miten he sen tekevät?”  (http://bit.ly/xsPqkI) WEB2.0 teki internetistä esiintymislavan, jossa jokaisella fasiliteetit omaavalla on mahdollisuus sanoa julkia asiansa.

Sosiaalinen media on tehnyt osallistujista toimijoita, surffailun ja  tiedon vastaanottajan sijaan. Sosiaalinen media rohkaisee osallistujia jakaamaan omaa osaamistaan ilmaiseksi. Syynä ei ole pelkästään oman tuotteen saaminen mahdollisimman monen arvioitavaksi, vaan myös markkinointi. Sosiaalinen media mahdollistaa muiden osallistumisen idean kehittämiseen ja jakamiseen eli  kollektiivista toimintaa ilman formaalia organisaatiota. Yksi blogien hienouksia on kommenttien ja linkkien tuoma idean kehittely ja tarkennus. (Esim. Seth Godin, 2001.) Tällainen vertaistuotanto tekee mahdolliseksi informaation tuotannon yhä suuremmalle kuluttajajoukolle lähes marginaalikustannuksilla.

Samalla kun mediaympäristö on “amatörisoitunut”, se on myös  tullut moniäänisemmeksi ja  sotkuisemmaksi. Toisin sanoen vaatimus yksilön vastuusta ja tiedostuneisuudesta lisääntyy, mitä ja miten hän verkossa olevaa tietoa ja välineitä käyttää

Verkostopalvelut, kuten facebook ja twitter, eroavat blogeista siinä, että ne toimivat sosiaalisina hyödykkeinä vain niissä mukana oleville, ja ulkopuolella oleminen merkitsee faktisesta  olemista outsiderina sosiaalisista kokemuksista. Se, että sosiaalisen median myötä ollaan siirrytty ryhmistä verkostoihin, mahdollistaa yhteyksiä ns. potentiaalisiin linkkeihin, kuten samasta asiasta kiinnostuneiden organisoimattoman yhteisön syntymisen.

Yleensä sellaiset sovellukset, joissa käyttäjät tuovat lisäarvoa toisilleen, synnyttävät uusia innovaatioita.Oikeastaan kaikissa verkostopalveluissa on olemassa yhteisöllisyyden aspekti, jota tutkija voi hyödyntää. Se vaati vain vähän viitseliäisyyttä, uskallusta ja avautumista tuntemattomille .

 

 

 

 

Ajatuksia luennosta: Tiedejulkaiseminen verkossa (Antti Parikka, 15.2.2012)

Verkkojulkaiseminen on kätevä tapa saada ajatuksensa ja oivalluksensa nopeasti yleisön luettavaksi. Verkkojulkaiseminen on nopea, halpa ja vapaa arvioitsijoiden kontrollista silloin, kun julkaistaan omilla foorumeilla kuten kotisivuilla tai blogeissa. Omien ajatusten ja tutkimustulosten julkaiseminen on arkipäiväistynyt verkon avulla.

Villi julkaiseminen, jollaiseksi verkkojulkaisemista voi myös kutsua, ei kaikilta tahoilta saa varauksetonta tukea. On tutkijoita, jotka kantavat huolta tieteen laadusta, ja jotka siihen vedoten haluaisivat luoda laatukriteereitä myös verkossa ilmestyville tieteellisille artikkeleille. Eräs tällainen suomalainen Julkaisufoorumi, jonka “perustana on julkaisukanavien eli tieteellisten lehtien, sarjojen ja kirjakustantajien laatuarviointi”.  Hankkeeseen kriittisesti suhtautuvien mielestä Julkaisufoorum pikemminkin pönkittää paperista julkaisujärjestelmää ja vahvistaa mainstream -tutkimuslinjaa, joka puolestaan hankaloittaa marginaalisuuntauksen tutkijoiden äänen kuulumista. Uskon, että tämä jää yritykseksi, koska verkkojulkaiseminen menee menojaan, ja koska verkkoa tuskin voidaan hallita millään muilla kuin eettisillä säännöillä – jos niilläkään.

Verkkojulkaiseminen ei tietenkään syrjäytä kokonaan paperista julkaisemista.  Se voi jopa edesauttaa perinteisen kirjan julkaisuprosessia, sillä parhaimmat tutkimukset seuloutuvat paperiversioiksi, jotka yleensä julkaistaan verkossa sähköisessä muodossa. Tällöin kirjoihin voidaan viitata, joka edesautta tiedon leviämistä ja palvelee muita tutkijoita.

Minä tutkijana ja tietoverkko

Tutkijana tietoverkon käyttöni rajoittuu lähinnä yksisuuntaiseen toimintaan eli tutkimusten ja muiden alani julkaisujen lukemiseen. Harvoin, jos koskaan, lähetän kommenttini tutkijalle, jonka tutkimusta ole lähettnyt. Ehkä olen laiska tai  kynnys on liian korkea tai paremminkin pidän sitä itse korkealla.

Johtuuko ajatusteni lähettämättömyys siitä, että en viitsi postittaa keskeneräisiä kommentteja. Näin siityä huolimatta, että tiedän keskeneräisyyden yleensä jalostuvan diaologissa. Itse toki otan kiitollisena vastaan kaikenlaista kelvollista palautetta välittämättä siitä, kuinka pureskeltua se on. Tässä pitää tsempata. Tosin olen mukana muutamissa jopa tieteellisiksi luokiteltaviksi sosiaalimedian ryhmissä, joita seuraan satunnaisesti. Twitterissä seuraan  yhtä satunnaisesti muutamia vuorovaikutustutkijoita. Tuli ihan tunne, että pitää aktivoitua.