Kaksiteemainen koropleettikartta
Toisella kurssikerralla tehtävänämme oli luoda teemakartta, jossa esitettiin kahta erilaista teema-ainesta päällekkäin. Tämän tyyppiset teemakartat ovat yleisiä esimerkiksi sanomalehdissä, joissa koropleettikartan päälle on lisätty muita tietoja esimerkiksi palkkien tai pylväsdiagrammien muodossa. Tilastokeskuksen sivuilla aihetta on havainnollistettu Suomen kartalla, jossa maakunnat on ensin luokiteltu sen mukaan, kuinka suuri BKT on asukasta kohden ja lisäksi maakuntien päälle on asetettu ympyrädiagrammit, joissa esitetään BKT:n jakautuminen toimialoittain. Kahden teeman teemakartat ovatkin kätevä tapa visualisoida suurta tietomäärää sekä löytää mahdollisia yhteyksiä eri muuttujien välillä.
Kokeilin erilaisia teemakarttavaihtoehtoja ja päädyin tekemään teemakartan, jossa kaksi koropleettikarttaa on asetettu päällekkäin. Teemakarttani (Kuva 1) alueeksi valikoitui Uusimaa sen tunnettuuden takia ja aineistoiksi elävänä syntyneiden lukumäärä sekä väestönlisäys kussakin kunnassa. MapInfon tilastotietojen määritelmät ovat osin arvailujen varassa, mutta väestönlisäyksen voi olettaa huomioivan paitsi syntyvyyden ja kuolleisuuden myös nettomuuton (Suomen sisällä tai Suomen ja ulkomaiden välillä). Tilastokeskuksen artikkeli tukee tätä päätelmää. Teema-ainesten vertailu on kiinnostavaa sen vuoksi, että syntyvyys ei välttämättä korreloi väestönlisäyksen kanssa.
Kuva 1 Väestönmuutos Uudellamaalla
Päätin ensin luoda koropleettikartan, jossa elävänä syntyneiden lukumäärä Uudellamaalla eri kunnissa esitetään punaisen eri sävyin. Tummempi punainen viittaa korkeampaan syntyvyyteen ja vaaleampi punainen puolestaan matalampaan syntyvyyteen. Tasavälinen luokittelu ei sopinut tähän aineistoon sen vuoksi, että erot eri kuntien välillä olivat merkittäviä. Myöskään kvantiilit eivät olisi tehneet oikeutta aineistolle, sillä hajonta ylimmässä luokassa olisi ollut suurta. Luonnolliset luokkavälit tuntuivat tässä tapauksessa antavan parhaan lopputuloksen. Kuntien väliset erot Uudellamaalla olivat enimmillään yli 6000 syntynyttä lasta. Legendassa sulkuihin on merkitty kaikkien Suomen kuntien lukumäärä kussakin luokassa, ja myös tästä huomataan, että valtaosassa Suomen kuntia lapsia syntyy enimmillään 190 per vuosi.
Ei liene yllättävää, että juuri Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla syntyneiden määrät ovat korkeimmat. Ympäristökunnissa lapsia on syntynyt hieman vähemmän ja erityisesti itäisellä Uudellamaalla on laaja alhaisen syntyvyyden alue. Aineisto ei kuitenkaan kerro, kuinka tilastotiedot on laskettu. Esimerkiksi Helsingin synnytyssairaaloihin saatetaan tulla pidemmänkin matkan takaa. Onko syntyneiden määrä laskettu sairaalatietojen perusteella vai sen perusteella, missä perhe asuu? Joka tapauksessa myös erot väkiluvuissa ovat eri kuntien välillä sen verran suuria, että jo pelkästään tämä selittää suuret erot. Tällaisen karttaesityksen perusteella ei voida siis päätellä, että syntyneiden lapsien määrä olisi suhteessa suurempi pääkaupunkiseudulla kuin muualla Uudellamaalla.
Punavärisen koropleettikartan päälle on asetettu rasteroitu koropleettikartta, joka esittää väestönlisäyksen lukemia Uudellamaalla. Ohjesuosituksen mukaan myös tässä olen käyttänyt kolmea luokkaa, jotta kahden teemakartan päällekkäisyys ei aiheuttaisi liian sekavaa vaikutelmaa. Rasteriteemoista suositeltiin käytettäväksi pisteteemaa, mutta itse koin, että ainakin kirkkaan värin päällä pistekuvioinnit eivät erottuneet riittävästi taustasta ja toisistaan. Tämän vuoksi valitsin viivateeman, joka nähdäkseni johti melko helppolukuiseen lopputulokseen. Tihein viivarasteri viittaa korkeimpaa luokkaan ja haalein rasterointi matalimpaan luokkaan, jossa väestönlisäyksen sijasta onkin monissa tapauksissa kyse väestön vähenemisestä (negatiivinen arvo). MapInfossa matalimman luokan rasteroinnissa pystyviivat olivat yhtä harvassa kuin keskimmäisessä luokassa, joskin viivat olivat ohuempia, mutta kuvamuotoon tallennus jonkin verran muutti rasteroinnin ulkoasua. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä lopputulos on yhtä selkeä, ellei jopa selkeämpi.
Väestönlisäys on ollut suurinta (1180-5210) pääkaupunkiseudulla, joka erottuu väestönlisäyksen osalta samalla tavoin kuin syntyneiden määränkin osalta. Myös muutoin väestönlisäys ja elävänä syntyneiden määrä korreloi lähes täysin Uudellamaalla – ainoastaan kolmessa kunnassa näissä esiintyy poikkeavuuksia. Pääkaupunkiseudulla Kauniainen erottuu paitsi syntyneiden vähäisen määrän myös väestönkasvun heikkouden osalta.
Mielenkiintoista on, että väestönlisäyksen osalta maksimiarvo on ainoastaan 5210 kun taas elävänä syntyneiden määrässä maksimiarvo on 6710. Tämä näyttäisi kertovan siitä, että kuolleiden määrä on syntyneiden määrää selvästi suurempi, jolloin syntyvyys ei johda väestönkasvuun. Tiedämme myös, että erityisesti pääkaupunkiseudun kunnat vastaanottavat merkittäviä määriä maahanmuuttajia sekä muuttajia Suomen muista kunnista, jotka osaltaan aiheuttavat väestönlisäystä. Suomi on monien muiden Euroopan maiden tapaan harmaantuva maa, jossa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nopeasti. Tämä selittää väestönlisäystä koskevien lukemien mataluutta. Tilastokeskuksen tietokantojen mukaan esimerkiksi vuonna 2003 Helsingissä asui 75 928 yli 65-vuotiasta mutta vuonna 2010 jo 88 066.
Karttani selväksi puutteeksi jäi pohjoisnuolen puuttuminen. Tein lisäyksen edellisellä oppitunnilla opetetun periaatteen mukaisesti, mutta pohjoisnuoli ei jostain syystä useasta lisäysyrityksestä huolimatta tullut ollenkaan näkyviin layerillä.
Kurssiblogeja selaillessa törmäsin Emilia Venäläisen blogikirjoitukseen, jossa oli kartta Etelä-Suomen kuntien taajama-asteesta ja väkiluvuista vuonna 2010. Kyseinen kartta oli mielestäni värityksen osalta onnistunut ja väkiluvun suuruuden ilmaiseminen tikku-ukkosymboleilla oli mielestäni havainnollinen. Vastaava esitystapa olisi toiminut myös oman teema-ainekseni esityksessä – esimerkiksi syntyneiden lukumääriä olisi voitu ilmaista kokonsa puolesta skaalatuilla symboleilla. Toisaalta omassa kartassani oli laajoja vierekkäisiä alueita, joissa oli sama rasterointi, joten yksittäisten symbolien käyttö kunkin kunnan kohdalla olisi saattanut lisätä vaikealukuisuutta.
