Ryhmä 12: Kasvatustieteellinen tutkimus ja yliopisto-opinnot

Ryhmä 12: Kasvatustieteellinen tutkimus ja yliopisto-opinnot

Hyvän kasvatustieteellisen tutkimuksen piirteet

Kasvatustieteen tutkijan täytyy olla alan ammattilainen. Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on eettistä. Tutkimuksessa tärkeää on tutkijan herkkyys ja taito valita juuri oikeat, tilanteeseen sopivat tutkimusmenetelmät. Tutkijan täytyy osata tulkita myös implisiittisiä viestejä ja tilanteita. Hyvässä tutkimuksessa tutkittavat ja heidän erityispiirteensä otetaan huomioon. Esimerkiksi haastatellessa lapsia täytyy laatia riittävän selkeät kysymykset ikätasoon nähden ja huomioitava, että lasten vastaukset eivät aina vastaa odotuksia, kuten ei yleensäkään lasten kanssa työskennellessä. Lapset saattavat esimerkiksi muuttaa vastauksiaan tai käyttäytymistään luokassa jännittävän tilanteen vuoksi.

Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus syntyy aidosta tarpeesta ja mielenkiinnosta. Tutkimukseen valitaan sellaisia aiheita, jotka ovat yhteiskunnassa ajankohtaisia tai jotka muuten tarvitsevat tutkimista ja paneutumista. Sen tulokset ovat hyödyllisiä ja mahdollisuuksien mukaan sovellettavissa käytäntöön. Tutkimuksen tuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden pohjalta toimintatapoja voidaan muuttaa ja kehittää, ja näin esimerkiksi opettajien koulutusta tai lasten kanssa käytettyjä opetusmenetelmiä voidaan muuttaa paremmiksi ja nykyaikaisemmiksi.

Tutkimusta tehtäessä tärkeää on myös huolellinen taustatyö, jonka pohjalta tehdään hypoteeseja. Hyvä tutkija selvittää, millaisia tutkimuksia aiheeseen liittyen on jo tehty, ja mihin kysymyksiin tarvitaan vielä vastauksia. Hyvässä tutkimuksessa tutkimuskysymys on selkeä ja tarkasti rajattu. Tärkeää on, että tutkimus myös vastaa tähän kysymykseen.

Tuloksia tulee osata tulkita ja arvioida kriittisesti. Koska tutkimuksessa tähdätään reliabiliteettiin, on tärkeää, että se on julkista. Julkisuus mahdollistaa myös sen itseään korjaavuuden ja antaa muille mahdollisuuden arviointiin ja kritisointiin. On tärkeää, että tutkimuksen lopuksi kerrotaan, miten tutkimusta olisi mahdollisesti voinut toteuttaa paremmin, ja mitä asioita olisi hyvä tutkia lisää jatkotutkimuksia ajatellen. Tämä vaatii tutkijalta tietynlaista itsekritiikkiä.

Kasvatustieteellinen tutkimus on merkityksellistä

Koulumaailman pitää muuttua yhteiskunnan mukana. Uudistaminen on avain tulevaisuuden yhteiskuntaan, joka on nykyisten lasten ja nuorten käsissä. Koulussa harjoitellaan tulevaa työelämää ja vapaa-aikaa varten, ja oppilaiden on tulevaisuudessa kyettävä merkittäviin elämänvalintoihin, oli kyse sitten yrittämisestä tai kestävän kehityksen tukemisesta kaikessa laajuudessaan. Tutkimus muovaa koulumaailmaa pitämällä opetuksen ajankohtaisena, tehokkaana sekä tulevaisuuden taitoihin tähtäävänä. Koulussa opitaan niitä tapoja, asenteita, arvoja ja sääntöjä, jotka omaksutaan osaksi omaa elämää. Tutkimus vaikuttaa opettajankoulutuksen ja opettajan työn kehittämisen kautta oppilaisiin ja koko yhteiskunnan kattavaan peruskouluverkostoon, jonka kehittäminen ja hienosäätäminen on elintärkeää koulussa tapahtuvan kasvatuksen tehokkuuden säilyttämiseksi ja kouluyhteisön hyvinvoinnin takaamiseksi. Tutkimusta tarvitaan myös lasten puolien pitämiseksi ja lapsuuden itseisarvon vaalimiseksi.

Kasvatustieteen tutkimuksen lähtökohtaisia oletuksia

Kasvatustieteilijät ovat tunnetusti kärsivällistä ja pitkäjänteistä joukkoa, eikö? Koska kyse on lasten kanssa työskentelystä, tutkimustyö vaatii hienovaraisuutta, herkkyyttä ja miksei myös pientä annosta huumoria ja lapsellisuutta. Näin ollen tutkimuskenttänä kasvatustieteet on uniikki, kutsumuksesta nousevaa innokkuutta vaativa työkenttä, jossa korostuu luovuus ja kyky tehdä käytännönläheistä, ”elävään elämään” kytköksissä olevaa tutkimusta. Tutkimukset tähtäävät aina koulujärjestelmän ja opetustyön kehittämiseen ja ennen kaikkea lasten kouluhyvinvoinnin lisäämiseen. 

Vaikkakin työtä varmasti tehdään kentällä pitkälti itsenäisesti, tutkijat eivät suinkaan ole erakkoja. He osaavat jakaa ja reflektoida havaintojaan aktiivisesti muiden tutkijoiden kanssa, eivätkä ujostele tehdä yhteistyötä muiden tieteenalojen kanssa löytääkseen uusia väyliä modernisoida ja progressiivisesti silloittaa kuilua oppilaiden ja koulun välillä. 

Kasvatustieteilijän työ vaatii myös herkkyyttä huomata kaikkea sellaista, mikä ei käy ilmi suoraan tutkimusaineistosta, esimerkiksi lomakkeen vastauksista. Kasvatustieteilijä voi löytää itsensä tilanteesta, jossa aineistonkeruu tapahtuu sellaisessa tilanteessa, esimerkiksi oppitunnilla, jossa tapahtuu ja näkee paljon asioita myös virallisen tutkimuksen ulkopuolella.

Kasvatustieteen tutkijan täytyy myös muistaa olla kriittinen omaa ajatteluaan kohtaan. Jokaisella meillä, myös tutkijoilla, on ennakkoluuloja ja mielipiteitä, jotka vaikuttavat huomaamattomasti tekemisemme taustalla. Kasvatusteiteen tutkijan tulee siis olla valmis muuttamaan omia ennakkoluulojaan ja olla avoin uudelle tiedolle, ettei tutkimuksen taustalla vaikuta liikaa subjektiivinen kokemus. Oman työn reflektointi on tärkeää, jotta tutkimus pysyy objektiivisena.

 Kasvatustieteen tutkimus on mielenkiintoista, sillä sen avulla saa vastauksia yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin ja siksi tutkijalla tulee olla aito halu ja into löytää uutta tietoa kasvatustieteen kentältä

Uuden opiskelijan kasvu yliopisto-opiskelijaksi

Odotukset yliopistossa opiskeluun ovat korkeat, mutta myös itsenäisyys ja oma-aloitteisuus stressaavat helposti uutta opiskelijaa. Teenkö nyt oikein? Olenko tehnyt tarpeeksi? Mikä on tarpeeksi? Vaikka normaalisti pitäisikin itsenäisestä opiskelusta, niin alussa avuttomuuden tunne voi vallata mielen. Käsiteltävää tietoa on huomattavasti ja tiedon merkittävyyttä opiskeltavan asian kannalta on osattava arvioida itse. 

 Opinnoissa ei enää keskitytä yleissivistävään lähestymistapaan, vaan opiskelijoista halutaan kasvattaa itsenäisiä tieteenalansa osaajia. Sekä yliopisto-opintojen, että tulevaisuuden elinikäisen oppimisen kannalta olennaista on, että koetaan olevansa osana tieteellistä yhteisöä ja kartoitetaan taitoja tiedon käsittelyyn. Mahdollisimman relevanttien tietokäsitysten muodostamiseen olennaista on, että saadun tiedon oikeellisuutta on osattu etsiä, arvioida ja kohdentaa tieto oikeisiin asioihin. Opiskelijalähtöiset ja tutkivat opetusmenetelmät pakottavat opiskelijat aktivoitumaan tietokäsitysten muodostamisessa: tietoa ei saada valmiiksi jäsenneltynä ja pureskeltuna. Tärkeää olisikin kasvattaa opiskelijoiden itseluottamusta tiedon hankkijana ja käsittelijänä. Suurin osa oppimisesta ei enää tapahdu luokkahuoneessa tai luentosalissa, vaan itsenäisellä työskentelyllä oppimiseen eteen on suurin rooli. 

Odotettavaa on, että kriittinen suhtautuminen tietoon lisääntyy, kuten myös jatkuva omien ajatteluprosessien reflektoiminen. Oletettavaa on myös, että yliopistossa oppii toimimaan muiden kanssa ryhmänä, sekä argumentoimaan rakentavassa hengessä, jolloin oppii myös ottamaan paremmin palautetta vastaan. Oman tieteenalansa asiantuntijana on tärkeää osata perustella näkemyksensä ja myös arvioida uutta, aikaisempaan tietoon poikkeavaa näkemystä. Tämä auttaa yksilöä tulevaisuudessa omalla urallaan kasvattajana, sekä on tärkeää elinikäisen oppimisen kannalta. Yliopisto-opiskelu on opiskelijan omalla vastuulla, joka opettaa vapauden ja vastuun tasapainotteluun. 

 Opiskelijalla on vapaus valita, missä ja milloin opiskelee, mutta vastuu tehdä oma osansa ryhmätöissä ja palauttaa annetut tehtävät ajallaan. Kukaan ei ole kädestä pitäen ohjaamassa, mihin suuntaan tulisi mennä ja mitä tulisi tehdä päästäkseen päämääräänsä, vaan pitää omaa toimintaansa reflektoimalla kehittää itseään ja toimintatapojaan. Opiskelija saa vaikuttaa siihen, mitä haluaa opiskella ja mistä kokee hyötyvänsä eniten. Vastuu oppimisesta kuuluu pääasiassa opiskelijalle, vaikka hän saakin siihen apua erilaisista materiaaleista ja opetuksesta. 

Toisin kuin aikaisemmista opiskeluista tutussa yhden totuuden mallissa, yliopistossa opetellaan avartamaan näkökulmia ja pohtimaan asioita uusilla tavoilla. Erilaisia ratkaisuja on useita, samoin kuin myös tapoja päästä niihin. Ajattelu ei myöskään voi pyöriä vain ongelman ja sen ratkaisun välillä, vaan oikea ongelma on osattava määritellä ja kestettävä ongelman monimutkaisuutta. 

Uuden opiskelijan näkökulmasta oman ajattelun tärkeys tietokäsityksen muodostajana on myös innostava: minulla on vapaus ja vastuu tieteellisen käsitykseni muodostuksessa.

Kokemuksia opiskelusta yliopistossa

Opiskelu yliopistossa eroaa paljon peruskoulusta ja lukiosta, sillä opetus tapahtuu hyvin monenlaisissa tiloissa ja eri ajankohtina. Se saattaa tapahtua ryhmätyötiloissa, luentosaleissa tai jopa verkossa. Kurssin lopuksi ei aina ole koetta tai tenttiä, vaan kurssin harjoitus- tai lopputyö saattaa olla jokin ryhmätyö, esitelmä tai hyvin laaja essee. Kuitenkin edelleen perinteiset tentit ovat osa kursseja, mutta niitäkin on erilaisia, sillä se esimerkiksi voidaan toteuttaa täysin verkossa. 

Opetus ei ole pelkästään pulpetilla istumista ja kirjojen pänttäämistä ja opettajan johdolla etenemistä. Opiskelu on hyvin itsenäistä ja vaatii hurjasti oma-aloitteisuutta. Opiskelu on mielestäni vaativampaa yliopistossa mutta toisaalta sitä tasapainottaa vapaus valita tavan toteuttaa oppiminen.

Vastuu opiskelusta ja oppimisesta on lähes täysin opiskelijalla itsellään. Ei ole ketään muistuttamassa tulevista tenteistä tai harjoitustöiden deadlineista. Opintojen aikataulussa pitäminen ja valmistuminen on täysin omissa käsissä. Täytyy itse pitää huoli, että ilmoittautuu kursseille, jotka on tarkoitettu suoritettavaksi juuri kyseisenä ajankohtana ja olla hereillä kursseille ilmoittautumisen ollessa auki.

Itse pidän yliopistossa opiskelusta. Aikataulujen suunnittelu on oma haasteensa mutta sen onnistuessa opintojen ohella on aikaa käydä töissä ja panostaa myös harrastuksiinsa. Myös vapaus opiskella omalla tavalla ja tahdilla toimii mielestäni hyvin. 

