Kategoria: Yleinen

Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee, että elämän loppuvaiheenhoito tulisi olla kokonaisvaltaista hoitoa. Kuolevan ihmisen ja hänen omaisensa hoidon tulisi sisältää kivun ja muiden oireiden hoidon sekä fyysiset hoitotoimet. Näiden lisäksi WHO nostaa esille psykososiaalisten ja spirituaalisten (spiritual) näkökulmien varhaisen tunnistamisen, arvioinnin ja hoidon.

Sosiaali- ja terveysministeriölle tehty selvitys suomalaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon minimivaatimuksista jatkaa WHO:n linjaa. Suomalaisessa suosituksessa mainitaan yksilön henkisen ja hengellisen tuen tarve sekä oikeus saada ”vakaumuksen mukaista eksistentiaalista tukea, esimerkiksi sairaalasielunhoidolliset palvelut”. Jatka lukemista ”Henkinen, hengellinen, eksistentiaalinen tuki osana koti(saatto)hoitoa”

Perustuslaissa säädetään yksilön oikeudesta sosiaaliturvaan. Lain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä (PL 19 §). Tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveyspalveluista on esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa ja terveydenhuoltolaissa.

Vanhan ihmisen osalta näiden oikeuksien toteutuminen on kuitenkin usein riippuvainen siitä, onko hänellä omaisia tukenaan. Vaikka omaisilla ei lain mukaan ole vastuuta hoivan järjestämisestä, olettaa lainsäädäntö omaisten olevan vanhuksen tukena. Jatka lukemista ”Omainen hoivaajana ja lainsäädännön omaisolettama”

Tänään blogi vie meidät syöpä -tematiikkaan ja yksinolemisen kivun äärelle. Seuraava kirjoitus on narratiivisen analyysin tulosta eikä sellaisenaan kenekään yksittäisen henkilön kokemus. Teksti on lainattu lyhennelmä pro gradu -tutkielmastani ”Elämää syövän kanssa: Narratiivinen tutkimus henkisen ja hengellisen tuen merkityksestä syöpää sairastavalle” (Saarelainen 2009).

Kaisa oli saanut kutsun normaaliin rutiininomaiseen syöpätarkastukseen, eikä ollut ajatellut sitä sen kummemmin. Lääkäriltä oli kuitenkin tullut kutsu jatkotutkimuksiin. Vielä silloinkaan Kaisa ei ollut ajatellut, että kyseessä saattaisi olla jotakin vakavampaa. Tieto syövästä oli tullut täysin yllätyksenä, hän ei ollut odottanut mitään erityisiä tietoja. Jatka lukemista ”Tuen kaipaamisen tarina”

Kotona sairastaminen ja myös kotona kuolemaan valmistautuminen on monen ikäihmisen toive.  Kun saattohoitotilanteesta tulee totta, unelma kotona tapahtuvasta kuolemasta ei aina ole yhtä ruusuinen kuin parempien voimien aikana potilas ja omainen ovat ajatelleet. Saattohoito tuo kotiin monenlaiset apuvälineet. Näistä on luonnollisesti apua heikkenevän potilaan hoidossa, mutta ne muuttavat kotia sairaalamaisemmaksi. Tämän lisäksi kotona alkaa vierailla liuta hoitajia ja tarpeen vaatiessa myös lääkäreitä. Taas välttämätöntä hoitojen kannalta, mutta haasteellista omassa kodissaan asuvien potilaan ja hänen omaishoitajanaan toimivan puolison tai muun läheisen kannalta.

Yllä kuvattu elämäntilanne on se, jossa tutkimusryhmämme vierailee kodeissa tai haastattelee potilasta ja/tai omaista muussa hänelle sopivassa tilassa. Jatka lukemista ”Haastattelut ikäihmisten kotisaattohoidosta käynnissä”

Mitä omaiset kertovat läheisen ihmisen kuoleman hetkestä ja elämästään tämän jälkeen? Mikä merkitys rituaaleilla on tässä kertomuksessa vai saavatko ne eri ihmisten kertomuksissa erilaisia merkityksiä? Miten surua kuvataan ja mitkä asiat omaisia ovat surussa auttaneet?

Olen hyvin innostunut uudesta, blogin taustalla olevasta tutkimuksestamme, joka pyrkii vastaamaan muun muassa edellä esitettyihin kysymyksiin. Tutustuessani aikaisempaan tutkimukseen surevista omaisista olen huomannut, että moni ihminen kaipaa hautajaisia, joista tunnistaa menetetyn läheisen. Puhutaan myös ”tuunatuista” rituaaleista. Muokkaamalla rituaaleja oman näköisiksi voi niistä tehdä erityisen merkityksellisiä.  Jatka lukemista ”Sureva omainen kiinnostuksen kohteena”