Osallistuin syksyllä Euroopan kasvatustieteellisen tutkimusseuran (The European Educational Research Association, EERA) järjestämään The European Conference on Educational Research (ECER) -konferenssiin Hampurissa Saksassa. Konferenssiohjelman yli kahdentuhannen esityksen joukkoon mahtui myös minun kaksi esitelmääni. Ensimmäisessä esityksessäni puhuin väitöstutkimuksestani, jossa yhdistän oppimisen lähestymistavat -tutkimustradition yliopistomatematiikan oppimisympäristöihin. Toinen esitys käsitteli yhdessä Juuso Niemisen kanssa tekemääni tutkimusta, jossa käsittelemme opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja oppimisympäristöjä. Valitettavasti jälkimmäinen esitys jäi pitämättä, sillä sairastuin harmillisesti kesken konferenssin. Konferenssiin mahtui kuitenkin eräs kiinnostava tapaaminen, josta ehkä tulevaisuudessa sitten lisää.

Tieteenalakohtaista yliopistopedagogiikan tutkimusta tehdessä joutuu usein pohtimaan, onko sitä enemmän matematiikan opetuksen tutkija vaiko sittenkin yliopistopedagogiikan tutkija. Omasta näkökulmastani tämä jaottelu ei ole kovinkaan merkityksellinen. Usein käy kuitenkin niin, että jos puhuu yliopistopedagogisista ilmiöistä yleisellä tasolla, matematiikan opetuksen tutkijat kysyvät, miten tämä liittyy matematiikkaan. Sama pätee myös toisin päin: jos puhuu yliopistomatematiikan opetuksen tutkimuksesta, yliopistopedagogit ovat huolissaan siitä, että sisältö on liian kontekstispesifiä, eikä täten hyödytä kovin laajaa joukkoa tutkijoita. Tästä syystä pidän isoista kasvatustieteellisistä konferensseista; tässäkin tapauksessa kaksi esitystäni olivat eri verkostoissa, toinen matematiikan opetuksen tutkimuksen ja toinen yliopistopedagogiikan tutkimuksen verkostossa. Tällä tavalla pääsee harjoittelemaan esitysten pitämistä aina tietty kohdeyleisö mielessä, ja pystyy olemaan sekä matematiikan opetuksen että yliopistopedagogiikan tutkija.

Juulia Lahdenperä
Tohtorikoulutettava
Matematiikan opetuksen tutkimusryhmä
Matematiikan ja tilastotieteen osasto