Category: Yleinen

Kaikki sai alkunsa siitä, kun valitsimme ryhmämme lööpiksi “Tutkimuksellisella opiskelulla ei yhteyttä oppilaiden opiskeluun sitoutumiseen tai oppimiseen: Pedagogeilla hanskat hukassa!”. Myöhemmin meille selvisi tämän johtavan nimikkotutkijan tutkimuksiin tutustumiseen ja siihen mitä tutkijan työ sisältää.

Kuitenkin, ennen kuin saimme tietoomme artikkelia, johon lööppi liittyy,  meidän piti laatia oma tutkimussuunnitelma, jossa ideoimme kuinka lähtisimme tutkimaan ilmiötä lööpin takana. Suunnitelma myös esitettiin toisille ryhmille. Pohdimme ryhmänä lööpin käsitteistöä ja tutustuimme tutkivaan oppimiseen. Tämän kautta päädyimme rajaamaan tutkimuksemme koskemaan opettajien näkökulmaa tutkivasta oppimisesta. Syvennyimme perusteellisesti tutkimussuunnitelman tekemiseen ja sen eri vaiheisiin. Suunnitelman laatimisen aikana opimme, että tutkimusta suunniteltaessa aihe on syytä rajata tarkasti, jotta tutkimuksesta ei tule liian laajaa. Tärkeää on myös määritellä keskeiset käsitteet sekä pohtia millaisin menetelmin tutkimusaineisto kerätään ja analysoidaan.

Onnistuimme tekemään esityksestä kattavan ja selkeän kokonaisuuden. Lopuksi teimme arvioinnin tutkimussuunnitelmastamme rahoittajan näkökulmasta. Kurssin alkuvaiheessa meille hahmottui tutkijan työnkuva siis monesta eri perspektiivistä.

Seuraavaksi saimme tietoon nimikkotutkija Jari Lavosen ja hänen tutkimuksensa The influence of an international professional development project for the design of engaging secondary science teaching in Finland. Heti aluksi oli ilo huomata, että oman tutkimussuunnitelmamme aiheessa oli paljon yhteistä Lavosen tutkimuksen kanssa.

Ryhmässämme on kahdeksan opiskelijaa, mikä tuo omat haasteensa ryhmätyöskentelyyn. Koemme, että esimerkiksi neljän hengen ryhmässä ryhmätoiminta itsessään sujuisi paremmin. Kaiken kaikkiaan ryhmätyöskentely on kuitenkin toiminut sujuvasti alusta lähtien ja ryhmän sisällä on pidetty huolta hyvästä yhteishengestä.

 

Tutkiva oppiminen

 

Ryhmämme lööppi sisälsi käsitteen tutkimuksellinen oppiminen. Lähdimme selvittämään, mitä käsite tarkoittaa ja onko se laajalti käytetty. Huomasimme, että tunnetumpi käsite on tutkiva oppiminen. Perehdyimme käsitteen määrittelyyn ja siihen, miten se on vuosien aikana rakentunut kasvatustieteen kentällä.

Tutkivaa oppimista on tutkittu ja teoretisoitu jo 1900-luvun alusta. John Dewey (1907) esitteli käsitteen kokemalla oppiminen, jossa oppijalla on autonomisempi ja kokeilevampi asema oppimisessa. Vygotskyn (1978) ja Leontjevin (1981) kautta syntynyt aktiivisuusteoria painottaa, että ihminen tuottaa ja vastaanottaa jatkuvasti kulttuurisia artefakteja, eli on kulttuurin ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa. Beane (1997) painottaa oppilaan osallistamista, ja Bruner (1996) uskoo, että oppilaat tulisi nähdä enemmän yhteiskunnan jäseninä. Löydettyjä hyötyjä ovat esimerkiksi vahvempi sitoutuminen opittavaan asiaan ja laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen. Csikszentmihályin flow-teoria käsittelee tilaa, jossa oppilas uppoutuu opittavaan asiaan todella intensiivisesti. Flow-tilaan pääseminen edellyttää oppilaan vahvaa toimijuutta. Tämän on huomattu sitouttavan opiskeluun.

Tutkiva oppiminen oli keskeisessä asemassa nimikkotutkijamme tutkimuksessa, sekä ryhmämme suunnittelemassa tutkimuksessa. Kyseessä ei ole niinkään menetelmä vaan ajattelutapa, jossa korostetaan oppilaslähtöisyyttä. Oppiminen tähtää ilmiöiden ymmärtämiseen ja niiden selittämiseen. Ajattelutavassa painotetaan uteliaisuutta ja ympäristön reflektointia ja tutkimista. Oppiminen ei perustu tarkkaan määriteltyyn oppisisältökeskeiseen ajatteluun, vaan lähtökohtana on oppilaiden omat ennakkokäsitykset. Tämä antaa mahdollisuuden hyödyntää oppilaiden hiljaista tietoa. Tutkivan oppimisen tavoitteena on tiedollisen tason vieminen käytäntöön. Kun tieteellinen tieto ja arkitieto pääsevät kosketukseen, opitut asiat kytkeytyvät paremmin lasten arkikäyttöön.

Tutkivassa oppimisessa oppilasryhmällä on vahva itseohjautuvuus, ja opettaja on tutorin tai valmentajan roolissa. Hän määrittelee yhdessä oppilaiden kanssa oppimisen ydinsisällöt ja auttaa näitä tarvittavan tiedon etsimisessä. Tutkivan oppimisen menetelmät painottavat usein ryhmässä toimimista ja oppimista. Opettajan rooli on auttaa lapsia ryhmätoiminnassa ja ohjata ymmärtämään näiden omia ajatteluprosesseja. Myös nimikkotutkijamme artikkelissa esitellyssä tutkimuksessa painotettiin ryhmätyöskentelyä niin opettajien, oppilaiden, kuin opettajien ja oppilaiden välillä. Tutkivassa oppimisessa tieto jäsentyy uudelleen ryhmän prosessin toimesta. Bereiterin ja Scardamalian (2010) tutkimuksessa tutkittiin tiedon rakentamista ryhmissä, jossa oppilaat tuottivat jonkin produktin, joka yhdisteli oppisisällön yksityiskohtia niin, että ne olivat oppilaille helpommin jäsenneltävissä. Tämä siis edisti oppilaiden oppimista.

 

Tapaaminen Jari Lavosen kanssa

 

Kurssin toiseen oppimistehtävään kuului nimikkotutkijan tutkimukseen tutustuminen sekä itse tutkijan tapaaminen henkilökohtaisesti. Tapasimme nimikkotutkija Jari Lavosen 4.10. ja keskustelimme edellisellä ryhmäkerralla tekemiemme kysymysten pohjalta. Tehtävänämme oli selvittää miten tutkimusaihe oli valittu ja mitä sillä oli pyritty selvittämään. Ryhmämme oli myös laatinut muita artikkeliin liittyviä kysymyksiä, joihin etsimme vastauksia haastattelusta.

Nimikkoartikkelimme on konferenssiraportti, joka käsittelee osatutkimusta Suomen akatemian ja Yhdysvaltojen Science Factionin rahoittamasta laajemmasta tutkimushankkeesta, jossa Jari Lavonen on mukana. Tutkimuksen taustalla on huoli havaitusta nuorten kiinnostuksen ja motivaation puutteesta luonnontieteiden opiskelua kohtaan sekä haluttomuudesta hakeutua alalle töihin. Ilmiö on merkittävä myös taloudellisesti, sillä alalla on enemmän työpaikkoja, kuin osaavia tekijöitä. Matemaattinen osaaminen on haluttua myös muilla aloilla, esimerkiksi kauppatieteissä.

Lavosen mukaan näiden alojen osaajista vallitseva pula on näkyvä myös kansainvälisellä tasolla. Kansainvälinen kiinnostus hankkeeseen mahdollisti sen saaman rahoituksen ja tutkimusta toteutetaan yhteistyössä Suomalaisten ja Yhdysvaltalaisten tutkijoiden välillä. Yhdysvaltojen lisäksi samankaltaista yhteistyötä on myös Chileläisten tutkijoiden kanssa.

Haastattelun aikana saimme paljon uutta mielenkiintoista pohdittavaa tutkimuksen tekemisestä, haasteista ja asioista, joita tutkimusta toteuttaessa pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi eettiseltä kannalta Jari nosti esiin asioita, joita ryhmän jäsenet eivät olleet osanneet ajatella lainkaan. ”Onko oikein, että poliitikot ja aikuiset ohjaavat tällä tavoin nuoria kiinnostumaan näistä aloista?” Onko tutkimus eettisesti kestävällä pohjalla?

Yhdeksi tutkimuksen mielenkiintoisimmista löydöistä Jari nimesi stereotyyppisten fysiikan opiskelun motivaatioon liittyvien sukupuolierojen katoamisen oppituntien aikana. Edellä toteutetussa kyselyssä tytöt olivat todenneet, ettei fysiikan opiskelu kiinnosta heitä, mutta oppitunnin aikana havaittiin, että sekä tytöt että pojat olivat yhtä innostuneita itse fysiikan kokeiden tekemisestä ja oppimisesta.

