Säädösviidakosta terveysvaikutukseen

 

kirjoittajat: Tiia Mörsky, Jenna Helkama, Emmi Tolonen, Maija Vilkuna, Sirja Koskensalo, Sonja Suvanto ja Anu Piipponen

Blogikirjoituksemme aihe, ravitsemus- ja terveysväiteasetus, herätti ryhmässämme paljon pohdintaa. Funktionaalisia elintarvikkeita näkyy nykypäivänä kaupan hyllyllä paljon, mutta monta väitettä jää myös hyväksymättä. Ensikäsitykseltä ravitsemus- ja terveysväiteasetuksesta eli lyhyemmin väiteasetuksesta saa sen mielikuvan, että väitteen hyväksyttäminen on työn ja tuskan takana. Toisaalta rahan perässä toimivilla yrityksillä ei voi olettaa ensimmäisenä olevan päämääränä kansanterveys, joten ehkä on perusteltua tutkia mikä on väitteen todenperäisyys? Selvitimme tarkemmin väiteasetuksen ulottuvuuksia elintarvikemaailmassa.

Ensin on kuitenkin tärkeää erottaa ravitsemus ja terveysväite toisistaan. Ravitsemusväite jaetaan kahteen eri osioon:  1) energiamäärä ja 2) ravintoaineet ja muut aineet. Energiamäärän kohdalla kyse on kalorimäärästä, kun taas ravintoaineissa ja muissa aineissa tarkoitetaan vastaavasti ainetta, jota elintarvike sisältää tai siihen on lisätty. Esimerkiksi matalaenerginen, ei sis. energiaa, kuidun lähde, runsaskuituinen, sokeriton, sokeroimaton. Ravitsemusväitteitä eivät ole esim: makeuttamaton, maidoton, gluteeniton, lisäaineeton.

Terveysväitteellä tarkoitetaan, että elintarvikkeella tai sen ainesosalla on terveyteen vaikuttava merkitys. Tähän lukeutuvat kaksi artiklaa: 13 ja 14.

Benecolilla on hyväksytty terveysväite: kasvistanoliesteri alentaa kolesterolia

 A+ -piimällä on ravitsemusväite: rasvaton

Pieni historiakatsaus

Ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön historia ulottuu 60 000 vuoden päähän: neandertalilaisesta haudasta Pohjois-Irakissa on löydetty suuret määrät rohdoskasveina käytettävien kasvien siitepölyä. Kasvien käytöllä sairauksien hoidossa onkin pitkät juuret uskomuslääkinnässä. Tänä päivänä ravitsemus- ja terveysväitteillä varustettujen elintarvikkeiden löytäminen on helppoa, sillä niitä mainostetaan paljon ja esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusanalla ”nutrageuticals” tulee 1 300 000 osumaa, joista ainakin ensimmäisiä sivuja hallitsevat erilaiset kapselit ja juomavalmisteet.

Laki ravitsemus- ja terveysväitteiden käytöstä syntyi tarpeesta luoda säännöt väitteiden käytölle. Kuluttajaa haluttiin suojata varmistamalla, että tarjolla on luotettavaa tietoa valintojen tekoon. Elintarviketeollisuus puolestaan toivoi harmoniaa alalle, ja lainsäädännön valmisteleminen alkoi.

Väiteasetus (asetus N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä) valmisteltiin Euroopan parlamentissa ja neuvostossa ja julkaistiin 20.12.2006. Julkaisuun päätyi erheessä luonnos, ja asia korjattiin pian korvaamalla se oikaisulla. Yhteisen EU-rekisterin kokoaminen olikin vielä suurempi projekti, sillä EFSA:n käsittelyyn tuli alussa peräti 44 000 väitettä. Rekisteri valmistui tänä keväänä, ja se sisältää 2200 nimikettä.

Terveysvaikutusten todentaminen – tarkka kolmivaiheinen prosessi

Terveysvaikutuksen todentamisen vaiheet ovat: karakterisointi, ainesosan hyödyn selvittäminen ihmisen terveydelle, ainesosan vaikutuksen syy ja seuraus -suhde terveyteen ja lopulta, mikäli edelliset täyttävät vaatimukset, on saatu tieteellisesti toteennäytetty terveysväite. Terveysväitteiden maininta tuotteen pakkauksissa, mainonnassa tai muussa esillepanossa edellyttää, että terveysväitteet ovat todennettuja. Niillä on oltava tieteellisesti todennettu syy ja seuraus -suhde.

Karakterisointia jollekin tuotteelle hakevan on osattava mainita perusteltu ainesosa tuotteessa. Mistä mahdollisesti vaikuttava ainesosa on peräisin ja mikä on sen tarkka lähde. Kasviperäisissä aineissa on mainittava tarkka kasvinosa. Jos olisin hakemuksen hakija, tulisi minun tarkasti miettiä mihin väitteeni perustuu ja miten väitteen sanamuodon muotoilen.

Lisäksi terveysväite on osattava määritellä riittävän tarkasti. On osattava perustella mihin terveysväitteelle haettu asia perustuu. Tieteellisen näytön on oltava tarkasti asiaan liittyvä, eikä jotain sinne päin. Ei voida perustella väitettä samaa asiaa läheltä liippaavalla tutkimuksella. Euroopan komissiolle Suomesta vuonna 2008 lähetetyistä terveysväitehakemuksista voi huomata sanamuotojen ja tieteellisen tiedon ymmärtämisen olevan keskeisiä asioita prosessissa. Terveysväitehakemuksia on yritetty perustella esimerkiksi ravitsemuksen oppikirjoilla, mutta terveysväitteiden sanamuodot ovat olleet harhaanjohtavia tai jopa ymmärretty erikoisella tavalla. Tällöin hakemuksia on hylätty. Hakemuksissa on mainittu esimerkiksi ”verisuonten terveys”, jolloin ilmeisesti komissio on kommentoinut, että verisuonten terveys on epämääräinen käsite ja hakemus on hylätty osittain tästä syystä.

