Satuolentoja vai puhetta ikäihmisten eksistentiaalisen tuen tarpeista?

 

Viime päivinä ikäihmiset ovat olleet median keskiössä huonon hoivan takia. Oikeus hyvään hoitoon ja hoivaan on kaikille ihmisille perusoikeus. Eksistentiaalisen tuen saanti tulisi kuulua ikääntyvän perusoikeuksiin. Opetan parhaillaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kurssia Ikääntyminen, uskonto ja kriisit kollegani Suvi Saarelaisen kanssa. Olemme tuon kurssin aikana opiskelijoiden kanssa pohtineet toistuvasti sitä, miksi ikääntyvän eksistentiaalisen tuen tarvetta tai hänen suhdettaan uskontoon ja/tai spiritualiteettiin ei tunnisteta?

Saman asian nostaa esiin tunnettu vanhuustutkija, psykologian emeritusprofessori Peter G. Coleman brittikollegojensa kanssa kirjoittamassaan kirjassa Belief and Ageing. Coleman kuvaa suhtautumista uskontoon ja spiritualiteetti-keskusteluun olevan samanlaista kuin puhuttaisiin Tuhkimosta. Tällä Coleman tarkoittaa sitä, että suhtautuminen eksistentiaalisiin kysymyksiin nähdään kuin puheena satuolennosta. Hän korostaa, että vaikka eurooppalaisessa kontekstissa perinteinen uskontoihin kuuluminen on vähentynyt ei ikäihmisten tarve elämän merkityksellisyyteen ole yhtään vähentynyt.

Coleman korostaa, että merkityksen etsintä ja eksistentiaalisen tuen tarve ikääntyessä vaihtelee yksilöittäin. Osalla ikääntyneistä nämä tarpeet lisääntyvät täysin uutena ilmiönä, osa taas palaa nuoruutensa uskonnolliseen viitekehykseen. Myös he, jotka eivät näe uskontoa itselleen tärkeäksi, kokevat usein tarvetta etsiä elämän merkityksellisyyttä. Näitä ei-uskonnollisia brittejä kirja käsittelee yhden luvun verran otsikolla elämänhallintaa ilman uskontoa.

Toinen näkökulma, joka ikäihmisten eksistentiaalisen tuen tarpeesta on syytä huomioida, on maahanmuuttajataustaisten ikääntyvien lisääntyvä määrä Suomessa.  Tässä yhteydessä ymmärrys ikääntyvän sprituaalisista ja uskonnollista tarpeista on erityisen tärkeää. Myös meidän kantasuomalaisten on opittava näkemään eri kulttuuritaustoista tulevien ikäihmisten toiveet ja heidän uskonnollisten perinteidensä rikkaus suhteessa elämän ja kuoleman kysymyksiin. Tässä meillä on rutkasti opittavaa Britanniasta, missä uskonnollisten kulttuurien rinnakkaiselo on ollut todellisuutta jo pitkään.  Tästä syystä suosittelen Colemanin kirjan lukemista kaikille teille, jotka olette kiinnostuneita ikäihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tämän päivän Suomessa.

 

Kirjallisuus:

Coleman, Peter G (toim.) 2011.  Belief and Aging: Spiritual pathways in later life. Bristol: The Policy Press.