Tutkimusmatkamme inkluusion ja erityisyyden aallokoissa

Kohti tutkivan työtavan viimeistä satamaa

Tutkijaryhmämme laiva on selviytymässä kohti kurssin päättymisen satamaa. Mahdollisia karikkoja on tullut vastaan, mutta ne on saatu ohitettua yhteistyöllä ja huumorilla. Epäselvistä ja ajoittain turhauttavista tehtävänannoista on päästy maaliin taskuissamme paljon uusia työelämä- ja ryhmätyötaitoja. Jälkeenpäin tarkasteltuna tämä oli varmasti tarkoituksellista, sillä se kehitti ongelmanratkaisukykyämme sekä itseohjautuvuutta ja johti joka kerta hyvään lopputulokseen.


“Oli mahtavaa työskennellä ryhmässä, jossa kaikki olivat aidosti kiinnostuneita aiheesta. Saimme aikaan monet hyvät keskustelut, joista löysi aina uusia näkökulmia omaan ajatteluun.”
– Sirkku –


Koimme hyväksi järjestelyn, jossa ryhmät koottiin mielenkiinnon kohteiden mukaan. Ryhmäämme osui monenlaista persoonaa ja osaamista, mikä rikasti ryhmässä toimimista ja oli ennen kaikkea opettavaista. Työelämässäkään ei voi valita työkavereita, mutta aina voi ja kannattaa hyödyntää ympärillä olevaa osaamista ja laajentaa omaa ajatusmaailmaansa yhteisopettajuuden hengessä.


“Heijastaa oikeaa elämää, koska kouluissa ja töissä on monenlaisia haasteita. Työkavereita ei voi aina valita. Ryhmän toimiva vuorovaikutus ja yhteishenki on tosi tärkeää!”
– Elina – 


Kurssi oli mukaansatempaava ja ehdottomasti parhaana piirteenä oli, että saimme itse ottaa aktiivisen oppijan roolin, mikä oli kylläkin ajoittain haastavaa. Ryhmämme aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja se herätti meissä tunteita, runsaasti ajatuksia sekä elävää keskustelua. Pitää uskaltaa ajatella itse, kyseenalaistaa ja kritisoida, jotta voi saada uusia tutkimustuloksia ja tietoa. Kurssi motivoi käyttämään omaa päätä.


“Opin kurssilla, ettei ole yhtä ainoaa tapaa toteuttaa opetusta, vaan erilaisia oppilaita palvelevat erilaiset opetusjärjestelyt.”
– Ida –


Tutkijatentin palkitseva kokemus

Tutkijatentti oli uudenlainen kokemus. Ryhmämme oli valmistautunut ahkerasti ja koonnut yhteen suuren määrän eri näkökulmia, ajatuksia ja kysymyksiä. Suunnittelimme tentin kulun tehden selkeän työnjaon. Jokainen osallistui kysymysten laatimiseen ja oli äänessä tenttitilanteessa.

Tutkijatenttiin valmistautuessamme pohdimme mitä osaa Anna-Maijan tuottamasta aineistosta käyttäisimme. Päädyimme perehtymään syvemmin kahteen jo ennalta tuttuun artikkeliin: Tuki, tarve, leima, oikeus? Erityisyyden muotoutuminen ammatillisen koulutuksen diskursseissa sekä Between hopes and possibilities. (Special) educational paths, agency and subjectivities.

Tämä oli hyvä valinta, sillä aihe jäi rajauksesta huolimatta melko laajaksi ja jouduimme priorisoimaan väitöskirjan artikkeleista ne teemat, joita halusimme käsitellä tarkemmin tutkijatentissä. Saimmekin laajan määrän informaatiota lopulta tiivistettyä ja jaettua koko porukalle.


“Aiemmin itselle hyvin vieras ammattikoulun kenttä alkoi avautumaan ja sen monet haasteet erityisoppilaille saivat aikaan suurta hämmästystä sekä suuttumusta.”
– Saara –


Action! Tentti rullasi käyntiin rennosti. Kellon kanssa sai olla tarkkana. Lopulta ehdimme  juuri ja juuri käsitellä jokaisen kysymyksemme, mutta tentti sujui suunnitelman mukaisesti. Kysymysten ympärille syntynyt keskustelu oli mielestämme rakentavaa. Tentti oli hyvin informatiivinen ja antoisa. Tentin aikarajoituksesta huolimatta saimme kaiken kukkuraksi mahdollisuuden jäädä tutkijamme Anna-Maija Niemen kanssa keskustelemaan aiheeseemme liittyvistä asioista. Oli mahtavaa istua rauhassa nimikkotutkijamme kanssa ja esittää hänelle lukuisia mieltämme askarruttavia ajatuksia virallisen tenttitilaisuuden jälkeenkin.


“Kurssin kautta pääsi tutustumaan tutkimuksenteon maailmaan hieman pintaa syvemmälle. Ryhmätyöskentelystä ja kaikista aiheesta käydyistä keskusteluista jäi käteen paljon ajatuksia ja näkökulmia.”
-Juulia-


Kyseinen juttutuokio olikin kurssin antoisimpia hetkiä. Olemme kiitollisia siitä, että saimme mahdollisuuden perehtyä syvemmin tutkimusaiheemme tärkeisiin ja ajankohtaisiin ilmiöihin asiantuntevan tutkijan kanssa. Tutkijatentti valmentaa kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmien tekoon, sillä tentissä hahmottuu, mitä mahdollisia aukkoja tutkimuksessa saattaa olla, millaisilla menetelmillä voidaan peilata tutkittavaa ilmiötä parhaiten ja kuinka kirjoittaa tutkimusta lukijalle merkityksellisellä tavalla.


“Tutkimus on antanut näkökulmaa kuinka paljon esimerkiksi leimautuminen on ongelma medikalisaatioon liittyen.”
– Ville –


Mitä olemme oppineet?

Anna-Maija Niemen tutkimuksessa olemme päässeet sisälle inkluusioon ja sen taustoihin, tavoitteisiin sekä inkluusioon kohdistuvaan kritiikkiin. Medikalisaation ja inkluusion välillä on eri koulukunnittain jännitteitä. Ei voida yksinkertaistaa kumpaakaan ainoaksi ratkaisuksi, vaan molempia diskursseja tarvitaan sekä yksilökeskeisessä oppilashuollossa että koulutuspoliittisella kentällä. Harmillista on kuitenkin todeta, kuinka paljon monimutkaiset valtarakenteet ja asenteet hidastavat tasa-arvon ja oikeudenmukaisen koulutuksen toteutumista.


“Tuli syvällisempää hahmotusta kuinka koulutuspolkujen ja oppilaiden eriarvoistuminen toteutuu maailman tasa-arvoisimmissa koulutusjärjestelmässä sekä kuinka paljon opettajien tulee huolehtia tasa-arvon toteutumisesta.”
– Anni –


Kasvatustieteissä paljon käytetty kvalitatiivinen lähestymistapa voi olla tutkimustulosten suhteen yhtä lailla informatiivista ja pätevää. Tutkimuksen rajaaminen on oleellinen tekijä tutkimusta tehdessä. Blogia kirjoittaessa tätä pääseekin harjoittelemaan – kuinka tiivistää ja rajata, jotta mopo ei lähtisi käsistä.

Tämä antoisa kurssi on valmistanut meitä tulevaan opettajuuteen. Kurssi on antanut paljon eväitä siihen, kuinka toimia alati kehittyvänä ja reflektoivana, omien ja yhteiskunnan asenteita ja toimintaa kriittisesti käsittelevänä inhimillisenä ihmisenä.

UNICEFIN julkaisema video inklusiivisesta opetuksesta


Kannanotto tutkimukseen ja aiheeseen

Syvennyimme tieteellisiin artikkeleihin, joiden keskiössä on inkluusio, medikalisaatio, erityisyys koulumaailmassa sekä koulutuspolitiikka. Aihe on kiistämättä ajankohtainen ottaen huomioon mihin suuntaan koulutuksen arki on rakentumassa nykyisten koulutuspoliittisten päätösten ja suunnitelmien tuloksena (tutkintojen määrän väheneminen, tutkintovaatimusten muutokset, oppimisen siirtäminen työpaikoille, opintopolkujen yhä yksilöllisemmät ratkaisut…)


 “Tutkimusaiheen keskiöön nousivat vahvasti oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet ja erilaisuuden hyväksyminen; nämä ovat tärkeitä arvoja, joita ei voi korostaa liikaa erityisesti nykyajan jännitteisessä ja leimaavassa ilmapiirissä, missä poliittiset päätökset, yhteiskunnalliset käytännöt ja ihmisten asenteet ovat koventuneet entisestään erilaisuutta kohtaan.”
– Sami –


Ammatillinen koulutus onkin tällä hetkellä reformin alla ja samaan aikaan erityisoppilaiden määrä jatkaa kasvamistaan. Uudistuksen myötä opiskelijat halutaan saada yhä vahvemmin kiinni työelämään jo opintojen aikana; tällä yritetään vähentää koulupudokkaita. Siinä sivussa hallitus tavoittelee yhteensä 190 miljoonan euron säästöjä, joita saadaan aikaan muun muassa vähentämällä oppilaitoskiinteistöjä. Tavoitteena on koulutuksen tehokkuuden ja yksilöllisyyden lisääminen. Voidaankin kysyä kuinka tämä muutos palvelee erityisoppilaita, kun leikkaukset vaikuttavat suoraan palkattavien ammatti- sekä erityisopettajien määrään ja tämän kautta opiskelijoiden saamaan henkilökohtaiseen tukeen?