Hakemuksia on mielenkiintoista selata. Komission kommenteista voidaan huomata väitteiden käsittelijöiden olevan asiantuntijoita. Kalsiumille on haettu terveysväitteitä Suomesta vuonna 2008, seuraavilla argumenteilla: Kalsium vahvistaa luustoaKalsium vahvistaa hampaita ja Kalsium on hampaiden rakennusaine. Näistä väitteistä ensimmäisen ja viimeisen on kommentoitu olevan vakuuttavia ja keskimmäiselle ei ole löytynyt näyttöä annetuista tieteellisistä viitteistä. Tästä huomataan, että asiat on ilmaistava tarkasti ja tieteelliseen tietoon perustuen. Voisi kuvitella, että hakijat jopa lukevat tieteellistä tietoa omilta lähtökohdiltaan, tulkiten sitä jopa virheellisesti, jotta saisivat hakemuksensa hyväksyttyä.

Terveysväitteet kulkevat tarkan prosessin läpi, joten perusteettomat hakemukset hylätään. Terveysvaikutuksen todentamisessa EFSA arvioi väitteen taustalla olevat tieteelliset perustelut ja väitteen sanamuodon.  Terveysväitepäätökset tehdään komission asetuksella. Komission ja EU:n jäsenmaiden välisten keskustelujen jälkeen tehdään päätös, jossa väite joko hyväksytään tai hylätään.

Terveysväitteet sairauden riskiä vähentämässä

Terveysväitteet jaetaan kolmeen ryhmään, joita ovat elintoimintoihin liittyvät terveysväitteet, lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvät terveysväitteet sekä sairauden riskin vähentämiseen liittyvät terveysväitteet, joita on EU:ssa hyväksytty vain seitsemän.

Hyväksytyissä väitteissä pääosassa ovat vain muutamat ainesosat: ksylitoli (karieksen riski), kauran beetaglukaani  sekä kasvisterolit ja –stanolit (kolestroli sydäntautien riskinä).  On mielenkiintoista huomata, että myös esimerkiksi vedelle on haettu sairauden riskin vähentämiseen liittyvää väiteoikeutta. Hakemuksen mukaan veden huomattava ja säännöllinen nauttiminen vähentää riskiä sairastua nestehukkaan ja siitä johtuvaan suorituskyvyn laskuun. Väiteoikeus hylättiin seuraavin perustein: nestehukka on tila, jossa elimistön vesi on ehtynyt ja hakemuksessa kuvatut riskitekijät (esim. veden alentunut määrä kudoksissa) ovat veden ehtymisen mittareita ja siten sairauden mittareita,  eivät siis riskitekijöitä. Itse vettä ei siis voida mainostaa sairauden riskiä vähentävällä terveysväitteellä, mutta markkinoilta löytyy kyllä laitteita, joiden väitetään tekevänvedestä terveyttä edistävää.  ”Vesi-ionisaattorin avulla kehosi säilyttää luonnollisen pH-tasapainon. Ionisaattori ottaa vedestä talteen alkaalisia mineraaleja ja näin pysyt terveempänä ja vireämpänä.”  http://www.finate.fi/puhdas-vesi-2/

Myös esimerkiksi “ACTIMEL® Lactobacillus casei DN-114 001 plus yoghurt symbiosis”  on jäänyt vaille oikeutta käyttää sairauden riskin vähentämiseen liittyvää terveysväitettä. Tässä tapauksessa tieteellistä näyttöä ei ole ollut tarpeeksi. Actimel.fi sivuilta löytyy tällä hetkellä vain terveysväite ”d-vitamiini tukee kehon luonnollista vastustuskykyä”. Muuten mielikuvaa tuotteesta voisi www-sivujen perusteella kuvata sanalla superlatiivi.  ”Vaikka Actimel näyttää pieneltä, se sisältää aika valtavia asioita”.

Tarvitseeko lapsi funktionaalisia elintarvikkeita kehittyäkseen?

Väiteasetuksessa lapsiin kohdistuvat väitteet on jaettu omaksi ryhmäkseen ja niitä on hyväksytty 11 kappaletta. Lähes kaikki liittyvät välttämättömien rasvahappojen sekä kalsiumin ja D-vitamiinin positiivisiin vaikutuksiin lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Linoli- (omega-6) ja α-linoleenihappo (omega-3) rasvahapot ovat hyväksytyissä terveysväitteissä mukana olevia välttämättömiä rasvahappoja. Elimistö ei kykene niitä syntetisoimaan, joten ne on saatava ravinnosta. N-3 ja n-6 rasvahapot toimivat esiasteina pitkäketjuisille rasvahapoille, jotka puolestaan ovat merkittäviä solukalvojen rakennusaineita. Lisäksi niiden johdannaiset n-6-arakidonihappo ja n-3-eikopentaeenihappo (EPA) ovat eikosanoidien lähtöaineita. Eikosanoidit toimivat hormonien tavoin säädellen useita elimistön toimintoja. α-linoleenihaposta muodostuu EPA:n ohella dokosaheksaeenihappoa (DHA), jonka vaikutukset lukeutuvat hyväksyttyjen lapsille suunnattujen terveysväittämien joukkoon. DHA:n muodostuminen on elimistössä kuitenkin rajoitettua, mikä tekee siitä osittain välttämättömän rasvahapon. DHA:n vaikutukset keskittyvät hermoston kehitykseen ja toimintaan sekä näön tarkkuuteen.

