Eugenie Lisitzin – kansainvälinen tiedenainen ja merentutkija

Teksti: Emilia Kilpua, Julkaistu Fyysikkoseuran juhlablogissa

Etsin alkuvuodesta Fyysikkoseuran blogiin historiallisesti merkittäviä suomalaisia naisfyysikoita ja Eva Isaksson vinkkasi minulle Eugenie Lisitzinin. Eugenie taitaa olla fyysikkopiireissä vähemmän tunnettu henkilö ja hänestä löytyy verrattain vähän tietoa. Hän oli kuitenkin loistava tutkija, älykäs persoona ja monessa suhteessa aikansa edelläkävijä. Eugenien tarina ansaitsee siis tulla paremmin julkisuuteen ja on hienoa, että saan nyt esitellä hänet blogissa.

Fyysikko ja merentutkija

Eugenie Lisitzin (1908-1989) elämässä kietoutui kiehtovalla tavalla yhteen poikkeuksellinen lahjakkuus tutkijana, kansainvälisyys, sekä rakkaus kulttuuriin, historiaan ja taiteeseen.  Hän oli todellinen kosmopoliitti ja puhui sujuvasti yhdeksää kieltä. Varsinaisen tieteellisen uransa Eugenie teki merentutkimuksen parissa. Koulutukseltaan hän oli kuitenkin fyysikko ja fysiikka oli vahvasti mukana hänen tutkimuksessaan ja työssään.

Lisitzin alkujaan puolalainen suku oli asunut jo pitkään Suomessa, mutta isänsä opintomatkan vuoksi Eugenie syntyi Dresdenissä Saksassa.  Ylioppilaaksi Eugenie valmistui Viipurin ruotsinkielisestä tyttökoulusta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa fysiikkaa pääaineenaan ja suoritti laudaturtason opintoja myös useilta muilta aloilta. Vuonna 1938 Eugenie väitteli fysiikan tohtoriksi ensimmäisenä naisena Suomessa.

Merentutkimuslaitoksen palveluksessa Eugenie työskenteli lähes 40 vuotta, ensin assistenttina ja myöhemmin talassologina ja vedenkorkeusosaston osastopäällikkönä. Professoriksi hänet nimettiin vuonna 1965. Merentutkimuslaitoksen monivaiheisesta historiasta aina sen perustamisesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen kuusikymmentäluvun loppuun voi lukea Eugenien kirjoittamasta kattavasta historiikista.

Työtoverit muistavat Eugenien hyvin energisenä ja innostuneena tutkijana, joka oli äärimmäisen tarkka.  Eugenien  työ keskittyi  vedenkorkeuden vaihteluihin ja vuorovesien liikkeisiin Itämeressä ja myös muissa merissä ja valtamerissä. Hän oli alallaan kansainvälisesti erittäin arvostettu ja tunnettu tutkija. Uransa aikana Eugenie tuotti yli sata tieteellistä julkaisua, joiden tuloksia siteerataan edelleen. Hän kirjoitti myös oppikirjan Sea Level Changes (1974). Teosta on käytetty, ja käytetään edelleen, lukuisissa yliopistoissa ympäri maailmaa merentutkimuksen opinnoissa.

Maailmankansalainen

Matkustelu oli Eugenielle elämäntapa ja hänen aktiivinen osallistuminen geofysiikan ja oseanografian kokouksiin vei suomalaista merentutkimusta maailmankartalle.  Hän osallistui myös lukuisiin retkikuntiin tutkimusalus Arandalla, jonka ensimmäinen retki Suomen merentutkimuksen palveluksessa tehtiin kesällä 1954.  Eugenie keräsi uransa aikana erittäin kattavan mittausaineiston ja hän johti myös myöhemmin useita Arandalla tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia.

Eugenie Lisitzin merentutkimusalus Arandan kannella (keskellä pelastusrenkaan kohdalla) heinäkuussa 1960.

Eugenie tutustui aina syvällisesti vierailemiensa maiden kulttuuriin ja taiteeseen, jotka tieteen lisäksi pysyivät hänen intohimonaan läpi elämän. Hän myös luki paljon, aina kun vain löysi siihen aikaa.  Toistuvien matkojen myötä hänen lähipiirinsä pääsi nauttimaan suuren maailman tuulahduksista. Ylen radiokuunnelmassa ja dokumentissa hänen sisarentyttärensä Maria de Lisitzin muistelee kuinka ”Eugenie-täti” kirjoitti reissuiltaan kirjeitä ja toi jännittäviä tuliaisia. Myöhemmin Eugenie otti nuoren tytön mukaan matkoilleen mm. Italiaan ja Kreikkaan ja esiteli hänelle katedraalit, museot ja maalaukset. ”Hän tiesi kaiken niistä”, Maria kertoo, ”Olen kiitollinen kaikesta, minkä hän opetti minulle.”

Naistutkijoiden oikeuksien edistäjä

Näin naistenpäivänä haluan korostaa Eugenien roolia tasa-arvon edistäjänä. Hän työskenteli aikana, jolloin naisten oikeudet olivat alkaneet parantumaan, mutta tiedepiireissä omaa tutkimusta tekevä nainen oli vielä harvinainen ilmiö. Naisia ei myöskään saanut 1960-luvulle saakka nimittää Merentutkimuslaitoksen virkoihin, kemiallista osastoa lukuun ottamatta.  Eugenie joutuikin anomaan erikoisluvan saadakseen sekä assistentin että talassologin virat.  Ensimmäisenä suomalaisena väitelleen naisfyysikon rajapyykin lisäksi Eugenie hyväksyttiin myös ensimmäisenä naisena Suomen Tiedeseuran matemaattis-fysikaaliseen osastoon.  Läpi uransa Eugenie puolusti aktiivisesti naistutkijoiden asemaa ja ennen kaikkea osoitti esimerkillään, että merkittävää ei ole sukupuoli vaan ammattitaito ja antaumus tehdä tiedettä.

Lähteet

Eva Isaksson: Tiedenaiset

Eugenie Lisitzin, Meri, Helsinki 1978

Yle Magnitudi dokumentti, Osa 3, Ohjaus: Henrietta Clayhills. Tuotanto: Långfilm Productions, 2012.

Yle Radio Suomi  kuunnelma, 24.5.2011

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.