Ensimmäinen kurssikerta, Koropleettikartat ja MapInfon käyttö

Ensimmäisellä kurssikerralla käsiteltiin MapInfon peruskäyttöliittymää, sekä koropleettikartan laatimista MapInfolla. Koska olin käyttänyt MapInfoa jo aiemmin, tuli käyttöliittymä kerrattua melko nopeaan, ja suurin osa kurssikerrasta menikin koropleettikarttojen parissa.

Laadin kurssikerralla kaksi koropleettikarttaa, joista toinen käsittelee eläkeikäisten osuutta asukkaista Helsingin eri alueilla, ja toinen tehtyjen rikosten määrää suhteessa asukaslukuun Suomen eri kunnissa. Molempien karttojen laadinnassa keskeisin vaihe oli kartassa esiintyvien luokkarajojen määrittely.

Eläkeläisten osuus asukkaista Helsingissä alueittain
Kuva 1. Eläkeläisten osuus asukkaista Helsingissä alueittain (oletettavasti Helsingin kaupungin tilastokeskus)

 

Kuvatessani eläkeikäisten osuutta asukkaista päädyin tasaväliseen luokkajakoon, sillä tämä johti mielestäni informatiivisimpaan lopputulokseen. Tasaisia välejä käytettäessä värisävyn vaihtuessa on muutos edelliseen luokkaan nähden aina yhtä suuri, ja näin ei synny virheellistä kuvaa eri alueilla esiintyvistä eroista. Koska erot eri alueiden välillä eivät olleet hirvittävän suuria (5-25% asukkaista), eikä mitään luokkaa ollut erittäin suuressa osassa alueita, ei tasaisten välien käytölle ollut mielestäni mitään esteitä.

Kartasta voidaan havaita eläkeikäisten osuuden väestöstä olevan suurempi keskustan ja aivan syrjäisimpien alueiden välisillä alueilla. Kuitenkin siten, että keskustassa suurempi osa asukkaista on eläkeläisiä, kuin aivan uloimmilla alueilla. Voidaan myös havaita, että kaikkein kalleimmilla asuinalueilla eläkeikäisten osuus on suuri (Esim. Kulosaari, Kaivopuisto). Tätä selittää, se ettei nuorella väestöllä yleensä ole tarvittavaa varallisuutta asunnon hankkimiseen kaikkein kalleimmilta alueilta. Muutoinkin eläkeläisten suurta osuutta jollakin alueella, saattaa selittää myös muiden asukkaiden haluttomuus asua alueella, eikä niinkään alueen erityinen vetovoimaisuus eläkeläisiä kohtaan.

Kartografisesta näkökulmasta tarkastellen eläkeikäisten osuutta kuvaava kartta onnistui mielestäni varsin hyvin. Se esittää tarkasteltavan ilmiön mielestäni helppotajuisessa muodossa ja siitä saa mielestäni yhdellä silmäykselläkin suhteellisen oikean kuvan siitä missä alueen väestöstä suhteellisesti suurin osa on eläkeikäisiä. Visuaalisesti kartta oli hieman haastava, sillä koska kyseessä oli koropleettikartta täytyi alueet tietysti värittää luokan kertovalla sävyllä, mutta jos olisin vain värittänyt alueet kokonaan, olisi Helsingin saaristossa olevia alueita ollut vaikea tunnistaa. Toisaalta jos nostin meren ja rantaviivan aluejaon yläpuolelle oli vaikea hahmottaa missä eri alueiden rajat kulkivat saaristossa, Erityisesti jos kaksi vierekkäistä aluetta kuuluivat samaan luokkaan. Päädyinkin kompromissiratkaisuun, jossa nostin meren ja rantaviivan alueiden täytevärin yläpuolelle, mutta jätin päällimmäiseksi alueiden rajaviivat, jotta eri alueiden rajat tulisivat selkeästi esille. Mielestäni tämä ratkaisu tarjosi varsin tyydyttävän kompromissin.

SuomenRikoksetKunnittain
Kuva 2. Tietoon tulleet rikokset sataa asukasta kohden kunnittain Suomessa (oletettavasti Tilastokeskus)

 

Rikosten määrää suhteessa väkilukuun esitettäessä päädyin hieman erilaiseen luokkajakoon. Aineiston jakauma oli voimakkaasti vinoutunut, siten että suurimmassa osassa kunnista oli rikosten määrä per 100 asukasta välillä 0-10, mutta joissakin kunnissa huomattavasti tämän välin yläpuolella. Tämä tarkoitti sitä, että tasavälistä luokkajakoa käytettäessä ei jokaiseen luokkaan olisi edes tullut yhtään kuntaa, ja kunnissa joissa rikollisuus oli vähäistä, ei eri kuntien välisiä eroja olisi tullut lainkaan esille. Toisaalta tasamääräistä luokkajakoa käytettäessä olisi ylimmästä luokasta tullut kohtuuttoman suuri. Tästä syystä päädyin käyttämään luokitusta, jossa rikosten määrä asukasta kohden kaksinkertaistuu luokasta toiseen siirryttäessä. Muiden blogeja selatessani huomasin myös Leila Soinion päätyneen saman tyyppiseen ratkaisuun oman ulkomaiden kansalaisten osuutta Suomen kunnissa käsittelevän, vinon jakauman omaavan, aineistonsa kanssa (Leilan blogi).