Kalsiumia on elimistöstä kivennäisainesta ylivoimaisesti eniten, jopa 40 %. Suurin osa siitä on varastoituneena luustoon sekä luuston rakenteen muodostajana. D-vitamiini aktivoi kalsiumia sitovan proteiinin ja mahdollistaa siten kalsiumin imeytymisen. Lapsen kasvaessa kalsiumin imeytyminen on tehostettua, mikä luo tarpeen niin runsaan kalsiumin kuin D-vitamiininkin saantiin ruokavaliosta. Kalsiumin lisäksi kivennäisaineista jodi ja rauta ovat edustettuina lapsiin kohdistuvissa elintarvikkeiden terveysväitteissä. Jodi toimii osana kasvua, kehitystä ja aineenvaihduntaa ylläpitävää kilpirauhashormonia ja raudan on puolestaan osoitettu olevan välttämätön lapsen kognitiiviselle kehitykselle.

Todennettuja terveysväitteitä siis löytyy ja elintarvikeyritykset ansaitsevat hyvin edellytykset täyttävillä tuotteillaan. Tarvitseeko lapsi kuitenkaan terveysvaikutteisia elintarvikkeita normaaliin kasvuun ja kehitykseensä? Taloustutkimuksen Danonelle teettämässä, lasten ravitsemuksellisia ja terveydellisiä asioita sekä perheiden ruokatottumuksia selvittävässä kyselyssä ilmenivät vanhempien mielestä lasten terveyden kannalta keskeisimmät tekijät. Liikunta sekä runsas kasvisten määrä sekä terveellisiä välipaloja sisältävä ruokavalio nousivat etusijalle. 25 % vastaajista piti tärkeänä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tarjoamista myös lapselle. Osuus on kohtalaisen suuri, mutta se ei välttämättä kerro koko totuutta vanhempien asenteesta. Epävarmuutta aiheuttaa samassa tutkimuksessa ilmennyt terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tunnistamisen haasteellisuus. Jopa kaksi kolmesta vastaajasta piti maitoa funktionaalisena elintarvikkeena ja neljäsosa luokitteli tavallisen appelsiinimehun samaan kategoriaan.

Usein lapsille suunnatut runsaasti kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävät jogurtit ja muut terveysvaikutteiset välipalat sisältävät myös suhteellisen paljon sokeria. Tällaiset elintarvikkeet saattavat vääristää niin vanhempien kuin lastenkin käsityksen siitä, mikä on terveydelle edullista. Näin voi käydä etenkin annosmäärien paisuessa värikkäästi mainostetun terveysvaikutteisuuden kustannuksella. Niin vakavaa kuin se onkin, jopa 77 % vanhemmista oli eniten huolissaan lastensa runsaasta sokerin saannista.

Rohdos vai elintarvike?

Vaikka elintarvikkeen kohdalla, joihin lasketaan myös suuri osa luontaistuotekauppojen pillereistä, terveysväitteen saaminen on pitkän prosessin takana, ei kaikkien terveysvaikutteisina myytävien tuotteiden kohdalla tilanne ole yhtä tasapuolinen. Nykytilanteessa myytävänä on nimittäin myös lääkelain mukaisen myyntiluvan saaneita kasvirohdosvalmisteita ja perinteisiä kasvirohdosvalmisteita. Niille myönnetään myyntilupa kokemusperäisen vaikutuksen ja pitkään jatkuneen käytön perusteella. Vahvaa tieteellistä osoitusta näiden valmisteiden tehosta ei siis vaadita.

Tällä hetkellä Suomessa on lupa vain parillekymmenelle rohdosvalmisteelle. Pientä määrää voi selittää se, että elintarvikkeeksi luokitelluissa valmisteissa terveysväitteitä on varsinkin luontaistuotekaupoissa esitetty estottomasti, joten rohdosstatuksesta ei ole ollut hyötyä. Osansa on myös rohdosvalmisteluokituksen mukanaan tuomilla lääkelain vaatimuksilla valmistukselle ja laadunvarmistukselle.

kuva: http://www.apteekkini.fi/WebRoot/OVA/Shops/09022011-998764/4F61/CE14/A1D7/3C0B/3435/0A28/1051/C9B6/echinaforce.jpg

Väiteasetus muuttaa tilannetta merkittävästi. Tuleeko Fimea (lääkealan valvova viranomainen) hukkumaan hakemuksiin, kun terveysväitteistään hylätyn päätöksen saaneet luontaistuotevalmistajat kokeilevat onneaan Fimean rohdosvalmistesäännösten kanssa? On aivan absurdi tilanne, jos EFSA:ssa hylätty valmiste menisikin Fimeassa läpi rohdoksena. Rohdoksia koskeva elintarvike- ja lääkelainsäädäntö harmonisoidaan varmasti jossain vaiheessa, mutta sitä odotellessa valmistajat tulevat varmasti yrittämään väiteasetuksen kiertämistä lääkelainsäädännön kautta.

Väiteasetus määrää myös ammattilaisia

Väiteasetukseen sisältyy itse väitteiden määrittämisen lisäksi myös terveydenhuollon ammattilaisia velvoittava kohta. Artikloissa 11 ja 12 säädetään, että yksittäinen terveydenhuollon tai ravitsemuksen ammattilainen, eikä edes sellaisena esiintyvä näyttelijä, ei saa mainostaa terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Näiden alojen ammattijärjestöt ja yleishyödylliset yhdistykset sen sijaan saavat antaa suosituksia.

Vanhastaan markkinoilla on jo esimerkkinä Sydänmerkki, joka on Evirassa tulkittu ravitsemusväitteeksi, jolle haettiin EFSA:n hyväksyntää. Lainsäätäjä on varmaan ajatellut, että järjestötasolla tuotteiden arvioinnissa käytettäisiin enemmän harkintaa ja huomioon otettaisiin useamman kuin yhden asiantuntijan mielipide. Mainostaja varmaan käyttäisi mielellään tunnettuja asiantuntijoita, koska yleisön olisi helpompi samaistua yhteen tunnettuun ja luottamusta herättävään asiantuntijaan kuin kasvottomaan järjestöön, vaikka analyyttisesti ajatellen suuremman asiantuntijajoukon mielipiteellä olisikin enemmän todellista painoarvoa. Mainokset eivät kuitenkaan pyri vetoamaan logiikkaan vaan tunteisiin.

EU vs. Japani

Tutustuttuamme eurooppalaiseen tapaan määrittää terveysväitteen todenmukaisuus, on mielenkiintoista verrata EFSAan (European  Food Safety Authority)  tulleita terveysväitehakemuksia ja japanilaisia terveysväitteen saaneita tuotteita. Japanin lainsäädäntö on Euroopan lainsäädäntöä löyhempi, joten terveysvaikutteisia tuotteita on runsaasti tarjolla Japanissa.

Terveysväitteet laillisuuteen riittää pienikin näyttö elintarvikkeen tehosta, kun taas Euroopassa terveysväitelainsäädäntö taas on maailman tiukimpia. Lainsäädännön eroja mielenkiintoisempia ovat kuitenkin kulttuurilliset erot, jotka näkyvät terveysvaikutteisten tuotteiden erilaisena jakautumisena. EFSAan tulleista hakemuksista vajaa kolmannes liittyi ruoansulatuskanavan toimintaan, sen sijaan Japanissa myynnissä olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista myyntivolyymiltään 65 % liittyy suoliston terveyteen. Eurooppalaisista hakemuksista yli neljännes liittyi sydän ja verisuonitauteihin, Japanissa taas alle 4 % tuotteista lupaa vaikuttaa verenpaineeseen tai kolesterolin määrään. Japanilaisten toiseksi yleisin terveysvaikutteinen elintarvikeryhmä on hammasterveyteen liittyvät tuotteet.

Japanilaisille hengityksen hajuttomuus on selvästi tärkeää. Luuston terveydestä taas japanilaiset eivät ole yhtä huolissaan, vain 2 % myydyistä tuotteista lupaa lujia luita. EFSAan hakemuksista sen sijaan 10 % liittyi luuston terveyteen. Eurooppalaiset uskovat japanilaisia enemmän myös ruoan vaikuttavan mielenterveyteen. Eurooppalaisista hakemuksista noin 10% liittyi aiheeseen, kun taas Japanissa tällaiseen ei uskota ilmeisesti ollenkaan.

Vaikka luvut eivät olekaan aivan suoraan vertailukelpoisia (toiset ovat hakemusten määrä ja toiset myynnissä olevien tuotteiden myyntiin perustuvia lukuja), on mielenkiintoista huomata kuinka eri asioita kulttuureissa arvostetaan ja miten eri tavalla funktionaalisiin elintarvikkeisiin liittyvät väitteet hyväksytään.

Väiteasetusta tarvitaan

Funktionaaliset elintarvikkeet ovat selvästi tulleet jäädäkseen markkinoille. Koska väiteasetus on syntynyt elintarviketeollisuuden aloitteesta, on sille selvästi tarvetta. Ehkä taustalla on toivomus siitä, ettei kilpailija saisi ansaittua helposti huijaamalla kuluttajaa? Terveysväitteen hakuprosessi on hyvin byrokraattinen, mutta se toisaalta luultavasti vähentää niin sanottuja turhia hakemuksia.

Kuten EU:n ja Japanin säädösten vertailusta kävi ilmi, on toiminta Euroopassa verrattain tiukkaa. Yrittäjän näkökulmasta varmasti turhauttaa yrittää selviytyä säädösviidakossa, mutta kuluttajalle vaikutukset ovat edulliset. Huijatuksi tulemisen riski vähenee.

 

Lähteet

EU: Health and consumers, Food, http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/claims/nutrition_claims_en.htm

EU:n väiteasetus, http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/linkki_2lopullinen_vaiteasetus.pdf

Evira, Ravitsemusväitteet, http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/ravitsemusvaitteet/

Evira, Terveysväitteet: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/terveysvaitteet/

Wikipedia, Alternative medicine: http://en.wikipedia.org/wiki/Alternative_medicine

Benecol-kuva, http://www.google.com/imgres?imgurl=http://img.dooyoo.co.uk/GB_EN/orig/0/6/7/9/3/679390.jpg&imgrefurl=http://www.dooyoo.co.uk/food/benecol-light-spread/&h=197&w=300&sz=23&tbnid=mj2oAyKRq5S6OM:&tbnh=73&tbnw=111&prev=/search%3Fq%3Dbenecol%26tbm%3Disch%26tbo%3Du&zoom=1&q=benecol&usg=__ynpKCrgExBALnFE2aC1RRurYsTI=&docid=vIxNqci7-ejBdM&sa=X&ei=8GBhUObEIMLIhAepwICIAQ&ved=0CFwQ9QEwCQ&dur=1922

Japan Health Food and Nutrition Food Association And GNG Analysis

http://ec.europa.eu/nuhclaims

www. actimel.fi

Heinonen, Marina. 24.9.2012.  Ravitsemus- ja terveysväiteasetus -luentomoniste. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos. Helsingin yliopisto

http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/ravitsemustieteen_perusteet/04_etus.shtml

http://umami.fi/ruoka-juoma/news/koululaisten-valipalat/

http://www.sydanmerkki.fi/sydanmerkki_tuotteet/yrityksille/hakeminen/fi_FI/merkin_hakeminen/

http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/rohdosvalmisteet

http://www.ravintolisatiedotus.fi/kasviperaiset-terveysvaittamat (huom. terveystuotealan oma sivusto)

http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/eviran_ohje_vaiteasetuksen_art_11_soveltamisesta_17014_1.pdf

http://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/nutrition.htm

http://ec.europa.eu/health/human-use/herbal-medicines/developments/index_en.htm

25 thoughts on “Säädösviidakosta terveysvaikutukseen

  1. Hei! Kiitos kattavasta katsauksesta; tästä on varmasti hyötyä tenttiin lukiessa. Minulle jäi kuitenkin hiukan epäselväksi seuraavan kappaleen sisältö:

    “Ensin on kuitenkin tärkeää erottaa ravitsemus ja terveysväite toisistaan. Ravitsemusväite jaetaan kahteen eri osioon: 1) energiamäärä ja 2) ravintoaineet ja muut aineet. Energiamäärän kohdalla kyse on kalorimäärästä, kun taas ravintoaineissa ja muissa aineissa tarkoitetaan vastaavasti ainetta, jota elintarvike sisältää tai siihen on lisätty. Esimerkiksi matalaenerginen, ei sis. energiaa, kuidun lähde, runsaskuituinen, sokeriton, sokeroimaton. Ravitsemusväitteitä eivät ole esim: makeuttamaton, maidoton, gluteeniton, lisäaineeton.”

    Miksi esim. sokeriton on ravitsemusväite, mutta vastaavasti esim. gluteeniton ei ole? Mitkä siis luetaan tässä ravintoaineiksi; olisiko rasvaton ravitsemusväite? Onhan gluteenikin proteiini ja siten energiaravintoaine. Ja jos kerran tuote on sokeriton, niin eihän se sisällä sokeria eikä siihen sitä ole lisättykään – mitä siis tarkalleen tarkoittaa tuo “Ravitsemusväite jaetaan kahteen eri osioon: 1) energiamäärä ja 2) ravintoaineet ja muut aineet. Energiamäärän kohdalla kyse on kalorimäärästä, kun taas ravintoaineissa ja muissa aineissa tarkoitetaan vastaavasti ainetta, jota elintarvike sisältää tai siihen on lisätty.”?

    Saattaa olla, etten vain ole osannut tulkita tekstiänne oikein, mutta yritin kyllä kovasti tankata siitä tolkkua. Kiitos jo etukäteen vastauksestanne!

  2. Kattava tiivistelmä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden lainsäädännöstä. Hyviä tuote esimerkkejä ja joitakin uusiakin tuli esiin. Etenkin vesi-ionisaattori oli hauska. Näkee, että olette perehtynyt asiaan. Olen kuitenkin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, että tuo ravitsemusväite kappale jää hiukan epäselväksi. A+ piimälle on ravitsemusväite rasvaton, mutta esimerkiksi maidoton ei ole tälläinen ole. Ajetaanko tällä takaa sitä, että itse maidosta ei saada energiaa tai ravintoaineita vaan jostakin yksittäisestä maidon komponentistä kuten proteiinista. Kiitos jo etukäteen vastauksesta.

    • Kiitos kommentista Jenni!

      Osa selitystä sinunkin pohdinnoillesi tuli varmaan Tiinan kommentista sekä vastauksestani Saaran kysymykseen yläpuolella. Eli “maidoton” -adjektiivin kohdalla ei ole kyse energiamäärästä tai ravintoaineesta, kuten esim. proteiinista. Sen sijaan maito on ainesosa. Evira:
      “Lisäksi merkintöjä ainesosista, joita on käytetty tai ei ole käytetty elintarvikkeen valmistuksessa tai jotka kuvaavat ainesosien ominaisuuksia, ei tulkita ravitsemusväitteiksi.”

      Muita esimerkkejä ainesosista, joita voidaan käyttää valmistukseen: ksylitoli, fruktoosi, lisäaineet, sokeri, rasva. Esimerkki kohdasta “tai jotka kuvaavat ainesosien ominaisuuksia, ei tulkita ravitsemusväitteiksi”:  “ei sisällä maidon ainesosia”.

      Toivottavasti selvensi!

  3. En ole ollut kirjoittamassa juttua, mutta ymmärräisin itse tuon kyseisen kappaleen niin, että “maidoton”, “gluteeniton”, “lisäaineeton”, jne. ovat ilmoitettu pakkauksen kyljessä siksi, että esim. allergiset osaavat niitä välttää. Kun taas “kuidun lähde”, “sokeriton”, “matalaenerginen”, jne. kertovat tuotteen ravitsemuksellisesta sisällöstä, ja siksi ne kuuluvat ravitsemusväitteisiin. Eihän esim. “maidoton” tai “lisäaineeton” sinänsä kerro mitään elintarvikkeen ravitsemusarvosta.

    • Kiitti kommentista Tiina!

      Tarkentaisin vain, että lisäaineet ja maito eivät ole ravitsemusväitteitä tästä syystä (Evira): “Lisäksi merkintöjä ainesosista, joita on käytetty tai ei ole käytetty elintarvikkeen valmistuksessa tai jotka kuvaavat ainesosien ominaisuuksia, ei tulkita ravitsemusväitteiksi.”

      Kun taas “gluteeniton” kuuluu erityisruokavaliovalmistelainsäädännön alle.

  4. Tiinan vastaus asiaan pitää paikkansa. Lisää infoa pakkausmerkinnöistä on Eviran oppaassa “Ravintoarvomerkintäopas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille”, joka on ladattavissa sivulta http://www.evira.fi/portal/fi/evira/julkaisut/?a=view&productId=112. Siellä selvennetään näin:

    “Minkälaisia väitteitä ei katsota ravitsemusväitteiksi

    Tietoja ravintoaineen laadusta tai määrästä, joita vaaditaan muualla lainsäädännössä, kuten esimerkiksi maitojauheiden sekä juustojen ja eräiden makkaroiden rasvapitoisuuden ilmoittaminen, ei katsota ravitsemusväitteiksi, joten ne eivät edellytä pakollista ravintoarvomerkintää.

    Lisäksi merkintöjä ainesosista, joita on käytetty tai ei ole käytetty elintarvikkeen valmistuksessa tai jotka kuvaavat ainesosien ominaisuuksia, ei tulkita ravitsemusväitteiksi:
    *sokeroitu (Huom. sen sijaan väitteet sokeriton, ei lisättyjä sokereita ja myös sokeroimaton ovat ravitsemusväitteitä)
    *makeuttamaton
    *makeutettu ksylitolilla/fruktoosilla
    *valmistuksessa ei ole kaytetty rasvaa
    *ei sisällä maidon ainesosia
    * maidoton
    *lisäaineeton
    *säilöntäaineeton

    Laktoositon, vähälaktoosinen ja gluteeniton eivät ole ravitsemusväitteitä vaan niitä säädellään erityisruokavaliovalmistelainsäädännöllä.”

    Minun huomioni kiinnittyy tuossa merkintöjen “sokeriton/sokeroimaton” ja “makeuttamaton” erilaiseen kohteluun. Ehkä sokeripitoisuuksiin on haluttu kiinnittää erityisesti huomiota, ja näin elintarvikkeeseen vaaditaan ravintoarvomerkinnät, jos sitä halutaan markkinoida sokerittomana.

  5. Kiitos kommentista ja anteeksi vastausviive!

    Kappale oli tiivistetty erittäin tiiviiksi paketiksi, joten se totta tosiaan on vaikeaselkoinen ja puutteellinenkin. Pahoittelut epäselvästä infosta! Määrittelyt ovat tarkkuutta vaativia ja sisältävät paljon muitakin määritelmiä, kuin vain yllä olevat. Tiina tuolla alla onkin selittänyt asiaa hyvin. Koitan vastata seuraavassa kysymyksiisi:

    K: Miksi esim. sokeriton on ravitsemusväite, mutta vastaavasti esim. gluteeniton ei ole?

    V: “Sokeriton” on ravitsemusväite, sillä siinä on kyse ravintoaineen määrästä, joka tässä tapauksessa on nolla. Väite voisi myös olla korotettua tai alennettua määrää koskeva: “runsaskuituinen” tai “vähäsokerinen”.

    “Gluteeniton” ei ole tästä syystä (Evira):
    “Laktoositon, vähälaktoosinen, gluteeniton ja erittäin vähägluteeninen eivät ole ravitsemusväitteitä vaan niitä säädellään erityisruokavaliovalmistelainsäädännöllä.”

    Evira toteaa myös:
    “Tietoja ravintoaineen laadusta tai määrästä, joita vaaditaan muualla lainsäädännössä, ei katsota ravitsemusväitteiksi.” 

    K: Mitkä siis luetaan tässä ravintoaineiksi; olisiko rasvaton ravitsemusväite?

    V: Ravintoaineksi luetaan hiilihydraatit (sisältäen kuituaineet), rasvat, proteiinit ja kivennäis- ja hivenaineet. “Rasvaton” on ravitsemusväite; . Sen sijaan “valmistuksessa ei ole käytetty rasvaa” ei ole ravitsemusväite, perusteluna tämä virke Eviran sivuilta:

    “Lisäksi merkintöjä ainesosista, joita on käytetty tai ei ole käytetty elintarvikkeen valmistuksessa tai jotka kuvaavat ainesosien ominaisuuksia, ei tulkita ravitsemusväitteiksi.”

    K: Onhan gluteenikin proteiini ja siten energiaravintoaine. Ja jos kerran tuote on sokeriton, niin eihän se sisällä sokeria eikä siihen sitä ole lisättykään – mitä siis tarkalleen tarkoittaa tuo “Ravitsemusväite jaetaan kahteen eri osioon: 1) energiamäärä ja 2) ravintoaineet ja muut aineet. Energiamäärän kohdalla kyse on kalorimäärästä, kun taas ravintoaineissa ja muissa aineissa tarkoitetaan vastaavasti ainetta, jota elintarvike sisältää tai siihen on lisätty.”?

    V: Jako energiamäärän ja ravintoaineiden suhteen, kopioitu Eviran sivuilta:

    “Energiamäärä (kaloreina), jota se
    -tuottaa
    -tuottaa lisättynä tai vähennettynä määränä tai
    -jota se ei tuota

    ja/tai

    Ravintoaineet tai muut aineet, joita se
    -sisältää
    -sisältää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä
    -joita se ei sisällä.”

    Toivottavasti selvensi, asia on selkeästi selitettynä Eviran sivuilla ja siellä on myös linkki Euroopan komission sivuille, jossa voi lukea asiasta lisää ja sieltä löytyy mm. lista ravitsemusväitteistä.

    Itsellenikään asia ei ole ollenkaan kristallinkirkas, joten oli hyvä tässä samalla kerrata asiaa! 🙂

    Evira: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/ravitsemusvaitteet/

  6. Tämä järjestelmä on mielestäni todella hyvä. Mahtavaa, että voimme elintarvikkeissa luottaa siihen, että meille kuluttajille ei tuputeta mitä tahansa diibadaabaa vaan jokainen väite on täytynyt tarkoin perustella ja tutkia. Täytyykö muuten jokaista tuotetta varten hakea oikeutta väitteen käytölle vai riittääkö, että esim. kalsiumin kohdalla on kerran hakemus hyväksytty?

    Kysymys siitä, tarvitseeko lapset funktionaalisia elintarvikkeita on erittäin hyvä. Funktionaalisista jogurteista saatava ylimääräinen sokeri on oivallinen esimerkki tästä terveellisyyden käsityksen hämärtymisestä. Mainoksissa nousee valokeilaan milloin mikäkin aine, joka on terveellinen. Tätä ainetta sisältävää tuotetta saatetaan sitten ostaa paljon ja eletään harhassa, että nyt ollaan kyllä terveellisiä. Samalla unohdetaan, että tasapainoinen ruokavalio on se kaikkein tärkein. Tavalliselle kuluttajalle ainoa tieto saattaa olla tuo mainoksista saatava. Toisaalta itsekin saattaisin olla huolestunut, saako lapseni varmasti kaikkia tarpeellisia vitamiineja ja kivennäisaineita, ja silloin funktionaalisen elintarvikkeen ostaminen saattaisi houkuttaa. No, se nähdään sitten joskus, kun olen äiti.

    Hauska vertailu Japanin ja EU:n erilaisista painotuksista terveysväitteissä. Hyvä idea sisällyttää se tähän blogitekstiin.

    • Epätietoiset ja syyllisyydentuntoiset vanhemmat ovat erittäin hyvä kohderyhmä markkinoinnille. Lapsille suunnattujen tuotteiden määrähän kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia. Itse en ole nähnyt tarpeelliseksi muut kuin D-vitamiinilisän ja kalaöljyn, mutta meidän lapset syövätkin ihan monipuolisesti.

  7. Näyttää siis siltä, että ennen kuin terveysväite hyväksytään, vaaditaan paljon tutkimuksia ja perutelut niiden pohjalta, joten hyväksyntää ei voi saada kovin löyhin perustein. Onko tietoa, että onko hyväksyttyjä väitteitä jouduttu kuitenkin joskus vetämään takaisin esim syystä että uudemmista tutkimuksista onkin löytynyt jotain kumoavia väitteitä?

    • Hei!
      Yritin etsiä tästä tietoa Efsan sivuilta, mutta en löytänyt mitään. Lähetinpä heille sitten kysymyksen. Vastausta lupailtiin 15 työpäivän kuluessa, raportoin tänne jos ja kun vastaus saapuu.

        • EFSA:n vastaus tuli yllättävänkin nopeasti. Siinä todettiin, että EFSA:n rooli on olla itsenäinen tieteellinen neuvonantaja elintarvikkeisiin ja niiden turvallisuuteen liittyvissä asioissa. He tekevät riskianalyysiä (ja terveysväitteissä siis vaikuttavuusanalyysiä), jonka perusteella EU-komissio ja jäsenvaltiot tekevät päätöksiä.

          EFSA ei siis aktiivisesti seuraa jo hyväksytyistä väitteistä tehtävää jatkotutkimusta. Arvelisin, että väitteiden kumoaminen tapahtuisi tarvittaessa komission kautta. Elintarvikealalla kilpailu on niin kovaa, että kilpailevat yritykset varmaankin yrittäisivät pitää huolta, että joku toimija ei saa käyttää väitettä, jonka perustelut on myöhemmin kumottu. Tästä kannattaisi varmaan vielä kysyä luennolla, asia on kiinnostava.

  8. Kuluttajan näkökulmasta katsottuna on hienoa, että tällainen “määräyskokoelma” on olemassa. Voi paremmin luottaa tuotteista saatavaan tietoon, kun ihan mitä vaan ei saa sanoa ilman perusteluja. Minua myös kiinnostaa seurata, tuleeko Fimeaan paljon luontaistuotehakemuksia, jotka eivät ole menneet läpi EFSAn kautta. Ja kuinka moni mahdollisesti menee läpi sitten Fimean kautta… Tuntuu hullulta, että valmiste täyttäisi helpommin lääkelain vaatimukset kuin elintarvikelainsäädännön! Mutta kuten blogitekstissä mainittiin, asia tullaan luultavasti korjaamaan jossakin vaiheessa. Jään seurailemaan ja ihmettelemään tilannetta.

    Jäin pohtimaan, kuinka helppoa (tai pikemminkin vaikeaa) olisi väärrennellä tutkimustuloksia, jotta väite saisi hyväksynnän..? Eli miten hyvin EFSA pystyy valvomaan ja selvittämään tehtyjä tutkimuksia jne?

    • EFSA:n mielipiteessä on kuvattu varsin tarkkaan, miten he ovat arvioineet hakijan toimittamia tutkimuksia, ja seula on varsin tiukka. Suoraan ei ole sanottu, mutta varmasti hakijan itse teettämiä tutkimuksia, joita ei ole julkaistu tieteellisissä lehdissä, arvioidaan vielä tarkemmin kuin julkaistuja tutkimuksia. Eikä edes julkaisu arvostetussa lehdessä takaa, että EFSA:n kriteerit toteennäytetystä syy-yhteydestä täyttyisivät.

      Vilppi on kuitenkin aina mahdollista, mikään systeemi ei voi olla täysin aukoton. Tuloksia pitäisi kuitenkin tehtailla useamman tutkimuksen verran, ja mielellään yrittää saada niitä julkaistuksi lehdissä. Jos aiheesta on jo aiemmin julkaistu päinvastaisia tuloksia, EFSA:a on varmaan vaikea vakuuttaa omien tuloksien paikkansapitävyydestä. Itse arvelen, että väärennettyjen tuloksien avulla terveysväitteen saaminen ei ole kovin todennäköinen skenaario.

  9. Terveysväiteasetus alkaa näkyä myös tuotteiden mainonnassa. Huomasin bussipysäkillä mainoksen, jonka päämarkkinointiväittämänä oli ”EU vahvistettu laihdutusteho” (sic.). Kyseessä oli mm. glukomannaania sisältävä laihdutusvalmiste EasyMed, https://www.terveysmarket.fi/tuoteryhmat/150-ackd-easy-diet/tuote/969-ackd-easymed-glukomannaani/. Minusta on ihan hyvä, että kuluttajille suunnatussa mainonnassa tuodaan esille terveysväiteasetusta. Se on kuitenkin uusi juttu, ja suurin osa kuluttajista ei vielä tiedä koko asetuksesta ja siirtymäajan loppumisesta, ja niiden vaikutuksesta tuotteiden markkinointiin.

  10. Taidettiinkin luennolla puhua tästä jo, mutta heitetään se nyt myös tänne. Lisäravinteet ja terveysväittämät. Koska tälle asialle saadaan tehtyä jotain…

    Juurikin televisiossa pyörähti Tohtori Tolosen tuotemainos ja oli niin kyllästetty liibalaaballa ties mistä vaikutuksista. Sama, kun pyörähdin tarjoustalossa lisäravinne hyllyn ohi ja löysin ratkaisun ties mihin vaivaan potenssista huonoon muistiin.

    Jos elintarvikkeet ja niiden sisältämät terveysväitteet käyvät läpi näin tiukan syynin, voiko kuluttajalle syntyä harhakuva, että myös lisäravinteiden terveysväittämät ovat yhtä luotettavalla pohjalla, vaikkei näin todellakaan ole?

    • Ravintolisäthän ovat lainsäädännöllisesti elintarvikkeita, joten niitä koskevat ihan samat säännökset kuin “tavallisiakin” elintarvikkeita. Alan mainostus on ollut todella villiä, joten mainontaan pitäisi tulla muutos siirtymäajan loppuessa ensi kuussa. Alan toimijoilla on varmaan tiedossakin tämä, ja nyt vielä mainostetaan rajusti vanhoilla säännöillä ja toivotaan, että asiakkaat muistavat mainoskampanjat vielä ensi vuoden puolellakin.

  11. Blogikirjoitus selkeytti hienosti luennoilla käytyjä asioita ja syvensi tietoa. Kommenteista ja niihin tulleista hyvistä vastauksista sai myös paljon irti. Kyllä tää blogi-osuus kurssilla on mielestäni osoittautunut vaan hyväksi tavaksi oppia. Tästä blogista sain tähän mennessä (13.11.) julkaistuista eniten irti, kiitos tästä! 🙂

  12. Hyvin koottu postaus, jossa käsiteltiin ravitsemus- ja terveysväiteasetus -aihetta historian, EFSAn toiminnan ja esimerkkitapausten, tutkimusten ja kansainvälisten vertailujen valossa. – Tekstissä oli myös kirjoittajien omaa pohdintaa asiatiedon ohella, mikä teki runsaasti tietoa sisältävästä postauksesta entistä kiinnostavamman.

    Varmasti laajempaakin yleisöä kiinnostava tutkimusaihe on lapsille suunnatut funktionaaliset elintarvikkeet. Koska lapsiin kohdistuvat yksitoista hyväksyttyä väitettä keskittyvät kalsiumiin, D-vitamiiniin ja välttämättömiin rasvahappoihin, olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon ja minkälaisia lasten terveyteen liittyviä hylättyjä väitteitä on. Myös tutkimustulokset terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tunnistamisen haasteellisuudesta saivat pohtimaan, pitäisikö vanhemmille jakaa esimerkiksi terveydenhuollossa enemmän tietoa aiheesta.

  13. Todella kokoava ja selventävä paketti itse teksti ja kommentit. Olinkin miettinyt noita asioita itse. Oliko se niin että efsalta on tulossa jotain rajoituksia missä tuotteissa väittämiä saa käyttää eli jos tuote sisältäisi liikaa rasvaa tai sokeria ei väitettä saisi käyttää? Taidettiin puhua ravintoprofiilista.. Jos näin on sehän entisestään kasvattaa kuluttajien luottamusta ja äiditkin voivat rauhassa ostaa vitaminoituja jogurtteja.

  14. Erinomainen teksti ja tosiaan kokoaa luentojen asioita hyvin. Pidin erityisesti EU vs. Japani vertailusta, se sai suupielet nousemaan ylöspäin. Odotan innolla, että lisäravinteiden ym. rohdosvalmisteiden mainonta saadaan kuriin. Sitten ehkä päästään yhdestä ärsyttävästä ihmisryhmästä ainakin osittain eroon; niistä jotka uskovat vaivojensa katoavan popsimalla kasvisuutteisia sokeripillereitä ja vielä väittävät näiden toimineen mahtavasti. “En halua särkylääkettä, nämä sokeritabut on parempia ja terveellisempiä.”. Joo placebo-vaikutus on jees, mutta kun asiasta mitään tietämättömät alkavat papattaa mainostekstejä ulkomuistista niin kyllä nousee savu korvista. No tämä meni nyt tämmöiseksi paasaamiseksi :D.

  15. Hyvin kirjoitettu teksti, joka kokosi ja selkeytti yhtä kurssin perusasioista. Kuten aiemminkin on mainittu, tästä on varmasti hyötyä mm. tenttiin lukiessa.
    Erityisesti se, että vedelle on haettu sairauden riskin vähentämiseen liittyvää väiteoikeutta sekä lapset&funktionaaliset elintarvikkeet olivat kiinnostavia asioita.

  16. Hyvä teksti. Erityisen mielenkiintoinen oli vertailu EU:n ja Japanin välillä. Lisäpohdintaa olisin kaivannut siitä, mitä terveysväiteasetus käytännössä tarkoittaa terveydenhuollon ammattilaisten kohdalla. Saako esim. lääkäri tai farmaseutti enää suositella monivitamiinia…

Leave a Reply to Päivi Vikgren Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *