Tutkimuksen aihe oli työkalun kehittäminen matematiikan opiskelussa vaikuttavien sosiaalisten tekijöiden analysoimiseen. Aihetta lähestyttiin matematiikan mielekkään opiskelun, oppimisen ja opetuksen kehittämisen suunnasta.
Saimme tutkittavaksemme Laura Tuohilammen artikkelin, joka käsitteli tutkimusta analysoivan työkalun kehittämiseksi dynaamiseen matematiikkaan liittyvään oppilaiden vuorovaikutukseen, koskien kiintymyssuhteita, kognitiota ja osallistumista. Tutkimuksessa tarkkailtiin videomateriaalin avulla kahden viidesluokkalaisen pojan työskentelyä yhdessä avoimen matemaattisen ongelman parissa. Toisen pojan dominoiva olemus vaikuttaa alistuvamman pojan yritykseen saada ongelma ratkaistua. Alistuvampi poika on lähempänä ratkaisua, mutta suostuu kuitenkin dominoivamman pojan ratkaisuehdotukseen. Tämä on ilmiö, jota Tuohilampi haluaa tutkia.
Tuohilampi testasi tutkimuksessaan Patterns of Participation (Skott, 2015) mallin käytettävyyttä tällaisen tilanteen tutkimiseksi ja halusi tietää voisiko mallista kehittää yleistettävämpää työkalua. Tuohilampi tarkasteli tilannetta sosiaalisten tekijöiden ja roolien näkökulmasta ottaen huomioon ensisijaisesti tunnepohjaiset vaikutukset. Tutkimuksessa tarkasteltiin yksilöä myös hänen sisäistettyjen ja annettujen uskomustensa kautta. Tutkimus osoitti, että haluttuja asioita kyetään mittaamaan mallin avulla, mutta se myös kaipasi lisäkehittelyä.
Ensimmäinen kohtaaminen nimikkotutkijamme Laura Tuohilammen kanssa tapahtui odottamattoman käänteen vuoksi videopuhelun avulla. Hän vaikutti iloiselta ja asiastaan innostuneelta. Tilanne oli rento ja mukava. Aluksi kysyimme syytä tutkimusaiheen valintaan ja halusimme avata otsikon merkitystä. Tuohilampi kertoi halunneensa tutkia aihetta, sillä on aina itse ollut kiinnostunut matematiikasta ja ihmetellyt usein peruskoulussa vastaantulevaa negatiivista suhtautumista matematiikkaan sekä sen opiskeluun. Perehdyttyään matematiikan opettamiseen peruskoulussa hän ei ole enää ihmetellyt kiinnostuksen puutetta. Kouluissamme oppilaat laskevat edelleen enimmäkseen tehtäviä kirjasta ilman sen kummempia vapaita harjoituksia, tutkimustöitä tai kokeiluja. Moni oppilas kokee, että matikka on tylsä ja kovin teoreettinen aine.
Olemme samaa mieltä Tuohilammen kanssa siitä, että matematiikan opetusmenetelmät ovat usein liian yksipuolisia. Matematiikan oppitunnit ovat ilmeisesti edelleen hyvin perinteisiä, noudattavat samaa kaavaa ja ovat opettajakeskeisiä. Lisäksi työskentely painottuu yksin tekemiseen eikä täten matematiikan opiskelun yhteydessä tule harjoiteltua pari- tai ryhmätyöskentelytaitoja. Toivomme, että uuden opetussuunnitelman myötä matematiikan opetustyylit monipuolistuisivat. Tämä voisi osaltaan vaikuttaa matematiikasta innostumiseen ja myönteisemmän matemaattisen minäkuvan kehittymiseen. Oppilaille olisi hyvä myös tarjota mahdollisuus osallistua opiskelun suunnitteluun, sillä tämä voisi lisätä motivaatiota.
Keskustelussamme painottui tutkimukselle keskeinen sosiaalinen ulottuvuus oppimisessa. Tarvetta sosiaalisia tilanteita analysoivalle työkalulle Tuohilampi perustelee tutkimuksessaan opiskelun sosiaalisten ulottuvuuksien ja esimerkiksi luokkahuoneessa vaikuttavien roolien huomioimisen tärkeydellä. Rooleihin vaikuttavat tekijät eivät kuitenkaan Tuohilammen mukaan ole selkeitä, vaan ne muotoutuvat todennäköisesti monien eri tekijöiden kautta. Muun muassa oppilaiden persoonallisuus ja kiinnostus matematiikkaa kohtaan vaikuttavat asiaan. Kaikesta tästä johtuen Tuohilammella nousi kiinnostus kehittää hänelle itselleen sopivampi työkalu.
Ryhmämme koki aiheen rajaamisen ja aineiston luokittelun kiinnostavana sekä haastavana osana tutkimuksen tekemistä. Myös Tuohilampi oli kokenut tutkimuksen aineiston luokittelun haasteelliseksi. Tutkija joutuu luokittelemaan aineistoa oman tulkintansa ja kokemustensa perusteella, jolloin lopputulos ei ole ehdottoman oikea tai objektiivinen. Luokittelua kuitenkin tarvitaan, jotta tutkimusta voidaan ylipäätään tehdä. Omat tulkinnat ovat siis keskeisiä tutkimusaineiston lajittelussa analysointia varten.
Puhelun jälkeen keskustelimme ryhmässä siitä, miten tärkeää on, että tutkija saa oikeanlaista julkisuutta tutkimukselleen. Tällöin tutkimus saa lisäarvoa, näkyvyyttä ja tietenkin tieteellistä relevanssia. Mietimme myös englannin kielen valikoitumisen hyödyllisyyttä tutkimuksen julkaisuun edellä mainituista syistä.
Olemme pohtineet matematiikan opiskeluun liittyviä uskomuksia, ja niiden vaikutuksia opiskeluun. Tutkimuksessa käytetyt sisäistetyn ja annetun uskomuksen käsitteet olivat tuttuja ja oletimme niillä olevan vaikutusta sinnikkyyteen ja motivaatioon. Artikkelin myötä aloimme pohtimaan myös sitä, että yksilöllä on monenlaisia uskomuksia ja niitä voi esiintyä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa erilaisilla voimakkuuksilla. Oli tutumpi lähtökohta ajatella oppijan tulevan tilanteeseen uskomuksensa kanssa, kuin ajatella sosiaalisten suhteiden ja tunteiden vaikuttavan asenteeseen ja uskomukseen välittömästi.
Aineiston esimerkissä sosiaaliset roolit vaikuttivat tuloksen kannalta jopa ratkaisevasti. Tässä voimakkaammin taitoihinsa uskovan pojan keinot valittiin, vaikka toinen pojista oli enemmän oikeassa ratkaisun etsimisessä. Tämä sai ryhmämme miettimään opetusmenetelmiä. Olisiko tulos ollut toisenlainen, jos parityöskentelyä olisi harjoiteltu enemmän matematiikkaa opiskeltaessa? Voisiko ryhmämotivaatio nousta yhdessä tekemisestä? Muuttuisiko ilmapiiri matematiikkaa kohtaan myönteisemmäksi, jos opetuksessa käytettäisiin muistakin oppiaineista tuttuja monipuolisempia opetusmetodeja?
Mira Dey, Tea Romanovski, Kia Lehmunen, Kaisla Siljamo, Peppi Koukonen, Annika Perkinen, Katja Söderqvist ja Lotta Yliaho-Lehtonen
Linkki Tuohilammen tutkimuksiin:
Kuvan lähde:
https://www.google.fi/search?q=laura+tuohilampi&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjOmtD0-PzWAhVEMJoKHZxQDy0Q_AUICigB&biw=1297&bih=738#imgrc=EtmjuQhaCYexvM:
Selkeä teksti mielenkiintoisesta aiheesta!
Matematiikan oppimiseen ja opettamiseen liittyykin runsaasti negatiivisia uskomuksia, joten tutkimuksen aihe on tärkeä. Sosiaalisten tilanteiden analysoinnille ja roolien tutkimiselle apuna oleva työkalu on varmasti tarpeen muillakin alueilla kuin matematiikan opetuksessa. Millaisia erilaisia hyödyksi olevia opetusmenetelmiä ryhmänne pohti nimenomaan matematiikan opetuksen kannalta?
Mielestäni Tuohilampi on tuonut matematiikan oppimisen tutkimiseen tuoreen näkökulman ja olette pohtineet sitä hyvin kirjoituksessanne. Aloin miettimään persoonallisuuden vaikutusta matemaattisessa ongelmanratkaisussa, sitä miten erilaiset oppijat lähtevät lähestymään ongelmaa. Viittasitte tekstissänne siihen, että matematiikan tunneilla olisi tärkeää harjoitella pari/ryhmätyöskentelytaitoja. Miten uskotte pari/ryhmätyöskentelyn eroavan matematiikassa verraten muihin oppiaineisiin? Tai millaisia mahdollisuuksia matematiikan oppitunneilla on vuorovaikutustaitojen kehittämiselle?
Hei Nina!
Hyvää pohdintaa. Mitään näyttöä ei minun tiedossani tästä ole, mutta kiinnostava tutkimusaihe. Matematiikka on kieltämättä luonteeltaan omalaatuinen oppiaine. Johtuen mm. siitä että tehtävissä yleensä pyritään yhteen, selkeään ja näkyvään ratkaisuun. Voi siis olla, että sosiaaliset vaikutukset tulevat nopeammin ja selkeämmin esiin, kuin muita aineita opiskeltaessa. Näin ollen voisi olla niinkin, että matematiikassa huomatut sosiaaliset ja affektiiviset vaikutukset hyödyntäisivät muuta tutkimusta ja selkeyttäisivät kuvaa ryhmädynamiikasta. Kun kattavampi malli saadaan kehitettyä, sitä varmaankin kannattaisi testata myös muihin oppiaineisiin.
Tea
Pohdimme ryhmämme kesken sitä, että usein matematiikan tunnit ovat siinä mielessä erilaisia, että niissä harvemmin hyödynnetään pari- tai ryhmätyöskentelyä. Sitä voisi meidän mielestämme olla enemmänkin matematiikan opiskelussa. Matematiikan opiskeluhan on usein kovin itsenäistä ja ajattelu tehtävien ratkaisemisessa tapahtuu niin ikään oman ajattelun kautta.
Pari- ja ryhmätyöskentelyt saattaisivat olla eduksi monien matemaattisten tehtävien ja ongelmien ratkaisemisessa, kun useampi ihminen ajattelee ja yhdistää taitonsa sekä tietonsa. Samalla myös vuorovaikutustaidot kehittyvät. Yhteinen työskentely voi vaikuttaa parviälyn toimimiseen myös jatkossa.
Mira
Hei Tommi, ja kiitos ensimmäisestä kommentista!
En ole perehtynyt siihen minkälaisia työkaluja muiden aineiden opiskelun analysoimiseksi on kehitetty, mutta oletettavasti juuri näitä, eli tunneperäiset, kognitiiviset ja sosiaaliset ilmiöt huomioivia ei kovin kattavia löydy. Jos olisi, Tuohilampi olisi luultavasti pyrkinyt hyödyntämään tai testaamaan niitä.
Emme pohtineet mitään tiettyä toimitapaa. Haluaisimme lisätä erilaisia opiskelutapoja ylipäätään opetustuokio + kirjatehtäviä kuvioon. Meistä myös vaikuttaisi, että muiden aineiden työskentelyssä ryhmätyöt ja yhteistoiminnallisuus ovat enemmän käytössä. Jos aihe kiinnostaa, haluaisin vinkata Martti Hellströmin ja kumppanien kirjan, Yhdessä oppiminen (varsinkin luku 4 tähän aiheeseen), jota työstän itse parhaillaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Tea
Lisäys edelliseen vastaukseeni.
Opetushallituksen sivuilta löytyi Jari Metsämuurosen toimittama pitkittäistutkimus perusopetuksen matematiikan oppimistuloksista vuosilta 2005-2012. Siellä luki seuraavaa pohdintaa ja arvioivia johtopäätöksiä osiossa:”Yksittäisiä muuttujia koskevien analyysien perusteella tiedetään, että kahdesta 3. luokan alussa lähtötasoltaan samantasoisesta oppilaasta tulee 9. luokan lopussa menestymään paremmin se
–jonka luokassa 7–9 luokilla käytettiin monipuolisesti erilaisia luokka-aktiviteetteja ja jossa opettaja käytti useammin opiskelijalähtöisiä työtapoja, kuten että oppilaiden kanssa usein pohditaan tehtävien vastausten järkevyyttä, oppilaat neuvovat toisiaan ja oppilaat selittävät muille miten ovat ratkaisseet tehtävänsä. ”
Samassa lueteltiin monia muitakin vaikuttimia menestymiselle. Tämä kuitenkin tukee ajatustamme siitä, että opetusmenetelmiä tulisi monipuolistaa käytännössä, lisätä oppilaslähtöisyyttä ja yhteisoppimista.
Tea
http://www.oph.fi/julkaisut/2013/perusopetuksen_matematiikan_oppimistulosten_pitkittaisarviointi_vuosina_2005_2012
Kiitos Tommi ja Nina kommenteistanne ja palautteesta! Matematiikka on kouluaine, jota moni pelkää. Oppilaiden vanhemmat ovat monesti luoneet, jopa huomaamattaan lapsilleen jo ennen koulun alkua sellaisen kuvan matematiikasta, että sitä joko osataan tai ei. Usein puhutaan siitä, että matematiikka on vaikeaa ja hyvin vaativa aine ja harvemmin katsotaan, että oppija voi kehittyä matemaattisesti ja tulla taitavaksi ja osaavaksi, kunhan saa oikeaa opetusta ja harjoitusta. Tuohilampi tuo esille tämän ongelman monessa hänen tutkimuksissaan.
Mielenkiintoista on, että muissa opetusaineissa usein oletetaan, että oppija kehittyy aina sen mukaan kun hän harjoittelee ja käyttää jo oppinutta, vaikka uudella tavalla. Miksi ei näin matematiikassa?
Tuohilampi halusi kehittää sellaista työkalua, jolla voi mitata mm. oppilaiden sosiaalista kanssakäymistä, omaa osaamisen esille tuomista eri tilanteissa sekä oppilaan itsevarmuutta. Hän on kiinnostunut matematiikasta siksi, kun tämä kouluaine tuntuu pitävän sisällään niin paljon tunteita ja ennakkoasetelmia.
Ryhmämme uskoo ja toivoo, että opetus tulee muuttumaan kouluissamme yhä monimuotoisemmaksi. Esimerkiksi Ruotsissa matematiikan opetusmenetelmät pitävät jo sisällään aina enemmän kokeiluja sekä konkreettisia harjoituksia. Näin on tarkoitus edetä myös Suomen peruskouluissa. Uusi opetussuunnitelma kehottaa opettajia käyttämään monipuolisia oppimisympäristöjä, ottamaan eri oppimistyylejä huomioon ja ohjaamaan opetusta aina oppilaskeskeisemmäksi. Oppijan tulisi saada testata matemaattisia taitojaan konkreettisesti tekemällä kokeita ja miettiä miten osaamista voisi hyödyntää arkielämässään. Työelämässä ei katsota kollegojen kanssa neuvottelua pahalla silmällä, päinvastoin arvotetaan sujuvaa yhteistyötä ja tiimihenkeä. Näin pitäisi olla myös koulussa. Yhdessä oppiminen ja tiimityöskentely voisi tuoda paljon uutta myös opetukseen.
Hei ryhmä 6!
Valitsitte mielenkiintoisen tutkimuksen tälle kurssille ja tätä tekstiä oli kiinnostavaa lukea.
Jäin miettimään ko. tutkimuskohteen aiheen rajaamista. Opetussuunnitelmassamme on (valitettavasti) muitakin aineita, jotka ovat oppilaiden epäsuosiossa, iästä ja muista taustatekijöistä riippuen. Pohditteko tai perusteliko tutkija teille sitä, että sopivatko tutkimuksen tulokset enemmän tai vähemmän mutkattomasti myös muihin oppiaineisiin kuin matematiikkaan?
Hei Suvi!
Emme ole tutkijan kanssa päässeet tästä keskustelemaan. Ryhmän kanssa olemme kyllä pohtineet sitä, voisivatko matematiikasta saadut havainnot ja mittarit hyödyntää muiden oppiaineiden tutkimusta ja opetusta. Tässä tutkimuksessa testattiin osallistumisen mallin sopivuutta ilmiön tapahtumien luokitteluun. Tutkimuksen lopuksi Tuohilampi toteaa sen olevan käytettävissä aiheen käsittelyyn, mutta ehdottaa uudenlaisen , mm. sitoutuneisuuden ja tunteet paremmin huomioivan työkalun kehittämistä. Tulevaisuudessa, jos malli saadaan toimivaksi, uskoisin että sitä olisi hyödyllistä testata ja kehittää edelleen muiden oppiaineiden tutkimiseen.