Kohti tutkivaa työtapaa on kurssina ollut nimensä veroinen – tutkiskeltu on sitä, miten tutkimusta tehdään, miten ryhmässä toimitaan ja mitä vahvuuksia jokaisella ryhmän jäsenellä on. 

Ensimmäisessä blogitekstissämme liitimme kasvattajuuden ja tutkimuksen tekemisen työkalupakkiin, johon kertyy työkaluja niin käytännön kokemuksen, kuin teoriankin pohjalta. Pohdimme sitä, antaako koulutus meille valmiita työkaluja opettajuuteen, vai lähdemmekö kohti työelämää väljien ja tulkinnanvaraisten ohjeiden kanssa – kertooko joku, mitä työkalua käytetään mihinkin, vai jääkö sen selvittäminen oman luovuuden varaan. Tämän kurssin aineistoksi meille valikoitunut tutkimusartikkeli käsitteli ammatillisen koulutuksen maailmaa ja sen muutoksia. Pohdimme, millaisia työkaluja ammatillisen oppilaitoksen opettaja tarvitsee, mitkä ovat välineet erilaisten oppijoiden tukemiseen? Kun ammatillisen koulutuksen rakenteet merkittävästi muuttuvat, mitä se vaatii opettajilta? Millainen työkalupakki opettajalla tulee olla, jotta hän pystyy kehittämään opetusta uusien vaatimusten mukaiseksi? 

Tämä kurssi on vienyt meitä vähintäänkin askeleen eteenpäin ammatillisessa kehityksessämme. Kurssin alussa pohdimme monia erilaisia näkökulmia liittyen kasvatustieteelliseen tutkimukseen ja kurssin sisältöön ylipäätänsä. Meitä pohditutti muun muassa se, kuinka tutkijan tekemät erilaiset valinnat tutkimusta tehdessä vaikuttavat tutkimukseen ja sen tuloksiin. Mietimme myös eettisiä näkökulmia. Entä tutkijan oma positio? Millä tavoin se vaikuttaa tutkimuksen tekemisessä, ja kuinka se tulisi huomioida? 

Toisenlaisesta positiosta näkökulma voi vaihtua merkittävästi. 

Tutkijatentin antimia

Ensimmäisiä pohdintoja käydessämme emme olleet vielä saaneet Niemen ja Jahnukaisen (2018, 2019) tutkimusartikkeleita luettavaksemme. Näin jälkikäteen huomaamme, että alussa heränneet pohdinnat kantautuivat mukanamme ihan loppuun saakka, mutta kurssin loppua kohden ne saivat yhä konkreettisempia muotoja ja yhteyksiä käytäntöön. Tutkijatentti oli hieno mahdollisuus käydä kysymyksiämme läpi Niemen kanssa. Keskityimme tutkijatentissä Niemen ja Jahnukaisen tuoreempaan artikkeliin vuodelta 2019.  

Olimme monien eri valintojen äärellä tehdessämme tutkijatentin suunnitelmaa. Rajasimme aiheita runsaasti pois, sillä tutkijatenttiin määritelty aika ei mahdollistanut keskustelua kaikista aiheista, jotka meitä olisi kiinnostanut. Artikkeliin tiiviisti perehtymisen jälkeen oli harmillista, että ilmoille jäi vielä monia mietityttäviä aiheita, joista olisi ollut mielenkiintoista keskustella Niemen kanssa. Kuten tutkijat menetelmävalintojen äärellä, mekin törmäsimme tähän tosiasiaan: jokainen tehty valinta rajaa jotain muuta pois. Joka tapauksessa pääsimme tutkijatentissä harjoittamaan akateemisen keskustelun taitoja ja saimme paljon uusia ajatuksia aiheista, joita ehdimme nostaa esiin. 

