Kuukausi: maaliskuu 2022

Seitsemännen ja viimeisen kurssikerran tehtävänä oli luoda vapaavalintainen kahden muuttujan kartta. Tehtävä osoittautui yllättävän haastavaksi, sillä aiheen ja alueen valintaan kului tuhottoman paljon aikaa. Oli kuitenkin mukavaa päästä tekemään karttaa aiheesta, joka oli itselle oikeasti kiinnostava ja oli myös kiva päästä testaamaan, mitä kaikkea kurssilta on loppujen lopuksi jäänyt mieleen!

Euroopan hiilidioksidipäästöt ja energiankulutus

Monien tuntien aineistojen selailun jälkeen päädyin lopulta tekemään kartan, jossa näkyy valtioiden hiilidioksidipäästöt asukasta kohden ja uusiutuvien energialähteiden käytön osuus kaikesta energian kulutuksesta Euroopassa. Aineistot löysin The World Bank -nettisivulta ja pohjakartta on Natural Earth -sivustolta. Hiilidioksidipäästöt on kuvattu koropleettikarttana, missä tummempi sinisen sävy kertoo suuremmista päästöistä. Valitsin kuvattavaksi hiilidioksidipäästöt asukasta kohden, jotta valtiot olisivat vertailtavissa keskenään. Kartalla diagrammit esittävät eri energialähteiden osuuksia kaikesta valtioiden käyttämästä energiasta vuonna 2018. Vihreä väri kuvaa uusiutuvia energialähteitä ja punainen muita energialähteitä. Valmis kartta näkyy alla (kuva 1).

 

Kuva 1. Euroopan hiilidioksidipäästöt/asukas (tonnia) ja uusiutuvien energialähteiden ja muiden energialähteiden osuus valtioiden käytetystä energiasta vuonna 2018

 

Kartalta nähdään, että hiilidioksidipäästöt ovat suurimpia Venäjällä, Virossa ja Luxemburgissa. Vähiten päästöjä on Albaniassa, joka on ainoa valtio ensimmäisessä, vähiten päästöjä omaavassa luokassa. Suurin osa valtioista kuuluu kahteen keskimmäiseen luokkaan. Euroopan eri osien välillä voidaan nähdä jakaumaa siten, että keskimääräisesti Etelä-Euroopan valtioissa on pienemmät päästöt kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa.

Lisäksi kartalta havaitaan, että melkein kaikissa valtioissa muiden energialähteiden osuus on suurempi kuin uusiutuvien energialähteiden osuus. Poikkeuksen tekevät Norja, Liechtenstein ja Islanti. Islanti on ainoa valtio, jossa uusiutuvien energialähteiden osuus on yli ¾. Vähiten uusiutuvia energialähteitä on käytetty Venäjällä. Kaikissa Pohjoismaissa uusiutuvien energialähteiden osuus on suurta verrattuna melkein kaikkiin muihin Euroopan valtioihin.

Uusiutuvien energialähteiden käytön määrän ja hiilidioksidipäästöjen välillä voidaan nähdä olevan vähän yhteyttä. Esimerkiksi Venäjän tapauksessa hiilidioksidipäästöt ovat Euroopan suurimpia ja uusiutuvien energialähteiden käyttö erittäin vähäistä. Päästöihin vaikuttaa kuitenkin myös muutkin tekijät kuin uusiutuvat energialähteet, sillä koska hiilidioksidipäästöt on kuvattu asukasta kohden, myös esimerkiksi asukasmäärä vaikuttaa päästöjen esiintymiseen.

Innostuin vielä tekemään toisen kartan, jossa näkyy uusiutuvien energialähteiden osuus käytetystä energiasta vuosina 1990 ja 2018 Euroopassa. Kartta näkyy alla (kuva 2). Kartalta voidaan nähdä, että melkein kaikissa valtioissa uusiutuvien energialähteiden käytön määrä on lisääntynyt vuosien välillä. Vain Turkissa ja Venäjällä näiden energialähteiden käyttö on vähentynyt, ja Venäjällä se on molempina vuosina melkeinpä olematonta. Norjassa ja Portugalissa määrä on pysynyt melkein samana vuosien välillä. Eniten uusiutuvien energialähteiden käyttö on noussut Liechtensteinissa.

 

Kuva 2. Uusiutuvien energialähteiden osuus valtioiden käytetystä energiasta vuosina 1990 ja 2018

Loppupohdintoja

Viimeisen kurssikerran jälkeen oli erityisen mielenkiintoista käydä tutkimassa muiden blogeja ja katsoa, mistä aiheista muut olivat keksineet tehdä karttoja. Pilvi Toijonen oli tehnyt erittäin hienot kartat Suomen tärkeistä lintualueista. Niissä oli hyödynnetty monia kurssilla opittuja tekniikoita ja saatu ne hyvin toimimaan yhdellä kartalla. Senja Mäkiaho oli puolestaan tehnyt hienoja karttoja mielenkiintoisesta aiheesta eli Helsingin viherkatoista. Myös Aleta Frimanin ruutukartta, joka kuvasi työpaikkojen saavutettavuutta pyörällä vuonna 2025 oli erittäin mielenkiintoinen ja hienosti tehty. Ainakin nämä luovat ja hienosti tehdyt kartat kannattaa käydä katsomassa!

Kaiken kaikkiaan Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssi on ollut erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen kehittynyt QGis:sin käytössä valtavasti ja on ollut kiva päästä oppimaan uutta geoinformatiikasta. Välillä on ollut myös turhautumisen hetkiä, ja koneen ääressä on tullut vietettyä lukuisia tunteja, mutta nyt kurssin jälkeen olen kuitenkin QGis:sin käytön suhteen varmempi ja osaan ainakin ohjelman perustoiminnot. Odotan innolla seuraavia Gis-kursseja, jotta pääsen kehittämään osaamistani lisää!

 

Lähteet

Friman A. (2022). Viikko 7: Luovuus valloilleen. Aletan GIS-blogi. (viitattu 24.3.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/alfriman/

Mäkiaho S. (2022). Viikko 7: Itsenäistä työskentelyä ja viherkattoja. Senjan seikkailut GIS maailmassa. (viitattu: 24.3.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/senjamak/

Natural Earth. Admin 0 – Countries. (viitattu: 24.3.2022). saatavilla: https://www.naturalearthdata.com/downloads/10m-cultural-vectors/10m-admin-0-countries/

The World Bank. CO2 emissions (metric tons per capita). (viitattu: 24.3.2022). saatavilla: https://data.worldbank.org/indicator/EN.ATM.CO2E.PC?view=chart

The World Bank. Renewable energy consumption (% of total final energy consumption). (viitattu: 24.3.2022). saatavilla: https://data.worldbank.org/indicator/EG.FEC.RNEW.ZS?view=chart

Toijonen P. (2022). 7. Kurssikerta: Karttoja Suomen tärkeistä lintualueista. Pilvin GIS-blogi. (viitattu 24.3.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/pilvitoi/

Kumpulan alueen turvallisuus

Kuudes kurssikerta alkoi reippailulla Kumpulan talvisissa maisemissa. Tehtävänämme oli kerätä dataa Epicollect5 -sovelluksen avulla. Jokaisen opiskelijan tuli tallentaa koordinaatit sekä vastata kysymyksiin paikan turvallisuudesta ja viihtyvyydestä yhteensä 10 eri paikasta. Kiersimme kurssikavereiden kanssa Kumpulan alueella ja keräsimme tietoa esimerkiksi teiden varsilta, bussipysäkiltä, työmaiden läheisyydestä sekä puistoista.

Luokkaan palattuamme tarkastelimme kaikkien keräämää dataa QGis:sissä. Teimme kartan eri paikkojen turvallisuudesta interpoloimalla. Valmis kartta näkyy alla (kuva 1). Punainen väri kuvaa turvattomalta tuntuvia paikkoja ja sininen turvallisimmilta tuntuvia paikkoja. Kartalla nähdään punaisia keskittymiä esimerkiksi isojen teiden varsilla. Siniset alueet keskittyvät puistomaisille ja luonnontilaisille alueille. Karttaa tulkittaessa on hyvä ottaa huomioon myös olosuhteet. Emilia Oinas oli blogissaan nostanut hyvin esille lyhytaikaiset olosuhteet, kuten sään, vuorokaudenajan sekä työmaat, jotka voivat vaikuttaa alueiden turvallisuudentunteeseen. Hän toteaa myös hyvin, että ” Jos haluttaisiin hyvä ja kattava yleiskuva, kannattaisi tietoa olla siis monenlaisista olosuhteista ja pidemmältä ajalta” (Oinas, 2022).

Kuva 1. Interpoloitu kartta Kumpulan turvallisuudesta

Maanjäristykset ja tulivuoret

Seuraavaksi siirryimme tekemään itsenäisesti karttoja hasardeista. Päädyin tekemään kolme karttaa maanjäristyksistä, tulivuorista ja tulivuorenpurkauksista. Karttojen oli tarkoitus olla sopivaa oppimateriaaliksi, jota voidaan käyttää hasardien sijoittumisen tutkimiseen. Alla näkyy kaikki kolme tekemääni karttaa.

 

Kuva 1. Tulivuoret ja yli 6 magnitudin maanjäristykset vuosilta 1900–2022

 

Kuva 2. Tulivuorenpurkaukset ja yli 6 magnitudin maanjäristykset vuosilta 1900–2022

 

Kuva 3. Yli 6 magnitudin maanjäristykset vuosilta 1900–2022 

 

Ensimmäisessä kartassa näkyy tulivuorten sijoittuminen sekä yli 6 magnitudin maanjäristykset vuosilta 1900–2022 (kuva 2). Toisessa kartassa on kuvattu yli 6 magnitudin maanjäristyksiä sekä tulivuorenpurkauksia vuosilta 1900–2022 (kuva 3). Kartoilta nähdään, että maanjäristykset, tulivuoret sekä tulivuorenpurkaukset sijoittuvat litosfäärilaattojen saumakohtiin. Oppilaiden kanssa voitaisiin pohtia esimerkiksi syitä sille, miksi kyseiset hasardit tapahtuvat juuri näillä alueilla. Etsin vielä netistä kartan, jossa näkyy litosfäärilaattojen rajat, ja yhteneväisyys on selkeää. Kartta litosfäärilaatoista näkyy alla (kuva 4). Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut lisätä karttoihini litosfäärilaattojen rajat, kuten Roosa Kotilainen on omissa kartoissaan tehnyt, jotta kaiken informaation olisi saanut yhteen karttaan.

 

Kuva 4. Litosfäärilaatat (Science Sparks)

 

Kuvan 2 kartalta voidaan myös havaita, että maanjäristyksiä tapahtuu huomattavasti enemmän kuin tulivuorenpurkauksia. Opetuksessa voitaisiin myös miettiä, mistä maanjäristyksien suurempi määrä voisi johtua. Lisäksi karttojen avulla voisi miettiä, missä maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia tapahtuu eniten. Suurin osa näistä hasardeista tapahtuu Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Alla on kuva Tyynenmeren tulirenkaasta (kuva 5), jonka alueella sijaitsee noin 75 prosenttia tulivuorista ja tapahtuu noin 90 prosenttia maanjäristyksistä (National Geographic).

 

Kuva 5. Tyynenmeren tulirengas (WorldAtlas)

 

Kolmas kartta kuvaa yli 6 magnitudin maanjäristyksiä vuosilta 1900–2022 (kuva 5). Kartalla on merkattu maanjäristykset eri värein sen mukaan, kuinka voimakkaita ne ovat. Luokat on jaettu yhden magnitudin välein eli ensimmäinen luokka on 6–7 magnitudia, toinen luokka 7–8 magnitudia jne. Kartalta nähdään hyvin, että pienempien magnitudien järistyksiä tapahtuu paljon enemmän kuin suurempien magnitudien järistyksiä. 9–9,5 magnitudin maanjäristyksiä on kyseisellä aikavälillä tapahtunut vain 4. Tätä karttaa voisi käyttää maanjäristyksien voimakkuuksien tarkastelussa. Oppilaat näkisivät selkeästi, kuinka harvoin suuria ja erittäin tuhoisia maanjäristyksiä tapahtuu ja toisaalta kuinka yleisiä pienemmät maanjäristykset ovat, vaikka jo 6 magnitudin järistyksetkin aiheuttavat tuhoa.

Kurssikerta oli mielenkiintoinen ja oli kiva saada vaihtelua normaaliin pelkästään koneella istumiseen ulkoilun merkeissä. Myös hasardikarttoja oli hauska tehdä, sillä sai itse miettiä mistä karttoja tekisi ilman tarkkoja ohjeita. Ensi kerralla on viimeinen kurssikerta, palataan siis vielä silloin asiaan!

 

Lähteet

Kotilainen R. (2022). Viikko 6: Ulkoilua ja hasardeja. Roosan blogi. (viitattu 9.3.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/rokoro/

National Geographic. Plate Tectonics and the Ring of Fire. (viitattu 9.3.2022). saatavilla: https://www.nationalgeographic.org/article/plate-tectonics-ring-fire/?utm_source=BibblioRCM_Row

Oinas E. (2022). Turvallisuutta, tulivuoria ja maanjäristyksiä. Emilian GIS-blogi. (viitattu 9.3.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/elmoinas/

Science Sparks: Orange peel plate tectonics. (viitattu 9.3.2022). saatavilla: https://www.science-sparks.com/orange-peel-plate-tectonics/

WorldAtlas: Pacific Ring of Fire. (viitattu 9.3.2022). saatavilla: https://www.worldatlas.com/geography/pacific-ring-of-fire.html