Viimeinen kurssikerta

Viimeisellä kurssikerralla piti tehdä ihan oma kartta alusta asti. Minulla oli paljon ideoita mutta lopulta päätin tehdä karta Intiasta. Kävin itse siellä tammikuussa ja ajattelin, että olisi hyvä tietää vähän enemmän kyseisestä maasta. Intia oli myös tarpeeksi iso maa ja siellä on 29 osavaltioita ja 7 ”union territories”. Eli yhteensä 36, joka oli sopiva määrä tehtävään.

Halusin olla vähän erilainen (hipsteri) ja tehdä jostain muusta kuin Suomesta tai Euroopasta. Afrikka käytettiin jo kerran kurssin aikana ja halusin tehdä jotain uutta, joten ei sekään kelvannut. Löysin myös pienen vaivan jälkeen Intian valtion tilastoja ja ne olivat helpossa Excel muodossa, joten niitä oli helppo työstää. Pienen vääntelyn jälkeen sain tilastoja siirretty MapInfon ja siellä yhdistin taulukoita, niin että sain osavaltiokartan sekä tiedot lukutaidosta ja vuonna 2014 vaalitulosten äänestysprosentti samaan tietokantaan.

Jos Intian vaalit kiinnostaa (ja pitäisi koska Intia on maailman toiseksi väkirikkain maa) niin käy lukemassa The Guardianin artikkeli niin tiedät vähän, miten siellä kävi.

Kun sain lukutaidon ja äänestysprosentin kartalla huomasin heti, että kartta on tylsä. Lukutaidon ja äänestysprosentin korrelaatio ei näkynyt mitenkään ja muutenkin oli vaikeaa saada mitään irti äänestysprosentti tilastoista. Jatkoin sitten etsimistä netissä. Olin jo pari päivää ennen tehnyt virheen ja kirjoittanut ”gis data” googleen ja tuli niin valtavasti sivuja esiin, etten millään pystynyt päättää mistä aloittaisin. Myös muilla, muun muassa Jon Rikberg on käyttänyt paljon aikaa tilastojen etsimisessä. Nyt kuitenkin oli alue valittu, niin päätin sitten etsiä jotain gis data Intiasta. Löysin ”The Uppsala Conflict Data Program (UCDP)” nettisivun ja sieltä sai helposti dataa Etelä-Aasian konflikteista.

Tein uuden kartan missä näkee lukutaito koropleettisena karttana ja konfliktit pisteinä. Tästä kartasta näkee miten esimerkiksi Intian pohjoisosissa, Jammu ja Kashmirissa on paljon konflikteja ja samalla alhainen lukutaito. Intian lounasosissa on korkea lukutaito ja vähän konflikteja, idässä on enemmän konflitkeja ja huonompi lukutaito.

Valmis

Kiinnostavaa on myös se, että Pakistanin lähellä oleva osavaltio, missä on erittäin vähän konflikteja, siellä on myös huono lukutaito. Eli kaikkialla nämä kahdet muuttujat eivät korreloi. Kartasta tuli parempi, kun lisäsin muut maat (kiitos vinkistä Arttu) ja lisäsin myös konfliktit koska se antaa minusta paremman kuvan myös Intian tilanteesta. Ei konfliktit Pakistanin kanssa vaikuta intialaisiin Keralassa, etelässä. Sillä on kuitenkin iso vaikutus niihin ihmisiin jotka asuvat lähellä rajaa.

On muuten hienoa nähdä, miten ihmiset ovat valinneet niin erialisia aiheita. Kaikki ovat jotenkin löytäneet oman kiinnostuksen kohteensa. Esimerkiksi Jasmiina Myllys, teki hienon karta Italian hotelliyöpymisistä ja taskuvarkaista, en olisi koskaan itse hoksannut tehdä sellaisesta aiheesta, minulla oli vaan mielessä vaalit, koulut ja konfliktit.

Olen huomannut tämän kurssin aikana, miten karttoja voi tehdä ihan mistä vaan. Kartat ovat aina olleet intohimoni, mutta kurssilla sain uusia näkökulmia ja syvennystä karttoihin. On myös ollut jännittävää saada oppia käyttämään MapInfoa, koska se on ensimmäinen

paikkatietoohjelma, jota osaan tähän asti käyttää kunnolla. Aluksi se tuntui hirveältä. Kömpelö kuin mikä. Jos MapInfo olisi eläin se olisi vanha, itsepäinen ja samalla viisas norsu. Se näyttää olevan tehty Windows 98ille, mutta kuitenkin se osaa tehdä asioita, vaikka kuinka näppärästi.

Pystyn tämän kurssin jälkeen sanoa: ”osaan käyttää MapInfoa” ja se tuntuu hyvältä. Nyt on hyvä alusta jatkaa oppimista paikkatietomaailmassa.

Emil Ehnström

Rikberg, J. (2016) Kursgång 7: Sista arbetet. Luettu 12.3.2016. <https://blogs.helsinki.fi/jrikberg/2016/03/03/kursgang-7/>

Myllys, J. (2016) 7. Kurssikerta: Paikkatietoa italialaisittain. Luettu 12.3.2016.<https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/2016/03/06/7-kurssikerta-paikkatietoa-italialaisittain/>

<http://www.theguardian.com/world/2014/may/16/india-election-2014-results-live>

The Uppsala Conflict Data Program (UCDP) (2014)<http://www.ucdp.uu.se/ged/data.php>

Kurssikerta kuus ja koulukarttoja

Kuudennella kurssikerralla mentiin pienelle kävelylle käsi-GPS:n kanssa. Tuomas Pätärin kanssa käveltiin lähistön bussipysäkeille ja tallensimme koordinaatit GPS-laitteeseen. Olen jo pitkään harkinnut käsigepsin ostamista ja kyllä se on niin näppärä laite! Helppo käyttää ja antaa tarkat tiedot.

GPS-laite kuitenkin tallentaa pisteet GPX-tiedostona, joka on varmaan maailman tavallisin, mutta jostain kumman syystä MapInfo ei osaa lukea GPX-tiedostoja. Siis anteeksi mitä? Yritin löytää vastauksia netistä, mutta en löytänyt mitään muuta kun turhautuneita GIS-guruja eri foorumeilla.

No mutta eipä siinä mitään. Piti vaan muuntaa tiedosto MapInfon omaan tiedostomuotoon erillisen muuntaja-ohjelman kautta. Toimii samalla periaatteella kuin esimerkiksi joku videomuuntaja. Sen jälkeen oli helppoa tuoda pisteet MapInfoon. Geokoodattiin pisteet, niin että ne näkyvät oikeassa paikassa kartalla. Se oli näppärä toiminto!

Kurssikerran tehtävä oli tehdä kolme karttaa jotka soveltuisivat opetukseen. Minä olen miettinyt opettajanuraa (ja lähetin hakemuksen pedagogisiin sunnuntaina) niin tämä tehtävä oli kuin minulle suunnattu!

TULIVUORETBLOGGINHeh, tein kolme kartta, mutta, kun aloitin kirjoittaa blogia huomasin miten rumia ne ovat. Joten tein sitten kolme lisää. Pistin nyt vaan nämä uudet kartat blogiin, koska ne vanhat olivat liian noloja.

Ensimmäinen kartta kuvaa tulivuorten sijaintia. Koululuokassa voitaisiin keskustella esimerkiksi siitä miten mannerlaatat ja tulivuoret usein esiintyvät samoilla alueilla, ja Matilda Holkkola on ollut fiksu ja lisännyt oman kartan alle vielä kartta mannerlaatoista.

Minä halusin tehdä kaikista eri hasardeista, niin tein sitten kartan missä näkee maanjäristykset Omassa kartassa näkee vain yli 8 magnitudin maanjäristykset. Ne ovat harvinaisia ja sen takia näen, että kartta toimii vähän niin kuin ikkuna menneisyyteen. On myös hyvä mainita, että myös alle 8 magnitudin maanjäristyksiä ovat monesti vaarallisia. Reetu Jormakka on tehnyt hyvän kartan missä näkee myös yli 7 magnitudin maanjäristykset erilaisina pisteinä. Maanjäristyksistä puheen ollen niin on pakko kehua Tatu Leppämäkeä koska hän on tehnyt .gif-tiedoston missä näkee animaationa yli 4-8 magnituudin maanjäristyksiä. Mielettömän hienoa, ja sopii tosi hyvin opetukseen, nuoret muutenkin tykkää liikkuvasta kuvasta ja giffeista. Oma kartta näyttää aikaa vaatimattomalta jos vertaa giffiin.MAANJÄRIKSETTein myös kartan meteoriiteista koska ne ovat kiinnostavia ja ne EIVÄT seuraa mannerlaattoja. Kartasta tuli vähän sotkuinen ja meteoriittipisteet ovat näkyvät tiheästi kartalla. Tästä kartasta ei saa minkäänlaista kuvaa esimerkiksi siitä, missä päin maailmaa on paljon meteoriitteja. Ainut asia minkä pystyy nähdä on se, että sademetsissä, Siperiassa, vuoristossa ja Antarktiksella ei ole kauheasti meteoriitteja. Varmaan sen takia, että nämä alueet ovat muutenkin harvaa-asuttua ja epämukavaa seutua. Olisi pitänyt karsia enemmän meteoriitteja pois, mutta kun minulla oli vaikea tietää, mikä on ”iso” meteoriitti. Onko se 1 kg, 10kg tai 100 kg kokoinen. Tuomas Pätäri on tehnyt kartan yli 1 000 kg meteoriiteista ja se on mielestäni hyvä ja selkeä kartta.METEOTLöysin myös netistä Linda Martelin kartan missä näkee missä asteroidit ovat törmänneet maahan ajanjaksolla 1994–2013. Keltaiset pisteet ovat törmänneet päivällä ja siniset yöllä. Pisteen suurus riippuu törmäyksen energiavaikutuksesta (joku fyysikko saa mielellään selittää tämän minulle). Tämä kartta osoittaa mielestäni paremmin sen, että asteroidit iskevät melko tasaisesta maapalloon sijainnista riippuen. Tähän en pystynyt omalla kartalla.2014-bolide-mapKartat ovat erittäin hyviä työkaluja opetuksessa. Jos ihminen pystyy lukea karttaa niin se ymmärtää maailmaa eri tavalla. Olen itse (ehkä) tulevaisuudessa opettaja ja haluan kartoilla innostaa oppilaita näkemään kokonaisuuksia karttojen avulla. On myös tärkeää pysyä neutraalina kun tekee karttoja. Monessa tapauksessa minusta tuntuu, että minulla on liikaa valtaa ja että voisin hyvinkin pistää superisot pisteet jos on ollut vaikka 4 magnitudin maanjäristys.

Emil Ehnström

Lähteet:

Holkkola, M. (2016) Kurssikerta 6 – Kartta opetuskäyttöön. Luettu 3.3.2016. <https://blogs.helsinki.fi/hcmatild/2016/02/26/kurssikerta-6-kartta-opetuskayttoon/>

Jormakka, R. (2016) 6. Kurssikerta. Luettu 3.3.2016. <https://blogs.helsinki.fi/jore/2016/03/03/6-kurssikerta/>

Leppämäki, T. (2016) Otetaan opiksi, tehdään opiksi – 6. kurssikerta. Luettu 3.3.2016. <https://blogs.helsinki.fi/leppatat/2016/02/26/kuudes-kurssikerta-tyon-alla/>

Pätäri, T. (2016) Karttoja kouluille. Luettu 3.3.2016. <https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/2016/02/24/karttoja-kouluille/>

Martel, L. (2014) Tracking Asteroids—Watching the Sky—Searching for Meteorites. Luettu 3.3.2016. <http://www.psrd.hawaii.edu/CosmoSparks/Nov14/meteormap+meteorites.html>

Kurssikerta femma

Bufferointi oli päivän sana. Viidennellä kurssikerralla käytin läpi miten bufferointia voidaan hyödyntää ja tehtiin paljon itsenäistehtäviä. Ensin tehtiin bufferointia Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokentillä. Oli avartavaa nähdä miten bufferoinnilla voidaan saadan selville miten eri scenaariot näyttäisi. Yksi tehtävä oli selvittää miten kiitoradan suunnanvaihto vaikuttaisi asukkaisiin. Näköjään lentokoneet eivät laskeudu Tikkurilan suunnasta ihan hyvästä syystä.

Tehtiin myös bufferointiharjoituksia juna-asemien asukkaista ja kouluikäisistä taajamissa. Näistä harjoituksista sai fiiliksen, että tästä on oikeasti hyötyä. On erittäin oleellista saada tietää näitä asioita. Tuntuu vähän siltä, että minun GIS-maailman kasvaa joka kerta. Joka kerta tule semmoinen fiilis, että tästä on oikeasti hyötyä! Jon Rikberg kirjoittaa miten bufferointi olisi hyödyllistä jos halutaan tietää miten Vantaanjoen tulvat vaikuttaa ihmisiin. Sehän on ihan nerokasta! Jos tiedetään valmiiksi mistä ihmisiä pitää evakuoida niin se helpottaa ongelmaa valtavasti. Ah, ihanaa kun minun lempijuttuni maailmassa, kartat ja maailmanpelastus voidaan yhdistää! Reetu Jormakka ottaa esiin miten bufferoiniti voitaisiin käyttää ydinonnettomuuden jälkeen ja katsoa mitkä asunnot ovat jääneet säteilyalueen sisällä. Sekin on ihan mainio tapa käyttää bufferointia hyödykseen.

Tein itsenäistehtävistä Uima-allas ja saunatehtävät sekä melkein kaikki tehtävät kouluista. Vaikeinta oli saada numeroarvot pylväskarttaan (katso kuva!) ja vaikka sainkin ne, niin ne näyttää vähän huonolta. Huomasin, että Tatu Leppämäki on ollut fiksu ja lihavoinut numerot, sekä jättäny nollat merkitsemättä. Leppämäen kartta on paljon selkeämpi ja helpompi lukea.UAkartta

Nyt tuntuu siltä, että MapInfo on jonkin verran tuttu. Kun on oppinut käyttämään ja muokkaamaan tietokantoja, tekemään teemakarttoja ja tietää miten eri tasot toimii, niin ohjelmalla pystyy jo tehdä kaikenlaista. Tästä vaan kaikki yksityiskohdat kasaan niin mennään level kutoseen. Seuraavalle kurssikerralla pitäisi sitten olla joku oma idea mukana. Onneksi kyllä ideoita aina löytyy, toteutus on se vaikea osa.

Olen samaa mieltä Tuomas Tavin kanssa, että ”toistot ovat parasta lääkettä” MapInfon kanssa. Pikkuhiljaa alan muistaa mistä teen teemakarttoja, päivitän sarakkeita ja miten käytän Query-työkalua. Harmi ettei löydy MapInfoa omalla läppärillä, koska silloin kamppailu ohjelman kanssa jatkuisi myös kotona. Vaikka tulee vastoinkäymisiä (aika paljonkin), niin minulla on syntynyt nälkäinen halu oppia käyttämään MapInfoa paremmin.

Taulukko vastauksilla

Lähteet:

Jormakka, R. (2016) 5. Kurssikerta 26.2.2016 <https://blogs.helsinki.fi/jore/2016/02/18/5-kurssikerta/>

Leppämäki, T. (2016) Puskuroiden etiäpäin – 5. kurssikerta 26.2.2016 <https://blogs.helsinki.fi/leppatat/2016/02/22/puskuroiden-etiapain-viides-kurssikerta/>

Rikberg, J. (2016) Kursgång 5: Buffertzoner. 26.2.2016<https://blogs.helsinki.fi/jrikberg/2016/02/24/kursgang-5-buffertzoner/>

Tavi, T. (2016) Viides blogi bufferoinnista ja putkiremonteista 26.2.2016 <https://blogs.helsinki.fi/tugtavi/2016/02/24/viides-blogi-bufferoinnista-ja-putkiremonteista/>

Ruutumeininki ja takaisin Afrikkaan.

Neljännellä kurssikerralla käytiin läpi, miten voidaan käyttää ruudukkoja hyödyksi karttoja tehdessä. Tutulla MapInfolla alettiin vääntää ruudukkoa Pääkaupunkiseudun kartalle ja sitten lisäsimme vielä dataa ruudukon tietokantaan. Käytettiin vähän samoja toimintoja mitä ollaan ennenkin käyttänyt joten datan lisääminen oli helppo homma.

Sen jälkeen piti tehdä oma kartta. Minä halusin nähdä missä ruotsinkieliset asuvat pääkaupunkiseudulla ja laitoin sitten niitä tietoja tietokantaan. Kartasta tuli ihan ok, mutta pohjoisnuoli on jossain legendan takana (miksi vihaat mua corel?). En silloin vielä lisännyt mitään muuta taustakarttaa, mutta lisäsin vähän tiestöä ja kuntarajat. Se auttaa vähän kun haluaa tietää missä päin ruudut oikein sijaitsevat.

KArartaaof

Kartasta löytyy jonkin verran itsestäänselvyyksiä, esim. Etelä-Helsingissä, Lauttasaarella ja Kauniaisissa on paljon ruotsinkielisiä. Mutta esimerkiksi Etelä-Helsingissä on paljoon tiiviimpi asutus, joten siellä asuu enemmän ihmisiä yhdessä ruudussa, ja kun karttaa näyttää absoluuttisia arvoja, niin se ehkä vääristää jonkin verran.

Minusta on hankalaa käyttää absoluuttisia arvoja kartoissa. Jos kartanlukija ei ole tottunut karttoihin, jos hän on esimerkiksi lapsi, niin absoluuttisia arvoja esittävällä kartalla voi helposti antaa väärän kuvan. Ei kuitenkaan saisi kokonaan sulje karttoja pois jos niillä on absoluuttisia arvoja. Jos katsotaan esimerkiksi kaupunki, joka on tasaisen tiheästi asuttu, niin absoluuttiset arvot toimivat mainiosti. Pitää kuitenkin olla tarkka, että legenda on selkeä, niin että lukija varmasti tietää, että on kyse absoluuttisista arvoista.

Ruututeemakarttanlaatija pitää muistaa lisätä taustakarttaa, tiestöä tai jotain muuta, niin että lukija osaa paikantaa ruutuja. Ruututeemakarttaa on mielestäni haastavampi lukea, koska ruudut ovat keksittyjä elementtejä, jotka ei luonnollisesti kuulu karttaan. Jos vertaa ruututeemakarttaa ja koropleettikarttaa, niin ruututeemakartta voi olla

monessa tapauksessa tasaisempi, koska värjätyt alueet ovat aina samankokoisia. Koropleettikartassa alueet voivat olla jaettuna esim. kuntiin, ja silloin kuntien sisällä olevia eroja ei näy niin selkeästi. Otetaan esim. lappi, missä yhdessä kunnassa voi olla kuntakeskus, missä asiat voivat erota paljon ympäröivästä erämaasta.

Minä en tällä kertaa tyytynyt yhteen karttaan, ja huomasin, että ensimmäisessä kartassa oli paljon vikoja, niin tein toisenkin. Tällä kertaa EN TEHNYT MITÄÄN LIITYEN SUOMENRUOTSALAISIIN! Tein minun toisesta lempiaiheesta, vanhuksista. Tarkistin missä päin pääkaupunkiseutua on eniten yli 85-vuotiaita. Pistin myös Open street mapia taustakartaksi ja säätelin vähän, niin että tiet ja kunnan rajat näyttäisi paremmalta. Laitoin jopa pohjoisnuolen.

Kartasta havaitsee siis missä hyvin vanhat ihmiset asuvat. Monet asuvat Etelä-ja Länsi-Helsingissä. Omilla kotinurkilla, Haagassa, on näköjään oikein vanhojen ihmisten va

ltakunta. Jos haluat vertailla vähän eri-ikäryhmien asutusta, niin suosittelen Tommi Kivikon kartta Pääkaupunkiseudun teineistä.

Karttablogiinvanhat

TAKAISIN AFRIKKAAN

Okei, joten en huomannut, että oli tullut uusi tehtävä PAK-tiedotusblogiin… Eipä siinä mitään, aihehan oli kiinnostava, joten jatketaan vielä vähän.

Jos minulla olisi käytössä nämä tiedot:

  • Konfliktin tapahtumavuosi
  • Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
  • Timanttikaivosten löytämisvuosi
  • Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
  • Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
  • Öljykenttien löytämisvuosi
  • Öljykenttien poraamisvuosi
  • Öljykenttien tuottavuusluokittelu
  • Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina

Niin voisin analysoida, jos esimerkiksi konfliktin tapahtumavuosi seuraa esim. timanttikaivosten löytämisvuosi/kaivausten aloitusvuosi tai öljykenttien löytämisvuosi/poraamisvuosi. Myös Venla Salomaa pohtii samoja asioita blogissaan.

Konflikteista olisi mahdollista tehdä myös aikajana, löytyy Youtubesta esimerkkejä.

Olisi myös kiinnostavaa tietää, jos maassa, missä olisi paljon internetkäyttäjiä, myös olisi paljon konflikteja. Afrikassahan on monta diktatuuria vielä, mutta internetin välityksellä voi koota ihmisiä kasaan tai varoittaa ihmisiä. Tätä menoa nähtiin paljon arabikeväällä.

Afrikassa monet konfliktit ovat sisäisiä. Vaikka onkin sisäisiä ristiriitoja niin se vaikuttaa ympäröiviin alueisiin. Jos puhutaan Arabiakeväästä taas, niin sehän toimi kuin dominopeli.

Jos vielä palataan noihin öljykenttiin ja timantteihin. Jotkut geologit saisivat varmaan jotain irti siitä miksi jossain on öljyä ja jossain timantteja, mutta itse en ole ihan niin pätevä. Näköjään ne eivät kuitenkaan esiinny niin paljon samoissa paikoissa. Miksi? Geologi kerro mulle!

Emil Ehnström

Lähteet:

Kivikko, T. (2016) Resoluutioltaan vaihtelevat teinikartat. <https://blogs.helsinki.fi/tkivikko/2016/02/12/ruutukarttoja/> Luettu 16.2.2016

Salomaa, V. (2016) Level 3: Valuma-alueet kartalle, katsaus Sierra Leoneen <https://blogs.helsinki.fi/venlasal/2016/02/05/level-3-valuma-alueet-kartalle-katsaus-sierra-leoneen/> Luettu 16.2.2016

Konflikteista ja tulvista

Jess! Erittäin kiinnostavaa asiaa PAK-kurssilla. Katsottiin öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktien sijainnit Afrikassa. Selväksi tuli, että arvokkaat luonnonvarat ovat monen maan mielestä kivoja, ja konfliktit olivat yleensä luonnonvarojen läheisyydessä. Monet Afrikan sodista ovat sisällissotia ja jotkut ovat jatkuneet vuosikymmeniä. Konfliktit ovat aina olleet mielestäni kiinnostavia (ja samalla hirveitä), joten päätin silmäillä läpi moodlen artikkeleita. Luin Breinlid ja Arensenin (2014) artikkelin, ja huomasin, miten vähän tiedän Etelä-Sudanin konfliktista.

Yleensä jos löydän jonkun uuden kiinnostuksen kohde, niin lähden Youtubeen katsomaan videoita, mutta Etelä-Sudanin konfliktista löytyi aika kehnosti materiaali, paitsi tämä VICEn dokumentti. Hyvää lukemista löysin muuten BBC:ltä. Jos konfliktit kiinnostaa niin suosittelen tätä videota, joka antaa kiinnostavan ja ehkä vähän optimistisen näkökulman maailman tilanteesta. Muutenkin hieno video.

Tilanne Etelä-Sudanissa vaikuttaa olevan niin monimutkainen, että monet eivät edes yritä ymmärtää. Nuerien White army, joka siis taistelee Etelä-Sudanin valtion joukkoja vastaan, koostuu Breinlid ja Arensenin (2014) mukaan monista pienistä taistelujoukoista maaseutukylistä. White armyn liittolaisena toimii SSLM, eli South Sudan Liberation Movement. Wow, kaikenlaista oppii, kunhan vaan vähän käyttää googlea.

Konfliktien jälkeen oli tarkoitus tehdä oma kartta Suomen tulva-alueista. Ei ehkä ihan yhtä raflaava aihe. Toki pääsin käyttämään uusia MapInfotaitoja. Kurssikerralla opin käyttämään tietokantoja MapInfossa. Se on vähän vaikeampaa kuin Excelissä, mutta kun minä pari kertaa testasin lisätä sarakkeita ja yhdistää arvoja, niin se sujuikin melko helposti. Toiminnot ovat erittäin käteviä ja niitä kannatta oppia, jos on laiska ja haluaa säästää aikaa.

ValmiskarttaKurssikerran tehtävänä oli siis tulva- ja järvisyyskartta Suomesta. Tulvaindeksiä laskin jakamalla keskiylivirtaamaa keskialivirtaamalla. Luokittelussa käytin natural breakia, se tuntui varmalta vaihtoehdolta. Pätäri, T. (2016) perustelee myös luonnollista luokkaväliä, koska se antaa poikkeamia, jotka antavat kartalle epämääräistä luonnetta.

Luonteesta puheen ollen, niin päädyin käyttämään kartassani punakeltaista väriskaala. Vähän samanväristä karttaa teki myös Myllys, J. (2016) joka perustelee värivalintansa hyvin. Hän kertoo punaisen värin kuvaavan mahdollista vaaraa. Se on mielestäni hyvä pointti.

Pylväistä tuli sinisiä, koska ne kuvaavat järvisyyttä ja ne symboloivat tavallaan vettä. Olen tällä kertaa lapsellisen ylpeä, että muistin pohjoisnuolen ja mittakaavan. Vähän ongelmia tuli, kun halusin säätää legendalaatikon kokoa.En oikein ymmärtänyt miten se toimii, jos se toimii, joten siirsin sitten legendan ja kartan erikseen Coreliin, koska siellä pystyy helpommin muokkaamaan ulkonäköä. Yritin ensin lisätä legendan coreliin snipping toolin avulla, mutta siitä tuli vaan pikselimössöä, joten oli parempi lisätä molemmat omina kuvina coreliin.

Tulvakartasta näkee, että Turun, Helsingin, Vaasan, keskipohjanmaan, Iin ja Kemin seuduilla on pahimmat tulvariskit. Lappalainen S. (2016) tekee hyvän havainnon siitä, miten alhainen järvisyys ja tulviminen on usein samassa paikassa, ja miten järvet toimivat vesivarastoina. Jostain syystä huomasin myös, että alueet missä tulvariski on korkea, on myös usein kooltaan pieni alue. En tiedä mistä se johtuu, mutta ehkä sillä on JOKIn merkitys. 🙂

Emil Ehnström

Lähteet:

Breinlid, I. M. & Arensen M. (2014) Anyone who can carry a gun can go. Prio Paper.

Lappalainen, S. (2016) 3. Kurssikerta – aineistojen muokkausta ja karttatulkintaa. Luettu 8.2.2016 <https://blogs.helsinki.fi/sirjelap/2016/02/03/3-kurssikerta-aineistojen-muokkausta-ja-karttatulkintaa/>

Myllys, J. (2016) 3. kurssikerta: tietotulva tietokannoista. Luettu 8.2.2016 <https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/2016/02/03/3-kurssikerta-tietotulva-tietokannoista/>

Pätäri, T. (2016) Timantteja ja tulvia. Luettu 8.2.2016 <https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/2016/02/05/timantteja-ja-tulvia/>

Artikkeli 1 – Miten kartta + kartta = parempi kartta

Anne Leonowicz kertoo artikkelissa “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” miten voidaan hyödyntää päällekkäisiä koropleettikarttoja, kun halutaan nähdä maantieteellisten ilmiöiden suhdetta toisiinsa. Päällekkäiset koropleettikartat ovat mielestäni joskus vähän sekavan näköisiä ja kuten Veera Karvonen kirjoittaa, niin 9 eri väriä kartalla on haastavaa luettava.

Leonowiczin artikkelin lopussa on myös kartta, joka esittää miten paljon alueella on maaseudulla asuvia alle 18-vuotiaita. Minä pidin pienen tuijotuskilpailun legendan kanssa (se voitti), ja pikkuhiljaa aloin ymmärtämään miten karttaa pitäisi lukea. Ymmärrän paremmin miksi Niko Pelkosen mielestä kartan idea on erinomainen. Päällekkäiset koropleettikartat antavat syvemmän kuvan kahden muuttujan välistä suhdetta, mutta samalla ne vaativat enemmän lukijalta. Ne sopivat varmasti hyvin tieteellisissä piireissä, mutta en usko, että me nykyajan laiskat ihmiset jaksamme lukea karttaa, missä tarvitaan vähän pohtia asioita. Joten sanoisin, että tällä hetkellä tutkijalle kartat ovat hyviä, mutta yläasteella ei.

Toisaalta olisi hyvää jos kaikki oppisivat lukemaan karttoja paremmin, jos olisin itse lukenut päällekkäisiä koropleetttikarttoja yläasteella, niin ehkä olisin tajunnut kartan heti tänään.

Mitä lisäarvoa tällainen esitystapa tuo teemakartografiaan?

Päällekkäiset koropleettikartat antaa lukijalle mahdollisuuden havaita suhde kahden muuttujan välillä. Muuten tarvitsisit kahta eri karttaa, molemmissa yksi muuttuja, ja sitten niitä pitäisi vertailla. Tämä antaa mielestäni syvyyttä teemakartografiaan. Päällekkäiset koropleettikartat ovat kuin teemakartografia 2.0.

Mitkä käsitteet tai ajatukset tuntuivat artikkelissa vaikeasti lähestyttäviltä? Mistä arvelet sen johtuvan?

Päällekkäiset koropleettikartat ovat minulle melkoisen uusi tuttavuus, ja en ole törmännyt niihin niin usein, vaikka olenkin selaillut karttoja koko ikäni (Mantsa4life). Minulla oli vähän vaikeaa ymmärtää miten dataa voidaan yhdistellä, ja muutenkin ne tilastojutut olivat vähän liian monimutkaisia, mutta pikkuhiljaa opin.

Mitä tällaisesta teemartasta on luettavissa paremmin kuin tavallisista teemakartoista, jos mitään? Miksi?

Leonowicz toteaa artikkelin loppupuolella, että ” well designed two-variable choropleth

maps are more effective in reading the spatial relationship.”. Eli kun haluaa tietää erilaisten spatiaalisten ilmiöiden suhde toisiinsa, on parempi käyttää päällekkäisiä koropleettikarttoja kuin yksittäisiä koropleettikarttoja.
Miten artikkelin kartoissa käytettävät legendat poikkeavat tavallisemmista karttaesityksistä? Selitä, mikä on kartan legendan idea ja mitä siitä on luettavissa.

Kartan legenda on iso laatikko jonka sisällä on yhdeksän ruutua, ja kaikissa on eri väri. X-akselilla on alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä (%) ja y-akselilla maaseudulla asuvien osuus väestöstä (%). X-akselin arvot ovat siniset ja y-akselin purppuranväriset. Mitä korkeampi arvo, y-sekä x-akselilla, niin sitä tummempi väri. Myös jokainen arvo on laitettu laatikkoon pisteenä. Aika fiksua.

Mitä vaatimuksia tällainen kartografinen esitys asettaa kohdeyleisölle? Miksi?

Tämä vaati vähän enemmän aivovoimaa, koska pitää osata lukea legendaa (joka on astetta vaikeampi kuin peruslegenda) sekä osata yhdistää sen kartan kanssa.

Pohdi käyttämäsi paikkatieto-ohjelman teemakarttamahdollisuuksia ja vertaa niitä artikkelin karttoihin. Mitä ajatuksia sinulle herää käytettävissä olevan välineen ja kartografisen toteutuksen välisestä suhteesta? Kumpi ohjaa kumpaa?

En ole tehnyt ihan niin monimutkaisia karttoja kuin artikkelissa (vielä), mutta se on varmastikin mahdollista MapInfolla. Päällekkäisiä teemakarttoja, missä on symboleja ja alueita on helppoa tehdä, mutta MapInfo vaikuttaa vähän itsepäiseltä ohjelmalta, joka ei varmasti aina ajattele samalla tavalla kuin kartantekijä. Siksi sanoisin, että Mapinfo minun tapauksessa ohjaa kartantekijää, toivottavasti tulevaisuudessa (kun olen vähän parempi GIS-guru) niin se meneekin toistenpäin.

Lähteet:

Leonowicz, A. (2006) Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija  42: 1, 33-36

Karvonen V. (2016) Artikkeli 1. Kahden muuttujan koropleettikartta. <https://blogs.helsinki.fi/kveera/2016/02/01/artikkeli-1-kahden-muuttujan-koropleettikartta/>  Luettu 4.2.2016.

Pelkonen N. (2016) Kurssikerta 2 – Teemaa teeman päälle. <https://blogs.helsinki.fi/nikopelk/> Luettu 4.2.2016.

Kolme karttaa terapiakerhoon

Toisella kurssikerralla käytiin läpi erialisia teemakarttoja ja miten MapInfossa pystyy visualisoida aineistoa. MapInfossa pystyy yhdistellä erilaisia aineistoja, esimerkiksi työttömyys ja alkoholin myynti. Kartasta näkee, että onko sillä mitään korrelaatiota vai ei. Periaate on helppo. Ensin teet yhden teemakartan ja sitten laitat toisen sen päälle. Vaikeinta oli mielestäni se, miten saadaan kartasta hyvännäköinen. Yritin tehdä kolme karttaa ja kaikki sopisivat Huonojen karttojen terpiakerhoon.

Ensimmäinen kartta kuvaa työttömyysastetta sekä alkoholijuomien myyntiä. Ensinnäkin koko Suomi on vähän liian iso alue tähän tarkoitukseen. Kunnat ovat suuressa osassa maata liian pieniä, että niitä ei erota Martinilasien alla. Kaikista kartoistani puuttuu myös lähteet, mittakaava ja pohjoisnuoli.

Näin huonon kartan jälkeen ei maistu edes Martini.

Näin huonon kartan jälkeen ei maistu edes Martini.

Noniin jatketaan. Huomasin, että ensimmäinen kartta on lukematon, joten päätin tehdä uuden. Halusin tietää, jos nuuskan käyttö eroaa Etelä-Suomessa. Etsin tietoja Sotkanetistä ja tein kartan missä näkee miehet ja naiset eri pylväinä eri kunnissa. Kartasta tuli sekava ja yritin säätää pylväitten korkeutta, mutta se ei auttanut. Voi toki päätellä, että Suomen lounasosissa 8. ja 9. luokkalaiset käyttävät enemmän nuuskaa kuin Suomen kaakkoisosissa. Siniset pylväät ovat yleensä korkeimpia kuin punaiset, joten pojat käyttävät enemmän nuuskaa kuin tytöt.

Montako prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista käyttää nuuska päivittäin? Mahdotonta nähdä.

Montako prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista käyttää nuuska päivittäin? Mahdotonta nähdä kartasta.

Kaiken alkoholin ja nuuskan jälkeen halusin vielä tehdä yritys visualisoida jokin tärkeä asia. Löysin sotkanetistä ainestoa vastaanotetuista pakolaisista vuonna 2014, 2013 ja 2012. Vertailin eri vuosia ja kartasta näkee, että jotkut kunnat ovat vastaanottaneet selvästi enemmän pakolaisia ja myös minä vuonna. Esimerkiksi Hanko vastaanotti paljon pakolaisia vuonna 2012 ja Raasepori jonkin verran vuonna 2014. Omasta mielestä kartasta tuli vähän tylsä. Ehkä se on se valkoinen taustaväri tai sitten pisteiden värit mutta se ei vaan iske silmään kauhean hyvällä tavalla.

Vastaanotetut pakolaiset Etelä-Suomesa. Tästä kartasta puuttuu vain pohjoisnuoli, mittakaava ja parempi visualisointi.

Vastaanotetut pakolaiset Etelä-Suomessa. Tästä kartasta puuttuu vain pohjoisnuoli, mittakaava ja parempi visualisointi.

Huomasin, tehdessäni kolme huonoa karttaa, että visualisointi on mielettömän vaikeata. Veera Karvonen kirjoittaa ensimmäisessä PAK-blogin postauksessa, että hän koki layout viewin vaikeaksi. Olen törmännyt samaan ongelmaan ja sen takia kartoissani on paljon ylimääräistä valkoista tilaa. Opin toisella PAK-kurssikerralla, että kannatta satsata siihen yhteen karttaan ja tehdä sitä kunnolla. Tällä kerralla vaan uteliaisuus, ja halu käyttää kaikki eri toiminnot vaan voitti.

Päätin sitten googlata miten karttoja saadaan hyvännäköiseksi ja löysin artikkelin ESRIn sivuilta. Aileen Buckley ja Kenneth Field kertoo artikkelissa, miten kartan pitää olla jollakin tavalla merkitsevä. Itse en sitä paljon pohtinut, vaan aloitin heti tekemisen. Aion tulevaisuudessa käyttää enemmän aikaa suunnittelemiseen.

Emil Ehnström

Lähteet:

1. Kurssikerta: Sukellus paikkatietoon (2016), Karvonen, Veera. 23.1.2016 <https://blogs.helsinki.fi/kveera/2016/01/23/1-kurssikerta-sukellus-paikkatietoon/>

Making a map meaningful (2011), Buckley, Aileen. Field, Kenneth. Luettu 1.2.2016 <http://www.esri.com/news/arcuser/0911/making-a-map-meaningful.html>

Kartoissa käytetyt aineistot SotkaNetissä:

Alkoholijuomien myynti (2013)

Työttömyys (2013)

Nuuska (2013)

Pakolaiset (2014, 2013, 2012)

Mikä Mapinfo?

Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin MapInfo-ohjelmaan. Se oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta yllättävän helposti pystyi tehdä ihan hyvännäköisiä karttoja. Ennen MapInfoa käytiin läpi vähän yleisiä asioita kurssista ja jotain pientä teoriaa. Sen jälkeen tehtiin kartta yhdessä ja sitten piti tehdä omavalintaisesta aiheesta kartan.

Valitsin aiheeksi ruotsinkielisten osuus Suomessa (yllätys yllätys). Äidinkieleni on ruotsi ja siksi kyseinen asia minua kiinnostaa.

Jos (ja kun) löydätte kirjoitusvirheitä niin saa mielellään kommentoida!

Käytin kartassa Tilastokeskuksen tietoja ja mitä punaisempi väri, niin sitä suurempi osuus kunnan väestöstä ovat ruotsinkielisiä. Tulos ei ollut mikään yllätys. Etelässä, Ahvenanmaalla ja pohjanmaalla ovat suurimmat ruotsinkielisten keskittymät.

Ruotsinkielisten osuus Suomessa

Jos olisin tehnyt kartan missä näkee, montako ruotsinkielistä henkilöä jokaisessa kunnassa on, niin olisin saanut erilaisen tuloksen. Helsinki ja Espoo olisivat punaisimmat alueet ja muitakin kaupunkeja ympäri Suomea, esim. Tampereja Oulu olisivat saaneet vähän enemmän väriä.

Vaikeinta on käyttää tilastoja oikealla tavalla. En ole vielä ihan varma, että tiedän mitä teen, kun yhdistän kartan tilastojen kanssa. Eiköhän se vielä selviää kurssin aikana.

Emil Ehnström