Kuudennella kurssikerralla pääsimme käsiksi Suomesta katsottuna hiemaan eksoottisempaan aineistoon. Tehtävänämme oli tarkastella maanjäristysten ajallista ja alueellista esiintymistä internetpalvelusta saatujen Exceliin siirrettävien tilastotietojen avulla. Maanjäristystilastoja välittää yhdysvaltalainen ANSS (Advanced National Seismic System), jolle toimitetaan tietoja seismisestä aktiivisuudesta ympäri maailman. Katalogia ylläpitävä taho on Northern California Earthquake Data Center, joka on Kalifornian yliopiston seismologian laitoksen ja Yhdysvaltojen geologian tutkimuslaitoksen yhteinen hanke.
Tilastotietojen siirtäminen MapInfoon sujui melko vaivattomasti. Kunkin maanjäristyksen sijaintitieto oli merkitty tilastoihin longitude ja latitude -koordinaatistotiedoilla, ja valitsemalla MapInfosta oikean projektion (Longitude/Latitude WGS84) pisteiden sijainnit määrittyivät oikein myös MapInfossa. MapInfossa erilaisia projektioita on tarjolla laaja kirjo ja olen miettinyt, kuinka itsenäisessä tehtävässä osaisin valita oikean projektion. Internet osaa kertoa, että WGS84 -projektio on Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä järjestelmä, jota käytetään myös mm. GPS-paikannuksessa (Geodeettinen laitos 2009: 19).
Päädyin luomaan kolme karttaa, joissa tutkin pidemmän aikajakson maanjäristysaktiivisuutta (1990-2012). Matalan richter-arvon valinta olisi pitkällä aikajaksolla johtanut hyvin suureen tilastotietojen määrään, joten valitsin kolme melko lähellä toisiaan olevaa richter-arvoa (7,5, 8 ja 8,5). Näin huomio kiinnittyy myös siihen, kuinka pienelläkin magnitudin kasvulla on suuri merkitys maanjäristysten esiintymisen yleisyyden kannalta. Tämä johtuu siitä, että maanjäristysten voimakkuutta ilmaiseva richterin asteikko on logaritminen, eli asteesta toiseen siirtyminen merkitsee maanliikkeen kasvun kymmenkertaistumista (Seismologian instituutti 2012).
Kuva 1 Maanjäristyksen magnitudin muutos (Lähde: Seismologian instituutti 2012)
Tämän yhteydessä olisi havainnollista esittää seismologian instituutin kaavio, joka kuvaa magnitudiasteikkoa suhteessa muutoksiin maanliikkeessä ja järistyksestä vapautuvassa energiassa (Kuva 1). Yhden asteen muutos merkitsee maanliikkeen 10-kertaistumista ja vapautuvan energian 32-kertaistumista. Magnitudi ja richter eivät ole käsitteinä synonymeja, mutta Richterin asteikko on magnitudiasteikoista yleisimmin tunnettu (Seismologian instituutti 2012).
Karttasarjan ensimmäinen kuva näyttää aikavälillä 1.1.1990-21.2.2012 tapahtuneet vähintään 7,5 richterin maanjäristykset (Kuva 2). Kartan avulla voitaisiin tarkastella maanjäristysten alueellista esiintymistä ja pohtia, miksi Tyynen valtameren ympärille on muodostunut ns. tulirengas ja miksi maanjäristyksiä on esiintynyt erityisen paljon Kaakkois-Aasiassa.
Kuva 2 Vähintään 7,5 richterin maanjäristykset 1990-2012
Koska 7,5 richterin maanjäristyksiin ovat yltäneet ainoastaan seismisesti aktiivisimmat mannerlaattojen risteyskohdat, voisi esitystä tukea kartalla, jossa piirtyisivät myös muut mannerlaattojen reuna-alueet (Kuva 3). Tyynenmeren tulirenkaan korostaminen on kuitenkin aiheellista, sillä juuri tällä alueella vapautuu arviolta 70-90 % jokavuotisesta seismisestä energiasta maapallolla (Seismologian laitos 2012).
Kuva 3 Maanjäristysten esiintyminen maapallolla (Lähde: Seismologian instituutti 2012)
Kun otetaan huomioon myös pienemmät maanjäristykset, nähdään hyvin, että seisminen aktiivisuus on suurta juuri mannerlaattojen reunoilla. Kuvasta piirtyvät selvästi esimerkiksi Afrikan laatta, Etelä-Amerikan länsipuolella oleva Nazca-laatta, sekä Atlantin valtameren keskiselänne.
Kuva 4 Mannerlaattojen liikkeet (Lähde: Maanmittauslaitos 2012)
Kun maanjäristysten esiintymistä verrataan mannerlaattojen liikkeitä kuvaavaan karttaan (Kuva 4), voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, millainen liike saa aikaan voimakkaimpia maanjäristyksiä. Törmäys ja hankaus ovat vallitsevia liikkeitä juuri Tyynenmeren renkaan alueella, kun taas esimerkiksi Keski-Atlantilla mannerlaatat erkanevat hitaasti.
Siirryttäessä maanjäristyskarttasarjani toiseen kuvaan, jossa esitetään aikavälillä 1.1.1990-21.2.2012 tapahtuneet vähintään 8,0 richterin maanjäristykset, havaitaan järistysten lukumäärän olevan selvästi pienempi kuin 7,5 richterin järistyksiä kuvatessa (Kuva 5). Tämä muistuttaa aiemmin käsitellystä magnitudiasteikosta, jonka mukaan puolen asteen muutos magnitudissa tarkoittaa järistyksen voimakkuuden viisinkertaistumista.
Kuva 5 Vähintään 8,0 richterin maanjäristykset 1990-2012
Karttasarjan viimeinen kuva esittää vähintään 8,5 richterin maanjäristyksiä aikavälillä 1.1.1990-21.2.2012 (Kuva 6). Tämän voimakkuusluokan järistyksiä on ollut maailmassa ainoastaan viisi kappaletta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Koska maanjäristykset eivät ole ainoastaan luonnonmaantieteellisiä tapahtumia vaan aiheuttavat myös huomattavaa aineellista ja humanitaarista vahinkoa, haluaisin tässä yhteydessä tarkastella lähemmin näitä lähihistoriamme suurimpia maanjäristyksiä. Kartalla tulevat esiin esimerkiksi Chilen, Indonesian sekä Japanin vakavia humanitaarisia kriisejä aiheuttaneet maanjäristykset.
Kuva 6 Vähintään 8,5 richterin maanjäristykset 1990-2012
Arvioitaessa maanjäristysten vaikutuksia ihmistoiminnalle huomiota voitaisiin kiinnittää esimerkiksi siihen, miksi osa maailman valtioista omaa paremmat valmiudet selviytyä luonnonkatastrofeista kuin toiset. Esimerkiksi taloudelliset tekijät, väestömäärä sekä asutuksen tiheys voivat vaikuttaa siihen, millaisia maanjäristyksen vaikutukset ovat. Kuten Niina Panula on blogissaan tuonut esiin, maanjäristyskarttoja tarkasteltaessa voitaisiin pohtia myös sitä, ovatko teollisuusmaat luonnonmaantieteellisiltä ominaisuuksiltaan kehittyviä maita vakaammilla alueilla.
Kartoilta puuttuu lisäksi eräs lähivuosien puhutuimmista maanjäristyksistä, joka tapahtui Haitissa tammikuussa 2010. 7,0 richterin maanjäristys vaati Haitilla jopa 200 000 ihmisen hengen kun taas 8,8 richterin maanjäristys Chilen rannikolla helmikuussa 2008 vaati vain noin 500 uhria. Näitä kahta tapausta voisi verrata sekä luonnonmaantieteellisten seikkojen (maanjäristyspisteen sijainti ja syvyys maanpinnasta) että ihmismaantieteellisten seikkojen osalta. Hanna Käyhkö oli löytänyt blogiinsa tiedon, että Haitin maanjäristys tapahtui ainoastaan 13 kilometrin syvyydessä maanpinnasta. Vaikka alle 40 kilometrin syvyydessä tapahtuneita yli 7,0 richterin järistyksiä on 2000-luvulla ollut yli 100, aniharvoin niiden sijainti on yhtä epäonnekas kuin Haitin tapauksessa.
Lähteet
Advanced National Seismic System (2012). ANSS Backbone. Osoitteessa <http://earthquake.usgs.gov/monitoring/anss/>. Viitattu 24.2.2012.
Geodeettinen laitos (2009). Suomen geodeettiset koordinaatistot ja niiden väliset muunnokset. Osoitteessa <http://www.fgi.fi/julkaisut/pdf/GLtiedote30.pdf>. Viitattu 24.2.2012.
Käyhkö, Hanna (2012). 6. kurssikerta. Osoitteessa <https://blogs.helsinki.fi/hannakay/2012/02/23/6-kurssikerta/>. Viitattu 24.2.2012.
Maanmittauslaitos (2012). ITRS-koordinaattijärjestelmä. Osoitteessa <http://www.maanmittauslaitos.fi/kartat/koordinaatit/3d-koordinaatistot/itrs-koordinaattijarjestelma>. Viitattu 24.2.2012.
Northern California Earthquake Data Center (2012). ANSS Composite Earthquake Catalog. Osoitteessa <http://www.ncedc.org/anss/catalog-search.html>. Viitattu 21.2.2012.
Panula, Niina (2012). Kuudes kurssikerta; paikkatietoa ja maanjäristyksiä. Osoitteessa <https://blogs.helsinki.fi/0k39181/2012/02/21/kuudes-kurssikerta-paikkatietoa-ja-maanjaristyksia/>. Viitattu 24.2.2012.
Seismologian instituutti (2012). Perustietoa maanjäristyksistä. Osoitteessa <http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/tieto/index.html>. Viitattu 24.2.2012.