Artikkeli 1
Viikon toisena tehtävänä oli lukea Anna Leonowiczin artikkeli Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship (2006) sekä kirjoittaa reaktioitamme siihen. Leonowicz kertoo artikkelissa kahden muuttujan koropleettikarttojen eduista ja heikkouksista. Vertailukohtana käytetään yleisempää yhden muuttujan koropleettikarttaa. Tutkimukset osoittavat, että kaksiteemaiset koropleettikartat ovat lukijalle haastavampia, mutta kun selkeään ulkoasuun on panostettu, ne antavat lukijalle paremmat mahdollisuudet oivaltaa muuttujien välisiä suhteita. Mikäli ilmiöistä tehtäisiin ainoastaan erillisiä yksiteemaisia koropleettikarttoja, jäisi lukijan tehtäväksi hahmottaa alueiden laajuuksia ja niiden mahdollisia yhteneväisyyksiä.
Leonowiczin artikkelin teema muistuttaa kuluneella viikolla itse tekemästäni kaksiteemaisesta koropleettikartasta, mutta hänen karttaesityksensä on selvästi monimutkaisempi. Esimerkkikartoissa tutkitaan alle 18-vuotiaiden suhteellisen lukumäärän sekä maaseutumaisen asutuksen suhteellisen osuuden välistä suhdetta Puolan eri maakunnissa. Jo yhden muuttujan erillisistä karttaesityksistä voimme havaita, että monissa maakunnissa lasten ja nuorten osuus väestöstä on sitä suurempi, mitä korkeampi on maaseutumaisen asutuksen osuus. Kahden muuttujan koropleettikartassa nämä teemat on yhdistetty siten, että kaksi päällekkäistä väriteemaa ikään kuin sekoittuvat. Valkoisiksi ovat jääneet osuudet, joissa on kummankin teeman osalta kyse alimmasta luokasta. Muilla alueilla violetin sävy muodostuu vaaleanpunaisen (nuorten osuus, %) ja sinisen (maaseutumainen asutus, %) eri yhdistelmistä. Legendassa väritys on esitetty yhdeksän (3×3) eri ruudun avulla, jotka on liukuvärjätty suhteellisten osuuksien ja päällekkäisyyksien mukaan.
Mielestäni Leonowiczin karttaesitys on varsin vaikeasti tulkittava. Hän on käyttänyt kolmea luokkaa kummankin teeman osalta, mikä moniteemaisissa koropleettikartoissa on suositeltavaa, mutta kaksiteemaisessa koropleettikartassa luokkia on esitystavan vuoksi lopulta yhdeksän. Kartan tulkitseminen vaatii lukijalta varsin valveutunutta taustaa, ja ainakin itse jouduin palaamaan legendaan yhä uudestaan hahmottaakseni esitettyä ilmiötä. Mielestäni kaksiteemaisessa koropleettikartassa toisen teeman esittäminen rasteroinnilla tai diagrammeilla olisi suositeltavampi vaihtoehto. Tällöin myös luokkien lukumäärä pysyisi matalampana. Leonowiczin esityksessä on pyritty siihen, että ilmiöiden positiivinen ja negatiivinen korrelointi tulisi karttaesityksestä välittömästi esiin, mutta nähdäkseni tällaisesta karttaesityksestä saatu hyöty on varsin minimaalinen suhteessa menetyksiin lopputuloksen lukijaystävällisyydessä.
Lähteet
Venäläinen, Emilia (2012). Kurssikerta 2: Lisää teemakarttoja. Osoitteessa <https://blogs.helsinki.fi/emiliave/2012/01/27/kurssikerta-2-lisaa-teemakarttoja/>. Viitattu 27.1.2012.
Leonowicz, Anna (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42:1, 33-37.
Tilastokeskus (2012). Muuttovoittoa ulkomailta ennätysmäärä 2011. Osoitteessa <http://www.tilastokeskus.fi/til/vamuu/2011/12/vamuu_2011_12_2012-01-26_tie_001_fi.html>. Viitattu 27.1.2012.
Tilastokeskus (2012). Verkkokoulu – Tilastoteemakartat – Muut teemakarttatyypit – Diagrammit ja muut kuviot kartalla. Osoitteessa <http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/tkart/05/02/index.html>. Viitattu 27.1.2012.
Tilastokeskus (2012). Väestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 2003-2010 kunkin tilastovuoden aluejaolla. Osoitteessa <pxweb2.stat.fi>. Viitattu 27.1.2012.