Näkökulma, josta olisimme mielellämme keskustelleet enemmän, olisi ollut oppilaitoksissa olevat pedagogiset käytänteet ja niiden kehittämistarpeet. Artikkeli tuo esiin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden asemaa ammatillisen koulutuksen uudistuksessa. Millainen vaikutus pedagogisilla käytänteillä on siihen, kuinka opetus ja opetuksen tavoitteet toteutuvat etenkin tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla? Niemen ja Jahnukaisen artikkelissa (2019) tärkeänä käsitteenä on itsehallinta (self-governing), jonka yhteyttä pedagogisiin käytänteisiin olemme pohtineet ryhmässämme paljon. Artikkelin pohjalta heräsi kysymys, että millaisia itsehallintaa tukevia opetusmenetelmiä koulussa tarvitaan, kun itsehallinta ei ole aina ollut yhtä vahvana vaatimuksena oppilaiden osaamisessa? Onko ammatillisten oppilaitosten opettajilla omassa työkalupakissaan tähän sopivia työkaluja? Millaisia resursseja uudistuneessa ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan? Opettajat ovat kritisoineet resurssien puutetta (Opettaja-lehti, 2019). Myös Niemi peräänkuulutti tutkijatentissä lisää käsipareja ammatillisiin oppilaitoksiin. 

Niemen käyttämä itsehallinnan käsite osoittautui käsitteeksi, josta tuli todellisuutta jokaisen ryhmäläisemme kohdalla. Samaan aikaan, kun nimikkotutkimuksemme käsitteli nuorten itsehallinnan vaatimuksia ja edellytyksiä, olimme näiden kysymysten äärellä myös itse. Kuinka teemme työnjaot, suunnittelemme aikataulut ja etenemme opinnoissa? Mihin tähtäämme, mitä jo osaamme, miten ryhmän vastuut jakautuvat ja niin edelleen? Tutkimusartikkeli, johon perehdyimme ei siis ollutkaan mikään kaukainen rinnakkaistodellisuus, vaan hyvin arkiseen elämäämme liitettävissä. 

Kuinka monta vasaraa työkalupakkiin tarvitaan?

Tämän kurssin myötä olemme oppineet tutkimuksen tieteellisiä perustaitoja, joihin sisältyy kriittinen ajattelu, ymmärrys tutkimuksen metodologisista, eettisistä ja filosofisista pohdinnoista, sekä tutkimuksen luotettavuuteen liittyvät pohdinnat (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne ja Paavilainen, 2013). Elämme muuttuvassa maailmassa, jossa myös kasvatustieteen ala on jatkuvassa muutoksessa. Tutkiva työtapa kuuluukin luontevana ja välttämättömänä osana tulevaan ammattiimme erityisopettajina. Sen lisäksi, että opettajan työn ja opetuksen kehittäminen vaatii kehittämismyönteistä asennetta, se vaatii myös taitoa hyödyntää olemassa olevaa tutkimustietoa kehittämisen pohjana. Siis vaikka emme tähtäisi tutkijan uraan, tulee meidän ymmärtää kasvatustieteellisen tiedon rakentumista, tutkimuksen peruskäsitteitä sekä tutkimusmenetelmiä. Näihin olemme tältä kurssilta saaneet hyvän pohjan kurssin tavoitteiden mukaisesti. 

Kurssin alussa arvelimme opiskelijalähtöisen opetusmenetelmän olevan monipuolinen ja tuovan vapautta oppia omalla tavallamme. Haasteeksi muodostui ryhmäläistemme hyvin erilaiset lähtökohdat ja mielenkiinnonkohteet, joiden yhteensovittaminen vaati tekemistä, jotta kurssista muodostui mielekäs kokonaisuus. Olemme työstäneet tätä kurssin alusta asti. Piilotavoitteisiin määritellyt ryhmä- ja vuorovaikutustaidot nousivatkin lopulta yhtä tärkeiksi kuin tieteellisten perustaitojen oppiminen. Ryhmämme toimintaa voisi kuvata jatkuvana tasapainotteluna liiallisen rönsyilyn ja tarpeellisen, ajatteluamme kehittävän syvällisen keskustelun välillä. Aina emme ole olleet yksimielisiä siitä, mihin kannattaa tai on välttämätöntä keskittyä, tai siitä, mitä tehtävänannossa meiltä odotetaan. Yhdeksi merkittävimmistä kurssin antamista oppimiskokemuksista osoittautui kuitenkin hedelmälliset keskustelut tutkimuksen tekemisestä sekä sen aiheesta; laadullisesta tutkimuksesta, etnografiasta ja ammatillisesta koulutuksesta.  

Olemme saaneet huomata, miten ihmeellisen erilaisiin asioihin kiinnitämme huomiota. Tämän myötä keskustelumme ovat saaneet aivan uudenlaisia käänteitä. Tuntuu, että joku ryhmästä kattaa aina toisten sokeat pisteet. Havainnointi ja siihen liittyvät tulkinnat ovat vahvasti läsnä myös Niemen artikkelissa, sillä hän on tehnyt oman tutkimuksensa etnografisen havainnointimenetelmän avulla. Etnografista tutkimusta tehdessä tutkijan omat tulkinnat ja havainnot tilanteessa vaikuttavat tutkimustuloksiin. Tästä syystä tutkijan rooli ja vallan merkitys tulee ottaa huomioon tutkimusta tehtäessä. (Hämeenaho ja Koskinen-Koivisto, 2014). Pohdintoihimme eri tutkimusmetodeista ja niiden vakuuttavuudesta saimme vastauksia tutkijatentissä: Niemen ja Jahnukaisen työn tulokset on huomioitu todennäköisesti ainakin lukiouudistuksen poliittisessa valmistelussa. Tärkeää onkin se, kenelle ja missä tilaisuuksissa tutkimustuloksista pääsee puhumaan, eikä se, mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty. 

Kurssin alussa vaikutti siltä, että pelkällä tyhjällä työkalupakilla tästä ei selvitä. Tuntui, että kurssilla tarvitsisi soveltaa tietoja ja taitoja – erilaisia työkaluja – mutta todellisuudessa ei välttämättä ollut millä soveltaa: aiempaa tietämystä tutkimuksesta tai sen tekemisestä ei monella meistä ollut lainkaan. Ryhmä kuitenkin kantoi jokaista ryhmäläistä, ja merkityksellistä oppimista tapahtui etenkin silloin, kun koko ryhmä tajusi yhdistää työkalupakkinsa yhdeksi yhteiseksi kokonaisuudeksi. Saimme siis työkalupakkiimme työkaluja, joiden olemassaolosta emme välttämättä edes tienneet, ja opimme samalla itsestämme uutta oppijoina. Tulimme siihen tulokseen, että ryhmätilanteissa jokaisella ei tarvitse olla omaa vasaraa. Tämä on hyvä ymmärtää jo nyt, sillä tulevaisuuden työelämässä jokaisen meistä tulee osata käyttää omaa työkalupakkiaan muiden kanssa yhteistyössä. 

  

Ryhmä 10: Emma Eerolainen, Marjaana Jäkkö, Anni-Maria Luoma, Juha Saarikoski, Katja Salo, Minna Savisalo 

  

  

Lähteet:   

Hämeenaho, P., Koskinen-Koivisto, E. 2014. Etnografian ulottuvuudet ja mahdollisuudet. Teoksessa: Moniulotteinen etnografia: Ethnos Ry 

Niemi, A-M., Jahnukainen M. 2018: Tuen tarve, työelämäpainotteisuus ja itsenäisyyden vaatimus ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 20 (1), s. 9-25.   

