Odotimme artikkelia ja tutkijatapaamista innokkain mielin. Olimme ehtineet pohtia tutkimuksen tulokulmaa monelta kantilta – olihan lööppiotsikkomme melko hankalasti ymmärrettävä jättäen meidät moninaisten kysymysten äärelle. Mitä tutkimuksessa mahdetaan käsitellä? Uskoimme tämän liittyvän julkisuudessa paljon esillä olevaan terveyspuheeseen ja sitä kautta siihen, että liikunnan lajimäärä vähenee kouluissa, kun keskitytään vain terveyttä edistäviin lajeihin. Terveyspuheella tarkoitetaan sitä, että terveys nähdään tärkeänä liikuntaan kiinnittyvänä merkityksenä (Kujala 2013). Toisaalta pohdimme myös terveyspuheen aiheuttavan polarisaatiota lasten liikunnassa: osa liikkuu mahdollisesti paljon ja osa todella vähän. Liikkumattomien lasten tulisi varmaankin ennemmin keskittyä terveysvaikutteiden sijaan liikunnan ilon löytämiseen.
Kun viimein saimme tutkijamme Liisa Hakalan artikkelin käsiimme, huomasimme pian, että artikkeli tutkii asiaa eri tulokulmasta kuin olimme ajatelleet. Tämä Kujalan, Hakalan ja Asantin (2012) koululiikuntaan liittyvä ´Tämä hetki vai tulevaisuus -koululiikunta murroksessa´ -artikkeli nivoutuu vahvasti koulutuspolitiikkaan ja se onkin kirjoitettu juuri ennen viimeisimmän Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden valmistumista (myöh. POPS 2014). POPS 2014:a edelsi poliittinen kädenvääntö siitä, mikä koululiikunnan asema on jatkossa. Onko tärkeämpää tavoitteellinen kunnon kohottaminen vai hyvän olon tavoite?
Tutkijatapaamisessamme pääsimme yhä enemmän sisään aiheeseen ja meille valkeni, kuinka haastavasta aiheesta onkaan kyse. Nimikkotutkijallamme on laaja oma kokemuspohja liikunnan opettamisesta helsinkiläisessä peruskoulussa, ja hän osasi avata koululiikunnan haasteita meille. Lapset ovat liikunnasta usein innostuneita ja sitä kohtaan on erilaisia odotuksia kuin muiden oppiaineiden tunteihin. Liikuntatilanteessa on täten hankalampaa kontrolloida tunteita. Niin iloa, surua kuin pettymystäkin koetaan usein ja vahvasti. Sosiaalisuus, fyysisyys ja kilpailu ovat myös suuressa roolissa. Osaanko tehdä opettajan osoittamia tehtäviä? Nauravatko muut minulle? Saanko varmasti parin? Epäonnistuminen matematiikan tehtävässä on pienempi paha, eikä niin näkyvä asia kuin osaamattomuus esimerkiksi kuperkeikan teossa sitä harjoiteltaessa. Ollaanko liikuntatunnilla opettamassa liikuntaa vai kasvattamassa lapsia?
Lienee syytä ottaa pari askelta taaksepäin. Mitä koululiikunta oikeastaan on? Hakala ja Kujala (2015) kuvaavat, että koulun alkuperäinen tarkoitus on kansallisvaltioiden yhtenäisyyteen perustuva kansalaiskoulutus ja yhteiskunnan yksilöiden tuottaminen, missä liikuntakasvatuksella on keskeinen rooli. Tutkijamme toi monta kertaa esille, miten liikunta oppiaineena heijastelee aina sen hetkistä yhteiskuntaa ja kulttuuria. 1800- ja 1900-luvun taitteessa liikunnalla haluttiin vaikuttaa suomalaisten saamaan leimaan ”laiskana kansana”, ja sotien aikana koulun liikuntatunneilla saatettiin tehdä jopa rintamalle valmistavia harjoituksia.
Urheilun eetos on kuitenkin elänyt kauan osana koululiikuntaa ja uusien kansalaisten kasvatusta, mikä opettajien tulisi tiedostaa, sillä maailma on muuttunut monessa suhteessa (Hakala & Kujala, 2015). Urheilun eetokseen lukeutuvat ne historiasta kumpuavat tavat, asenteet ja uskomukset, jotka sitten kumpuavat nykyhetkeen. Urheilun eetosta ovat esimerkiksi kilpailu, kamppailu ja voittaminen. Urheileminen kuului kauan vain pojille ja miehille, ja vielä tämän päivän Suomessa koululiikunta on usein erillistä tytöillä ja pojilla, vaikka tälle ei ole lainsäädännöllistä perustaa (Hakala & Kujala, 2015)
Koululiikuntaan liittyvä historia vaikuttaa edellä kuvatusti sen nykyhetkeen, mutta myös opetussuunnitelmien perusteita on syytä tutkia lähemmin. Vaikka koululiikunta mielletään helposti pallopeleinä liikuntasalissa tai hiihtotunneilla lähimetsässä, vaikuttavat sen taustalla aina jotkin tavoitteet. Tavoitteet tuodaan ilmi opetussuunnitelmassa, mutta jokainen koulu ja opettaja tuo ne käytäntöön omalla tavallaan. Valtakunnallisten tavoitteiden laatiminen koululiikuntaan on haastava kokonaisuus, jossa vaikuttavat monet tahot. On myös hyvä huomioida, että tämän hetken yhteiskunnassa sosiaalisella medialla on suuri rooli, mikä voi vaikuttaa jopa poliittisiin päätöksiin. Koululaisten vanhemmilla on aina jokin mielipide lastensa koulutuksesta, ja sosiaalinen media on helppo väylä tuoda esille epäkohtia sekä asettaa painetta päättäjiä kohtaan.
Koululiikunnan sisältöinä on vielä POPS 2004:ssä ollut lajitaitojen opetusta ja opetettava lajit vuosiluokittain on erikseen mainittu (Opetushallitus 2004). Muun muassa suunnistus ja välinevoimistelu kuuluivat 5-9 luokkalaisten liikunnan keskeisiin sisältöihin aiemman POPS 2004 mukaan (Opetushallitus, 2004 ss. 249-250). Liikunnanopetus etenikin käytännössä monesti näitä lajitaitoraameja hyödyntäen.
Kujalan, Hakalan ja Asantin (2012) artikkeli ‘Tämä hetki vai tulevaisuus -koululiikunta murroksessa´ on julkaistu kaksi vuotta ennen uuden POPS 2014 julkistamista ja siinä pohditaan liikuntaoppiaineen asemaa tulevaisuudessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö (myöh. OKM) 2010 suunnittelivat liikuntaa osaksi Terveys ja toimintakyky –oppiainekokonaisuutta (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010). Tällöin kyseisestä oppiainekokonaisuudesta olisi mahdollisesti tullut ympäristöopin kaltainen monen oppiaineen yhdistävä kokonaisuus. OKM:n mietinnössä liikunnan rooli nähtiin enemmän elämäntapakasvatuksena, jossa oppilaille pyritään opettamaan liikunnallista ja terveyttä edistävää toimintatapaa taitojen, tietojen ja kokemusten pohjalta (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010). Tutkijamme kanssa keskustellessa tuli ilmi huoli siitä, että Terveys- ja toimintakyky -oppiainekokonaisuus olisi mahdollisesti ajanut koululiikuntaa vahvasti terveyspuheen mukaiseen suuntaan, jolloin koululiikunta voisi suoraviivaistua ja yksipuolistua liikaa. Kujalan, Hakalan ja Asantin (2012) artikkelissa sekä tutkimustapaamisessamme oli esillä suorituskeskeisyyden ihannointi, joka heijastelee myös terveyspuheeseen. Liika terveyspuhe voisi johtaa siihen, että lapsia kasvatetaan tiettyyn muottiin ja koko ajan pitäisi kehittyä kohti ”ideaalia”. Kujalan, Hakalan ja Asantin artikkelissa (2012) todetaan päämäärärationaalisen terveyden tavoittelun olevan ”väärä vastaus” liikkumattomuuden haasteisiin.
Liikunta ei päätynyt uusimmassa OPS:ssa osaksi em. oppiainekokonaisuutta vaan säilytti itsenäisen asemansa. POPS 2014 tekee kuitenkin muutoksen verrattuna edeltäjäänsä: se unohtaa lajitaitojen listauksen ja nostaa tärkeiksi elementeiksi positiiviset kokemukset liikunnassa sekä myönteisen kehosuhteen muodostumisen (Opetushallitus 2014). Uusin POPS 2014 mahdollistaa opettajien keskittymiseen liikunnan iloon ja lapsien kasvattamiseen, mutta liikuntatuntien haasteita se ei tietenkään poista.
Koululiikunnan tavoitteiden asettaminen on haastava tehtävä, ja on mahdotonta sanoa, mikä on oikea tie. Pitäisikö koululiikunnan päämääränä olla terveys, jotta tulevaisuuden aikuiset olisivat mahdollisimman tuottavia kansalaisia? Vai olisiko tärkeintä kuitenkin kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka tuntuisi ja näkyisi jo tässä hetkessä?
Ryhmä 4: Pauliina Varjonen, Tiina Kantanen, Heli Nurminen, Marika Saarelma ja Anna Rönn
Lähteet:
Hakala, L., & Kujala, T. (2015). The ethos of sport as a silent partner in PE curricula. World Studies in Education, 16(2), 69-80.
Kujala, T. (2013). Kertomuksia koululiikunnasta – suorittamisesta yhdenvertaisuuteen. Liikunta & Tiede 50 (1), 45–51.
Kujala, T., Hakala, L. ja Asanti R. (2012). Tämä hetki vai tulevaisuus -koululiikunta murroksessa. Kasvatus 43 (2), 171-181.
Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.
Opetushallitus (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010. Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset taivoitteet ja tuntijako. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:1
Kuvat:
https://pixabay.com/
Hyviä pohdintoja ja hyvin jäsennelty teksti! Jäin vähän kaipaamaan lisää itse artikkelin sisällöistä.
Todella mielenkiintoinen aihe! En ollut tietoinen tällaisesta kahtia jaosta koululiikunnassa. Usein kunnon kohottaminen ja tavoitteellisuus johtaa hyvään fyysiseen hyvinvointiin, joten hassua, jos siihen ei pyrittäisi koululiikunnassa.
Hyvää pohdintaa ja runsaasti! Tekstiä oli mielekästä lukea ja sai ajattelemaan juuri koululiikunnan aspektien moninaisuutta, mutta vähän olisin kaivannut enemmän tietoa tutkimuksesta, kun oli nyt ehkä vähän sivuroolissa.
Pohditte asiaa hyvin monipuolisesti eri näkökulmista. Mielestäni toitte hyvässä suhteessa omaa pohdintaa ja viittauksia aikaisempiin artikkeleihin sekä POPS:siin. Tekstissä oli hyvin aseteltuja kysymyksiä mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Erityisesti kysymys liikunnan tavoitteesta kouluaineena on hyvä ja ajankohtainen kysymys, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Liikunnan ilo on tärkeää ja auttaa lapsia liikkumaan ja toisaalta myös terveysvaikutukset, oman kokonaisvaltaisen terveyden lisäksi esimerkiksi oppimiseen ovat tutkitusti totta. Jonkinlainen tasapaino näiden kahden välillä voisi olla mielestäni paras vaihtoehto, että lapset liikkuisivat ilosta mutta ymmärtäisivät myös sen terveydelliset vaikutukset. Kaikki eivät varmastikaan löydä motivaatiota itse liikkumisesta, joten silloin sen terveydelliset vaikutukset voisivat toimia motivaationa liikkumiselle.
Tosi kiva blogiteksti, hyvä kokonaisuus. Sopivassa määrin omaa pohdintaa ja ns. asiatekstiä. Hyvää lähteiden käyttöä.