Ryhmä 13: Tutkitut ovat herran tiet

Yliopistolain 2 §:n mukaan: “Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.” Tieteellinen tutkimus on edellytys yliopiston olemassaololle ja tutkimuksen tärkeys painottuu etenkin Helsingin yliopistossa. Mutta mihin kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan? 

Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tutkitaan kasvatusta, yhteiskuntaa sekä kulttuuria. Näihin sisältyy mm. tasa-arvo, koulutuspolitiikka sekä globaali vastuu. Kohtaamme näitä asioita päivittäin. Jotta voisimme jatkuvasti parantaa yhteiskuntaamme, sekä antaa jokaiselle yhtäläiset eväät elämään, on meidän tutkittava, mitkä valloillaan olevista systeemeistä toimii ja mitä on uudistettava.

Kasvatustieteellinen tutkimus liittyy meihin jokaiseen. Jokaisella meistä on jonkinlainen omakohtainen käsitys mm. koulutuksesta ja eettisestä kasvatuksesta. Näihin on kuitenkin vaikea liittää yhtä oikeaa tapaa ajatella asia, ja usein meillä onkin erilaisia käsityksiä esimerkiksi juuri kasvatuksesta. Kasvatustieteellinen tutkimus kuitenkin luo pohjan, jonka päälle voimme lisätä omat kasvatuskäsityksemme. Jos kasvatustieteellistä tutkimusta ei olisi, olisi hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, perustella omia valintojaan kasvatuksen saralla. Miksi juuri minun käsitys on itselleni sekä kasvatuksen kohteelle eettisin vaihtoehto, eikä esimerkiksi lastansa kaltoin kohtelevan käsitys.

Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on ajankohtaista, ja sen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kasvatuksesta ja että saatua tietoa voidaan soveltaa käytännössä. Tutkimussuunnitelman luominen on myös tärkeää, jotta tutkimus olisi johdonmukaista ja järkevää. Lisäksi täytyy noudattaa eettisiä periaatteita, sillä tutkimuksessa työskennellään paljon lasten kanssa. Tutkimusmenetelmät täytyy siis valita tarkasti. Tutkijan täytyy pysyä riippumattomana ja puolueettomana eikä tutkimuksen rahoittaja saa vaikuttaa tutkimuksen tekoon tai tutkimustulosten julkaisemiseen. Hyvässä tutkimuksessa on perehdytty huolella aiemmin tehtiin tutkimuksiin ja tutkimuskysymykset ja on määritelty sen mukaan. 

Ajatuksemme kohti tutkivaa työtapaa -opintojakson aloittamisesta olivat ristiriitaiset. Meillä oli jonkin verran ennakkokäsityksiä tulevasta, mutta todellisuus paljastui vasta ensimmäisessä tapaamisessa. Tutkimus on yksi yliopiston suurimmista tehtävistä, joten aiheen käsitteleminen jo näin opintojen alussa on todella tärkeää. Olemme ymmärtäneet, että laadukas tieteellinen tutkimus on syynä siihen, että saamme hyvää opetusta ja ylipäänsä opiskella yliopistossa. On siis hienoa, että Helsingin yliopisto panostaa niin näkyvästi tieteelliseen tutkimukseen.

Yhdeksän hengen ryhmään jakaantuminen luo mielestämme mukavasti haastetta kurssityöskentelyyn. Voimme ajatella olevamme tutkimusryhmä, joka on uuden ongelman edessä. Osalla ryhmäläisistä on toisia enemmän kokemusta yliopistomaailmasta ja osalla taas ei ollenkaan. On mielenkiintoista kuulla erilaisia ajatuksia tutkimuksesta ja huomata, millä tavalla ryhmämme käsittelee aihetta. Tieteellistä tutkimusta tehdään usein yhteistyössä muiden ihmisten kanssa, joten saamme nyt hienon mahdollisuuden harjoitella ryhmätyöskentelyä ja liittää sen tutkimukseen. Mielestämme on hyvä, että opettajat eivät ohjaa kaikkea toimintaa, vaan saamme olla itse vastuussa omasta oppimisestamme.

Ryhmätyöskentely liittyy vahvasti kurssin pedagogiseen lähestymistapaan. Mielestämme työskentelytapa on todella hyvä, koska tällaiseen aiheeseen olisi hankalaa tutustua vain luentoja kuuntelemalla. Saamme itse käsitellä erilaisia ongelmia ja ratkoa niitä, jolloin oppiminen on toivottavasti monille helpompaa. Ennakkoon odotimme yliopisto-opiskelulta enemmän itsenäistä työtä, mutta kasvatustieteellisellä alalla on tietysti tärkeää harjoitella mahdollisimman paljon vuorovaikutustaitoja. Tietysti on myös tärkeää pitää huolta omasta, yksilöllisestä työskentelystä ja olla aktiivinen tietoa hakiessa. Yhdeksällä toisilleen melko tuntemattomalla henkilöllä on varmasti eriäviä mielipiteitä, joten argumentaatio nousee suureen rooliin tällaisessa oppimisessa.

Yliopistossa tulee eteen erilaisia tehtäviä, jotka voivat aiheuttaa aluksi harmaita hiuksia. On kuitenkin tärkeää asennoitua tehtäviin positiivisesti, koska yleensä ei ole olemassa tehtävää, jota ei kykenisi tekemään. Pauliina Haasjoen runon puhuja sanookin runossaan osuvasti: “Kun minä tästä rentoudun, asiat ratkeavat.” Tämä pätee myös yliopistomaailmaan, Rentoutuminen on yksi tärkeimmistä ryhmän työskentelyyn vaikuttavista tekijöistä. Se on tärkeää myös esiintymisessä, jota tämä kurssi meiltä vaatii. Tavallinen luentokurssi ei vaadi samalla tavalla rentoutumista kuin tällainen opiskelijoita todella paljon osallistava kurssi.