Ryhmä 4: Merkityksellinen kasvatustiede ja sen moniulotteisuus

Kuten Helsingin kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Mäkelä julisti, kasvatustieteet ovat maailman tärkein tieteenala. Kasvatus koskettaa kaikkia tutista arkkuun. Tämän vuoksi kasvatusasioihin ja sen tutkimukseen kohdistuu paljon kritiikkiä. Kasvatustieteellisen tutkimuksen tekeminen on oleellista niin akateemisissa saleissa kuin kenttätyössäkin.

Mitä hyvä kasvatustieteellinen tutkimus pitää sisällään? Tutkimuksen tulee ottaa huomioon yksilölliset erot ja mahdollistaa tutkimuksen soveltaminen yksilöiden tilanteesta riippuen. Tieteenalana kasvatustiede ei ole eksaktia, vaan muovautuu tapauskohtaisesti eli ei ole yhtä oikeaa polkua.
Tutkimuksen tulee olla käytännönläheistä ja tulokset ovat usein helposti sovellettavissa käytäntöön mm. perusopetuksessa.

Yhteiskunnallisesti kasvatustieteellisen tutkimuksen tulee olla uudistavaa, ajankohtaista ja jatkuvaa. Täten se tarttuu monipuolisesti arjen ongelmakohtiin. Esimerkiksi Pesola et al. (2016) on tutkimuksessaan todennut lasten istuvan liikaa ja aktiivisuuden lisääminen olisi terveydelle hyödyllistä. Miten koululaisten liikkumattomuus vaikuttaa yksilöiden hyvinvointiin ja sitä kautta koko tulevaan yhteiskuntaan?

Kasvatustiede tieteenä on vuorovaikutuksessa muiden tieteenalojen kanssa, kuten psykologian ja sosiologian. Se onkin usein tieteenalarajat ylittävää. Metodologisesti kasvatustieteellinen tutkimus on määrällistä ja laadullista, ja on tärkeää pitää huolta, että se on validia ja reliaabelia. Laadullinen tutkimus tarvitsee selkeää käsitteen määrittelyä. Metodologisen valinnan ei tule määrittää tutkimuksen suuntaa, vaan tutkimuskysymys määrittelee käytettävät tutkimusmenetelmät. Laadulliset ja määrälliset tutkimusmenetelmät tulisi olla rinnakkain ja toisiaan tukemassa.

Kasvatustieteellisen tutkimuksen tarve ilmenee yhteiskunnallisten muutosten keskellä ja on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta merkityksellistä. Yhteiskunnan uudet ilmiöt ohjaavat meitä tutkimaan näiden vaikutuksia oppimisympäristöissä. Tutkimus auttaa kehittämään ja parantamaan koulutusjärjestelmää ja sen opetusmenetelmiä. Kasvatustieteellisen tutkimuksen hyöty näkyy käytännössä kouluissa ja on tarkoitettu ammattilaisten työn tueksi. Lopulta kaikki kulminoituu lasten kehityksen ja heidän tulevaisuutensa valmiuksien turvaamiseen, ja tämä kehitys muodostaa koko yhteiskuntamme tulevaisuuden.

 

Ryhmän ajatuksia yliopisto-opiskelussa:

Pauliina: ”Yliopisto-opiskelun aloittaminen on tuntunut jännittävältä. Olen ajatellut, että minulta todennäköisesti odotetaan yliopistolla huomattavasti monipuolisempaa omaa ajattelua, päättelyä ja ongelmanratkaisukykyä kuin aiemmissa opinnoissani. Toisaalta tälle kurssille asetetut piilotavoitteet koskevat monet juuri sellaisia asioita, joiden suhteen olen tuntenut hermostuneisuutta. On hyvä, että ne on nostettu asioiksi, joita on tärkeää kehittää, mutta niiden ei odoteta vielä olevan täysin hallussa. Tuntuu, että tulevalla kurssilla tietoa ja kurssisisältöä ei anneta tarjottimella opiskelijoilla, vaan ryhmätoiminnalla ja reflektiolla on iso merkitys. Vaikuttaa ihan yliopisto-opiskelulta!”

Tiina: “Odotukseni kasvatustieteellistä koulutusta kohtaan on, että opiskelu olisi käytännönläheistä ja antaisi hyviä valmiuksia opettajan työtä varten. Tämän päivän maailma ja työelämä on täynnä kaaosta, epäselviä toimeksiantoja ja sosiaalista neuvottelua, miksi ajattelenkin, että tämän kurssin piilotavoitteet vastaavat hyvin myös nykytyöelämän tarpeisiin. Muun muassa ongelmanmäärittely-, argumentointi- ja yhteistoimintataidot ovat tämän kurssin piilotavoitteiden lisäksi osa työelämätaitoja. Kurssi antaa siis valmiuksia työelämään.”

Anna: ”Tulin suoraan lukio-opinnoista yliopistoon, joten toisen asteen käytännöt ovat vielä, ainakin pääosin, selkeänä mielessä. Vietin kolme lukiovuottani uuden opetussuunnitelman aiheuttaman murroksen keskellä. Esimerkiksi uusiin digitaalisiin ympäristöihin perehtyminen yksin ja yhdessä koulukavereiden kanssa on omalta osaltaan antanut valmiuksia itsenäisempään tiedonhakuun ja ongelmanratkaisuun.
Odotukseni yliopisto-opinnoista vastaavat melko paljon tämän kyseisen kurssin tavoitteita ja käytäntöjä. Luokanopettajan käytännön osaamisen lisäksi on tärkeää oppia etsimään ratkaisuja avoimiin ongelmiin ja oppia määrittelemään niitä sekä hankkimaan tietoa oma-aloitteisesti ja yhteisöä hyödyntäen. Näillä taidoilla on valtavasti merkitystä tulevaisuuden työelämässä sekä tulevissa opinnoissa. Myös tieteellinen ajattelu ja argumentoinnin taidot mahdollistavat syvemmän ymmärryksen niin kasvatustieteistä kuin ympäröivästä maailmasta.”

Marika: ”Lukion jälkeen opiskelin Kiinassa yliopistossa neljä vuotta, ja siksi minulla on paljon ajatuksia ja kokemuksia siitä, millaista on yliopistossa opiskelu. Kiinassa yliopistoa kutsuttiin kouluksi ja siellä opiskeltiin oppitunneilla. Oppitunnilla oli läsnäolopakko ja päivät olivat pitkiä. Oppitunnit kestivät kaksi tuntia ja koostuivat kolmesta osasta: nimenhuuto, opettajan saarna ja läksyjen jako.
Nyt Suomessa odotan innostavaa oppimisympäristöä, uusia työtapoja, ryhmätöitä ja itseopiskelua. Toivon, että Suomen yliopistokulttuuri eroaisi mahdollisimman paljon aiemmasta, sillä monen vuoden opiskelun jälkeen minusta tuntuu, että mitään ei jäänyt sieltä käteen. Toivon, että täällä saadaan oikeat valmiudet tulevaan työelämään.”

Heli: “Olen aina pitänyt opiskelusta. Nyt muutamien työvuosien jälkeen olen odottanut yliopisto-opintoja erilaisesta näkökulmasta. Tämän kurssin toteutustapa on pitkälti uutta. Toisaalta joitakin yhtymäkohtia aiempiin opintoihin löytyy esim. kurssin piilotavoitteista. Kurssi vaikuttaa hyvältä aloitukselta yliopiston ja kasvatustieteiden opiskeluun mm. tutkivaan, itsenäiseen ja monialaiseen ryhmätyöhön painottavan työskentelytavan takia. Koen kyseiset työtavat tärkeinä tieteen- ja käytännöntyön kannalta. Uskon tällaisen työtavan tulevan yhä tutummaksi opintojen edetessä ja myöhemmin työelämässä erityisopettajana.”

Odotamme kaikki innolla ja uteliaisin mielin kasvatustieteen opintojen etenemistä ja uusia oivalluksia.

Kirjoittajat: Pauliina Varjonen, Tiina Kantanen, Heli Nurminen, Marika Saarelma ja Anna Rönn

Lähteet:

Pesola, A.,  Laukkanen, A., Heikkinen, R., Sipilä, S., Sääkslahti, A. ja Finni, T. (2016). Accelorometer-assessed sedentary work, leisure time and cardio-metabolic biomarkers during one year: effectiveness of a cluster randomized controlled trial in parents with a sedentary occupation and young children. PLoS ONE 12(8): e0183299. Luettu 13.9.2019 osoitteessa: https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0183299.