Uusi julkaisu: kriittistä ajattelua mittaavan instrumentin rakenteesta

Kleemola, K., Hyytinen, H., & Toom, A. (2021). Exploring internal structure of a performance-based critical thinking assessment for new students in higher education. Assessment & Evaluation in Higher Education. https://doi.org/10.1080/02602938.2021.1946482

Kesällä julkaistussa artikkelissamme tutkimme erään kansainvälisen, kriittistä ajattelua mittaavan tutkimusinstrumentin toimivuutta Suomessa ja erityisesti aloittavilla korkeakouluopiskelijoilla. Tämän instrumentin haasteena on se, että se yhdistää erilaisia ajatteluprosesseja käynnistäviä avomuotoisia tehtäviä monivalintatehtäviin. Osallistujina tutkimuksessamme oli 1469 ensimmäisen vuoden opiskelijaa yliopistoista ja ammattikorkeakouluista.

Havaitsimme, että siinä missä eri osa-alueet avotehtävässä tuottivat yhtenäisiä tuloksia, monivalintatehtäväosioiden tulokset olivat vain heikosti yhteydessä toisiinsa ja avotehtäväosioon. Tämä on tärkeä havainto, koska instrumentin tavoitteena on mitata yhtenäisesti kriittistä ajattelua ja koska tuloksista raportoidaan paitsi erilliset osioiden tulokset myös kokonaispistemäärä. Koska yhtenäisyys osioiden välillä on heikko, kokonaispistemäärän taustalla oleva suoritus voi vaihdella hyvin paljon.

Instrumenttien validiteetin tutkiminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan ymmärtää, mitä oikeastaan mitataan. Jatkossa erityisesti erityyppisiä tehtäviä yhdistettäessä on varmistettava instrumentin yhtenäisyys.

Voiko kriittistä ajattelua opettaa?

 

Kirjoitimme EACH-blogiin keväällä siitä, miten kriittisen ajattelun taitoja voi kehittää. Totesimme silloin, että kriittistä ajattelua oppii ajattelemalle kriittisesti eli tehtävillä, jotka edellyttävät kriittistä ajattelua. Kun kaikesta päätellen näissä taidoissa kehittyminen on mahdollista, miksi sitten niiden opetus tuntuu olevan niin haasteellista? Opettajien asenteita kartoittaneet tutkimukset ovat osoittaneet, että osa ei pidä kriittisen ajattelun opetetusta korkeakouluopetuksen tehtävänä tai ajattelee, että opiskelijoilla on jo riittävät taidot aiempien opintojen seurauksena. Ja vaikka opettaja olisikin myönteinen kriittisen ajattelun opettamiselle, hänellä ei ole välttämättä riittävää pedagogista osaamista. Myös erilaiset vakiintuneet käytännöt, kuten massaluennot, voivat hankaloittaa innokkaimmankin opettajan aikeita. Kriittisen ajattelun opetus ei lähdekään yksittäisen opettajan aikeista, vaan kriittinen ajattelu pitäisi integroida opetussuunnitelmaan ja johdon ja hallinnon pitäisi antaa tukensa sen opetukselle ja opetusmenetelmien vaatimuksille.

Kun olosuhteet ovat kunnossa ja opettajalla on ymmärrys siitä, mitä kriittinen ajattelu on, kriittisen ajattelun opettaminen ei ole mitään rakettitiedettä. On tärkeää, että se näkyisi opetuksen tavoitteissa ja arvioinnissa, tällöin myös opiskelija ymmärtää, mitä häneltä odotetaan. Jos kriittinen ajattelu tuntuu abstraktilta ilmiöltä, kannattaa palata juurille: mitä on kriittinen ajattelu, millaiset taidot kuuluvat kriittiseen ajatteluun? Kriittistä ajattelua kehittävät näitä taitoja edellyttävät tehtävät, kuten vaikkapa argumenttien analysointi. Tällaiset konkreettiset taidot on sitten abstraktia kriittistä ajattelua helpompi nivoa kurssien ja opetussuunnitelmien tavoitteisiin ja arviointiin.

Kuten totesimme aiemmassa kirjoituksessamme, kriittisen ajattelun opettaminen sisällöistä erillään ei ole hedelmällistä. Integrointi tieteenalakohtaisiin sisältöihin lisää opiskelijoiden motivaatiota oppia kriittistä ajattelua. Kuten muistamme, tahto on tärkeä osa kriittistä ajattelua taitojen ja tietojen rinnalla. Monien erilaisten tehtävämuotojen hyödyntäminen tieteenalan kontekstissa antaa opiskelijalle mahdollisuuden soveltaa oppimiaan taitoja aidoissa ja asiaankuuluvissa tilanteissa.

Kriittisen ajattelun opettajan on tärkeä muistaa, että opiskelijoita ei tulisi päästää helpolla oppimistehtävissä: kriittinen ajattelu, kuten muukin oppiminen, edellyttää haastamista sopivalla tavalla, suhteessa opiskelijoiden osaamiseen.