Haastattelusta sai paljon hyödyllistä informaatiota koko kurssia ja myöhempiä oppimistehtäviä silmälläpitäen.

 

Lähteet

 

L Vygotsky – Readings on the development of children, 1978

AN Leontjev – Problems of the development of the mind, 1981

Bereiter, C. & Scardamalia, M. (2010). Can children really create knowledge? Canadian Journal of Learning and Technology, 36.

Dewey, J. Koulu ja yhteiskunta. (The school and society: Being three lectures by John Dewey supplemented by a statement of the University Elementary School, 1907.) 2. tarkistetusta painoksesta suomentanut Kalevi Kajava. Otavan filosofinen kirjasto 5. Helsinki: Otava, 1957.

Beane, James A. (1997). Curriculum Integration -designing the core of democratic education.  Teachers College, Columbia University.

Bruner, J. (1996). The Culture of Education. Cambridge: Harvard University Press.

 

Eerikki / Ryhmä 1

Ryhmämme sai tutkimukseksi Markku Hannulan tutkimuksen Emotions in Problem Solving. Olimme innoissamme tutkimuksen aiheesta, mutta tutkimustekstin englanninkielisyys teki siitä vaikealukuisen. Olimme yksimielisiä tutkimuksen tärkeydestä ja yllätyimme positiivisesti siitä, että emootiot todella vaikuttavat ongelmanratkaisuun. Yleistä aiempaa kokemusta tutkimusaineistoista meillä kaikilla oli hyvin vähän, joten tutkimuskieltä oli hankalaa hahmottaa. Tietyt termit ja teoriat, kuten sana coping, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa selviytymiskeinoja, aiheuttivat pientä hämmennystä. Termit alkoivat tutkimuksen edetessä kuitenkin selventyä ja pääajatus löytyi nopeasti.

Tutkijatapaamista sopiessamme katsoimme Tuhat-sivustolta tutkijan profiilin ja hänen kuvastaan saimme hyvin positiivisen vaikutuksen hänestä. Tapaamisessa jaoimme aluksi tutkijalle omia mielipiteitämme ja ajatuksiamme tutkimuksesta. Uskalsimme rohkeasti keskustella ja kertoa pohdinnoistamme tutkijan positiivisen suhtautumisen ja avoimen mielen vuoksi. Tämä helpotti jännitystä.

Tutkija halusi näyttää meille tutkimusvideosta poimittuja kuvia, joista näki selkeästi Tomin ilmeet ongelmanratkaisutehtävän eri vaiheissa. Varsinaisesta tutkimustekstistä eivät ilmeet välity samalla tavalla kuin kuvista videon katsomisesta puhumattakaan. Tutkija harmitteli, että pienet vivahteet ja tunnelma jäävät havaitsematta kuvista, mutta oli kuitenkin kuvien näyttämisestä todella innoissaan. Myös ryhmällemme oli antoisaa katsoa screenshot-kuvia, sillä ne konkretisoivat tutkimuksen aineistoa ja menetelmää huomattavasti.

Kuvien näkeminen oli harvinaista, sillä kuvia ja videota ei nimittäin voi julkaista anonymiteetin säilyttämisen vuoksi. Yhdessä pohdimme kuvien ja videon julkaisemisen eettisiä kysymyksiä, sillä nykypäivänä visuaaliset materiaalit leviävät helposti internetissä ja ne on helppo muokata meemien kaltaisiksi vitsailun kohteiksi, ja niitä on vaikea saada sieltä pois. Hannula esitti myös ajatuksen siitä, mitä aineiston salaaminen tekee tutkimukselle. Tutkimus, jossa tutkitaan kasvojen ilmeitä menettää merkityksensä, jos kasvojen ilmeet joudutaan sanoin ilmaisemaan. Pixelöintikään ei ole hyvä vaihtoehto, kun tutkitaan kasvojen ilmeitä. Henkilöt eivät kuitenkaan saa olla tunnistettavissa.

Pohdimme myös ahaa-elämysten merkitystä oppimisessa ja tutkija totesi, että ahaa-elämysten merkitys uuden tiedon oppimisessa on jo itsestäänselvyys, mutta kiinnostavaa elämyksissä on miten niihin päästään. Ahaa-elämysten kautta oppija itse oivaltaa uutta tietoa ongelman aiheuttaman turhautumisen kautta, ja se muuttuu myönteiseksi kokemukseksi.

Ryhmä koki Hannulan artikkelista yhdeksi tärkeimmistä lopputuloksista sen, että opettaja mahdollistaa ja antaa aikaa oppilaille, jotta he pystyvät purkamaan tunteitaan coping keinojen avulla ja näin mahdollistamaan toiminnan uudelleenkäynnistämisen. Opettajan taito tunnistaa coping-keinot on tärkeää oppimisen edistämiseksi ja pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

”Ovatko yliopistonlehtorit turhia? Tutkimus osoittaa vertaisten tuen olevan avain opettajaksi oppimisessa”. Näin väitettiin lööpissämme, josta lähdimme ryhmän kanssa työstämään tutkimussuunnitelmaa. Erilaisten näkökulmien pohdinnan jälkeen päädyimme vertailemaan tutkimussuunnitelmassamme lehtorijohtoista opiskelua sekä ryhmätyöpainotteista opiskelua. Suunnitelmamme tutkimusjoukoksi valikoitui toisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijat, joiden voidaan olettaa tutustuneen toisiinsa ensimmäisenä opiskeluvuotena ja ryhmädynamiikan olevan toimivampaa kuin ensimmäisenä vuotena. Lisäksi tutkimme aiempia tutkimuksia aiheeseen liittyen ja niiden tuloksia, joista muodostamme tutkimuksen hypoteesin

Tapasimme maanantaina nimikkotutkijamme Auli Toomin, jonka tutkimuksen How does the learning environment in teacher education cultivate first year student teachers’ sense of professional agency in the professional community? saimme käsiteltäväksemme kurssin lopullista tutkijatenttiä varten. Määrällinen seurantatutkimus koski sitä, miten oppimisympäristö tukee ensimmäistä vuotta opettajaksi opiskelevien ammatillisen toimijuuden kokemuksen syntyä. Toom painotti tapaamisessa vertaisoppimisen merkitystä opettajaksi oppimisessa. Opiskelijakollegat sitoutuvat opiskeluyhteisöön ja vertaisten kanssa keskustelemalla saadaan tukea erilaisiin opiskelua koskeviin asioihin, kun asioita prosessoidaan yhdessä. Lisäksi Toom painotti, että lehtoreita tarvitaan edelleen asiantuntijaroolissa opiskelun tukena, sillä heillä on jäsentynyttä substanssitietoa sekä pedagogista ymmärrystä, jotka ovat keskeisiä oppimisprosessissa. Vertaisoppiminen ja lehtoripainotteinen opiskelu täydentävät toisiaan, eikä voida sanoa toisen olevan tärkeämpää.

Kriittisyys omaa tutkimusta kohtaan on olennaista ja yhtenä oppimistehtävänä kurssilla olikin arvostella oman ryhmän tutkimussuunnitelma. Mielestämme aiheemme on ajankohtainen ja kiinnostava. Aihe liittyy läheisesti ilmiöpohjaiseen oppimiseen, joka on suhteellisen uusi asia opetussuunnitelmissa. Suunnitelma oli myös realistinen, mutta pitkittäistutkimuksena saisimme enemmän aineistoa vahvistamaan tuloksia. Myös Toomin haastattelusta kävi ilmi, että hän käyttää tutkimukseensa pitkittäisseurantaa opiskelun aloituksesta työelämään saakka.

Haastattelun aikana tuli esiin paljon kehityskohteita luokanopettajaopintoihin liittyen. Toom kertoi saaneensa paljon positiivista palautetta opiskelijoilta liittyen harjoitteluihin ja vertaisoppimista hyödyntävään opetukseen, mutta yliopistolla hyödynnetään liian vähän opiskelijoiden toiveita ja ideoita. Opiskelua tulisi rohkeammin muokata opiskelijoiden toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan, mutta kuitenkin sisällyttäen tarvittavat teemat opetukseen. Toom toivoi, että hyvää ja positiivista ilmapiiriä tulisi tukea enemmän koulutuksessa.

Lööppimme aihe tulee esiin hyvin kurssin sisällössä, sillä kurssiin kuuluu sekä yhteiset luennot että omatoiminen ryhmätyöskentely. Jos tutkimussuunnitelmaa olisi lähtenyt jalostamaan yksin tai vaikka parin kanssa, ei siitä olisi tullut läheskään yhtä mielenkiintoinen kuin mitä se on nyt. Ryhmämme jäsenet ovat erilaisista lähtökohdista ja tätä pystyykin hyödyntämään ryhmätyöskentelyssä saaden monipuolisia näkökulmia eri aiheisiin liittyen. Moni ryhmämme jäsenistä oli alkuun hieman epävarmoja ryhmätyöskentelystä, mutta alusta lähtien ryhmä on toiminut moitteettomasti ja työskentely on ollut hauskaa ja antoisaa. Odotamme innolla tulevia ryhmätöitä luentoja unohtamatta.

Lähteet:

Toom, A. (2016). How does the learning environment in teacher education cultivate first year student teachers’ sense of professional agency in the professional community? Teaching and Teacher Education 63, 126-136.

Auli Toomin haastattelu, 2.10.2017.

Saimme ohjeistuksen ensimmäistä oppimistehtävää varten 13.9. Tehtävänantona oli ideoida, miten voisi lähteä tutkimaan valitsemassamme lööpissä esitettyä asiaa. Lööppi, jonka pohjalta teimme tehtävän, on seuraavanlainen: ”Nyt puhuu naistutkija: ’Meillä on oltava keinoja tutkia kulttuuria!’ – Pitääkö meidän vaieta kulttuurien välisistä eroista?”

Aluksi tehtävä tuntui aika hankalalta ja vaikealta aloittaa, sillä aihe oli mielestämme niin laaja. Lööpistä löytyi myös monta eri kulmaa, kun sitä alkoi pilkkomaan pienempiin osiin. Lähdimme oikeastaan nollasta liikkeelle ja ohjeistus tuntui hieman suppealta. Tämä varmaankin osin siksi, että ”Tutkimuksen voimasanat” oli vielä ensimmäisellä tapaamiskerralla suurimmalla osalla lukematta. Jälkikäteen ajateltuna, olisimme päässeet alkuun helpommin, jos olisimme tehneet selkeän suunnitelman siitä, kuka tekee mitäkin. Olisimme esimerkiksi voineet hetkeksi jakaantua pienempiin ryhmiin ideoimaan heti alussa. Yhdentoista hengen ryhmäkoko on melko suuri, mutta toisaalta toisella tapaamiskerralla totesimme, että tässä samalla oppii uudenlaisesta tavasta opiskella. Toisella kerralla myös jakaannuimme lopulta kahteen ryhmään, joista toinen oli vastuussa diaesityksestä ja toinen blogista.

Aloitimme ensimmäisellä kerralla keskustelemalla aiheesta yleisesti, ja pilkkomalla lööppiä pienempiin osiin. Jokainen sai tuoda esille omia mietintöjään, sekä kulttuurista ja sen tutkimismahdollisuuksista, että muista lööpin herättämistä ajatuksista. Keskustelimme esimerkiksi siitä, mitä kulttuuri pitää sisällään – muun muassa, yhteisöllisyys, kieli, tavat, uskonto/uskomukset sekä lait, säännöt ja normit.

Pohdimme, että kulttuurin tutkimisessa objektiivisena pysyminen on erityisen vaikeaa; kukaan ei ole kulttuurista irrallaan. On vaikeaa tiedostaa, ja päästää irti oman taustan mukanaan tuomista arvoista ja ennakkoluuloista tutkimusta tehdessä. Tämä voi luoda monenlaisia jännitteitä. Kuten vallitsevasta yhteiskunnallisesta keskustelustakin huomaa, jännitteitä aiheuttaa tai jännitteistä voi seurata esimerkiksi rasismia, seksismiä, syyttelyä ja/tai leimautumista kun annetaan tunteiden ja ennakkoluulojen ohjata keskustelua. Tämä näkyy hyvin selkeästi etenkin sosiaalisessa mediassa.

Keskustelumme myös rönsyili moniin suuntiin varsinkin ensimmäisellä tapaamiskerralla, jolloin emme olleet vielä kunnolla perehtyneet tehtävänantoon ja annettuun materiaaliin. Tartuimme esimerkiksi siihen, miksi lööpissä mainittiin juuri ”naistutkija”. Halusiko toimittaja korostaa tutkijan olevan nainen? Jos halusi niin miksi? Keskustelimme tämän aiheen ajankohtaisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on ollut pinnalla niin Finlaysonin alekampanjan, kuin myös ammattinimikkeiden sukupuolittuneisuudesta virinneen keskustelun myötä. Toinen rönsyily vei meidät pohtimaan, olisiko kyseinen tutkija sukupuolentutkimuksen tutkija.. Näistäkin näkökulmista olisi voinut tehdä ihan oman esitelmänsä!

Welcome to Blogipalvelut. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!