Aineiston jakaumaa tutkittaessa, ja sitä kautta luokkarajojen jakoperustetta valittaessa oli histogrammityökalu oiva apu, koska sillä oli helppo havainnoida nopeasti, kuinka eri kokoisilla luokilla luokkien määrä, ja tietyn luokan edustajien määrä vaihtelee .  Leilan blogissa on myös hyvä kuva, joka selventää histogrammin hyötyjä jakaumaa tutkittaessa.

Käyttämäni luokitus ei kuitenkaan ollut täysin optimaalinen sellaisenaan, sillä aineistossa oli yksi kunta, Virolahti, joka erottui selvästi muusta aineistosta. Virolahdella tehtyjen rikosten määrä sataa asukasta kohti oli 48, kun taas seuraavana aineistossa olleessa Tohmajärven kunnassa se oli vain 16, eli kolmasosa siitä mitä Virolahdella. Koska Virolahti oli ylimmässä luokassa yksinään, asetin ylimmän ja toisiksi ylimmän luokan välisen rajan seitsemääntoista kahdenkymmenen sijaan, jotta ei syntyisi virheellistä kuvaa, että jossakin toisiksi ylimmän luokan kunnassa rikosten määrä  sataa asukasta kohden yltäisi kahteenkymmeneen.

Kartasta näkyy rikollisuuden olevan yleisempää suurissa kaupungeissa, sekä EU:n ulkorajoilla, rajanylityspaikkojen läheisyydessä. Esimerkkeinä tästä Kilpisjärvi, Virolahti, Lappeenranta, Imatra ja Tohmajärvi. Erityisesti virolahden erottumista aineistossa selittää varmasti sen sijainti itärajalla ja vaalimaan rajanylityspaikan sijainti kunnassa. Kartta ei ota kantaa siihen minkälaista rikollisuutta poliisin tietoon on tullut, joten esimerkiksi Virolahdelle saattaa hyvinkin rekisteröityä kaikki Vaalimaalla tapahtuneet rajanylitykseen liittyvät rikokset, kuten salakuljetus tms. Tämä ei siis sinänsä kerro mitään esimerkiksi Virolahden turvallisuudesta asuinympäristönä. Myöskään ei ole todennäköistä, että rajakunnissa tapahtuneessa rikollisuudessa olisi kovinkaan usein tekijänä, taikka uhrina kunnan asukas, joten rikosten määrän vertaaminen asukaslukuun ei ehkä ole kovin mielekästä.

Kartta tarjoaa mielestäni varsin hyvän kuvan itse ilmiöstä muualla Suomessa, eli rikosten suhteesta asukaslukuun, mutta se vaatii saatteekseen kuvatekstin, jossa muistutetaan, ettei kartta tarjoa tietoa siitä minkä tyyppistä rikollisuutta kunnassa tapahtuu, tai esimerkiksi tietoa siitä onko rikollisuus kunnan asukkaiden vai sen ulkopuolelta tulevien henkilöiden tekemää, kuten on esimerkiksi rajalla sijaitsevien kuntien tapauksissa todennäköistä. Visuaalisesti kartta on suhteellisen helppolukuinen ja eri alueet erottuvat mielestäni hyvin. Värien valinnassa virolahti aiheutti hieman päänvaivaa, sillä suhteellisen pienikokoisena, oli hieman hankalaa havaita sen kuuluvan eri luokkaan, kuin toiseksi ylimpään luokkaan kuuluvat kunnat, joten päätin tehdä sävynmuutoksesta ylimmän ja toisiksi ylimmän luokan välillä hieman korostetumman, kuin mitä olin tehnyt muiden luokkarajojen kohdalla. Muutoinkin käytin kartassa kohtalaisen räikeitä sävyeroja, mikä on mielestäni perusteltua, sillä ero suurimman ja pienimmän luokan välillä on 12 kertainen. Pohjoisnuolen ja mittakaavan merkitystä tässä kartassa voidaan hieman miettiä, sillä voidaan mielestäni olettaa, että lukija tietää mikä pää suomesta on pohjoista kohti. Myöskään kuntien todellinen koko, ei ehkäpä ole kovin oleellista tarkasteltavan ilmiön kannalta. Kartta toimii mielestäni parhaiten kun ilmiötä halutaan kuvata karkealla tasolla, mutta toisaalta tämä mahdollistaa kartan selkeyden ja toimimisen varsin pienikokoisenakin.

Lähteet:

Eläkeläisten määrä ja asukasluku alueittain Helsingissä: Helsingin kaupungin tilastokeskus

Tietoon tulleet rikokset ja väkiluku kunnittain Suomessa: Tilastokeskus

Moikka Maailma ja MapInfo! (Leila Soinio 2015) Leilan paikkatietopulinaa. Luettu 21.1.2015
https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/2015/01/19/moikka-maailma/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *