Elämää kuoleman äärellä

Jatkoimme kesän aikana haastattelujen tekemistä kotisaattohoitohankkeessamme. Erityisen lämmin kesä näkyi haastattelujen sisällöissä ja saimme kuulla monta tarinaa rakkaasta mökistä. Osalle siirtolapuutarhamökki oli ollut osa elämäntapaa, toisille taas perinteisempi rantamökki oli erityisen rakas paikka.  Useampi leskeksi jäänyt kertoi omien menetystensä tarinaa, johon puolison kuoleman lisäksi liittyi myös tärkeän kesäpaikan menetys joko myynnin takia tai yksinkertaisesti siksi, että huonontunut fyysinen kunto ei enää antanut periksi lähteä sinne. Jatka lukemista ”Kesä toi kaipauksen mökille”

Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee, että elämän loppuvaiheenhoito tulisi olla kokonaisvaltaista hoitoa. Kuolevan ihmisen ja hänen omaisensa hoidon tulisi sisältää kivun ja muiden oireiden hoidon sekä fyysiset hoitotoimet. Näiden lisäksi WHO nostaa esille psykososiaalisten ja spirituaalisten (spiritual) näkökulmien varhaisen tunnistamisen, arvioinnin ja hoidon.

Sosiaali- ja terveysministeriölle tehty selvitys suomalaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon minimivaatimuksista jatkaa WHO:n linjaa. Suomalaisessa suosituksessa mainitaan yksilön henkisen ja hengellisen tuen tarve sekä oikeus saada ”vakaumuksen mukaista eksistentiaalista tukea, esimerkiksi sairaalasielunhoidolliset palvelut”. Jatka lukemista ”Henkinen, hengellinen, eksistentiaalinen tuki osana koti(saatto)hoitoa”

Perustuslaissa säädetään yksilön oikeudesta sosiaaliturvaan. Lain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä (PL 19 §). Tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveyspalveluista on esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa ja terveydenhuoltolaissa.

Vanhan ihmisen osalta näiden oikeuksien toteutuminen on kuitenkin usein riippuvainen siitä, onko hänellä omaisia tukenaan. Vaikka omaisilla ei lain mukaan ole vastuuta hoivan järjestämisestä, olettaa lainsäädäntö omaisten olevan vanhuksen tukena. Jatka lukemista ”Omainen hoivaajana ja lainsäädännön omaisolettama”

Tänään blogi vie meidät syöpä -tematiikkaan ja yksinolemisen kivun äärelle. Seuraava kirjoitus on narratiivisen analyysin tulosta eikä sellaisenaan kenekään yksittäisen henkilön kokemus. Teksti on lainattu lyhennelmä pro gradu -tutkielmastani ”Elämää syövän kanssa: Narratiivinen tutkimus henkisen ja hengellisen tuen merkityksestä syöpää sairastavalle” (Saarelainen 2009).

Kaisa oli saanut kutsun normaaliin rutiininomaiseen syöpätarkastukseen, eikä ollut ajatellut sitä sen kummemmin. Lääkäriltä oli kuitenkin tullut kutsu jatkotutkimuksiin. Vielä silloinkaan Kaisa ei ollut ajatellut, että kyseessä saattaisi olla jotakin vakavampaa. Tieto syövästä oli tullut täysin yllätyksenä, hän ei ollut odottanut mitään erityisiä tietoja. Jatka lukemista ”Tuen kaipaamisen tarina”

Kotona sairastaminen ja myös kotona kuolemaan valmistautuminen on monen ikäihmisen toive.  Kun saattohoitotilanteesta tulee totta, unelma kotona tapahtuvasta kuolemasta ei aina ole yhtä ruusuinen kuin parempien voimien aikana potilas ja omainen ovat ajatelleet. Saattohoito tuo kotiin monenlaiset apuvälineet. Näistä on luonnollisesti apua heikkenevän potilaan hoidossa, mutta ne muuttavat kotia sairaalamaisemmaksi. Tämän lisäksi kotona alkaa vierailla liuta hoitajia ja tarpeen vaatiessa myös lääkäreitä. Taas välttämätöntä hoitojen kannalta, mutta haasteellista omassa kodissaan asuvien potilaan ja hänen omaishoitajanaan toimivan puolison tai muun läheisen kannalta.

Yllä kuvattu elämäntilanne on se, jossa tutkimusryhmämme vierailee kodeissa tai haastattelee potilasta ja/tai omaista muussa hänelle sopivassa tilassa. Jatka lukemista ”Haastattelut ikäihmisten kotisaattohoidosta käynnissä”