Haastattelut ikäihmisten kotisaattohoidosta käynnissä

Kotona sairastaminen ja myös kotona kuolemaan valmistautuminen on monen ikäihmisen toive.  Kun saattohoitotilanteesta tulee totta, unelma kotona tapahtuvasta kuolemasta ei aina ole yhtä ruusuinen kuin parempien voimien aikana potilas ja omainen ovat ajatelleet. Saattohoito tuo kotiin monenlaiset apuvälineet. Näistä on luonnollisesti apua heikkenevän potilaan hoidossa, mutta ne muuttavat kotia sairaalamaisemmaksi. Tämän lisäksi kotona alkaa vierailla liuta hoitajia ja tarpeen vaatiessa myös lääkäreitä. Taas välttämätöntä hoitojen kannalta, mutta haasteellista omassa kodissaan asuvien potilaan ja hänen omaishoitajanaan toimivan puolison tai muun läheisen kannalta.

Yllä kuvattu elämäntilanne on se, jossa tutkimusryhmämme vierailee kodeissa tai haastattelee potilasta ja/tai omaista muussa hänelle sopivassa tilassa. Tutkimuksessamme selvitämme ihmissuhteiden, sosiaalisen tuen ja kodin merkitystä elämän viimevaiheissa ja surussa. Olemme myös kiinnostuneita kuulemaan, millainen merkitys maailmankuvalla on prosessin aikana.

Harjoitushaastattelut innostivat

Vuosi sitten teimme pilottihaastatteluja, jotka olivat miellyttävä kokemus niin meille tutkijoille kuin palautteen mukaan myös haastatelluille potilaille ja omaisille.  Haastateltavat kertoivat, että kerrankin jollakulla oli rauhassa aikaa kuunnella juuri heidän tarinaansa ja myös kuolemasta sai puhua avoimesti. Haastateltavat pilottiin löysimme erään yksityisen toimijan kautta. Tämän kevään aikana olemme etsineet haastateltavia julkiselta puolelta ja myös avoimella kutsulla Kirkko ja Kaupunki-lehdessä. Haastateltavia onkin jo löytynyt lisää näiden molempien kanavien kautta ja uudet haastattelut pääkaupunkiseudulla ovat pian käynnistymässä.

Jatkossa haastatteluja myös Joensuussa

Ensi talvena haastatteluja on tarkoitus tehdä myös Joensuun seudulla, jotta saamme vertailevaa näkökulmaan suomalaiseen kotikuolemaan. Meitä kiinnostaa nähdä, onko pääkaupungin ja Itä-Suomen välillä eroa siinä, miten kotisaattohoito on järjestetty ja miten potilaat ja omaiset kokevat ihmissuhteiden, sosiaalisen tuen ja kodin merkityksen elämän loppuvaiheissa. Myös uskonnollisuus/hengellisyys saattaa olla Joensuun seudulla erilaista kuin Helsingin ympäristössä.

Englannin kuulumisia

Olen ollut reilun kuukauden tutkijavaihdossa täällä Durhamissa, Pohjois-Englannissa ja saanut oppia paljon paikallisesta saattohoidosta ja sen tutkimuksesta. Toisen hankkeen tutkijan, Suvi Saarelaisen kanssa, vierailimme Lancasterin yliopistossa, jossa tehdään paljon kiinnostavaa saattohoitotutkimusta. Paikallinen tutkijatiimi on kehittämässä menetelmiä, joiden avulla pystytään tutkimaan myös saattohoidossa olevia muistisairaita. Nämä menetelmät yhdistävät havainnointia, ryhmätoimintaa ja myös potilaiden sykkeen mittausta, jolla pyritään näkemään minkä toiminnan muistisairaat kokevat miellyttäväksi ja mistä eivät niin pidä.

Toinen kiinnostava vierailu oli käynti Huddersfieldin yliopistossa, jossa Suvi on tutkijavaihdossa. Myös tuon vierailun kiinnostava anti liittyi tutkimusmetodeihin, tällä kertaa Pictor-lappuihin, joita myös me olemme päätyneet haastattelujen yhteydessä käyttämään. Tämä vierailu vakuutti minut siitä, että ihmissuhteita tutkiessamme olemme valinneet juuri oikean metodin päädyttyämme Pictorin käyttöön. Metodina tämä on hyvin yksinkertainen, haastateltava hyödyntää nuolen mallisia muistilappuja kertoessaan merkityksellisistä ihmissuhteista. Näihin nuoliin palataan myös haastattelun kuluessa, jolloin potilas/omainen saavat kertoa lisää näistä heille tärkeistä ihmisistä. Professori Nigel King ja hänen tutkijatiiminsä tekevät samankaltaista tutkimusta saattohoidosta kuin me Suomessa ja jatkossa onkin kiinnostava verrata maiden tuloksia.

Kiinnostaako yhteistyö?

Tiedän, että teissä blogin lukijoissa on paljon saattohoidosta ja ikäihmisten hoivasta kiinnostuneita ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita. Suunnittelemme jatkossa erilaisia seminaareja ja työpajoja ja näitä varten keräämme jo kiinnostuneiden yhteistietoja. Eli jos aihepiiri kiinnostaa ja haluat olla mukana toteuttamassa tai osallistumassa ole minuun sähköpostilla yhteyksissä (auli.vahakangas@helsinki.fi) tai lisää kommentti Facebookin kautta tähän kirjoitukseen liittyen.

Tutkimusta on mukava tehdä isolla kiinnostuneiden ja osaavien ihmisten joukolla, kiitos jo etukäteen, kun myös sinä annat panoksesi suomalaisen kotisaattohoidon kehittämiseen!