Totesimme edellisessä blogikirjoituksessamme, että olemme tulevaisuuden opettajina suuren haasteen edessä. Miten kohdata tulevien oppilaiden sekä maailman tarpeet ja mistä kerätä taitoja näihin kohtaamisiin. Tähän kysymykseen olemme palanneet uudelleen ja uudelleen keskusteluissamme, kun olemme pureskelleet nimikkotutkimustamme.
Tulevaisuuden opettajina meillä tulee olla taitoa tasapainotella sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden edessä. Oppilaat vaativat yksilöllistä kohtaamista, sekä taitoja toimia ryhmässä hyvässä vuorovaikutuksessa. Yksilöllinen kohtaaminen tulee olla tasavertaista oppilaiden välillä, jotta jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet edetä ja kehittyä elämässään. Opettajan tulee luoda oppimisympäristöjä, joissa oppilaat pääsevät kehittymään kokonaisvaltaisesti. Odotukset opettajalta ovat valtavat, kun on tunnettava laaja-alaisesti eri asiakokonaisuuksia, oltava valmis suhtautumaan uusiin tuuliin yhtä aikaa avoimesti sekä kriittisesti, jotta pysyisi alati muuttuvan yhteiskunnan tahdissa. Perässä roikkumisen lisäksi opetuksen tulee säilyttää korkea pedagoginen tasonsa, jotta opetus pysyisi tarpeeksi laadukkaana. Unohtamatta nykyajan tarpeita, joiden tahdosta oppilaan tulisi toimia enenevissä määrin tutkijan ja ihmettelijän roolissa ja vähemmän pulpetissa istuvan, passiivisen vastaanottajan nahoissa.
Ja nyt kun vauhtiin päästiin, niin totta kai tulevaisuuden tuomat muutokset täytyy ottaa huomioon opettajuudessa. Listasimme yhdessä erilaisia taitoja, joita tulevaisuuden ihmisen taitokorista tulisi mielestämme löytyä. Näitä ovat jatkuvasti kehittyvän teknologian tuoma vaatimus oppia käyttämään ja hyödyntämään erilaisia teknisiä välineitä. Mediasta puskevan tiedon ylilatauksen myötä on opittava mediakriittisyyttä, ja taitoa tunnistaa pelkästään mediaseksikkäät “huuhaa”-tekstit relevanteista ja todenperäisistä kirjoituksista. On siis omattava medialukutaitoa. Tulevaisuuden ihmiseltä on myös löydyttävä monilukutaitoa, jolla pystyy jäsentelemään, niputtamaan, ja poimimaan relevanttia tietoa suuresta tieto massasta.
Vuorovaikutuksen taidot nousevat yhä enenemissä määrin tärkeiksi, kun yhteistyön tärkeyttä korostetaan. Median ja internetin välityksellä koko maailma on jokaisen omalla takapihalla. Enää ei voi ummistaa silmiään muulta yhteiskunnalta omassa pienessä mökissään, vaan on kannettava kortensa yhteiseen kekoon. Tähän velvoittaa erilaiset globaalit kriisit, kuten ilmastonmuutos. Ihminen ei ole saari, vaan on omattava empatiakykyä toisia kohtaan ja toimittava yhdessä. Yhdessä toimimiseen liittäen on myös tatuoitava uusien ihmisalkujen sydämiin, että jokainen ihminen on samalla viivalla toistensa kanssa, huolimatta mistään heidän henkilökohtaisista tekijöistään.
Toki tulevaisuuden ihmisen taidoista löytyy näitä ehkä perinteisempiä, kautta aikain ihailtuja ja tarvittuja taitoja. On opittava ajattelemaan itsenäisesti, omilla aivoillaan. Ihmisen tulee myös ymmärtää omaa kulttuuriaan, mistä tulee ja miten historian tapahtumat ulottuvat nykypäivään. Erityisesti globalisoitumisen seurauksena on ymmärrettävä omat lähtökohtansa, ja vaalittava omaa kulttuuria globaalin kulttuurin rinnalla, jotta säilytettäisiin heterogeeniset kulttuurin vivahteet. Sillä juuri tuo erilaisuus tuo kauneutta.
Tulevaisuuden opettajan ei pidä ainoastaan taitaa yllämainittuja, vaan myös välittää sekä opastaa oppilaitaan näiden taitojen saavuttamiseen. Opettajan on pystyttävä tarjoamaan nippeli tietoa, tieteenalasta riippumatta, niille, jotka tarvitsevat enemmän haasteita. Samalla on pidettävä huoli siitä, etteivät oppimisensa kanssa kamppailevat putoa kelkasta. Lisäksi opettajan tulee olla kulttuurin vaalija, joka ei kadota vanhoja hyviä asioita, vaan välittää kulttuuriperintöä oppilailleen eteenpäin. Tätä listaa katsellessa ei voi kuin kuivata hikipisaroita otsalta. Miten minusta, pienestä opettajaopiskelijasta, saadaan kuorittua tuollainen monitaitoinen yli-ihminen? Tai miten ihmeessä minä voisin olla kykenevä ohjaamaan toisia ihmisiä tuollaisiin taitosuorituksiin?
Vastapainona trendiksi on noussut omalla persoonallaan loistava, inhimillinen ja samaistuttava opettaja. Ensikuulemalta tämä vaikuttaa naurettavalta tuon listan luettelemisen jälkeen. Miten muka yksi ihminen voisi olla samaan aikaan sekä monitaituri että omien vahvuuksiensa edustaja?
Mutta voisiko vastauksena ollakin “ei mitenkään”. Ja miksi tarvitsisikaan? Eikö samassa koulussa olekin lukuisia, eri tavoilla vahvoja ja innostuneita; opettajia, työntekijöitä sekä oppilaita? Miksi pitäisimme kiinni, ehkä hieman perisuomalaisestakin paheesta, “minä pärjään kaikessa yksin”?
Pohjan pohjalla
Nimikkotutkimuksemme pohjateorian pohjateoriaksi paljastui “knowledge building” – ajattelu (ideaa enemmän avaava video alla). Siinä ajatuksena nimenomaan on, että oppiminen tehtäisiin kokeilemalla, ideoimalla ja luomalla yhdessä. Tämän yhdessä luomisen ehdottomana hyötynä on se, että jokainen ryhmänjäsen tuo ideointiin omat tietotaitonsa, kiinnostuksensa kohteet ja aiemmat kokemuksensa. Sen seurauksena toiset ryhmän jäsenet voivat myös saada uusia innostuksen kohteita ja inspiroitua toinen toisensa innostuksesta.
Kaiju Kankaan ja kollegoiden tutkimuksen (Design Thinking in Elementary Students’ Collaborative Lamp Designing Process; Kangas, Seitamaa-Hakkarainen, Hakkarainen) aineisto kerättiin nimenomaan tämän yhdessä luomiseen keskittyvän projektin kautta. Siinä he käyttivät hyväkseen oppilaiden välisen tiedonvälityksen lisäksi myös asiantuntijaa (tässä tapauksessa suunnittelijaa).
Eikö juuri tällaista, tietotaitojen yhdistämistä, voisi käyttää hyväkseen tulevaisuuden opettajuudessamme? Vaikka tietenkin työ on jollain tasolla yksilötyötä, niin ei siellä työpaikalla koskaan olla täysin yksin. Monien muuttuvien haasteiden edessä meidän tulisi yhä enemmän ja enemmän yhdistyä ja käyttää hyväksemme toinen toistemme erilaisuutta – sillä juuri niissä erilaisuuksissa piilee rikkaus.
Lisäksi käsiemme ulottuvilta löytyy järjetön määrä tutkimuksia ja viisaita kirjoituksia, joista monet myös käsittelevät kasvatusalan eri aspekteja. Toki niiden tulkintaan tarvitaan tuota kuuluisaa kriittisyyttä ja luotettavuuden tunnistamista. Mutta niin kuin Heikki Ruismäki totesi tutkijatentissään (jota olimme varjostamassa), että jos tutkimukset vain saataisiin lyhyempiin, ja nopeammin luettavaan muotoon, niin niistä löytyisi todella arvokas apuväline lukuisiin opettajuuden haasteisiin. Miksemme siis käyttäisi myös näitä tutkimustuloksia hyödyksemme opettajuudessamme?
Ja siksi heitämmekin pallon sekä itsellemme, opiskelijatovereillemme kuin opettajillemmekin; voisimmeko jo nyt opiskeluvaiheessa käyttää enemmän aikaa yhdessä “brain stormaamiseen”, keskusteluun ja pohdiskeluun, ja ehkä vähemmän kotona kirjan kanssa kahdestaan ahdistumiseen?
– Mari, Essi, Elisa & Jaakko
Lähteet: https://theconversation.com/what-happens-to-your-body-when-youre-stressed-81789 https://www.whats-on-netflix.com/news/is-the-back-to-the-future-franchise-streaming-on-netflix/