6. kurssikerta: QGIS järisee

Tämän viikkoinen kurssikerta oli ehkä ensimmäinen kerta, jonka jälkeen en kokenut suurta halua kaivautua vuodeksi syvälle maan alle pakoon itsenäisiä harjoitustehtäviä sekä muita velvollisuuksia. Jostakin kumman syystä oli kurssikerran harjoitusten työvaiheista jäänyt jotakin mieleeni, ja kuin henkeni kaupalla vaalin näitä arvokkaita muistijälkiä seuraavaan aamuun asti, jolloin pääsin harjoitustehtävien kimppuun.

Tehtävänä oli tehdä erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia karttoja hasardeista. Kartoilla on tarkoitus havainnollistaa haluamiaan hasardeja ja niiden sijoittumista. Tämä tehtävä on yksi niistä harvoista, jotka olen kokenut osaavani tehdä kurssin aikana kunnolla itse niin, että ymmärrän, mitä olen tekemässä. Niinpä innostuin tekemään maanjäristyksistä viisi karttaa ja maanjäristyksistä ja tulivuorista yhden oman kartan. Nyt jälkeen päin karttojani tarkastellessa tajusin, ettei niistä ole havaittavissa oikein minkäänlaista yhtenäistä ilmiötä, kuin maanjäristysten sijoittumisen maapallolla ja tulivuoriin nähden sekä sen, kuinka paljon harvinaisempia isot järistykset ovat kuin pienet.

Kolme tekemääni karttaa kuvaavat erikokoisten järistysten sijoittumista ja yleisyyttä maapallolla 2000-luvun aikana. Tein kartan yli 8 magnitudin järistyksistä, 6,0-7,9 magnitudin järistyksistä sekä 5,0-5,9 magnitudin järistyksistä. Viimeiseen karttaan olisin halunnut ottaa lukuväliksi 4,0-5,9, jotta pienempien järistysten suuri määrä korostuisi voimakkaampia järistyksiä kuvaavien karttojen rinnalla. 4,0-5,9 magnitudin kokoisia järistyksiä on kuitenkin ollut vuodesta 2000 alkaen niin paljon, että aineistoa olisi ollut aivan käsittämätön määrä. Niinpä rajasin aineiston alarajaksi 5,0 magnitudia.

Näitä kolmea karttaa vertaamalla huomaa mielestäni hyvin sen, kuinka harvinaisia suuret, yli 8,0 magnitudin maanjäristykset ovat. Suurimpia järistyksiä on havaittavissa kuvassa 1 vain muutamia, ja niiden sijoittumisesta voi päätellä suurimpien järistysten tapahtuvan mannerlaattojen alityöntövyöhykkeillä. Pienempiä järistyksiä kuvaavissa kartoissa (kuvat 2 ja 3) voi jo huomata, että järistyksiä on todella paljon enemmän ja että järistyksiä tapahtuu alityöntövyöhykkeiden lisäksi myös valtamerten keskiselänteillä ja mannerlaattojen loittonemisvyöhykkeillä. Näiltä kartoilta on mahdollista havaita mannerlaattojen saumakohtia. 5,0-5,9 magnitudin järistyksiä kuvaavasta kartasta on mahdollista huomata, että pienempiä järistyksiä tapahtuu myös mannerlaattojen keskiosissa.Kuva 1. Kaikki yli 8,0 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla. Kartasta on havaittavissa, että näin suuret maanjäristykset ovat erittäin harvinaisia.

Kuva 2. Kaikki 6,0-7,9 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla.

Kuva 3. Kaikki 5,0-5,9 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla.

