Sosiaalitieteellinen raamatuntutkimus


Risto Uro 

 

1970-luvulla alkoi eksegetiikassa saada jalansijaa suuntaus, jossa painotettiin sosiaalisen maailman ja sosiaalisen kontekstin tutkimusta.  Korostettiin, että pelkkä teologisten ideoiden analyysi ja tekstin historian jäljittäminen eivät anna riittävän monipuolista kuvaa Raamatun syntyhistoriasta ja raamatullisten yhteisöjen elämästä. Teologia, kielitiede ja kirjallisuuden tutkimus tavoittavat vain pienen osan siitä todellisuudesta, jonka keskellä Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet. Tutkijat alkoivat tarkastella tekstejä sosiaalisten instituutioiden, realiteettien ja arvojen näkökulmasta. Keskeisiksi aiheiksi nousivat mm. perhe, sukulaisuus, naisten asema, talous, sairaanhoito ja erilaiset muut arjen historian kysymykset.  

Kartoittaessaan Raamatun sosiaalista maailmaa tutkijat turvautuivat yhteiskuntatieteisiin, erityisesti sosiologiaan ja antropologiaan. He päättelivät, että Raamatun maailmasta voidaan saada uutta tietoa hyödyntämällä historiallisten lähteiden (ts. tekstien ja arkeologisten löytöjen) lisäksi sosiaalitieteissä koeteltuja yleisiä teorioita ihmisyhteisöistä ja kulttuureistaSosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen kenttään voidaan lukea myös tutkimukset, joissa hyödynnetään sosiaalipsykologian ja kognitiivisen uskontotieteen näkökulmia. Aputieteiden tutkimustulokset jäsentävät ja selittävät historiallisten lähteiden antamaa informaatiota Raamatun ajan ihmisten sosiaalisesta todellisuudesta. Ihmisten käyttäytymisen katsotaan olevan siinä määrin yleispätevää, että yhteiskunta– ja käyttäytymistieteiden tutkimustulokset voivat olla avuksi Raamatun historiallisessa tutkimuksessa. 

 

Katsaus sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen historiaan 

Sosiaalitieteellisten näkökulmien esiinnousu 

Kiinnostus Raamatun maailman ja varhaiskristillisyyden sosiaalisiin realiteetteihin ei sinänsä ollut uutta. Uskonnonsosiologian uranuurtajiin kuulunut saksalainen teologi Ernst Troeltsch julkaisi 1900-luvun alkupuolella teoksen Die Soziallehren der christlichen Kirchen und Gruppenjonka ensimmäisessä osassa hän tarkasteli varhaiskristillisyyden sosiaalista opetusta ja etiikkaa (Troeltsch 1923). Adolf Deissmannin kuuluisa Licht vom Osten (1908) tutki Uuden testamentin kulttuurista, kielellistä ja sosiaalista taustaa hiljattain tehtyjen papyruslöytöjen valossa (Deissmann 1923). Muotokritiikin kehittäjät pyrkivät jäljittämään aikansa folkloristiikan valossa Raamatun kirjoitusten taustalla olevia suullisia traditioita ja niiden tyypillisiä sosiaalisia käyttötilanteita (Sitze im Leben).  Teologian valtavirta työnsi kuitenkin syrjään virinneen kiinnostuksen Raamatun tekstien ja niitä välittäneiden yhteisöjen sosiaaliseen todellisuuteen. Erityisesti tähän vaikutti ns. dialektinen teologia, jossa korostettiin Jumalan ilmoituksen tuonpuoleisuutta (Luomanen 2013).   

1960-luvulta tapahtunut yhteiskunnallinen murros ja länsimaisia yliopistoja vavisuttanut radikalismin aalto muuttivat myös teologiaa. Sosiaalitieteet olivat vakiinnuttaneet asemansa keskeisinä tieteenaloina, ja niistä etsittiin vastauksia ajan polttaviin kysymyksiin. Sosiaalitieteiden teorioita ryhdyttiin soveltamaan ohjelmallisesti eksegetiikkaan erityisesti pohjoisamerikkalaisessa Uuden testamentin tutkimuksessa. Sosiologista eksegetiikkaa tai sosiaalitieteellistä kritiikkiä (social-scientific criticism), miksi uutta metodia alettiin kutsua, perusteltiin mm. kritisoimalla aikaisemmassa tutkimuksessa vallinnutta metodologista doketismia (Scroggs 1980). Tällä viitattiin liialliseen keskittymiseen varhaiskristillisen uskonnon opilliseen puoleen ja ihmisen sisäisen uskon korostamiseen sosiaalisten tekijöiden kustannuksella. Toinen kritiikki kohdistui siihen, että raamatuntutkijat olivat olleet yksipuolisen kiinnostuneita raamatullisten traditioiden alkuperästä ja jättäneet kysymättä tärkeitä kysymyksiä traditioiden sosiaalisesta merkityksestä ja käytöstä. 

1970–80 luvun tärkeitä tutkimuksia 

Wayne Meeks nosti esille edellä mainittuja kysymyksiä klassikoksi muodostuneessa tutkimuksessaan The First Urban Christians (Meeks 1983), jossa hän tarkastelee Paavalin yhteisöjen sosiaalista maailmaa. Meeksin mukaan kiinnostavampaa kuin jonkin tradition tai käytännön alkuperän jäljittäminen on kysyä sitä, miten se toimi varhaiskristillisissä yhteisöissä. Meeks luonnehtii lähestymistapaansa maltilliseksi funktionalismiksi. Funktionalististen tutkimusten (ks. alla) lisäksi sosiaalitieteellisen eksegetiikan uranuurtajat sovelsivat varhaiskristillisyyteen mm. millenarististen (lopunajallisten) liikkeiden parissa tehtyjä sosiologisia tutkimuksia (Gager 1975)sosiologian klassikon Max Weberin näkemyksiä karismaattisesta johtajuudesta (Holmberg 1978) ja sosiologisia lahkotutkimuksia (Elliott 1981)Peter Bergerin ja Thomasin Luckmannin teoria todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta oli eksegeeteille tärkeä inspiraation lähde (suom. Berger &Luckmann 1994). Tiedonsosiologiaa hyödynsivät mm. edellä mainittu Wayne Meeks ja Philip Esler (Meeks 1972Esler 1987). Bruce Malina toi keskusteluun mukaan kulttuuriantropologian näkökulmia ja teorioita (Malina 1981; ks. alla) 

Sosiaalitieteellisten raamatuntutkimuksen vakiintuminen 

2000-luvulle tultaessa sosiaalitieteellisestä raamatuntutkimuksesta oli muodostunut yksi eksegetiikan uusien metodien pääsuuntauksista kirjallisten ja retoristen lähestymistapojen ohella (Elliott 1993Esler 1995Rohrbaugh 1996Blasi et al. 2002Neyrey &Stewart 2008Still &Horrell 2009Neufeld &DeMaris 2010Luomanen et al. 2013). Suuntauksen sisälle mahtuu niin sosiaalihistoriallisesti painottunutta kuin teoriakeskeisempää tutkimusta. Sosiaalihistoriallisesti orientoituneet tutkijat ovat painottaneet historiallisten lähteiden ja arkeologisen tietouden tarkkaa hyödyntämistä ja käyttäneet sosiaalitieteellisiä näkökulmia valikoiden. Teoriakeskeisemmässä tutkimuksessa lähtökohdaksi otetaan jokin sosiaalitieteellinen malli tai lähestymistapa, jonka katsotaan tuovan uutta valoa tekstin tulkintaan.  

Sosiaalitieteet muodostavat itsessään laajan kokonaisuuden erilaisia menetelmiä, lähestymistapoja ja kysymyksenasetteluja. Tämä moninaisuus näkyy myös sosiaalitieteellisessä eksegetiikassa. Tutkijat ovat hyödyntäneet sosiaalisen identiteetin teoriaa, esiteollisten yhteiskuntien talouden tutkimusta, verkostoteoriaa, yhteiskunnallista sukupuolentutkimusta, muuntuneiden tietoisuudentilojen tutkimusta, vammaistutkimusta, lääketieteen antropologiaa ja monia muita teoreettisia viitekehyksiä. 

Sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen lähituntumaan on kahden viime vuosikymmenen aikana syntynyt tutkimusryhmiä ja verkostoja, jotka rakentavat identiteettiään suhteessa uusiin poikkitieteisiin tutkimusaloihin. Tällaisia aloja ovat mm. rituaalitutkimus (Uro 2013aviite EMO-artikkeliin), sosiaalisen muistin tutkimus (ks. alla) ja kognitiivinen uskontotiede (ks. alla). 

 

Suuntauksia ja esimerkkejä 

Rakennefunktionalismi 

Rakennefunktionalismi (rakenteellinen funktionalismi) on yksi sosiaalitieteiden suurista traditioista. Rakennefunktionalismi tarkastelee yhteiskuntaa nimensä mukaisesti kokonaisuutena, joka koostuu yksittäisistä rakenteeseen kuuluvista osista. Yhteiskunta kuvataan ikään kuin elävänä organismina, jossa jokaisella uskomuksella ja sosiaalisella käytännöllä on tarkoituksenmukainen tehtävä yhteisön kokonaisuudessa. Sosiaalinen ilmiö selitetään tai tehdään ymmärrettäväksi etsimällä sen tehtävä eli funktio yhteisössä. Sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen uranuurtajat tulkitsivat Raamatun tekstejä ja niissä heijastuvia käytäntöjä usein juuri funktionalistisesta näkökulmasta. 

Esimerkki funktionalistisesta varhaiskristillisyyden analyysistä on Gerd Theissenin kuvaus varhaisesta Jeesus-liikkeestä (Theissen 1978, 1979; teoriasta käydystä keskustelusta ks. Uro 2012). Theissenin analyysi oli yksi sosiologisen eksegeesin pioneeritöistä. Sen mukaan Jeesus-liike vaikutti Palestiinassa vuoden 70 Jerusalemin hävitystä edeltäneenä aikana yhtenä juutalaisuuden uudistusliikkeenä, jollaisia olivat myös essealaisten yhteisö ja fariseukset. Tällaiset liikkeet olivat reaktioita juutalaisen yhteiskunnan kriisiin.  Yhteiskuntaa vaivasivat taloudellinen riisto, jännitys kaupunkien ja maaseudun välillä sekä identiteettikriisi, johon juutalaisuus oli joutunut hellenistisroomalaisen kulttuurin puristuksessa. Jeesus-liikkeen hengellisiä auktoriteetteja olivat karismaattiset kylästä toiseen vaeltavat saarnaajat, joita heidän perustamansa pienet yhteisöt tukivat taloudellisesti. Synoptisten evankeliumien radikaalit sanat omaisuudesta luopumisesta, perheen jättämisestä ja rikkauden vahingollisuudesta heijastavat näiden kulkurisaarnaajien eetosta. Theissenin mukaan Jeesus-liikkeen tärkein funktio oli kanavoida ja kompensoida yhteiskunnallisen kriisin aiheuttamaa aggressiota. 

Context Group ja Välimeren kulttuuriset arvot 

Yksi sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen vaikutusvaltainen suuntaus otti lähtökohdakseen Välimeren kulttuurin hallitsevat kulttuuriset arvot. Tämän koulukunnan keskeinen vaikuttaja oli Bruce Malina, joka julkaisi vuonna 1981 laajalti luetun kirjan The New Testament World (3. uudistettu painos: Malina 2001). Malinan kirja antoi agendan tutkijoiden ryhmälle, joka vuonna 1989 järjestyi Context Group -nimen alle. Ryhmään on kuulunut monia keskeisiä sosiaalitieteellisen eksegetiikan edustajia, Malinan lisäksi mm. John Elliott, John Pilch, Jerome Neyrey, Philip Esler ja Halvor Moxnes. 

Malinan mukaan muinaisen Välimeren kulttuureissa kunnia ja häpeä muodostivat sen arvoasetelman, jonka varaan muut kulttuuriset normit ja tavat rakentuivat. Havainnollinen esimerkki kunnian ja häpeän keskeisyydestä Uudessa testamentissa on kohta, jossa Paavali paheksuu sitä, että naiset esiintyvät julkisesti seurakunnan kokoontumisissa paljain päin (1. Kor. 11:1–6). Kunnia ja häpeä esiintyvät vaikeasti hahmottuvissa perusteluissa toistuvasti: mies heijastaa Jumalan kunniaa, nainen miehen, pitkä tukka on miehelle häpeäksi, naiselle taas kunniaksi. 

Raamatun ihmistä Malina kuvaa dyadisena persoonallisuutena, jonka minäkuva rakentui ensisijaisesti muiden tunnustamalle julkisivulle, ei itseanalyysille tai -reflektiolle. Kulttuuri oli voimakkaasti kilpailuhenkinen, ja sitä määräsi muun muassa ns. rajoitetun hyvän periaate: saavutettu etu on aina joltakin toiselta pois. Muita keskeisiä Raamatun kulttuureja jäsentäviä arvoja ovat Malinan mukaan puhtaan ja epäpuhtaan tiukka erottelu sekä perheeseen ja sukulaisuuteen liittyvät normit. 

Context Groupin jäsenet korostavat vastakohtaa, joka vallitsee toisaalta modernin amerikkalaisen ja pohjoiseurooppalaisen individualistisen maailmankuvan ja toisaalta Raamatun maailman välillä. He katsovat, että antropologinen kulttuurien välinen tutkimus auttaa välttämään etnosentrisen ansan, johon sosiaalitieteitä tuntematon raamatunlukija helposti lankeaa: Raamatun ajan ihmisen edellytetään ajattelevan ja käyttäytyvän modernin länsimaisen ihmisen tavoin. Context Group painottaa myös sitä, että käytetyt sosiaalitieteelliset mallit on tuotava tutkimuksessa avoimesti ja selkeästi esille. 

Hyvän yleiskuvan Context Goupin tutkimuskysymyksistä ja lähestymistavoista antavat Rohrbaugh 1996 ja Neyrey & Stewart 2008. Viime vuosina ryhmän toiminta on alkanut hiipua, mutta sen työ on jättänyt merkittävän jäljen etenkin pohjoisamerikkalaiseen eksegetiikkaan.  

Sosiaalinen muisti 

Sosiaalinen muisti on poikkitieteinen näkökulma, joka on viime vuosikymmenien aikana tullut suosituksi monilla kulttuurin, yhteiskunnan ja historian tutkimuksen aloilla (Erll 2011). Puhutaan myös kollektiivisesta tai kulttuurisesta muistista, toisinaan hiukan eri asioita painottaen (Lehtipuu & Luomanen 2013). Sosiaalisen muistin näkökulman esiintulo ammensi inspiraationsa ranskalaisen filosofin ja sosiologin Maurice Halbwachsin (1877–1945) kollektiivista muistia käsittelevistä teoksista (englanninkieliset käännökset: Halbwachs 1980, 1992). Muistitutkimuksen suosion nousuun historiantutkimuksessa vaikutti myös saksalaisen kulttuurihistorioitsijan Jan Assmannin kirjoitukset (Assmann 19922006).  

Halbwachsin teorian ydin on varsin yksinkertainen: ihmisten muistot eivät synny sosiaalisessa tyhjiössä vaan osana jotakin yhteisöä. Siksi muistaminen on aina sosiaalinen ilmiö. ”Menneisyyttä ei taltioida vaan se rakennetaan uudelleen nykyisyyden pohjalta” (Halbwachs 1992, 40). Halbwachs ei kuitenkaan ajatellut, että yhteisöllinen muisti perustuisi jonkinlaiselle kollektiiviselle tietoisuudelle, vaan tähdensi, että viime kädessä muistaminen toteutuu yksilön muistiprosessina. Tästä huolimatta sosiaalisen muistia on usein tarkasteltu erillään kognitiivisesta muistista, vaikka myös kulttuurista ja kognitiivista/neurotieteellistä tutkimusta integroivia hankkeita on toteutettu (Boyer & Wertsch 2009).  

Eksegetiikassa ajatus siitä, että yhteisön tilanteet ja tarpeet muokkaavat sitä, miten menneisyys muistetaan, ei ollut uusi. Jo muotokritiikin uranuurtajat korostivat sitä, että yhteisön usein toistuvat tilanteet (Sitze im Leben) vaikuttivat vahvasti suullisen tradition muovautumiseen. Vastakkainasettelua muotokritiikin ja sosiaalisen muistin tutkimuksen välillä on siksi liioiteltu (Kirk 2005). On kuitenkin kiistatonta, että sosiaalisen muistin tutkimus on tuonut keskusteluun analyyttistä selkeyttä ja sitonut raamatuntutkimusta osaksi laajempaa poikkitieteellistä keskustelua.  

Iso osa näkökulman soveltamisesta eksegetiikassa on keskittynyt Jeesus-traditioiden tutkimukseen (Kelber & Byrskog 2009Kirk 2011Schröter 2018). Sosiaalinen muisti ei ole tarjonnut ratkaisua siihen, kuinka paljon historiallisesti luotettavaa tietoa evankeliumit Jeesuksen persoonasta ja toiminnasta antavat. Joidenkin mukaan muistitutkimus tukee näkemystä evankeliumitraditioiden luotettavuudesta (Bauckham 2006). Monet tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että psykologinen muistitutkimus osoittaa pikemminkin päinvastaista: ihmisen muisti on epäluotettava ja kontekstisidonnainen (Allison 2010Crook 2014; vrt. Schacter 2001).  

Sosiaalinen muisti on tarjonnut kiinnostavia näköaloja mm. marttyyrikertomusten analysointiin (Castelli 2004) sekä identiteettien muotoutumiseen varhaisessa juutalaisuudessa ja varhaiskristillisyydessä (Byrskog et al. 2016). Sosiaalisen ja kognitiivisen näkökulman yhdistäminen muistitutkimuksessa on avannut uusia tulokulmia kirjurikäytäntöjen, traditioprosessien ja rituaalien tutkimukseen (Czachesz 2010Uro 2011, 2013b).   

 

Kritiikkiä ja uusia mahdollisuuksia 

Sosiaalitieteelliseen raamatuntutkimukseen kohdistunut kriittinen keskustelu voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Ensinnäkin on esitetty eri perustein näkemyksiä, joiden mukaan sosiaalitieteiden soveltaminen raamatulliseen aineistoon ei ole mahdollista tai suotavaa. Toiseksi on käyty keskustelua siitä, minkälaisia sosiaalitieteellisiä teorioita tulisi hyödyntää ja mitä taustaoletuksia erilaisiin teoreettisiin malleihin sisältyy. Kolmanneksi on ehdotettu, että sosiaalitieteellistä analyysiä voisi täydentää kognitiivisilla näkökulmilla, jotka ovat jo olleet iduillaan joissakin sosiaalitieteellisissä raamatuntulkinnoissa. 

Soveltuvatko sosiaalitieteet Raamatun tutkimiseen? 

Sosiaalitieteellistä raamatuntutkimusta on joskus pidetty mahdottomana siksi, että tietomme muinaisesta maailmasta on liian fragmentaarista. Nyky-yhteiskuntia tutkivalla sosiologilla tai antropologilla on mahdollisuus kerätä aineistoa empiirisesti esim. kyselytutkimuksien, haastattelujen tai kenttätyön avulla. Historiantutkijalla ei ole käytettävissään tämänkaltaisia menetelmiä. On kuitenkin hyödytöntä luoda liian suurta vastakkainasettelua nykyisten ja menneitten yhteiskuntien tutkimuksen välille. Kummassakin on kyse samanlaisten ilmiöiden tutkimisesta.  

Sosiaalitieteellisessä raamatuntutkimuksessa on myös nähty reduktionismin vaara. Tällä tarkoitetaan sitä, että uskonnolliset ilmiöt selitetään täysin sosio-ekonomisilla tekijöillä kuten esimerkiksi marxilaisessa perinteessä on tehty. Sosiologinen lähestymistapa on nähty teologisen tulkinnan vastaisena (Milbank 1990). Sosiaalitieteellinen eksegetiikka on kuitenkin reduktionistista ainoastaan silloin, kun muut selittämisen tasot kokonaan kielletään. Näin ei kuitenkaan yleensä ole. Nykyisessä eksegetiikan tilanteessa tämä on vielä paljon selvempää kuin sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen alkuvaiheessa. Raamatun sosiaalista maailmaa selitetään ja tulkitaan hyvin erilaisista teoreettisista lähtökohdista käsin. 

Miten mallit toimivat? 

Sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen sisällä on käyty keskustelua erilaisten sosiaalitieteellisten mallien lähtökohdista ja taustaoletuksista (huomaa, että raamatuntutkijat puhuvat mieluummin malleista kuin teorioista). Funktionalistista selittämistä on pidetty ongelmallisena mm. siksi, että se olettaa yhteiskunnan toimivan biologisen organismin tavoin ja sulkee tarkastelun ulkopuolelle yhteiskunnalliset konfliktit (Horsley 1989). 

Jotkut sosiaalitieteitä hyödyntävät eksegeetit suhtautuvat kriittisesti mallikeskeiseen selittämiseen (Lawrence &Aguilar 2004). Nämä tutkijat vetoavat sellaiseen sosiaalitieteelliseen tutkimukseen, jossa vedetään jyrkkä raja humanistisen tulkitsemisen tai ymmärtämisen (verstehen) ja luonnontieteellisen selittämisen välillä. He kannattavat Clifford Geertzin ajatusta, jonka mukaan antropologin työtä on verrattava pikemminkin tekstin tulkitsemiseen kuin luonnontieteissä harjoitettuun teorioiden testaamiseen. 

Kriitikot ovat myös väittäneet, että modernien yhteiskuntien tutkimuksessa kehitetyt teoreettiset mallit täydentävät väärällä tavalla historiantutkimuksen aukkoja (Meeks 2005). Tämä kritiikki kohdistuu kuitenkin kaikkeen sellaiseen historiantutkimukseen, jossa hyödynnetään sosiaalitieteitä. Mallit voivat saada liian määräävän aseman esimerkiksi niin, että tutkija on kiinnostunut ainoastaan sellaisesta aineistosta, joka tukee lähtökohdaksi esitettyä teoriaa. Väärinkäyttö ei kuitenkaan kumoa oikeanlaista käyttöä. 

Mihin mallit perustuvat? 

Sosiaalitieteellisten mallien käyttöä puolustavat tutkijat vetoavat usein siihen, että kaikki tutkijat käyttävät vääjäämättä joitakin luokitteluja tai malleja. Malleja olisi siis hyvä käyttää tietoisesti ja avoimesti. Toisaalta korostetaan, että mallit ovat ennen kaikkea heuristisia apuvälineitä. Niiden käyttö on oikeutettua, jos ne herättävät uusia kysymyksiä ja auttavat havaitsemaan lähteissä ilmiöitä, jotka muuten jäisivät havaitsematta. Tällaiset perustelut herättävät kuitenkin jatkokysymyksiä (Luomanen et al. 2007a). Mihin mallien toimivuus viime kädessä perustuu? Onko kyse siitä, että nykykulttuurin tutkimuksen piirissä kehitetty malli vain sattumalta valottaa myös antiikin lähteitä? Vai onko ihmisten tavoissa jäsentää ympärillään olevaa maailmaa joitakin sellaisia yleispäteviä piirteitä, jotka tulevat ilmi kaikissa kulttuureissa? Näihin kysymyksiin voidaan löytää vastauksia kognitiotieteen avulla. Sosiaalitieteellistä eksegetiikkaa onkin viime aikoina pyritty kehittämään yhteistyössä kognitiivisen uskontotieteen edustajien kanssa (Luomanen et al. 2007bCzachesz &Uro 2013Czachesz 2017).  Kognitiivinen uskontotiede on antanut uusia virikkeitä esimerkiksi Raamatun rituaalien, traditioprosessien ja etiikan tutkimiseen. Myös sosiaalisen identiteetin teoria, jota on menestyksekkäästi sovellettu sosiaalitieteellisessä eksegetiikassa, perustuu psykologisiin havaintoihin, joilla on kosketuspintaa kognitiotieteen tuloksiin. 

 

Kirjallisuus 

 

Allison, Dale C. (2010). Constructing Jesus: Memory, Imagination, and History. London: SPCK. 

Assmann, Jan (1992). Das kulturelle Gedächtnis: Schrift, Erinnerung und Identität in frühen Hochkulturen. München: Beck. 

— (2006). Religion and Cultural Memory: Ten Studies. Trans. Rodney LivingstoneCultural Memory in the Present. Stanford, CA: Stanford University Press. 

Bauckham, Richard (2006). Jesus and the Eyewitnesses: The Gospels as Eyewitness Testimony. Grand Rapids, MI: Eerdmans. 

Berger, Peter L. & Thomas Luckmann (1994). Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Suomentanut ja toimittanut V. Raiskila. Jälkisanat T. Aittola ja V. Raiskila. Helsinki: Gaudeamus. 

Blasi, Anthony, Jean Duhaime& Paul-André Turcotte (toim.) (2002). Handbook of Early Christianity: Social Science Approaches.  Walnut Creek, CA: AltaMira. 

Boyer, Pascal & James V. Wertsch (toim.) (2009). Memory in Mind and Culture.  Cambridge: Cambridge University Press. 

Byrskog, Samuel, Raimo Hakola & Jutta Jokiranta (toim.) (2016). Social Memory and Social Identity in the Study of Early Judaism and Early Christianity. Novum Testamentum et orbis antiquus, Studien zur Umwelt des Neuen Testaments.  Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht. 

Castelli, Elisabeth A. (2004). Memory and Martyrdom: Early Christian Culture Making. New York: Columbia University Press. 

Crook, Zeba. 2014. Matthew, Memory Theory and the New No Quest. HTS Teologiese Studies/Theological Studies, 70 (1), 11 pages. <http://www.hts.org.za>. doi: 10.4102/hts.v70i1.2716. 

Czachesz, István (2010). Rewriting and Textual Fluidity in Antiquity: Exploring the Social-Cultural and Psychological Context of Earliest Christian Literacy. J. H. F. Dijkstra, J. E. A. Kroesen & Y. B. Kuiper (toim.), Myths, Martyrs, and Modernity: Studies in the History of Religions in Honour of Jan N. Bremmer Leiden: Brill, 425-41. 

— (2017). Cognitive Science and the New Testament: A New Approach to Early Christian Research. Oxford: Oxford University Press. 

Czachesz, István & Risto Uro (toim.) (2013). Mind, Morality, and Magic: Cognitive Science Approaches in Biblical Studies.  Durham: Acumen. 

Deissmann, Adolf (1923). Licht vom Osten: das Neue Testament und die neuentdeckten Texte der hellenistisch-römischen Welt. 4., völlig neubearb. Aufl. Tübingen: J. C. B. Mohr. 

Elliott, John H. (1981). A Home for the Homeless: A Social-Scientific Criticism of 1 Peter, Its Situation and Strategy. Minneapolis, MN: Fortress. 

— (1993). What Is Social-Scientific Criticism? Guides to Biblical Scholarship. Minneapolis, MN: Fortress. 

Erll, Astrid (2011). Memory in Culture. Trans. Sara B. Young. Palgrave Macmillan memory studies. New York: Palgrave Macmillan. 

Esler, Philip F. (1987). Community and Gospel in Luke-Acts: Social and Political Motivations in Lucan Theology. Society for New Testament Monograph Series 57. Cambridge: Cambridge University Press. 

— (toim.) (1995). Modelling Early Christianity: Social Scientific Studies of the New Testament in Its Context.  London: Routledge. 

Gager, John G. (1975). Kingdom and Community: The Social World of Early Christianity. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall  

Halbwachs, Maurice (1980). The Collective Memory. Trans. Francis J. Ditter, Jr. & Vida Yazdi Ditter. New York: Harper & Row. 

— (1992). On Collective Memory. Edited, translated, and with an introduction by Lewis A. Coser. Chicago, IL: The University of Chicago Press. 

Holmberg, Bengt (1978). Paul and Power: The Structure of Authority in the Primitive Church as Reflected in the Pauline Letters. Coniectanea Biblica: New Testament Series 11. Lund: CWK Gleerup. 

Horsley, Richard A. (1989). Sociology and the Jesus Movement. New York: Crossroad. 

Kelber, Werner H. & Samuel Byrskog (toim.) (2009). Jesus in Memory: Traditions in Oral and Scribal Perspectives.  Waco, TX: Baylor University Press. 

Kirk, Alan (2005). Social and Cultural Memory. Alan Kirk & Tom Thatcher (toim.), Memory, Tradition, and Text: Uses of the Past in Early Christianity  Semeia Studies 52. Atlanta, GA: Society of Biblical Literature, 124. 

— (2011). Memory Theory and Jesus Research. Tom Holmén & Stanley E. Porter (toim.), Handbook for the Study of the Historical Jesus. Vol 1: How to Study the Historical Jesus. Leiden: Brill, 80942. 

Lawrence, Louise J. & Mario I. Aguilar (toim.) (2004). Anthropology and Biblical Studies: Avenues of Approach. Leiden: Deo. 

Lehtipuu, Outi & Petri Luomanen (2013). Sosiaalinen muisti. Petri Luomanen, Jutta Jokiranta & Outi Lehtipuu (toim.), Johdatus sosiaalititeelliseen raamatuntutkimukseen  Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 105. Helsinki: Suomen Eksegettinen Seura, 10521. 

Luomanen, Petri (2013). Johdanto. Petri Luomanen, Jutta Jokiranta & Outi Lehtipuu (toim.), Johdatus sosiaalitieteelliseen raamatuntutkimukseen  Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 105. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura, 1232. 

Luomanen, Petri, Ilkka Pyysiäinen& Risto Uro (2007a). Introduction: Social and Cognitive Perspectives in the Study of Christian Origins and Early Judaism. Petri Luomanen, Ilkka Pyysiäinen & Risto Uro (toim.), Explaining Early Judaism and Christianity: Contributions from Cognitive and Social Science  Biblical Interpretation 89. Leiden: Brill, 133. 

— (toim.) (2007b). Explaining Christian Origins and Early Judaism: Contributions from Cognitive and Social Science. Biblical Interpretation Series 89.  Leiden: Brill. 

Luomanen, Petri, Jutta Jokiranta & Outi Lehtipuu (toim.) (2013). Johdatus sosiaalitieteelliseen raamatuntutkimukseen. Eksegeettisen seuran julkaisuja 105.  Helsinki: Suomen eksegeettinen seura. 

Malina, Bruce J. (1981). The New Testament World: Insights from Cultural Anthropology. London: SCM. 

— (2001). The New Testament World:  Insights from Cultural Anthropology. 3rd, rev. and exp. edn. Louisville, KY: Westminster. 

Meeks, Wayne A. (1972). The Man From Heaven in Johannine Sectarianism. Journal of Biblical Literature 91,  4472. 

— (1983). The First Urban Christians: The Social World of the Apostle Paul. New Haven, CT: Yale University Press. 

— (2005). Why Study the New Testament? New Testament Studies 51 (2), 155–70. 

Milbank, John (1990). Theology and Social Theory: Beyond Secular Reason. Signposts in theology. Oxford: Blackwell. 

Neufeld, Dietmar & Richard E. DeMaris (toim.) (2010). Understanding the Social World of the New Testament London: Routledge. 

Neyrey, Jerome H. & Eric C. Stewart (toim.) (2008). The Social World of the New Testament: Insights and Models.  Peabody, MA: Hendrickson. 

Rohrbaugh, Richard (toim.) (1996). The Social Sciences and New Testament Interpretation. Peabody, MA: Hendrickson. 

Schacter, Daniel L. (2001). The Seven Sins of Memory: How the Mind Forgets and Remembers. Boston, MA: Houghton Mifflin. 

Schröter, Jens (2018). Memory, Theories of History, and the Reception of Jesus. Journal for the Study of the Historical Jesus 16,  85107. 

Scroggs, Robin (1980). The Sociological Interpretation of the New Testament: The Present State of Research. New Testament Studies 26, 16479. 

Still, Todd D. & David G. Horrell (toim.) (2009). After the First Urban Christians: The Social-Scientific Study of Pauline Christianity Twenty-Five Years Later.  London: T&T Clark. 

Theissen, Gerd (1978). The First Followers of Jesus. Trans. J. Bowden. London: SCM. 

— (1979). Studien zur Soziologie des Urchristentums. Wissenschaftliche Untersuchungen zum Neuen Testament 19. Tübingen: Mohr (Siebeck). 

Troeltsch, Ernst (1923). Gesammelte Schriften. Band 1: Die Soziallehren der christlichen Kirchen und Gruppen. 3. Aufl. Tübingen: Mohr. 

Uro, Risto (2011). Ritual, Memory and Writing in Early Christianity. Temenos 47 (2), 15982. 

— (2012). Explaining Radical Family Ethos in the Synoptic Gospels: From Functionalist Accounts to Cognitive Theorizing. Sven-Olav Back &Matti Kankaanniemi (toim.), Voces Clamantium in Deserto: Essays in Honor of Kari Syreeni  Studier i exegetik och judaistik utgivna av Teologiska fakulteten vid Åbo Akademi 11. Åbo: Åbo Akademi, 251–376. 

— (2013a). Rituaalitutkimus. Petri Luomanen, Jutta Jokiranta & Outi Lehtipuu (toim.), Johdatus sosiaalitieteelliseen raamatuntutkimukseen.  Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 105. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 122–36. 

— (2013b). The Interface of Ritual and Writing in the Transmission of Early Christian Traditions. István Czachesz &Risto Uro (toim.), Mind, Morality and Magic: Cognitive Science Approaches in Biblical Studies. Durham: Acumen, 6276.