Helsingin yliopisto
Neljännellä kurssikerralla aiheena oli ruutukartat, rasteriaineistot sekä pisteaineistot. Aluksi tutustuimme piste- ja ruutuaineistoihin. Pisteaineistot ovat tarkimpia paikkatietoaineistoja, joilla voidaan kuvata yksittäisiä kohteita, kuten rakennuksia, tai laajempia kokonaisuuksia. Laserkeila-aineisto on tarkin pisteaineisto, ja sillä voidaan mallintaa esimerkiksi maastoa ja rakennuksia jopa senttien tarkkuudella. Ruutuaineistot ovat kätevä tapa kerätä alueellista tietoa silloin, kun käytössä ei ole valmista aluejakoa. Ruutuaineistojen taustalla käytetään usein pisteaineistoa, kuten myös tämän viikon tehtävässä.
Ruutukartta pääkaupunkiseudulta
Ensimmäisenä tehtävänä oli luoda ruutukartta pääkaupunkiseudulta. Valitsin kartalla kuvattavaksi ruotsinkielisten osuuden väestöstä. Tein aiheesta kaksi karttaa, joissa ensimmäisessä on kuvattu ruotsinkielisten määrä absoluuttisesti eli lukumäärällisesti (kuva 1) ja toisessa on kuvattu ruotsinkielisten suhteellinen osuus väestöstä (kuva 2). Kartat on jaettu ruutuihin, jotka ovat 1 km x 1 km kokoisia. Tiedot väestöstä on saatu erillisestä väestötietokannasta, josta löytyy muun muassa koko väestön sekä ruotsinkielisten väestön lukumäärät. Kartan ruutujen värit kuvaavat ruotsinkielisten osuutta, ja mitä tummempi ruutu on, sitä enemmän alueella on ruotsinkielisiä.
Kuva 1. Ruotsinkielisten lukumäärä pääkaupunkiseudulla
Kuva 2. Ruotsinkielisten osuus väestöstä prosentteina pääkaupunkiseudulla
Kuvien 1 ja 2 kartat näyttävät hyvin erilaisilta. Kuvan 1 kartasta nähdään, että lukumäärällisesti ruotsinkielisiä on eniten Helsingin kantakaupungin alueella. Tämä voisi johtua siitä, että keskustan alueella asuu paljon ihmisiä, joten todennäköisyys sille, että alueella on ruotsinkielisiä, on suurempi kuin harvaan asutetuilla alueilla. Lukumäärät eivät silti ole kovin suuria verrattuna koko Helsingin väkilukuun, joka on yli 600 000. Kuvasta 2 nähdään ruotsinkielisten suhteellisten osuuksien olevan suuria täysin eri alueilla, kun lukumäärät olivat suuria ensimmäisessä kartassa. Salla Kärkkäinen oli myös pohtinut näiden kahden kartan eroja blogissaan ja tullut siihen tulokseen, että alueilla, joissa on pieni väestöntiheys, ruotsinkielisten osuus korostuu ja näyttää suurelta kartalla (Kärkkäinen, 2022).
Molemmat kartat ovat mielestäni visuaalisesti onnistuneita ja hyvän näköisiä. Olen merkannut karttoihin pääkaupunkiseudun kuntien rajat, mutta olisin myös voinut tehdä enemmän. Sara Virtanen on merkinnyt omissa kartoissaan pääkaupunkiseudun suuralueet ja nimennyt ne. Tämä on mielestäni erittäin selkeä ratkaisu, jota lukijan on helppo tulkita ja eri alueet hahmotuvat paremmin kuin omassa kartassani.
Rasteriaineisto
Tunnin lopuksi pääsimme ensimmäistä kertaa käsittelemään rasteriaineistoa. Tarkastelimme Pornaisten aluetta ja loimme rinnevarjostuksia ja korkeuskäyriä. Lopuksi pääsimme vielä takaisin digitoinnin maailmaan, kun digitoimme teitä ja rakennuksia kartalle. Ensi kerralla jatkamme Pornaisten kartan parissa. Tämä kurssikerta opetti taas lukuisia uusia toimintoja QGis:sistä, jotka toivottavasti muistan vielä kurssikerran jälkeenkin. Ensi kertaan!
Lähteet
Kärkkäinen S. (2022). Viikko 4: Flashbackit TEMMI:lle ja muuta mukavaa. Sallan kurssiblogi. (viitattu 14.2.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/karkkais/
Virtanen S. (2022). 4. viikko – Rruutuja, rrastereita ja digitointia. Sara Virtanen. (viitattu 14.2.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/virsara/