Niemi, A-M., Jahnukainen, M. 2019: Educating self-governing learners and employees: studying, learning and pedagogigal practices in the context of vocational education and its reform. Journal of Youth Studies, DOI: 10.1080/13676261.2019.1656329  

Opettaja-lehti, 2019. Amisreformi on vielä kaukana tavoitteistaan, paljastaa 1500 opettajan jättikysely. Julkaistu 5.4.2019. Luettavissa: https://www.opettaja.fi/tyossa/amisreformi-on-viela-kaukana-tavoitteistaan-paljastaa-1500-opettajan-jattikysely/ 

 Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S., Paavilainen, E. 2013: Tutkimuksen voimasanat: Sanoma Pro Oy 

Kuvat ja gifit:

https://giphy.com/gifs/garfield-cat-happy-9XY2YmODGhszxWZXyI

https://www.google.fi/search?biw=1536&bih=751&tbm=isch&sa=1&ei=a-DXXfSKOfCPrgSI57cY&q=itsehallinta+%27&oq=itsehallinta+%27&gs_l=img.3…24075.24690..24706…0.0..0.113.361.3j1……0….1..gws-wiz-img.sYIFNYPrUKI&ved=0ahUKEwi07Juh9P3lAhXwh4sKHYjzDQMQ4dUDCAY&uact=5#imgrc=gEAzxSllzb9WXM:

https://giphy.com/gifs/warnerarchive-season-6-warner-archive-family-matters-26AHxbQMIf0CzRdTO

https://www.google.fi/search?biw=1536&bih=751&tbm=isch&sa=1&ei=heDXXZKYEcqurgTZ5aHACQ&q=hammer+meme&oq=hammer+meme&gs_l=img.3..0i19l2j0i5i30i19l8.4524.7013..7574…0.0..0.285.2416.18j5j1……0….1..gws-wiz-img…..0..0j0i131j0i30.tDzpf-eWkWc&ved=0ahUKEwjS7qat9P3lAhVKl4sKHdlyCJgQ4dUDCAY&uact=5#imgrc=-GrQuDjmQHFRRM:

https://giphy.com/gifs/cute-panda-bEqrzkLVWC3bW

 

 

 

 

”To be yourself in a world that is constantly trying to make you something else is the greatest accomplishment.”
-Ralph Waldo Emerson-

Hän asetteli viimeisen tonnikalasäilykkeen hyllyyn. Etiketti siististi ohi kulkevia kohti, firman logo suorassa asemassa muiden tölkkien kuvioinnin kanssa. Se olikin sitten viimeinen. Hän katseli kynsiään, huomasi peukalon kynnen alla satunnaisen lian, vain pyyhkäistäkseen sen siististi pois. Hän suoristi vielä varmuuden vuoksi purkkirivistön, tarkasti tyhjän ostoskärryn pohjan ja korjasi lakkinsa asentoa. Hän odotti. Käytävää kulki mummo rollaattorinsa kanssa. Hän toivoi, että joku olisi tullut ja kertonut hänelle mitä hänen tehtäviinsä seuraavaksi kuuluisi. Kukaan ei tullut. Eivätkä työt harjoittelupaikassa jatkuneet seuraavana päivänä.

Tarinan ”hän” on ammatillisessa koulutuksessa opiskeleva nuorukainen, nimetkäämme vaikka Samueliksi. Vanhempiensa ja opettajiensa tuella ja avustuksella Samuel on selviytynyt peruskoulusta, mutta toisen asteen koulutus tuntuu olevan hänelle liikaa. Kuinka vastata omien opintojensa koostamisesta ja eteenpäin viemisestä, jos ei kotioloissa aina edes muista syödä, mikäli joku ei siihen erikseen kehota?

Edelleen tarinan voisi myös kertoa Samirasta, jonka tie suomalaisessa koulujärjestelmässä kävi valmistavan opetuksen ja pienluokkamuotoisen opetuksen jälkeen toisen asteen opintoihin rimaa hipoen. Mittavat kielelliset vaikeudet olivat oma haastava lukunsa peruskoulun oppimäärän suorittamisessa. Lisäksi koulukäyntiä haastoivat perhehistorian traumaattiset kokemukset, kulttuurilliset erot ikäluokkansa kanssa, sekä aikaisemman ainesisällöllisen tiedon puutteet. Koulunkäynnin ohella Samira kantoi suurta vastuuta perheen arjesta. Läksyjä Samira teki taskulampun valossa illalla, kun siivoaminen, kaupassakäynti, ruoanlaitto, tiskaus, pyykkihuolto ja pienempien sisarusten asiat oli hoidettu. Onneksi peruskoulun aikana Samira sai runsaasti tukea, apua ja ohjausta usealta läsnäolevalta ja välittävältä aikuiselta.

Kuinka ammatilliset opinnot sitten sujuvat Timillä, jonka suvussa ei ole arvostettu “valkolaista koulujärjestelmää” tai akateemisuutta koko peruskoulun aikana? Koulussa läsnäolemista ei tuettu muuten kuin sosiaalitoimen interventioiden myötä puolipakolla. Pikemminkin päinvastoin. Tämä näkyi kokonaisvaltaisena ja mittavana tuentarpeena hänen peruskoulu-urallaan. Timi itse haluaisi murtaa suvun miesten perinteisen “laitoskehän” ja päätti hakeutua toisen asteen opintoihin. Hänen tukenaan ja turvanaan olleet aikuiset eivät voineet seurata mukana uuteen kouluun ja tämä huolestutti häntä suunnattomasti: ‘’Kenelle mä siellä sit meen puhumaan, ku ei ne ymmärrä mua? Mitä jos mä sit mokaan?’’

Minkälaisia edellytyksiä mainitun kaltaisten taustojen nuorilla on pärjätä opinnoissaan lähiopetuksen määrän vähenemisen ja itsevastuullisuuden lisääntyessä? Minkälaista minäkuvan kehitystä tukee työssäoppimisjaksolla annettu suullinen palaute: ‘’Hidas ja aloitekyvytön.’’ Missä pedagogiikka ja mitä odotuksia omasta tulevaisuudesta epäonnistuneista työssäoppimisen jaksoista jää tuentarpeiselle käteen?

Syvässä päässä selviävät ne, jotka osaavat jo uida, ja ne, jotka oppivat pakon edessä nopeasti.

Tarkastelemme tässä blogissa ammattiopintoja niiden opiskelijoiden kannalta, joilla on kieleen tai oppimiseen liittyviä tuen tarpeita – Itseohjautuvuudessaan ja opiskelutaidoissaan hapuilevia nuoria, jotka ovat lakisääteisen koulupolkunsa jälkeen jatkaneet toisen asteen koulutukseen.

Vuoden 2018 alusta voimaan astuneen ammatillisen koulutuksen uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita on opiskelijan yksilöllisten opintopolkujen löytäminen, sekä työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen (Hallituksen julkaisusarja 2/2016). Yksilöllisiin koulutuspolkuihin liittyy opiskelijan vastuu omien opintojensa koostamisesta ja niiden etenemisen suunnittelusta (Niemi 2019). Kun samaan aikaan toteutettiin ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron arvoiset leikkaukset (Opetus ja kulttuuriministeriö 2019), on huoli Samuelin, Samiran ja Timin kaltaisista nuorista suuri.

Opetussuunnitelman perusteiden muutos (2014) astui virallisesti voimaan vuonna 2016. Joten itsevastuullisuutta ja -ohjautuvuutta painottava pedagogia (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014) ei ehkä saavuttanut, tai ehtinyt saavuttaa, kaikkien oppilaiden kohdalla toivottuja tuloksia ennen toisen asteen koulutukseen siirtymistä. Pohdimme sitä kuinka nuoren voi olettaa osaavan kehittyneempiä toiminnanohjauksen taitoja, mikäli niitä ei ole hänelle systemaattisesti opetettu. Eihän hänen oleteta osaavan matemaattisen ajattelun taitojakaan ennen niiden opettamista.

Tämän vuoksi Anna-Maija Niemen ja Markku Jahnukaisen (2019) artikkeli Educating self-governing learners and employees: studying, learning and pedagogigal practices in the context of vocational education and its reform astuu ajankohtaiselle maaperälle. Heidän tutkimuksessaan on käytetty keskeisenä analyyttisenä käsitteenä jo otsikossa näkyvää termiä “self-governing” eli itsehallinta, jonka valitsimme myös blogimme keskeiseksi aiheeksi. Itsehallinnalla kirjoittajat tarkoittavat suomenkielessä vakiintunutta itseohjautuvuuden käsitettä lisäten siihen vielä itsevastuullisuuden eli omista asioistaan vastuunottamisen ulottuvuuden (Niemi 2019). Käytämme blogitekstissämme useissa kohdin itsehallinnan asemesta itseohjautuvuuden käsitettä, jotta teksti olisi helpommin luettavaa ja lähestyttävää.

Niemi ja Jahnukainen näkevät itsehallinnan vaatimuksen lisääntymisen, niin koulussa, kuin muutoinkin yhteiskunnassa, osana uusliberalistista markkina- ja työelämälähtöistä ajattelua, jossa koulutuksen katsotaan tuottavan sen, mitä työelämä tarvitsee. Tässä tapauksessa aloitteellisen ja muuntumiskykyisen työntekijän. Tutkimus reflektoi koulutusfilosofisten valintojen suhdetta työelämän tarpeisiin ja yleissivistykseen. Se nostaa diskurssista myös epävirallisen koulun sosiaalisen puolen edut verrattuna työssäoppimisjaksojen sosiaaliseen toimintaympäristöön. (Niemi & Jahnukainen 2019, s. 4-5.)

Niemen ja Jahnukaisen artikkelin aineisto kerättiin lukuvuonna 2016-2017 etnografisen tutkimuksen keinoin. Etnografiassa kyse on tutkijan asettumisesta mahdollisimman lähelle tutkimuskohdettaan ja tekemällä omasta avatusta positiostaan käsin havaintoja toiminnasta ja vuorovaikutuksesta (Jyväskylän yliopisto 2009). Laadullisiin menetelmiin lukeutuva tutkimustapa jäsentää tutkimuskohteen laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä kokonaisvaltaisesti ja pyrkii hahmottamaan, millaisia kertomuksia tutkittavasta kohteesta kerrotaan ja edelleen; miten tutkimuksen kohteen olemus hahmottuu kertomuksenkaltaisena rakenteena (Jyväskylän yliopisto 2015). Selvitettäessä ilmiön luonteesta oleellista tietoa tullaan mielestämme auttamatta esittäneeksi kysymyksiä siitä, mikä on oleellista, minkälaista tietoa milläkin metodilla saadaan, miten sitä tulkitaan, ja mitä tiedon käsite ylipäätään pitää sisällään?

Käytännössä Niemi seurasi kahden ammatillisen koulutuksen luokan oppitunteja sekä välitunteja 27:n päivän ajan. Tämän lisäksi hän haastatteli opiskelijoita ja henkilökunnan jäseniä. Aineisto käytiin läpi narratiivisen analyysin keinoin. Analyysivaiheessa itsehallinnan teema nousi käydyistä keskusteluista vahvasti esiin ja sen vuoksi tutkijat halusivat nostaa ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden sekä henkilökunnan äänen julkiseen keskusteluun (mt., s. 4).

Pohdimme, kuinka paljon etnografia tutkimusmenetelmänä, ja narratiivinen analyysi aineiston käsittelyssä ovat saattaneet vaikuttaa havainnoinnissa ja haastattelussa esiin nousseisiin aiheisiin, kuten itsehallinnan teemaan. Ovatko menetelmät jättäneet huomion ulkopuolelle jotakin oleellista? Kun tutkija asettuu osaksi tutkimaansa yhteisöä, vuorovaikuttaen ja tutustuen sen jäseniin, on vaarana, että jotkin ilmiöt ovat niin tiivis osa yhteisöä, että ne voivat läheltä katsoen jäädä kokonaan huomaamatta (Annamaria Marttila 2018, s. 382). Myös konkreettiset tiedonkeruun menetelmät herättivät keskustelua. Koska esimerkiksi henkilökunnan haastattelut ja osa opiskelijoiden haastatteluista on toteutettu ryhmä- tai parimuotoisina, on haastattelun aikainen ja ryhmän jäsenten aikaisempi vuorovaikutus voinut vaikuttaa mielipiteisiin ja keskustelun teemoihin. Ylipäätään kvalitatiivista tutkimusta tehdessä, eli hahmotellessa ilmiön olemusta, tutkijan oman position määritteleminen ja avaaminen tutkimuksen yhteydessä on oleellista (vrt. käsitteet: Emic, Etic). Eikä nähdäksemme saadun tiedon yleispätevyyttä, normatiivisuutta, neutraaliutta tai mitään empirististä objektiivisuuden ideaalia ole edes välttämättä mahdollista tavoittaa, tai niihin pyrkiä.

Ihmistutkimuksessa (esim. humanismi, yhteiskuntatieteet) oppimiskäsityksen ja epistemologian moderni paradigma painottuu mielestämme konstruktivistisen perinteen lähestymistapoihin. Niemen ja Jahnukaisen valitsema tietoteoreettinen lähestymistapa on jälkistrukturalistinen (mt., s. 4). Ymmärtääksemme kyseisessä tietokäsityksessä subjektin vaikutus prosessiin, tulkintaan ja “totuuksiin”, on sosiokulttuurinen konstruktio itsessään. Tämän seurauksena näkisimme, ettei “puhdasta” tai riippumatonta lähtökohtaa induktiolle ole kyseisen tieteenfilosofisen käsityksen mukaan edes mahdollista saavuttaa. Ja mikäli objektiivinen ja neutraali tutkijapositio olisi pohjaoletuksena saadun tiedon luotettavuudelle, ei kerätty ja analysoitu tieto vastaisi kuitenkaan tavoiteltua objektiivisuutta luonteeltaan. Ilmaisun merkitykset ja kielen aktiivinen toimijuus ovat ilmiöiden tutkimisen ytimessä kvalitatiivisen tutkimuksen post-strukturalistisessa perinteessä (Jyväskylän yliopisto 2015b). Merkitykset ja tulkinnat nousevat siis keskeiseen asemaan ilmiötä tarkasteltaessa. Menetelmällä on mahdollisuus saavuttaa sellaista tiedon ulottuvuutta, jota esimerkiksi kyselylomakkeella ei kyetä saavuttamaan. Mielestämme tieteen tekemisen progressiossa tulisikin yhdistää eri tieteenalojen, tietoteoreettisten lähestymistapojen ja tutkimusmetodien kirjoa ja käydä aktiivista dialogia niiden välillä mahdollisimman tarkan ja monipuolisen tiedon kumuloimiseksi kustakin tarkasteltavasta ilmiöstä. Tämä kenties myös tiivistäisi ja voimistaisi tieteen hajanaista kenttää, hyödyttäisi “tiedon jälkeisen ajan” ongelmien ratkomista yhteiskunnallisessa kontekstissa ja toisi vahvemmin vastapainoa uusliberalistiselle markkinavallalle myös koulutuksen kentällä.

Onko aikaa, onko rahaa, onko tahtoa?

Haastatteluissa ilmeni opettajien kokevan, ettei heillä ole kylliksi aikaa kaikkien opiskelijoiden asioiden käsittelyyn. Entä sitten Samuel, Samira ja Timi? Myös opiskelijat kertoivat tarvitsevansa opinnoissaan enemmän tukea, kuin mitä he saavat. Artikkelissa viitataan Juvaan ja Vaahteraan (2017) joiden mukaan nykyiset pedagogiset käytänteet yhä useammin edellyttävät aloitteellisuutta ja vastuun ottamista omasta työskentelystä, joten opettajan ohjauksen saaminen itsenäiseen työskentelyyn olisi ensiarvoisen tärkeää (mt., s. 6).

”Yksilötason opetus jää kyllä hyvin pieneksi. Luentotyyppisesti mennään. Se ongelma siinä on, että ne, jotka eivät opetuksesta saa heti kiinni, jäävät sitten ilman.” – Kari Lauren (Opettaja-lehti 16/2019 s. 13)

Oppilaitosympäristössä itseohjautuvuudessa ja opiskelutaidoissa hapuilevat nuoret vaikuttavat olevan heikoilla. Ammatillinen uudistus siirtää opintojen painopisteen aiempaa vahvemmin työelämässä kouluttautumiseen (Hallituksen julkaisusarja 2/2016), joten ehkäpä tilanne näyttäytyy valoisampana koulutuksen toista puolta, eli työssäoppimisjakson tarjoamaan ohjausta tarkastelemalla.

Artikkelin valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuki ei pääsääntöisesti löydy työelämän kentältäkään. Nuoret kokevat tarvitsevansa tiiviimpää ohjausta työssäoppimisen jaksoilla, mutta kertovat, että liika neuvojen kyseleminen ja avun pyytäminen koetaan työpaikoilla “ärsyttäväksi”. Esimerkiksi Samuel sai harjoittelusta kotiin viemisiksi aikaisemmin mainitsemamme palautteen: hidas ja aloitekyvytön.

Itseohjautuvuuden korostuminen saattaa hyvinkin palvella nuoria, jotka ovat tottuneet itsenäisyyteen ja pärjäävät opinnoissaan. Mutta sekä erityispedagogisen tietämyksemme, kokemuksemme että Niemen ja Jahnukaisen tutkimuksen asetelman ja siinä esiin nousseiden teemojen valossa, on todennäköistä, että kaikki nuoret eivät vaatimuksista selviä, kuten tutkimuksen aineistosta poimittu Katien kommentti osoittaa:

“I’d like if the teachers were genuinely at school to help students proceed in their lives and studies and to give support […] Perhaps such thinking that we are young. Let’s think about what we want to have in our lives. Half of the students in this school are so lost you can’t even imagine. So, of course support is (important). When there are so many young people who don’t have anyone and the only thing they do is go to school.“

Ryhmä 10: Katja Salo, Juha Saarikoski, Emma Eerolainen, Marjaana Jäkkö, Minna Savisalo, Anni-Maria Luoma 

Lähteet:
Hallituksen julkaisusarja 2/2016. Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015-2019. Valtioneuvoston kanslia.
Jyväskylän yliopisto 2009: koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysimenetelmat
Jyväskylän yliopisto 2015: koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/etnografinen-tutkimus
Jyväskylän yliopisto 2015b: https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tieteenfilosofiset-suuntaukset/jalkistrukturalismi
Marttila, Annamaria 2018: Tutkijan positiot etnografisessa tutkimuksessa. Teoksessa Moniulotteinen etnografia. Päivi Hämeenaho & Eerika Koskinen toim. Ethnos toimite. Helsinki. 362-393
Niemi, Anna-Maija; Jahnukainen, Markku 2019: Educating self-governing learners and employees: studying, learning and pedagogigal practices in the context of vocational education and its reform. Journal of Youth Studies, DOI: 10.1080/13676261.2019.1656329
Opetus ja kulttuuriministeriö 2016: Tiedote. Lisätalousarvio: 20 miljoonaa euroa ammatillisen koulutuksen opettajien palkkaukseen ja tukitoimiin. Julkaisu pvm. 16.6.2019
Opettaja-lehti 16/2019 

Kuvat ja gifit:

https://www.pexels.com/photo/chairs-classroom-college-desks-289740/ 

https://giphy.com/gifs/reaction-3o7aCTPPm4OHfRLSH6 

https://giphy.com/gifs/cbc-comedy-what-3o7btPCcdNniyf0ArS  

https://www.pexels.com/photo/man-standing-in-the-middle-of-road-1553783/ 

https://giphy.com/gifs/you-got-this-F3lPUjF1bb4go