TUTKIJATENTIN ANTI – Kumpi oli ensin, aineisto vai idea tutkimuksesta?
Huh, nyt se on vihdoin ohi!
Tätä hetkeä olimme odottaneet jo monta kuukautta ja luotto ryhmäämme oli vahva. Meitä kaikkia, mukaan lukien nimikkotutkijaamme jännitti tutkijatentti, kuitenkin positiivisella tavalla ja odotimme kaikki innoissamme mitä tuleman pitää.
Tentissä oli lämminhenkinen ja innostunut tunnelma. Tainio halusi selvästi jakaa ajatuksiaan ja osaamistaan meille sekä
varjoryhmälle ja kiittikin siitä, että on päässyt osallistumaan
kurssille. Koimme,että tentti onnistui melko hyvin, sillä saimme organisoitua tilaisuuden mainiosti ja kysyttyä kaikki tärkeimmät kysymyksemme. Onnistumisesta kielikin Tainion lopuksi sanoma kommentti
siitä, että hän oli aluksi pelännyt ettemme olisi ymmärtäneet tämän haastavan artikkelin syvintä olemusta. Hänen mukaansa olimme kuitenkin päässeet hyvin jyvälle tutkimuksen perimmäisestä tarkoituksesta. Tenttitilanteessa Tainio osasi vastata hyvin tyhjentävästi kysymyksiimme, ja meille valkeni moni asia, jota olimme pitkään pohtineet. Saimme esimerkiksi lisää selkoa siihen, miksi sekundääriaineistoa käytettiin sen sijaan, että tutkijat olisivat keränneet oman aineistonsa tutkimukseen esimerkiksi haastatteluilla tai kyselylomakkeilla. Näin oli tehty parissa muussa lukemassamme Koskettava koulu -hankkeen tutkimuksissa, kuten artikkeleissa “Siin varmaa niinku raja ylitty.” ja “Kosketuksen lukutaitoa. Konventionaalistuneet kosketukset oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa”. Tainio perusteli asian mainiosti sillä, että koko idea tutkimukselle lähti Ulla Karvosen sattumalta löytyneestä “Minun koulumuistoni” -kirjoituskilpailuaineistosta.
Meitä askarrutti kilpailukontekstissa kirjoitetut koulumuistot, joita oli tarkasteltu jopa sanatarkasti tutkimuksen eri vaiheissa. Olimme huolissamme aineiston validiteetista kirjoituksissa mahdollisesti esiintyvän liioittelemisen tai väritettyjen sanavalintojen takia. Tutkijatentissä selvisi, ettei Tainion tutkimusryhmä ollut ajatellut kilpailukontekstin mahdollista vaikutusta muistelijoiden teksteissä. He olivat kylläkin tiedostaneet muistojen mahdollisen muuttumisen vuosien aikana. Tainio itsekin totesi tutkimuksessaan muistitietotutkimuksen epäluotettavuudesta: “Muistitietoa on toisinaan pidetty epäluotettavana lähdeaineistona, koska muualta kuullut tai luetut tapahtumat voivat sulautua osaksi henkilökohtaista kokemusta, ja ihminen voi kuvitella muistavansa sellaista, mitä ei todellisuudessa ole kokenut.”
Olimme ja olemme edelleen kriittisiä sitä kohtaan, että muistelmat saattavat olla epärealistisia. Ymmärrämme toki sen, että selittämisen tapojen analysoinnin sekä ryhmittelyn kannalta muistelmien totuudenmukaisuus ei ole olennaista, mutta kritiikkimme kohdistuu sanamuotojen analysointiin. Miten tutkijat ovat voineet analysoida sanamuotoja, jos ne ovat mahdollisesti dramatisoituja?
Varjoryhmämme antoi erittäin arvokasta ja rakentavaa palautetta. Meille jäi päällimmäisenä mieleen kommentti siitä, että tenttimme
ei ollut kovin keskustelunomainen, sillä esitimme vain muutaman
lisäkysymyksen. Tähän vaikutti kuitenkin se, että Tainio vastasi
kysymyksiimme monipuolisesti ja kattavasti, eikä epäselvyyksiä
juuri jäänyt. Lisäksi rajoitettu aika lisäsi painetta siitä, ehtisimmekö kysymään olennaisimmat asiat.
TERMISTÖ HALTUUN JA RYHMÄTYÖTAIDOT KUOSIIN
Olemme saaneet uusia näkökulmia tutkimuksen tekemiseen, sillä
ennen olemme törmänneet pääasiassa vain kokeellisiin tutkimuksiin, joissa on edetty hypoteeseistä kokeellisten
asetelmien kautta selkeisiin tuloksiin.
Tämä on ensimmäinen diskurssianalyysiin perustuva kasvatustieteellinen tutkimus, johon olemme päässeet tarkemmin tutustumaan.
Kurssin aikana meille jo ennestään esimerkiksi lukiosta tutut tutkimuskäsitteet (mm. validiteetti, reliabiliteetti, diskurssianalyysi) syventyivät ja konkretisoituivat tutkimuksemme tarkastelun kautta. Olemme myös oppineet uusia käsitteitä, kuten “teoreettinen viitekehys”. Vaikka jotkut käsitteet ja asiat ovat olleet ehkä hieman haastavia ymmärtää, niin suuresta ryhmäkoosta on ollut tässä hyötyä; joku meistä on aina osannut jonkun asian ja pystynyt selittämään sen muille. Meistä onkin hitsautunut tiivis porukka, ja olemme harjaantuneet toimimaan isommassa ryhmässä ja delegoimaan työtehtäviä hyödyntäen eri persoonia ja osaamista. Taitomme käydä argumentoivaa keskustelua on kehittynyt, sillä kymmenellä ihmisellä on luonnostaan toisistaan eriäviä ideoita ja ajatuksia. Koemme, että tästä ryhmätyökokemuksesta on paljon hyötyä, sillä ryhmässä työskenteleminen ja vuorovaikutus tulee olemaan iso osa opintojamme ja tulevaa työelämää.
Olemme oppineet lähestymään ja tarkastelemaan tutkimuksia kriittisesti ja eri näkökulmista – eettisestä, teoreettisesta ja sen eri osa-alueiden kautta. Valmiin tutkimusartikkelin takana oleva pitkä prosessi ja sen monivaiheisuus yllätti meidät. Tutkimusprosessi onkin paljon mutkikkaampi ja työläämpi kuin miltä se saattaa vaikuttaa! Nimikkotutkimuksemme kautta oivalsimme sen, ettei tutkimus lähde aina liikkeelle ideasta. Pitämällä silmät auki saattaa löytää sekundääriaineiston, josta voi mielenkiinnon heräämisen myötä lähteä tekemään tutkimusta.
KOSKETUS TUTKIMUSAIHEENA
Koskettava koulu -hankkeeseen tutustuminen on avannut meidän silmämme tämän tutkimusaiheen tärkeydestä ja olemme suorastaan pöyristyneitä siitä, ettei fyysistä kosketusta koulumuistoissa tosiaan ole aiemmin tutkittu. Fyysinen koskettaminen ja sen hyväksyttävät rajat ovat kuitenkin olleet suurena keskustelun aiheena niin mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin. Tämän vuoksi odotammekin kuin kuuta nousevaa pian julkaistavaa tutkimusta fyysisestä kosketuksesta, jossa otetaan huomioon sukupuoliroolien välisiä eroja. Tainio mainitsi myös, että muutamia graduja fyysisestä kosketuksesta on tällä hetkellä tekeillä. Ehkä neljän vuoden päästä meistäkin osa on päätynyt tekemään gradua tästä tutkimusaiheesta!
LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN
Kurssin alussa muodostamamme ennakko-oletukset kasvatustieteellistä tutkimusta kohtaan ovat osittain muuttuneet ja osittain vahvistuneet. Vielä ensitapaamisissa olimme siinä käsityksessä, että tutkimukset antavat poikkeuksetta suuria vastauksia ja ohjeita käytäntöön. Ymmärrämme nyt, ettei näin kuitenkaan ole. Loppupeleissä olemme kuitenkin tyytyväisiä, että pääsimme tutustumaan odotuksiemme vastaiseen tutkimukseen. Tämän kurssin myötä käsityksemme kasvatustieteellisen tutkimuksen merkityksestä ja tärkeydestä yhteiskunnalle on entistä enemmän
korostunut. Meistä kaikista tuntuu oikealta olla osana juuri
kasvatustieteellistä yhteisöä, jonka merkitystä olemmekin näiden kuukausien aikana oppineet
ymmärtämään vielä paremmin.
Psst.. Älä vielä lähde, meillä on ilmoitusluontoista asiaa juuri sinulle! Mainittakoon vielä näin iltapäivälevottomuuksien johdosta,
että tutkijatentin jälkeen oivalsimme erään erittäin tärkeän asian…
TINTINTIIIIIII…
Suuresti meitä mietityttänyt Minervatorin tietokoneen taustakuva on ilmakuva
Siltavuorenpenkereestä!
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Haikein terveisin,
Essi, Maini, Vilma, Laura, Jasmin, Petra, Jade, Senja, Nette ja Elina
LÄHTEET
Opettajan kosketus oppilaiden koulumuistoissa: Opettajan toimintaa selittämässä (Ulla Karvonen, Pilvi Heinonen, Liisa Tainio, Sara Routarinne & Maria Ahlholm)
”Siin varmaa niinku raja ylitty.” (Liisa Tainio, Pilvi Heinonen, Ulla Karvonen & Sara Routarinne)
Kosketuksen lukutaitoa. Konventionaalistuneet kosketukset oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa (Karvonen Ulla, Heinonen Pilvi & Tainio Liisa)
Koskettava koulu –hanke https://blogs.helsinki.fi/koskettavakoulu/
Tosi kiva blogiteksti, johon valittu hauskat kuvat. Olisin voinut lukea lisääkin pohdintaa ja ajatuksianne! 🙂