Ryhmä 1: Ei kukaan ole seppä syntyessään

Meitä jännittää. Kouluun pääseminen oli monille suuri onnistuminen, mutta ilo on löytänyt rinnalleen epävarmuuden. Mitä jos jokin asia on vaan liian vaikea? Miten juuri meidät on tosiaan valittu? Mitä seuraavat (ainakin) viisi vuotta tuovat tullessaan? Yksi asia on ainakin varma- kaikkea ei voi osata. Opiskelu vaatii armollisuutta ja asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Meidän täytyy oppia priorisoimaan ja panostamaan niihin asioihin mitkä tuntuvat kiinnostavimmilta ja innostavimmilta. Uudet tilanteet ja käytännöt vaativat totuttelua, mutta kokemus auttaa varmasti selviämään kurjemmista ja hurjemmistakin kursseista. Ja mikä tärkeintä, aina voi ja saa pyytää apua.

Siinä missä epävarmuus tuli esille oman opiskelun pohdinnassa, se löytyi myös ajatuksissa tutkijan työstä. Ryhmän ensimmäiset mietteet olivat kovin negatiivissävytteisiä. Kaikilla tuntui olevan yleinen käsitys, etteivät kasvatustieteilijät olisi yhtä arvostettuja tiedeyhteisöissä kuin esimerkiksi kovien tieteenalojen tutkijat. Arvelimme myös alan tutkijoiden kohtaavan paljon kyseenalaistamista ja vasta-argumentaatiota perustuen omiin kokemuksiin tieteellisen tutkimuksen sijasta- jokaisella vanhemmalla on mielipide oman lapsensa kasvatuksesta, mutta ei välttämättä faktoja sitä perustelemaan. Hetken keskusteltuamme löysimme kuitenkin myös paljon positiivisia puolia. Arkeen sovellettavan työn tulokset ovat antoisia, monipuolisia ja innostavia. Ja mikä tärkeintä, merkityksellisiä.

Kohtaavatko kasvatustieteiden tutkijat enemmän kyseenalaistamista kuin muut?

Merkityksellisyys löytyy kasvatustieteellisellä alalla konkreettisista tuloksista. Ilman kasvatustieteellistä tutkimusta olisi yleiset kasvatukseen liittyvät käytänteet jämähtäneet paikoilleen. Ajatuskin siitä, että 50 vuotta sitten käytössä olevia käytäntöjä sovellettaisiin vielä tänä päivänä, on absurdi. Tutkimuksilla päästään kartoittamaan alan tarpeita ja epäkohtia, ja lopulta kehittämään ja korjaamaan niitä esimerkiksi opetussuunnitelman kautta. Kokonaisuutena kasvatustieteellisellä tutkimuksella pystytään vaikuttamaan lähes loputtomaan määrään yhteiskunnallisia epäkohtia. Sillä puututaan asioihin kuten lasten ja nuorten hyvinvointiin, syrjäytymiseen, tasa-arvoon, yhteiskunnan perusrakenteisiin tai jopa ilmastonmuutokseen.

Meillä opiskelijoilla on todennäköisesti yhtä monta suuntaa tulevaisuudessa kuin kasvatustieteellä on vaikutusmahdollisuuksia. Vaikka työelämä tuntuu nyt kaukaiselta ja hieman pelottavalta, luotamme siihen, että meidät on hyväksytty kouluun syystä. Pääsykokeiden haastattelussa meistä on huokunut tahto, innostus, potentiaali ja pieni ripaus uskoa itseemme. Koulusta saamme eväät sekä opiskeluun että työelämään. Esimerkiksi tältä kurssilta saamme mukaamme taitoja tiedonkeruuseen, soveltamiseen ja ryhmätyöskentelyyn. Vaikka sekä opettajan että tutkijan työ on melko itsenäistä, on vuorovaikutustaidot ehdottoman tärkeää molemmissa.

Keskustelun päätteeksi olimme yhtä mieltä siitä, että epävarmuudesta huolimatta jäämme odottamaan tulevaa ennen kaikkea innostuneena. Odotamme kasvua kohti asiantuntijuutta ja ammatti-identiteetin muodostumista. Haluamme oppia kaiken opittavan ja päästä käyttämään sitä oikeassa elämässä. Olemme onnellisessa asemassa saadessamme eväät ja mahdollisuuden olla luomassa parempaa tulevaisuutta, ja ehkä jopa pienin askelin pelastaa maailmaa.