Halusin lisäksi tehdä yhden kartan (kuva 4) kuvaamaan samaan aikaan kaikkien vuoden aikana olleiden maanjäristysten sijoittumista. Aivan pienimpien järistysten mukaan ottaminen olisi taas kasvattanut aineistosta aivan liian suuren, joten tekemäni karttaa kuvaa yli 5,0 magnitudin maanjäristyksiä vuonna 2016. Kartalla olevien pisteiden koko on riippuvainen maanjäristyksen voimakkuudesta. Erikokoisten pisteiden määrästä huomaa, että pienempiä järistyksiä on selkeästi enemmän kuin suurempia. Lisäksi erikokoisten pisteiden sijoittumisesta on havaittavissa, että voimakkaampia maanjäristyksiä tapahtuu mannerlaattojen alityöntövyöhykkeillä, mutta harvemmin mannerlaattojen loittonemisvyöhykkeillä, joilla pienemmät järistykset ovat taas selkeästi yleisempiä. Tein lisäksi yhden kartan (kuva 5) kuvaamaan yhden vuorokauden aikana tapahtuneita järistyksiä 1.8.2016. Kyseisen vuorokauden aikana suurin järistys oli 5,6 magnitudin kokoinen. Tältäkin kartalta on havaittavissa maanjäristyksen sijoittuminen niin, että eniten maa on tärissyt juurikin mannerlaattojen alityöntövyöhykkeillä.Kuva 4. Kaikki yli 5,0 magnitudin maanjäristykset vuonna 2016. Pienimmät järistykset ovat keskittyneet valtamerten keskiselänteille, ja voimakkaammat järistykset alityöntövyöhykkeille.Kuva 5. Kaikki maanjäristykset yhden vuorokauden aikana 1.8.2016. Suurimmat järistykset olivat kyseisenä päivänä voimakkuudeltaan vain 5,6 magnitudin suuruisia.

Kuudennesta kartastani (kuva 6) on nähtävissä niin sanottu Tyynenmeren tulirengas. Lisäsin karttaan tulivuoriaineiston, ja kun sitä tarkastelee 2010-luvulla tapahtuneiden yli kuuden magnitudin järistysten sijoittumisen kanssa rinnakkain, on kartalta mahdollista havaita, että niin maanjäristykset kuin tulivuoretkin sijoittuvat suurimmaksi osin Tyyntämerta ympäröiville alueille. Kartasta on siis mahdollista päätellä, että Tyynenmeren ympärillä olevat alityöntövyöhykkeet ovat endogeenisesti erityisen aktiivista aluetta. Helsingin Sanomat julkaisi 21.2.2018 uutisen ” Toista­kymmentä tulivuorta purkautuu joka viikko maa­pallolla – eniten tutkijat pelkäävät super­tulivuoria, jotka voisivat peittää kokonaisen mantereen tuhkaan”. Uutisessa sanotaan, että Tyynenmeren tulirengas ei hiljene koskaan ja uutiseen on liitetty havainnollistava kuva Tyynenmeren tulirenkaasta, joka kannattaa käydä katsomassa.Kuva 6. Kaikki yli 6,0 magnitudin maanjäristykset 2010-luvulla sekä kaikki tulivuoret. Kartasta voi havaita Tyynenmeren keskiselänteen.

Edellisen kartan tulkitsemista häiritsee se, että se ilmeisesti esittää jokaisen olemassa olevan tulivuoren, vaikka se ei olisi edes aktiivinen. Aktiivisilla tulivuorilla tehty kartta olisi ollut ajankohtaisempi ja kuvaavampi esitys nykyisestä tulivuoritilanteesta. Jos aineistoa olisi rajannut vain aktiivisiin tulivuoriin, olisi kartta huomattavasti selkeämpi. Lisäksi minua vähän harmittaa, että en ole niin taitava käsistäni QGIS:n kanssa kuin Tuuli Lahin. Tuulin blogikirjoituksessa ” Kerta 6: Pisteaineistoa ja tulivuoria” on nähtävissä hienoja Tuulin tekemiä karttoja, joissa maanjäristyksiä kuvaavien palluroiden koko sekä väri riippuu maanjäristyksen voimakkuudesta.

Mielestäni tekemäni kartat sopisivat melko hyvin opetuskäyttöön havainnollistamaan erikokoisten maanjäristysten sijaintia ja yleisyyttä, sekä tulivuorten ja maanjäristysten yhteyttä. Tuuli mainitsi lisäksi blogissaan, että esittäisi omat karttansa PowerPoint-esityksenä, jolloin kuvien tarkastelu olisi helpompaa, mikä on mielestäni erittäin toimiva idea. Joihinkin karttoihin voisi mielestäni selkeyden ja havainnollisuuden vuoksi lisätä mannerlaattojen rajat, jolloin karttojen lukijalle olisi selkeämpää se, että maanjäristykset todellakin tapahtuvat pääosin tietyillä alueilla. Parasta olisi, jos kyseisessä kartassa näkyisi myös suunnat, mihin mannerlaatat liikkuvat niin kuin kuvassa 7. Tällöin karttojen avulla voisi opettaa myös laattojen kulkusuuntia ja niiden yhteyttä maanjäristyksien kokoon sekä tulivuorien sijoittumiseen. Vivi Tarkka kertoo blogikirjoituksessaan “Vähän maanjäristyksiä ja pari tulivuorta”, että hän oli etsinyt itselleen vektorimuotoisen aineiston mannerlaattojen rajoista ja tehnyt kyseisen aineiston avulla kartan, jossa näkyvät tulivuoret, maanjäristykset ja mannerlaattojen rajat. Vivin kartasta huomaa, että kartta on mannerlaattojen rajojen kanssa heti selkeämpi ja kertoo lukijalleen endogeenisten ilmiöiden sijoittumisesta paremmin.

Tekemäni kartta maanjäristyksistä yhden vuorokauden aikana on hieman turha, enkä oikein tiedä, miten sitä voisi käyttää, koska maanjäristykset kuitenkin poikkeavat päivittäin hyvin paljon, mutta tulipahan tällainenkin kartta tehtyä.

Kuva 7. Kartta mannerlaattojen rajoista, sekä niiden etenemissuunnista.

Juuri nyt minun ja QGIS-ohjelman tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Olemme saaneet pikkuhiljaa toivuttua menneistä vastoinkäymisistä, mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lähteet:

Helsingin Sanomat. Toistakymmentä tulivuorta purkautuu joka viikko maapallolla – eniten tutkijat pelkäävät supertulivuoria, jotka voisivat peittää kokonaisen mantereen tuhkaan (21.2.2018)                          https://www.hs.fi/tiede/art-2000005574655.html (luettu 22.2.2018)

Lahin, Tuuli. Kerta 6: Pisteaineistoa ja tulivuoria (21.2.2018)     https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/2018/02/21/kerta-6-pisteaineistoa-ja-tulivuoria/ (luettu 22.2.2018)

Tarkka, Vivi. Vähän maanjäristyksiä ja pari tulivuorta (23.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/vivitark/2018/02/23/vahan-maanjaristyksia-ja-pari-tulivuorta/ (luettu 26.2.2018)

tes.com, Tectonic Plates & Direction    https://www.tes.com/lessons/v55hkB0tUTX2Lg/plate-tectonics-introduction (luettu 22.2.2018)

5. kurssikerta: Altaita ja arviointia

Muutama viikko takaperin elämääni astunut QGIS on ottanut paikkansa sydämessäni. Tämä ohjelma on tehnyt tasaisesta arjestani kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavaa, sillä en ikinä pysty arvaamaan, miten yhteistyömme milläkin kerralla sujuu. Välillä yhteinen tekemisemme on kuin malliesimerkki yhteen hitsautuneista ystävistä, jotka lopettavat toistensa lauseita. Joinakin hetkinä taas emme osaa lainkaan toimia yhdessä, ja riitelemme kuin olisimme toistemme pahimpia vihamiehiä. Silloin tekisi vain mieli jättää QGIS rannalle ruikuttamaan ja jatkaa omaa, tasaista elämääni ilman sitä.

Tiedän kuitenkin, että kovalla työllä voi meistäkin tulla pettämätön, luja tiimi, jossa pystymme kumpikin luottamaan toisiimme ja jossa toinen on aina toisen tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Pilkahduksia toiveitteni tiimistä on ajoittain näkynyt. Olemme yhdessä pystyneet kannustamaan toisiamme eteenpäin vaikeina aikoina, jolloin mikään ei tunnut sujuvan halutulla tavalla. Tällä viikolla yhteistyömme pääsi kunnolla testiin, kun saimme eteemme vinon pinon erilaisia tehtäviä.

Kurssikerralla harjoittelimme bufferointia, ja sehän sujui minulta aivan mallikkaasti alun lämpenemisvaikeuksien jälkeen. Luonnollisesti hommat sujuvat hyvin, kun joku toinen näyttää ja selittää, mitä pitää oikein tehdä. Itsenäisiä harjoitustehtäviä tehdessä kohtasin taas sen saman tunteen, jossa en tunne päässäni olevan jäljellä enää yhtäkään aivosolua ja jossa koen kadottaneeni kyvyn lukea. Perinteiseen tapaan lyötyäni päätäni muutaman kerran pöytään alan saamaan kirjaimista jotakin selkoa ja aiemmin kryptiset tehtävänannot alkavat avautumaan minulle.