Voit lukea lisää ammatillisen koulutuksen reformista Anna-Maija Niemen blogikirjoituksesta.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Anna-Maija Niemi on huolissaan, että ammatillisen koulutuksen uudistukset koulutusleikkauksien yhteydessä voivat tuoda haasteita etenkin tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulunkäynnille.

Pidämme aihettamme erityisen ajankohtaisena ja merkittävänä, mikä heijastaa aikamme poliittisia päätöksiä ja ilmapiiriä. Inklusiivisen opetuksen taustalla olevista arvoista (esim. oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja osallistaminen) ollaan kansainvälisellä tasolla melko yksimielisiä, mutta mielipiteitä on jakanut lähinnä se, miten nämä arvot näyttäytyvät koulun arjessa.

Vaikka Anna-Maija Niemen tutkimus kritisoi osaltaan koulutuspoliittisia käytäntöjä, ei koulujen kehittyminen inklusiivisiksi tapahdu pelkästään hallinnollisilla päätöksillä. Tosin Niemi korostaa kuitenkin tutkimuksessaan, että virallisesta koulutuspolitiikan kielestä poistetut medikalistiselle diskurssille tyypilliset leimaavat luokitukset ja lyhenteet elävät yhä edelleen kouluissa ja oppilaitoksissa, mikä kielii lähinnä enemmänkin asenteellisesta kuin koulutuspoliittisesta ongelmasta.


“Oli superkiehtovaa oivaltaa, miten onnistuneella ja ajankohtaisella tutkimuksella on mahdollisuus vaikuttaa koulutuskentän epäkohtiin. Kurssin synnyttämä ajatus siitä, että joku päivä voisi vaikuttaa omalla tutkimuksellaan, motivoida oppimaan ja ottamaan selvää asioista.”
– Hanna –


Inkluusio viimeaikaisten tutkimuksien valossa

Viimeaikaisten tutkimuksien ja julkilausumien valossa inklusiivisen koulukulttuurin toteutumisen kulmakiviä eivät ole pelkästään koulujen johtajien ja opettajien yksilölliset asenteet ja taidot, vaan koko kouluyhteisön kyvyt yhteistoiminnallisten prosessien synnyttämiseen, tukemiseen ja ohjaukseen.

Monet tuoreet tutkimukset osoittavat, että erityisesti koulun pedagogisella johtajalla on avainasema inkluusion toteutumisessa ja että koulun johdon on oltava sitoutunut inklusiivisiin arvoihin, jotta inkluusio voisi käytännössä toimia.

Inkluusion käytännön ja ideaalin välinen ristiriita ei missään nimessä ole niin yksinkertainen, että se ratkeaisi pelkästään rahalla, sillä taustalla vaikuttavat vahvasti muunlaiset asenteelliset ja kokemukselliset tekijät resurssiongelmien lisäksi. Alan uusimmista tutkimustuloksista selviää esimerkiksi se, että erityisoppilaiden opettamisesta kokemusta omaavilla opettajilla oli paljon myönteisemmät ajatukset inkluusiosta kuin niillä opettajilla, joilla oli vähän tai ei ollenkaan tällaista kokemusta.

Näillä näkymin ja pysykäämme kriittisinä🔍
Sirkku, Ida, Anni, Saara, Sami, Hanna, Juulia, Ville, Elina


Lähteet

  • Niemi, A-M (2015) Tuki, tarve, leima, oikeus? Erityisyyden muotoutuminen ammatillisen koulutuksen diskursseissa
  • Niemi, A-M. & Mietola, R. (2017) Between hopes and possibilities. (Special) educational paths, agency and subjectivities
  • Booth & Ainscow (2002)
  • Cor Meijer (2012) European Agency for Development in Special Needs Education
  • Isosomppi, L. & Leivo M. (2015)
  • Dyson A. (2010)
  • Mitchell, D. (2008)
  • Avramidis E. & Kalyva E. (2007)
  • Jeronimo Beccari, Old ship
  • Taidot työhön, Niemi
  • Unicef, Inclusive Education and Children with Disabilities