 

Ryhmän jäsenet: Veera Saksa, Nelli Karhunen, Sameer Besic, Ulriikka Sipiä, Aino Kemppi, Benjamin Heikkilä, Emmi Kölhi, Elisa Kontio, Sallamari Kortesalo ja Julia Koskela

12 vastausta artikkeliin “Ryhmä 12: Kasvatustieteellinen tutkimus ja yliopisto-opinnot”

  1. Hyvin perusteltu, kirjoitettu ja mielenkiintoinen teksti! Kasvatustieteellisen tutkimuksen vaiheet ja mitä tulee ottaa huomioon siinä on mielestäni kerrottu tavalla jota voisi käyttää suoraan ohjenuorana tutkimusta tehtäessä. Ainoa ”kritiikki” (jos sitä voi siksi kutsua) olisi se että kuinka voitte tietää jo noin paljon kasvatustieteellisestä tutkimuksesta vaikka olette vasta opintojen alussa? Aivan mahtavaa työtä!

  2. Paljon tietoa sisältävä kirjoitus! Teillä oli tärkeitä ajatuksia kasvatustieteellisen tutkimuksen piirteistä ja olitte myös avannut piirteitä monipuolisesti. Tekstissä olisi voinut olla jotain kuvia. Moni, mukaan lukien minä, varmasti samaistuu ajatuksiinne yliopisto-opinnoista ja pohtii avuttomuuden tunteeseen liittyviä samoja kysymyksiä!

  3. Hyvin kattava katsaus kasvatustieteelliseen tutkimukseen sekä yliopisto-opintoihin! Jos jotain kehitettävää tai ehdotusta yritän löytää niin lukijana kaipaisin asiatekstin rinnalle enemmän ”vähemmän fakta” -tekstiä – siis enemmän teidän omia ajatuksia kasvatustieteellisestä tutkimuksesta tai mitä ajatuksia se teissä herättää.

  4. Tosi kivasti rakennettu postaus, jossa käsitellään tehtävänantoa täsmällisesti ja kokonaisvaltaisesti. Opintojen alun fiilikset sanoitettu hienosti, pystyn samaistumaan!

  5. Hyvin laaja teksti, jossa on paljon asiaa ja aihe on käsitelty todella perinpohjaisesti. Tyyli on vähän esseemäinen, vapaamuotoisempaa pohdintaa olisi mielestäni voinut olla enemmänkin. Erittäin asiantunteva kirjoitus!

  6. Ihan asiatekstiähän tämä on. Hyvää työtä! Jos nyt pilkkua ryhdytään viilaamaan, niin hiukan tuo ”reliabiliteetti” särähti korvaan, mutta ihan oikea merkityshän sillä on (pointti siis se, että sana ”luotettavuus” olisi käytännössä ajanut saman asian).

  7. Hyvin kattava ja syventävä teksti! Erittäin asiantuntijamainen ja olitte kyllä selkeästi panostanut! Olisin kuitenkin kaivannut vähän keveämpää pohdintaa muun muassa käsitellessänne fiiliksiä ja odotuksia tulevasta opiskeluelämästä. 🙂

  8. Vau, mikä tietopläjäys! Todella informatiivinen ja selkeästi kirjotettu, oli hyvin miellyttävää luettavaa. Toki, kun kyseessä on blogiteksti, voisi joukkoon mahduttaa ehkä jotain kuvaa/vastaavaa kevennystä, mutta näin muuten tekstinä ja sisällöltään kyllä ihan mieletön! 🙂

  9. Runsaasti asiaa ja sisältöä omaava teksti! Onneksi olitte muotoilleet tekstin ilmavasti lukemista helpottamaan.
    Ainoastaan jäin kaipaamaan ”uuden opiskelijan kasvu yliopisto-opiskelijaksi” -kappaleen kaltaisia kysymyksiä ja pohdintoja rohkeammin lisää muuallekin blogiin, jossa noin hurjasti tiivistä asiaa.
    Hienoa työtä!
    Katja / Ryhmä 10

  10. Todella kattava blogikirjoitus! Olitte hyvin käyttäneet esimerkkejä väittämiin. Oivaltava yksityiskohta oli mielestäni kohderyhmän (lapset) huomiointi huumorin ja lapsenmielisyyden avulla herkkyyden lisäksi. Muistuttaa siitä, ettei tutkimustyön tarvitse olla totisinta tosikkoraapustelua, vaikka vaatiikin syvää perehtymistä tutkittavaan aiheeseen ja tutkimuksen tekemiseen liittyviin seikkoihin.

Vastaa käyttäjälle Sini V H Kangas Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *