Ryhmä 7: Syväluotaavaa kvalitatiivista tutkimusta omista tuntemuksista kurssin alusta

Minkälaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus? Mihin sitä tarvitaan? Mitä se ylipäätänsä on, ja keitä se koskettaa ja kiinnostaa?

Kasvatustieteellinen tutkimus, kuten mikä tahansa muukin tieteellinen tutkimus, on ensisijaisesti kriittistä ja objektiivista pohtimista sekä tutkimista. Tarkoitus ja syy tutkimuksen tekemiselle – ainakin ideaalisesti – on jonkin yhteiskunnallisen tai muuten tarpeellisen ja askarruttavan kysymyksen tai ongelman tutkiminen ja mahdollisesti jopa ratkaiseminen. Kasvatustieteellinen tutkimus eroaa monista muista tutkimusaloista – etenkin luonnontieteistä – siinä mielessä, että se on kaikkia meitä koskettava aihe. Kaikilla ei ole kosketuspintaa teoreettiseen fysiikkaan, mutta kaikki ovat joskus olleet fysiikan tunnilla, joten kasvatustieteiden tutkimus on huomattavasti helpommin suuren yleisön mikroskoopin alla. Tutkimuksen alla olevat kysymykset ovat myös avoimempia, laajempia ja vaikeaselkoisempia.

Tällaista on pääpiirteissään ja pähkinänkuoressa kasvatustieteellinen tutkimus, mutta mitä vaaditaan, että se on todellakin laadukasta ja pätevää? Tällä hetkellä, näin kahden viikon yliopisto-opintojen jälkeen, kokemuksemme ja tietämyksemme kasvatustieteellisestä tutkimuksesta on pitkälti samaa tasoa kuin teoreettisesta fysiikasta. Kuitenkin voimme esittää jo omia pohdintojamme asian tiimoilta, hyödyntäen haastattelemamme tutkijan vastauksia, yhteiskunnallista keskustelua (jota on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi), ja mikä tärkeintä, mututuntumaa ja keittiötieteitä. 

Kuten aiemmin on mainittu, kasvatustieteet ovat ala, johon meillä kaikilla on enemmän tai vielä enemmän kosketuspintaa. Tämän takia tutkijan on kiinnitettävä erityisen paljon huomiota siihen, että hän pysyy objektiivisena ja puolueettomana koko tutkimusprosessin ajan. Kohderyhmän valinnassa, tutkimusmetodin päättämisessä ja sen toteuttamisessa ja tutkimustuloksia tulkittaessa on tärkeää pystyä sivuuttamaan omat ennakko-oletukset, jotta tutkimuksen laatu ja luotettavuus on taattu. 

Kun tutkittava  ala on yhtä moniulotteinen ja ihmiskeskeinen kuin kasvatustiede, tutkijalta vaaditaan suuria määriä luovuutta, pitkäjänteisyyttä ja muuttujien hallintaa. Kun tutkimuksen aiheena ei ole konkreettisesti mitattavissa oleva luonnontieteellinen ilmiö, tutkimusmetodin valinta ja muuttujien suhteiden tarkastelu ovat suuressa roolissa. Suuri osa tutkimuksesta on myös pitkittäistutkimusta: kasvatus muuttuu ajan saatossa jatkuvasti, joten aiempien tutkimuksien tulokset eivät välttämättä ole enää relevantteja, vaikka tutkittava kysymys olisi sama. Koska kasvatustieteellinen tutkimus on ihmisläheistä ja siihen kuuluu paljon lasten kanssa työskentelyä, on myös erityisen tärkeää muistaa etiikka. On hyvä löytää vastaus siihen, kuinka paljon lapsen ja nuoren oppimisprosessia voi häiritä tutkimuksen varjolla: kuinka paljon tutkimustulokset voivat auttaa tulevaisuuden kasvattajia, ja onko niiden hankkiminen oikeutettua nykysukupolvien kustannuksella?

(c) Sini

Mutta mihin tutkimusta loppujen lopuksi tarvitaan? Uskomme oleellisimman asian olevan se, että kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan erityisesti laadukkaan opetuksen turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Tähän kuuluu täten suuresti myös tasa-arvon kysymykset – on olennaista, että jokainen saa hyvää kasvatusta taustastaan ja elämäntilanteestaan riippumatta. Kasvatustieteessä tärkeää on myös se, että se pyrkii aina kehittämään itseään. Jos mennään jo muutama kymmen vuosi taaksepäin, moni silloin toiminut kasvatustieteellinen menetelmä tuskin pätee enää tänä päivänä. Kasvatustieteellinen tutkimus on sitoutunut yhteiskuntaan ja sen muutoksiin. Tutkimus takaa sen, että kasvatusmetodit pysyvät aina ajan hermolla.

Tutkimuksessa ja tietysti työskentelyssä yleensä on tärkeää, että toimijaa ohjaa vahva motivaatio. Kurssilla käytössä ollut ryhmien muodostustapa oli omiaan ohjaamaan samanhenkiset tai samoista aiheista kiinnostuneet ihmiset työskentelemään aiheen parissa joka heitä kiinnostaa. Me kaikki  ryhmässämme koemme musiikin omaksi jutuksemme, ja on innostavaa, kun pääsee työskentelemään ja tekemään tutkimusta sellaisen aiheen kanssa, joka todellakin kiinnostaa. Toisaalta myös yhteisen kiinnostuksen kohteen lisäksi pääsemme hyödyntämään jokaisen omia näkemyksiä ja erilaisia osaamisen osa-alueita, ja yhdistää ne toimivaksi sopaksi. 

Ensimmäisen yhteisen session aikana suurimmat ristiriidat joukossamme olivat väkevät ja täysin päinvastaiset tuntemukset presentaatiotyökalu Preziin sekä näkemys siitä, osoittautuuko lopulta nimikkotutkijamme tekemä tutkimus psykologiseksi vai neurotieteelliseksi. Tärkeää oli tietenkin myös lounastauolla käyty kiivas keskustelu siitä, onko UniCafen vai R-kioskin kahvi parempi. 

Onneksi meidän ryhmässämme kemiat kohtasivat, sillä ryhmätyötaitoja tällä kurssilla  todellakin tarvitaan. Ryhmässä on tärkeää, että jokainen saa äänensä kuulluksi, ja ideoita sinkoilikin koko ajan sekä yhteisen pöydän ääressä että myöhään iltaan asti luomassamme chat-ryhmässä. Huomasimme, että kurssilla tarvitsee joustavuutta ja taitoa työskennellä muiden kanssa jouhevasti ja kompromisseja tehden. Kurssilla ja ryhmässä työtä tehdessä on paljon myös itsenäistä opiskelua, joka voi olla haastavaa, mutta myös erittäin antoisaa, kun saadaan sovittua aikataulut joissa kaikilla on selvää, mitä tehdään. Tulee myös onnistumisen tunne, kun saamme itse keskenämme sumplittua toimivat aikataulut ja työtavat, eikä ainoastaan niin, että opettaja kertoo meille, mitä pitää tehdä. Keskustelussamme nousi esiin, että sekä soveltamisen mahdollisuus että yhdessä innovointi tuovat intoa tutkimukseen ja opiskeluun, joita ei saisi esimerkiksi luennolla istuessa.

 

Pallerot tekemässä huippuahkeraa ryhmätyötä.

Arttu Brax
Noora Suomalainen
Mika Kuokkanen
Sini Kangas
Aleksi Suomilammi
Tiia Tukiainen
Elias Sarkkinen
Henna Suuronen
Matias Junttila
Joona Vuorinen