”On huippua päästä työskentelemään motivoituneessa ryhmässä, jossa kaikki osallistuvat ja kaikkien ideat tulevat kuulluiksi.” Silja Järvi, ryhmä 1

”Odotan innolla mitä kurssi tuo tullessaan!” Janette Väänänen, ryhmä 1

”Kurssi innostaa kohti tutkijuutta.” Anni Mikkonen, ryhmä 1

 

 

 

 

18 vastausta artikkeliin “Ryhmä 1: Ei kukaan ole seppä syntyessään”

  1. Tästä sai vertaistukea epävarmuuteen itseäni ja tulevaisuutta kohtaan. Tuli sellainen fiilis, että on ihan ok jos vähän ahdistaa. Tällä hetkellä kasvatustieteen tutkimuskenttä kuulostaa aivan mielettömän kiinnostavalta, ja uskon että sitä arvostetaan vielä samalla tasolla kuin ”kovia tieteenaloja”. Samalla myös uskon että opettajia ja kasvatusta arvostetaan pikku hiljaa enemmän.
    Blogin lopussa olevat ryhmäläisten quotet olivat hyvä lisä!
    Elina/ryhmä 11

  2. Olitte avanneet mun mielestä kasvatustieteen merkityksellisyyttä tosi hienosti! Teksti oli kokonaisuudessaan kirjoitettu tosi helposti lähestyttävällä ja luettavalla tavalla. Lopetus sai jälleen miettimään sitä, kuinka etuoikeutettuja me ollaan kun saadaan lähteä astelemaan tätä tietä!

    Eerika / Ryhmä 11

  3. Tämä teksti on kirjoitettu erinomaisesti juuri uuden opiskelijan näkökulmasta. Tarjoaa vertaistukea, kivat kuvat ja hienot quotet. Suuri plussa vielä sopivasta postauksen pituudesta, oli mukava lukea!
    Sara/ryhmä11

  4. Vau, olipas hieno lukukokemus! Saitte lukijan totaalisesti koukkuun tekstin lukemiseen tuomalla siihen vasta opintonsa aloittaneen näkökulman, mikä sai lukijan samaistumaan ajatuksiinne. Toitte hienosti esille asioita juuri teidän ryhmän näkökulmasta. Teksti oli muutenkin muotoiltu todella selkeästi ja hyvin blogiin sopivaksi.

    Nette/ryhmä 15

  5. Teksti oli todella miellyttävä lukea ja säilytti mielenkiinnon loppuun asti. Kävitte läpi asioita, joita varmasti monet meistä uusista opiskelijoista ovat miettineet päässään. Toitte esiin myös hyviä ja havainnollistavia esimerkkejä, ja myös otsikko oli hauskasti keksitty.

    Susanna Heinonen / Ryhmä 14

  6. Juuri sopivan mittainen julkaisu! Ihana kuulla, että muillakin on samoja mietteitä kuin itsellä. Teksti siirtyi mielenkiintoisesti negatiiviselta puolelta kohti positiivisuutta.

    Anni Suhonen / ryhmä 14

  7. Aloituskappale nappasi heti mukaansa ja blogi pysyi loppuun asti viihdyttävänä ja mielenkiintoisena. Teksti tuntui aidolta!
    Sallamari/ Ryhmä 14

    1. Pidin tekstin hieman erilaisesta näkökulmasta! Kiinnitin erityisesti huomiota tekstin rakenteeseen ja mielestäni aihejärjestys oli toimiva. Se johdatteli lukijan läpi kirjoituksen, minkä takia teksti oli hyvin mukaansatempaavaa.
      Senja/ ryhmä 15

  8. Teksti oli mukaansa tempaiseva ja siihen oli helppo samaistua. Kirjoitus oli helppolukuista mutta asiallista. Kuvat oli hyvin valittu! Pituus oli juuri sopiva.
    Laura /ryhmä 11

  9. Olipa mielenkiintoisesti kirjoitettu teksti! Olitte hienosti ottanut esiin tuon jännityksen ja epävarmuuden, joka itselläkin näin alussa ollut mielessä, mutta myös alan merkityksellisyys oli erinomaisesti otettu esille. Teksti oli myös visuaalisesti miellyttävä ja kuvat sopivat loistavasti tekstiin!
    Essi/ryhmä 15

  10. Teksti oli viihdyttävää luettavaa ja siihen oli helppo samaistua. Teksti oli myös kirjoitettu mielenkiintoisella tavalla, mutta sitä oli kuitenkin helppo lukea. Kuvat olivat myös plussaa!
    Anniina/ryhmä 14

  11. Innostava ja pohdiskeleva teksti. Oli helppo samaistua moniin ajatuksiin. En ollut tullut ajatelleeksi että kasvatustieteellisen alan tutkijoita arvostettaisiin vähemmän, mutta näinhän se saattaa olla. Tutkimuskohteet ovat kuitenkin haastavinta laatua, me ihmiset ja ilmiöt.
    Olitte löytäneet huiput kuvat!

  12. Näkökulma blogitekstiin on hyvä ja samaistuttava. Kasvatustieteen merkitys koko yhteiskunnalle tulee tekstistä kattavasti esiin. Kuvat ovat kiva lisä kirjoitukseen. Emmi/12 ryhmä

  13. Todella koukuttava ja samaistuttava teksti! Saitte hienosti johdateltua alun jännityksen ja epävarmuuden tunteet positiiviseksi innostukseksi ja nostitte samalla esille tärkeitä näkökulmia.
    Petra / Ryhmä 15

  14. Tämä oli teksti, jota oli mukavaa lukea. Hyvin inhimillistä ja rehellistä puhetta, josta kuitenkin paistoi optimistisuus tulevaisuutta kohtaan kaikesta pelosta ja epävarmuudesta huolimatta. Kiva huomata, että myös omia mahdollisuuksia vaikuttaa maailmaan (opettajana) oli pohdittu.

  15. Kiitos innostavasta ja koskettavastakin tekstistä! Olette tuoneet esille varmasti jokaisen ensimmäisen vuoden opiskelijan päässä pyöriviä asioita ja ennenkaikkea mielestäni sen tärkeimmän; kukaan ei ole, eikä saa jäädä ongelmiensa kanssa yksin.
    Ymmärrän myös epävarmuuden tunteenne siitä, että kasvatustieteen tutkijoita ei arvostettaisi. Omassa elämässäni seuraan läheltä kemian tutkijan työskentelyä ja saan kuulla päivittelyjä ainakin siitä kuinka tiukat säännöt ja paljon läsnäoloa velvoittavaa opiskelua meillä on, joten pieneksi lohdutukseksi: ainakin kasvatustieteen opiskelijoiden työtä ja ahkeruutta arvostetaan ?. Ja kuten itsekin olette todenneet, lasten tasa-arvo ja hyvinvointi kuitenkin ovat niitä kaikista perustavanlaatuisimpia syitä, miksi kasvatustieteellistä tutkimusta tehdään ja alaa opiskellaan, arvoituksesta viis!
    Mukava lukea innostumisestanne kurssin tavoitteista ja mieleeni juolahti tietojen käyttämisen- ja ryhmätyötaitojen lisäksi vielä kriittisyys, minkä toisaalta toitte esille pohtiessanne esimerkiksi vanhempien taholta tulevaa arvostelua. Kriittisyydessä piilee ehkä se helmi, että opimme itsekin suhtautumaan tutkivasti omaan työhömme ja työtapoihimme, kunhan muistamme myös rohkeasti olla niitä hyväsydämisiä ja lämpimästi kaikkiin suhtautuvia opettajia, joista Cantellkin menneellä viikolla luennoi ?
    Aurinkoista syksyä toivottelee Elisa/ryhmä 12

  16. Käsittelemiinne ajatuksiin on helppoa samaistua. Käsittelette kattavasti aihetta, mutta kuitenkin niin, että lukija jaksaa lukea tekstin alusta loppuun vaivatta. Käytännönläheisyys on mielestäni oikein hyvä lähestymistapa sekä ajatuksiinne että tutkimukseen.

  17. Ihanan positiivisen sävyinen teksti! Se oli helppo lukea ja helppo ymmärtää, ja kuvat toivat tekstiin lisäväriä. Kuvailitte samaistuttavasti tuntemuksianne sekä ilon että epävarmuuden kannalta.
    Aino / Ryhmä 12

Vastaa käyttäjälle Nette A K Astikainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *