Ryhmä 10: Kasvattajuus on pelottavaa!

TYHJÄ TYÖKALUPAKKI.

Kasvattaminen on vastuullista puuhaa. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistä toteuttajalleen, oli kasvatettava sitten lapsi, lemmikki tai vaikka huonekasvi. Kasvattajan ammatissa vastuullisuus on yhteiskunnallista, yksilöllistä sekä henkilökohtaista pyrkimystä kasvatettavan hyvään. Kasvattamiseen liittyy aina tietty huoli ja pelko epäonnistumisesta ja sen seurauksista. Kuinka osaamme käsitellä tätä vastuuta opettajana, kasvattajana, tutkijana ja toteuttajana?   

Olemme kouluttautumassa ammattikasvattajiksi ja kasvatuksen asiantuntijoiksi. Pohdimme tässä blogissa itseämme kasvattajina, arvolatautuneina henkilöinä, sekä näiden kahden yhtälöön liittyviä epävarmuustekijöitä.  

Kasvatustieteellisen opiskelija saattaa pohtia tarjoaako koulutus hänelle tarpeelliset työkalut kasvatuksen laajalle ja moninaiselle käytännön kentälle ja mikäli tarjoaa, osaako hän siltikään käyttää niitä oikein? Onko tuoreella kasvattajalla lopulta sittenkin kädessään tyhjä työkalupakki ja pelkät hahmotelmat tarvittavien työkalujen valmistamiseksi? Missä määrin opitut teoriat auttavat häntä tekemään käytännön suuria ja pieniä valintoja? 

Emme taida saada opiskelusta mitään valmiita vastauksia.  

Kysymys kuuluu siis taas kerran: Saammeko edes työkaluja, vai pelkät hahmotelmat niiden valmistamiseen? Mitä työkalua käytät missäkin tilanteessa ja onko olemassa yhtä tapaa tietyn työkalun käyttöön?  

Kasvattaja tekee työtä persoonallaan, mutta myös teoriapohjiin nojautumalla. Tämä asettaa suuret vaatimukset kasvattajalle työnsä tutkijana, hänen teoreettisille tulkinnoilleen, sekä käytännön toiminnalleen työssä. Pohdimme, kuinka paljon kasvattajalla on valtaa ja vaikutusta kasvatettaviin, sekä niitä huolia ja pelkoja, joita tämä kaikki meissä herättää.

Kasvatustieteellisestä tutkimuksesta

Entä sitten kasvatustieteellinen tutkimus? Mikä siinä pelottaa?
Onko kyse valintojen moninaisuudesta, vai tulkintojen viidakosta? 

Arvolatautunut tutkija ja toimija kasvatusteoreettinen kompassi kädessään 

Eli kuuluuko kasvatuksen työkalupakkiin myös kompassi, josta tarkistaa oikea suunta?  Onko kasvattajan työkalupakissa idealistinen, kasvatusfilosofinen kartta ja onko kasvatustieteellisessä tutkimuksessa mitään pysyvää magneettista pohjoisnapaa? Myös akateemisen tutkimuksen vapauden pohtiminen nivoutuu tämän abstraktin kompassin olemukseen.  Siis valintoja, valintoja, mutta miltä pohjalta? 

Teemme jatkuvasti arjessamme valintoja. Toiset valinnoistamme osoittautuvat myöhemmin kenties virheiksi, kun taas toiset herättävät vielä vuosienkin jälkeen tyytyväisyyttä itseen. Kasvatustieteellisen tutkimukseen, sekä kasvattajan ammattiin liittyy näitä jatkuvia valintoja, jotka saattavat kasvatustieteiden opiskelijasta tuntua valtavilta, kun kohdistaa huomionsa niiden mahdollisiin seuraamuksiin.   

Miten me sitten näemme hyvän kasvatustieteellisen tutkimuksen? 

Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on mielestämme käytäntöön sovellettavissa olevaa. Toisaalta pidämme tärkeänä akateemista vapautta, koska emme tiedä mitä tulevaisuuden käytäntö on. Onko sitten sopivaa tehdä tieteenfilosofisia valintoja, jotka asettavat rajoja, tai antavat ideologisia päämääriä tutkimukselle?  Nähdäksemme emme voi milloinkaan olla vapaita subjektiivisuuden linsseistä, emmekä irti sidoksistamme teoriapohjiin ja näin oman subjektiivisuuden tunnistaminen, eli persoonamme  kokemuksiemme ja historiamme huomioiminen on tärkeä muistaa tutkimusten lukijana ja tekijänä. Oma positio  on hyvä määritellä ja avata jokaisen tutkimuksen yhteydessä..  

Kasvatustieteellisen tutkimuksen on hyvä olla monipuolista. Monitieteellisen tutkijaryhmän käyttö voisi tuoda aiheeseen syvempää ymmärtämystä. Samasta syystä emme koe kvantitatiivista- ja kvalitatiivista tutkimusta toisiaan poissulkevina, tai kilpailevina menetelminä, vaan enemmänkin toisiaan täydentävinä. Ihmistieteellisessä tutkimuksessa tärkeää on monipuolisuuden lisäksi eettisten näkökulmien huomioiminen. Kasvatuksen tulee olla kasvatettavan edun mukaista jo tässä h etkessä. 

Koska kasvatustutkimus ja sen soveltaminen on alati kehittyvää prosessia, pelkona saattaa olla, ettei valmista tule. Yleispätevyyden puute, jopa ympäripyöreys asioiden voidessa olla näin tai noin, sa attaa myös hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. 

Tunnelmia yliopisto-opiskelusta

Odotuksemme tulevista vuosista on kaikilla yleisesti positiiviset. Osalla meistä on jo aiempaa kokemusta opiskelusta yliopistossa, kun taas osa meistä on aivan uusien asioiden äärellä. Siksi tässä vaiheessa opinnot tuntuvat vielä aika tuntemattomilta, jopa jännittäviltä. Yliopisto tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia, joista kaikista emme vielä edes tiedä. Osa odotuksistamme liittyy uuteen elämäntilanteeseen ylipäätään. Mieleen tulvahtaa paljon kysymyksiä: Millainen olen opiskelijana? Muuttuuko identiteettini? Kuinka onnistun hallitsemaan ajankäyttöni ja talouteni verrattuna aiempaan? Miten tulen pärjäämään? Osaanko valita itselleni sopivat ja mielekkäät opinnot niin, että niissä on jotain järkeä kokonaisuus huomioiden? 

Kurssin opiskelijalähtöinen opetusmenetelmä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja monipuoliselta, ja koemme, että menetelmä antaa paljon vapautta tehdä asioita omalla tavallamme. On mielekästä päästä toimimaan ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Suurimmalla osalla meistä ei ole juurikaan  kokemusta opiskelijalähtöisistä suorituksista, mutta koemme silti jo, että kurssin opetusmenetelmä on opiskelijalle työllistävämpi ja vaativampi, mutta antaa lopulta enemmän työkaluja meidän jokaisen omaan työkalupakkiin. Opiskelijalähtöisessä opetusmenetelmässä huomaa myös todella nopeasti, kuinka tippuu kärryiltä, jos ei ole hetkessä läsnä!  

Kurssin piilotavoitteet tuntuvat vahvasti ryhmätapaamisissa. Opetusmenetelmä totuttaa meitä siihen, mikä odottaa meitä työelämässä. Vuorovaikutustaidot, ryhmän organisointi ja yhteistyön tekeminen tulevat varmasti tutummiksi kurssin myötä. Ryhmänä toimiminen tuo sekä mahdollisuuksia että haasteita. Jotta ryhmä toimisi hyvin ja tehokkaasti, on tärkeää, että kaikilla on selvät sävelet siitä, mitä ja miten ollaan tekemässä. Huolta on pidettävä myös ajankäytöstä ja työnjaosta. Kaikkien ei tarvitse olla mukana jokaisessa vaiheessa, vaan kokonaisuus on hyvä pilkkoa pienempiin, ja helpommin hallittavampiin osiin. 

Nämä on helpommin sanottu kuin tehty – kokemuksemme ensimmäisestä ryhmäkerrasta on se, että keskityimme vääriin kysymyksiin, käsittelimme aiheita turhan syvällisesti ja yksityiskohtaisesti, annoimme liikaa tilaa ja aikaa rönsyilylle ja “höpöhöpölle”, jonka vuoksi työaika loppui aivan kesken. Seuraus tästä: istumme edelleen puolella porukalla keskustelemassa siitä, mikä tehtävänanto oikeasti olikaan. Toisaalta, on hienoa nähdä, kuinka paljon porukalla on intoa ja mielenkiintoa asiaan ja tehtävään liittyen. Silti, seuraaviksi ryhmäkerroiksi asetamme itsellemme seuraavat tavoitteet: 

    1. Käytämme aikaamme muuhun kuin syömiseen tai ryhmäytymiseen 
    2. Keskitymme olennaiseen 
    3. Emme käytä kaikkia työkaluja yhden naulan naulaamiseen
    4. Otamme mukaan välipaloja

Lopputulemana: Emme saa koulutuksesta valmista ohjeistusta mitä työkalua missäkin käytetään. Opettajankoulutus antaa pedagogisen päätöksenteon kyvyn, eli kykyä valita sopivia – ja joskus tosi yllättäviäkin – keinoja eri tilanteisiin.  

Ryhmän 10 jäsenet: Juha Saarikoski, Juulia Tuominen, Katja Salo, Emma Eerolainen, Marjaana Jäkkö, Minna Savisalo, Anni-Maria Luoma 

Lähteet: https://www.helsinki.fi/fi/kasvatustieteellinen-tiedekunta/tutkimus

Kuvat: Google

 

 

 

10 vastausta artikkeliin “Ryhmä 10: Kasvattajuus on pelottavaa!”

  1. Ihanan pohtiva ja taitavasti rakennettu teksti, josta teidän ajatuksenjuoksua on helppo seurata! Näkökulmat ja mielipiteetkin on perusteltu ja havainnollistettu esimerkkien kautta. Lopussa hienon lisän tekstiin antavat oman ryhmän toiminnan analysointi ja kehitysideat 🙂

  2. Kaikin puolin mielenkiintoinen ja pohdiskeleva teksti, joka herättelee myös lukijaa pohtimaan asioita kysymysten avulla itse, teidän esittämien ajatuksien ja näkökulmien lisäksi! Myös meidän ryhmämme löysi piilotavoitteista yhteyksiä ja merkityksiä tulevaisuuden työelämään opettajana, mielenkiintoista huomata että myös te olette pohtineet asioita ihan samoista näkökulmista 🙂 Hyviä pointteja myös monitieteellisyydestä, ja siitä että kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimus eivät ole toistensa kanssa ”kilpailevia”! 🙂

    Katri/Ryhmä 5

  3. Kiitos nokkelista kielikuvista ja mukaansatempaavasta alusta. Teksti oli kirjoitettu helposti luettavaksi ja siihen oli helppo samaistua. Hyvä kun olitte kirjoittaneet myös ryhmätyön vaikeudesta tai niistä haasteita mitä siinä on.
    Luulempa että meillä kaikilla on melko painavat työkalupakit matkassa kun täältä yliopistosta valmistumme! 🙂

  4. Teksti tempasi mukaansa heti alusta alkaen ja kiinnostus pysyi loppuun saakka, vaikka teksti olikin pidempi. Todella kattava ja fiilistelen teidän tekstin jaottelua! Todella hyvät konkreettiset esimerkit oli mukana koko tekstin läpi, ja kaikkiin pohdintoihin oli helppo samaistua. Oli ihana myös lukea teidän omista työskentelytapojen haasteista ja helmistä. Todella miellyttävä teksti kaikin puolin kuvia unohtamatta! 🙂

    Ryhmä 1/Rosa

  5. Komppaan kyllä ylempien kommenttien ajatuksia. Teksi tempasi heti mukaansa hienolla kirjotusasulla, ja tykkäsin todella paljon teidän vertauskuvista! Teksti oli muutenkin kivan näköinen, kun kuvia oli paljon muttei liikaa. Ihailen myös sitä kuinka rehellistä tekstiä kirjoititte ryhmäntoiminnasta – ja ajatuksista opiskelua kohtaan ylipäätään. Pelkkää positiivista tulee kyllä mieleen, vau!

    Essi/Ryhmä 2

  6. Tykkäsin kirjoituksen kriittisestä aspektista mikä tuli esiin varsinkin alussa missä sopivasti kyseenalaistettiin asioita ja tehtiin kysymyksiä. hyvää pohdintaa myös ryhmätyöskentelystä johon henkilökohtaisesti yhdyn täysin. Innostuin alussa mutta jossain vaiheessa kiinnostus hieman lässähti, en tiedä olisiko joitain asioita voinut vähän tiivistää. 🙂 Hyvä kokonaisuus ja erityisesti tykkäsin rehellisestä pohdinnasta ryhmätyöskentelystänne.

  7. Taitavasti kirjoitettu ja elävä teksti, hienoja vertauskuvia ja havainnollistamista.

    Tykkäsin myös kovasti tekstin pohdinnasta! Samalla teksti herätteli lukijaa pohtimaan itse ja antoi tilaa myös lukijan omille ajatuksille ja pohdinnalle. Sopivassa suhteessa flosofista ajattelua yhdistettynä käytäntöön ja arjen havaintoihin.

    Hyvää työtä!

  8. Toistan muutamia ylempiä kommentteja mutta ihan mahtavaa ajattelua sekä kasvattajuudesta, että opintojen siirtämisestä käytäntöön, tykkäsin kovasti!

  9. Tykkäsin todella paljon tekstin persoonallisesta kirjoitustavasta! Vaikka teksti oli suhteellisen pitkä, sitä ei ollut ollenkaan pitkästytävää lukea kepeän kirjoitustavan vuoksi! Hyviä ajatuksia, tykkäsin pohtivista välikysymyksistä! Punainen lanka ei kadonnut missään vaiheessa, vaan teksi oli hyvin jäsennelty.

  10. Hyvin rakennettu teksti! Oli mielekästä luettavaa ja sanoitti omiakin ajatuksia kivasti!

Vastaa käyttäjälle Janette/ryhmä1 Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *