Yliopistoelämän vasta-aloittaneina opiskelijoina, fuksistressi valtasi ajatuksemme ja lukuvuoden ensimmäiset kuukaudet tuntuivat vain valuvan sumuisena massana ohitsemme. Kysymykset kuten “Miten, miksi, missä ja milloin” valtasivat pään – ja ryhmätapaamiset – sekä kukkuloiksi kasaantuvien esseiden, ryhmätöiden sekä oppimispäiväkirjojen kohtaaminen pelotti kaikkia. Mainittakoon vielä, että monella opiskelijalla ryhmästämme oli kertynyt jo useampi vuosi koulusta valmistumisen ja yliopistossa aloittamisen välille ja siksi opiskeluiden aloittaminen syksyllä tuntuikin pitkälti hätälaskulta kriittiseen akateemiseen maailmaan.
Mutta Helsingin yliopiston akateeminen maailma yllättikin meidät positiivisesti! Ensimmäisen periodin kurssit mahdollistivat tuoreelle fuksille pehmeän laskeutumisen yliopistoelämän pariin. Pahaenteisen stigman saanut “Kohti tutkivaa työtapaa” -kurssi on ollut enemmän kuin mukava yllätys meille kaikille. Ennen kaikkea, tämä kurssi on muokannut tapaamme ajatella ja vastaanottaa informaatiota, sillä huomaamme suhteemme tieteeseen muuttuneen monella eri tavalla: Kriittinen ajattelu, asioiden kyseenalaistaminen sekä lähdekriittisyys ovat nostaneet päätänsä useasti kurssin kuluessa. Uskomme siis, että kurssista on suuresti apua myös muilla yliopiston kursseilla. Tieteellisen tutkimuksen rakenne, toteutus ja ymmärtäminen helpottaa varmasti tulevia vuosia opinpolullamme, sillä tuleehan meistä kriittisesti ajattelevia ja tieteelle avoimia opettajia tulevaisuudessa.
Kohti tutkivaa työtapaa- kurssilla perehdyimme siis erityisesti tieteellisen tutkimuksen suunnittelemiseen, analysointiin sekä kritisointiin. Tutkimuksen teon periaatteet, vaiheet, voitot ja haasteet eivät ole jääneet vain pintapuolisiksi seikoiksi, sillä oman nimikkotutkijamme Eira Suhosen tutkimukseen syventymisen myötä olemme saaneet konkreettisia esimerkkejä näistä asioista: tutkimussuunnitelmaa voi joutua muuttamaan lennossa tai mahdollisesti haettua rahoitusta ei myönnetäkään. Antoisinta kuitenkin on ollut mahdollisuus perehtyä Suhosen tutkimukseen miettiessämme sopivan haastavia kysymyksiä tutkijatenttiä varten.
Nimikkotutkijamme Eira Suhosen tapaamisessa sekä itse tutkijatentissä nousi toistuvasti esiin uusien näkökulmien asettaminen varhaiskasvatuksen ja opetuksen tutkimuksessa sekä käytännön työssä. Usein on totuttu ajattelemaan että monet haasteet esimerkiksi lapsen käyttäytymisessä johtuvat lapsen käyttäytymisen tai tarkkaavaisuuden ongelmista. Suhosen tutkimus kuitenkin nostaa esiin täysin uudenlaisen näkökulman, joka kiinnittää huomiota aikuisten rooliin lasten kokemien haasteiden keskipisteessä: tunnistavatko aikuiset lasten välittämiä viestejä ja voisiko ongelma lapsen käyttäytymisessä olla vain aikuisen tulkintaa? Tulkitsemmeko lapsen käytöstä väärin ja luoko tämä ongelmia, joita ei todellisuudessa ole?
Tätä polttavaa aihetta pohdittiin osittain jo aikaisemmin edellisessä blogikirjoituksessa, mutta tutkijatentin jälkeen haluamme korostaa kyseistä ilmiötä, sillä se esiintyy varsin laajana ajattelun mallina koko kasvatustieteellisessä tutkimuksessa sekä käytännön työssä. Suhosen kanssa keskustellessa esiin noussut ongelma aikuisen omasta toiminnasta suhteessa lapsen käyttäytymiseen olisi hyvä huomioida kasvatustieteellisen tutkimuksen lisäksi myös kasvatustieteiden koulutuksissa yliopistoilla. Käyttäytymisen haasteet määritellään aina suhteessa ympäristöön ja useat haasteet ovat yhä yleisempiä lasten ja nuorten keskuudessa. Kasvattajina me asetamme lapsille sen ympäristön, joka heidän käyttäytymistään määrittää. Tällöin meidän tulkintamme määrittelee nämä lasten kokemat haasteet. Kasvatustieteellinen tutkimus olisikin siis erittäin tärkeää kohdistaa enemmän myös kasvattajan rooliin ja toimintaan. Kasvatustieteen opiskelijoina reflektointi on meille tärkeä työkalu kaikessa vuorovaikutuksessa. Se on avain oman toimintamme kehittämiselle.
Tutkijan kanssa toisena merkittävänä teemana nousi esiin myös lasten huomioiminen yksilöinä. Suhonen mainitsi, että tärkeää olisi huomioida lasten yksilöllisiä tunteita ja viestejä, kun nykypäivänä kasvatustieteellinen tutkimus keskittyy vahvasti esimerkiksi oppimisympäristöihin ja oppimistuloksiin. Oleellista olisi siis tutkia kasvattajan ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja suhdetta lapsilähtöisesti.
Tutkimusasetelmassa on otettu huomioon lasten taustatekijänä sosioekonominen asema sekä lapsen temperamentti, kuten edellisestä blogikirjoituksestammekin ilmenee. Tutkijatentissä nousi kuitenkin esiin myös lapsen kiintymyssuhde. Edellä mainitun lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutusnäkökulman valossa kiintymyssuhdetta voisi tarkastella suhteessa lapsen kokemaan stressiin. Kiintymyssuhdetta ei ollut huomioitu tutkimusta tehdessä ja jäimmekin miettimään, olisivatko tulokset erilaisia, jos kiintymyssuhteet olisi otettu huomioon. Kiintymyssuhde on vahvasti lapsen tunteisiin ja toimintaan vaikuttava ja ohjaava tekijä, joka vaikuttaa lapsen kokemuksiin ja yksilön kokemuksiin läpi elämän. Kiintymyssuhteen huomioiminen olisi mahdollisesti voinut vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja olisi myös mielenkiintoista tietää, onko kiintymyssuhteella yhteyksiä sosioekonomiseen asemaan ja stressinsäätelykykyyn.
Ensimmäisessä blogikirjoituksessamme ennakkoajatuksemme olivat vielä aika pinnalta raapaistuja. Olimme hieman varovaisia pohdinnassamme, ja myönsimmekin olevamme vielä tyhjiä tauluja (#tabularasa). Ensimmäistä kirjoitustamme lainaten, olimme kaikki – ja olemme yhä – täysin uusia opiskelijoita kasvatustieteiden maailmassa ja teimme päätöksen pitää mielemme avoinna, jotta oppisimme mahdollisimman paljon uutta. Ensimmäisen blogipostauksen ajatuksia reflektoidessa voimme jokainen ryhmästämme huomata sen, miten ajattelun taitomme sekä ryhmätyötaidot ovat kehittyneet huimasti.
Itse opiskelulta odotimme ensimmäisen blogitekstin mukaan esimerkiksi uusia oivalluksia ja onnistumisen tunteita. Näitä kokemuksia olemmekin tämän kurssin aikana keränneet, mutta nämä kokemukset ovat vain häivähdys siitä, mitä olemme oikeasti oppineet. Ajatuksemme eivät sinänsä ole muuttuneet radikaalisti, mutta kurssi antoi meille uusia eväitä tutkia maailmaa kriittisesti! #tabula-ei-niin-rasa-enää 🙂
Terkuin<3
Iina Hyyppä, Salla Laine, Satu Rajalakso, Eerika Hammar, Laura Madetoja, Juulia Nivala, Sara Karjalainen, Elina Kervinen ja Iida Österberg
Läheet:
Nina Sajaniemi, Eira Suhonen, Mari Nislin, Jukka E. Mäkelä: Stressin säätely : kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin
Tutkijatentti 13.11.2019
Kuvat:
https://fi.pinterest.com/pin/316518680033324194/
https://fi.pinterest.com/pin/275212227198958213/
https://outoftheboxscience.com/wp-content/uploads/2016/01/enhanced-buzz-10623-1445969858-7.jpg
https://i.kym-cdn.com/entries/icons/original/000/025/351/afoeeee.jpg