Ensimmäiset tehtävät, jotka käsittelivät Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokenttiä, sujuivatkin varsin ongelmitta, sillä ne menivät samalla kaavalla kuin kurssikerralla juuri hetkeä aiemmin yhdessä tehdyt tehtävät. Siksi uskallankin ehkä sanoa, että bufferointi sujuu minulta varsin luontevasti. Bufferointi on muutenkin mielenkiintoinen ja hyödyllinen ominaisuus. Erityisen mielenkiintoista olisi tutkia kuinka monta ihmistä asuu esimerkiksi muutaman kilometrin säteellä Helsingin yleisistä väestönsuojista, sillä erot voivat olla hyvin suuria. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, kuinka moni asukas asuu esimerkiksi yli viiden kilometrin päässä yleisestä väestönsuojasta. Keskustassa voi kilometrin säteellä asua saman verran ihmisiä kuin Helsingin reuna-alueilla useamman kilometrin säteellä.  Helsinki-Vantaan desibeli-tehtävien tekeminen muutama päivä aiemmin sujui silloin hyvin, mutta nyt en tältä istumalta osaisi selittää, miten tehtävä pitäisi suorittaa. Asioihin yleensä auttaa pieni säätäminen ja eri ominaisuuksien kokeileminen tehtävän aineiston ollessa siinä nenän edessä. Asemiin liittyvä tehtäväkin sujui mielestäni ilman sen suurempia ongelmia.

Toinen itsenäistehtävä olikin jo minun taidoilleni selkeästi haastavampi. Kaksi ensimmäistä kohtaa osasin tehdä itse, mutta tehtävän viimeinen kohta oli minun kyvyilleni liian haastava suoritettavaksi itse. Siihen tarvitsinkin kurssitovereideni neuvoa ja opastusta. Koen, että tehtävän suorittamista vaikeutti se, että vaikka olemmekin kurssikerroilla käyneet läpi monia toimintoja, en ikinä tiedä, missä tilanteessa täytyy käyttää mitäkin. Ja koska en tiennyt mitä toimintoa tehtävässä pitäisi käyttää, en osannut lähestyä tehtävää oikeastaan mistään näkökulmasta. Positiivista on se, että tämän tehtävän tekemisen jälkeen koen ehkä ymmärtäneeni Join attributes by location -toiminnon käytön ja sen, milloin sitä kuuluu käyttää. Huom ehkä.

Valitsemani uima-allas-tehtävän ensimmäiset osiot sujuivat myös helposti, vaikka minulla ei suoraan sanottuna ole enää mitään muistikuvia niiden tekemisestä. Kartan (kuva 1) tekemisessä oli vaikeuksia, mutta hetken asioiden mieleen palauttelun jälkeen sekin sujui, ja kartasta on mielestäni hyvin luettavissa se, että pääkaupunkiseudulla uima-altaita on erityisesti Helsingissä länsi-, itä- ja pohjoisalueilla, mutta ei niinkään keskustassa. Tämä johtunee ehkä siitä, että Helsingin keskustan rakennukset ovat verrattain iäkkäämpiä, jolloin niihin ei ole rakennettu uima-altaita. Toisaalta uima-allasrikkaat kaupunginosat on saatettu pääosin rakentaa sellaisina vuosikymmeninä, jolloin uima-altaat ovat olleet trendikkäät.

Ylen uutisen “Ovatko vanhat uima-altaat vielä luksusta? ‘On harhaluuloa, että käyttö on kallista'” mukaan uima-altaita rakennettiin 1970-luvulla omakoti- ja kerrostaloihin ylellisyyden perässä. Uutisen mukaan monet kotialtaat eivät ole nykyään enää käytössä, sillä niitä on täytetty tai niille on keksitty muita käyttötarkoituksia. Jos useat uima-altaat eivät ole enää käytössä, olisi ollut mielenkiintoista tehdä kartta käytössä olevien uima-altaiden määrän perusteella. Uutisessa kerrotaan myös, että uima-altaita ei enää juuri rakenneta taloihin pelättyjen suurten kustannusten takia.

Vaikka olen tyytyväinen tekemääni karttaan ja koen sen kuvaavan ihan hyvin uima-altaiden määriä eri kaupunginosissa ja uima-altaiden sijoittumista, on Eemil Beckerin kartta samasta aiheesta silti selkeästi kuvaavampi. Eemil kertoo blogikirjoituksessaan “Homma rupee sujumaan…” valinneensa mieluummin koropleettikartan kuvaamaan uima-altaiden määrää kuin pylväät. Lisäksi Eemilin karttaan on lisätty uima-altaiden lukumäärät alueittain, mikä selkeyttää kartan luettavuutta huomattavasti.

Kuva 1. Uima-altaiden yhteenlaskettu määrä pääkaupunkiseudun eri osa-alueilla. Pisin pylväs kuvaa uima-altaiden suurinta määrää, mikä on 53 kpl. Muiden pylväiden pituus on suhteutettu pisimpään pylvääseen.

Taulukkoon 1 on koottu tehtävistä saamiani tuloksia. Fanni Mantela oli koonnut blogikirjoitukseensa ”Yksinäistä painia QGIS:in kanssa” samantapaisen taulukon omista tuloksistaan. Meillä oli joitakin samoja tehtäviä tehtynä, joiden vastauksia vertailin toisiinsa. Helpotuksekseni niiden tehtävien vastaukset olivatkin hyvin samansuuntaisia keskenään, mikä kielii siitä, että olen saattanutkin tehdä tehtävät onnistuneesti.

Taulukko 1. Taulukossa koottuna vastauksia itsenäisten tehtävien kysymyksiin.

Taitotasona QGIS-ohjelman kanssa on helppo ilmaista lyhyesti. Asioita, jotka koen oikeasti osaavani, on muutama. Osaan vaihtaa eri tasojen väriä, sekä tehdä koropleettikartan. Osaan tehdä karttaan pylväsdiagrammeja (en kuitenkaan osaa laittaa karttaan lukuja diagrammien oheen). Osaan tehdä aineistoon uuden tason. Osaan laskea ja luoda aineistoihin uusia sarakkeita. Osaan ehkä liittää eri tasoja yhteen eri aineistoista. Oikeastaan muuta en koe osaavani tehdä. Vaikka olemme harjoitelleet kurssikerralla monia erilaisia toimintoja, en ikinä muista, milloin ja miten mitäkin niistä kuuluu käyttää, jolloin niistä ei ole tehtäviä tehdessä oikein hyötyä. Sini Virtanen kertoo omassa blogikirjoituksessaan ”Verta, hikeä ja puskureita” omasta ongelmastaan QGIS-ohjelman kanssa ja sitä lukiessa huomasin nyökytteleväni yhteisymmärryksessä, sillä itselläni on aivan sama ongelma. Sini toteaa blogissaan olevansa usein pihalla siitä, mitkä kohdat aina jossakin ”ikkunassa” tulisi rastittaa ja hän myös kertoo kaipaavansa jotakin käyttöopasta tähän ongelmaan. Tännekin kaipailtaisiin jotakin yksinkertaista käyttöopasta samaiseen ongelmaan.

QGIS-ohjelman mahdollisuudet ovat moninaiset, mutta QGIS-ohjelma on yhtä hyvä kuin sen käyttäjä. Monipuolisuudesta ja lukuisista mahdollisuuksista ei ole ohjelman käyttäjälle lainkaan hyötyä, jos ohjelmaa ja sen toimintoja ei osaa käyttää oikein. Yksi askel onnistumiseen on kattava, selkeä ja virheetön aineisto, sillä virheellisellä aineistolla ei kokenutkaan ohjelman käyttäjä voi onnistua. Minulla on vielä paljon opittavaa ystävästäni QGIS:stä, jotta osaisin sitä ongelmitta käyttää, mutta onneksi yhteinen aikamme ei vielä ole ohi. Vielä on aikaa yrittää oppia ja omaksua QGIS:n toiminnot.

Lähteet:

YLE. Ovatko vanhat uima-altaat vielä luksusta? “On harhaluuloa, että käyttö on kallista” (14.3.2017)                                                                                      https://yle.fi/uutiset/3-9458762 (luettu 26.2.2018)

Becker, Eemil. Homma rupee sujumaan… (19.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/19/homma-rupee-sujumaan/ (luettu 26.2.2018)

Mantela, Fanni. Yksinäistä painia QGIS:in kanssa (15.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/fama/2018/02/15/yksinaista-painia-qgisin-kanssa/ (luettu 16.2.2018)

Virtanen, Sini. Verta, hikeä ja puskureita (13.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/7k110738/2018/02/13/verta-hikea-ja-puskureita/ (luettu 16.2.2018)

4. kurssikerta: Ruutukarttaa ja epätoivoa

Oloni viikon Geoinformatiikan menetelmät -kurssin kurssikerran jälkeen oli suoraan sanottuna hirveä. Kaikki se usko ja luottamus toisiimme, mikä viimeisten viikkojen aikana oli pala palalta rakentunut tiiviiksi sidokseksi välillemme, mureni hetkessä silmieni edessä. Hädissäni yritin kerätä yhteisen historiamme palasia ympäriltä kasaan yhdeksi keoksi, mutta ne valuivat pois sormieni väleistä kuin juokseva vesi. Olin ahdingossa, ja kerätäkseni voimia jatkaakseni eteenpäin tehtävän parissa yritin muistella minun ja QGIS-ohjelman hyviä muistoja ja hetkiä, jolloin olimme onnistuneet nousemaan syvimmänkin järven pohjamudista aina pinnalle saakka. Sillä hetkellä en kuitenkaan muistanut näistä muistoista yhtäkään.

Kurssikerralla teimme yhdessä kartan kuvaamaan ruotsinkielisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Kartta kuvasi ruotsinkielisten määrää jokaisessa pääkaupunkiseudun neliökilometrin kokoisessa ruudussa, jossa on asutusta. Tämän jälkeen tehtävänämme oli tehdä samanlainen kartta, mutta erovaisuuksina yhdessä tehtyyn karttaan piti olla eri ruutukoko ja eri muuttujan kuvaus. Tämä oli juurikin se tehtävä, mikä pysäytti minun ja QGIS:n aiemmin pysäyttämättömältä vaikuttaneen nousun kohti geoinformatiikan kultaista valtaistuinta.

Yritin tehdä kurssikerralla karttaa kahteen otteeseen alusta saakka niin, että käytin 500m x 500m kokoisia ruutuja kuvatakseni yli 65-vuotiaiden sijoittuneisuutta pääkaupunkiseudulla. Kummallakin kerralla lopputuloksena oli epälooginen kartta kuvaamastani aiheesta, mutta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä olin tehnyt tehtävässä väärin. En enää muistanut jokaista pientä työvaihetta, vaikka olin yrittänyt kuunnella ohjeita erittäin tarkkaavaisesti. Koska minusta tuntui, että en voi saada niin turhautuneena enää mitään onnistunutta aikaiseksi, päätin jättää kartan tekemisen kirjaston auttavan voiman varaan, sillä se on pelastanut minut pohjalta aiemminkin. Kuin ihmeen kaupalla muutaman tunnin turhautumisen jälkeen karttani olikin valmis.

Valmis karttani kuvaa pääkaupunkiseudulla asuvia ulkomaan kansalaisia. Sijoittumista ja kyseisten asukkaiden määrää alueella kuvataan kartalla 500m x 500m kokoisissa ruuduissa. Aikaansaannoksestani on havaittavissa, että ulkomaan kansalaiset ovat sijoittuneet pääkaupunkiseudulle rykelmittäin. Tällaisia rykelmiä on esimerkiksi Helsingin keskustassa, Itä-Helsingissä Kontulassa, Mellunkylässä ja Vuosaaressa, ratojen varsilla sekä Espoossa Matinkylässä ja Muuralassa. Itä-Helsingin halvat asunnot houkuttelevat ja keräävät ulkomaan kansalaisia. Metron ja junaratojen varret houkuttelevat myös ulkomaankansalaisia hyvillä kulkuyhteyksillään. Keskustan alueen kansainvälinen ilmapiiri kerää myös ympärilleen lisää ulkomaan kansalaisia.

Ulkomaalaisten klusteroitumista vahvistaa myös se, että ulkomaalaistaustaiset hakeutuvat monikulttuuriseen ympäristöön samanhenkisten ihmisten luokse, jolloin jo valmiiksi ulkomaalaistaustaisvaltaiset alueet keräävät lähistölleen lisää ulkomaalaistaustaisia. Ylen uutinen “Ystävyys on kaiken ydin – Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja PastoriPike kertovat, millaista elämä on Itä-Helsingin hauskimmassa kaveriporukassa” muistuttaa, että Itä-Helsinki on ei-kantasuomalaisille hyvä paikka kasvaa ja varttua, sillä siellä tulee todennäköisemmin vastaan monikulttuurisuutta ja tummaa ihonväriä kuin esimerkiksi Salossa. Vaikka kantasuomalaiset pitävät maahanmuuttajavaltaisia alueita yleisesti huonommassa arvossa, on syytä muistaa, että ne ovat suuressa osassa maahanmuuttajan kotoutumista maahan.

Kuva 1. Ulkomaan kansalaisten asukkaiden sijoittuneisuus pääkaupunkiseudulla.

Ulkomaan kansalaisten sijoittuminen kartallani on kuvattu absoluuttisina arvoina, jolloin erittäin tiheästi asutetuilla alueilla on todennäköisemmin enemmän ulkomaalaistaustaisia. Tästä syystä suhteelliset arvot ulkomaan kansalaisten sijoittumisesta kuvaisivat kokonaissijoittumista paremmin, koska silloin sijoittuminen ei vääristyisi vain asukkaiden yleisen määrän mukaan. Ulkomaan kansalaiset ovat tekemäni kartan mukaan sijoittuneet juurikin tiheästi asutetuille alueille keskustaan ja ratojen varteen. Mielenkiintoista olisikin nähdä sama kartta, mutta suhteellisina arvoina tehtyinä. Silloin kartta voisi näyttää hieman erilaiselta, kun ulkomaan kansalaisten määrä on suhteutettu koko ruudun asukasmäärään. Kuitenkaan kartasta ei olisi tietenkään havaittavissa sitä, missä päin pääkaupunkiseutua on lukumäärältään eniten ulkomaan kansalaisia. Jannika Brofelt muistuttaa blogikirjoituksessaan “Ruutuja, ruutuja, ruutuja” ruututeemakartan ja suhteellisten arvojen yhdistämisen haasteista näin: “Se [ruututeemakartta suhteellisilla arvoilla] ei oikeastaan kertoisi yli 65-vuotiaiden todellisista määristä, ja hyvällä tuurilla johonkin ruutuun voisi osua vaikkapa vain yksi talo, jossa asuisi esimerkiksi vain yksi ikäihminen, jolloin kartan mukaan kyseisessä ruudussa asuvista 100% olisi yli 65-vuotiaita, mikä taas saisi kartan lukijassa aikaan mielikuvan hyvinkin suuresta yli 65-vuotiaiden määrästä alueella.” Tämä seikka on hyvä muistaa, kun pohtii karttansa esittämistapaa.

Marisa Nurminen esittelee blogikirjoituksessaan ”Kurssikerta 4: Ruutuja ja virheitä” esimerkillisen näköisen kartan, mikä kuvaa pääkaupunkiseudun yli 65-vuotiaiden sijoittumista alueella. Marisa olikin fiksusti tehnyt kartan jo valmiiksi suhteellisina osuuksina, sillä se on sopivampi tapa kuvata näitä ilmiöitä. Marisa kuitenkin toteaa, että eri lintulajien sijoittumiseen absoluuttiset arvot voisivatkin sopia paremmin.

Ruututeemakartta kuvaa mielestäni ulkomaan kansalaisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla suuntaa antavasti. Kartta ei kuitenkaan voi kuvata ilmiötä aivan tarkasti ja todellisesti, sillä ruudut ovat silti suhteellisen isoja. Mitä pienempiä ruudut olisivat, sitä tarkempi olisi myös ulkomaan kansalaisten sijoittuneisuuden kuvaus. Eemil Becker toteaakin blogikirjoituksessaan ” Ruutuja”, että ruututeemakarttaa laatiessa on kartan aineistoa käsiteltävä niin, että kartan esitettävyys säilyisi mahdollisimman hyvänä ja selkeänä. Kuitenkin mielestäni oman ruututeemakarttani suurin heikkous, mikä heikentää sen luettavuutta, on mielestäni paikannimien puuttuminen. Etenkin sellaisen lukijan, jolle pääkaupunkiseutu ei ole lainkaan tuttu, voi olla vaikeaa tulkita kartalta paikkoja ja keskittymien sijaintia.

Kuitenkin kaikista tämän viikkoisista epäonnistumisista ja vaikeuksista huolimatta koen kokevani pienen lämpimän tunteen katsoessani valmista karttaa. Kerrankin karttani legendassa on mielestäni jotakin järkeä, etenkin kun vertaan sitä aikaisempiin karttoihini. Jonkun muun mielestä legendan tekstien muotoilu on varmaan edelleenkin erittäin tönkköä, mutta itse olen siihen erittäin tyytyväinen.

Viikon kurssikerta oli raskas ja olen erittäin iloinen, että seuraavaan kertaan on vielä muutama päivä aikaa. Ehdin hyvin vielä nuolla haavojani ja kerätä itseni kokoon ennen seuraavia koitoksia. Itsevarmuutta tullaan todellakin tarvitsemaan jatkossa, sillä tällä kurssikerralla huomasin sen puutteen olleen kohtalokasta.

Lähteet:

YLE. Ystävyys on kaiken ydin – Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja PastoriPike kertovat, millaista elämä on Itä-Helsingin hauskimmassa kaveriporukassa (14.2.2018)    https://yle.fi/ylex/uutiset/ystavyys_on_kaiken_ydin__musta_barbaari_prinssi_jusuf_seksikas-suklaa_dosdela_ja_pastoripike_kertovat_millaista_elama_on_ita-helsingin_hauskimmassa_kaveriporukassa/3-9457281 (luettu 26.2.2018)

Brofelt, Jannika. Ruutuja, ruutuja, ruutuja (17.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/brofeltj/2018/02/17/ruutuja-ruutuja-ruutuja/ (luettu 26.2.2018)

Nurminen, Marisa. Kurssikerta 4: Ruutuja ja virheitä (8.2.2018)     https://blogs.helsinki.fi/marisa/2018/02/08/kurssikerta-4/ (luettu 9.2.2018)

Becker, Eemil. Ruutuja (8.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/08/kurssikerta-4/ (luettu 9.2.2018)

3. kurssikerta: Edistymistä ja suuria tunteita

Suosittelen seuraava kappaletta taustamusiikiksi, jotta teemaan sopiva tunnelma olisi taattu:

Janne Tulkki – Tulvii Pohjanmaa: https://www.youtube.com/watch?v=eak9OBgSArk

Astelin viikon Geoinformatiikan menetelmät -kurssikerralle kuin lämpimässä horroksessa. Sisimmissäni pulppusin onnesta, kun tiesin pääseväni jo hyvin läheiseksi muodostuneen QGIS-ohjelman kimppuun. Mielessäni liitelivät ruusunpunaiset mielikuvat saumattomasta yhteistyöstämme ja syvästä henkisestä yhteydestämme, mutta miten vähän oikeasti tiesinkään. QGIS ja minä olimme kuitenkin suuremman haasteen edessä kuin kertaakaan aikaisemmin.

Niinpä villit kuvitelmani minusta ja QGIS-ohjelmasta kulkemassa yhdessä pitkin englantilaisen kartanon ruusupuutarhaa punarintojen laulun tahdissa olivat mennyttä.

Kurssikerran päätehtävänä oli tehdä itsenäisesti yksi kartta kuvaamaan Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä koropleettikarttana sekä järvisyyttä diagrammein. Lopullisesta kartasta voidaan päätellä tulvien ja järvien määrän yhteyttä toisiinsa. Karttaa aloittaessani horrostilani oli kadoksissa, ja tunsin olevani eksyksissä sumuisilla, öisillä nummilla. En tiennyt, mitä tehdä. Olin paniikissa ja kykenemätön tekemään liikettäkään, saati yhtäkään järkevää ratkaisua tilanteen rauhoittamiseksi. Uuden työn aloittaminen puhtaalta pöydältä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, kun päässäni pyöri kaikki, mitä aikaisemmin oli käyty läpi enkä pystynyt rauhoittumaan ja miettimään järkevästi, mistä olisi parasta aloittaa.

Siispä sulkeuduin QGIS-ohjelman kanssa Kumpulan kirjaston seesteiseen rauhaan. Usko yhteistyömme voimaan ja sen mahdollisuuksiin oli suuri, ja se auttoi minua jaksamaan eteenpäin, vaikka tiesin olevani kirjastossa täysin yksin vailla kurssikavereideni antamaa tukea, tietoa ja taitoa. Kun etenin järjestelmällisesti tehtävän ohjeita kohta kohdalta eteenpäin, muutaman tunnin puserruksen jälkeen QGIS, sekä harjoituksen yksityiskohtaiset ohjeet ja vinkit, näyttivät minulle pakoreitin pimeydestä ja olimme taas saaneet aikaan jotakin, jota ei alkutaipaleellamme olisi voinut uskoa. Käsissäni todellakin oli valmis kartta.

Kuva 1. Kartta havainnollistaa Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyksiä ja järvisyyksiä. Tulvaherkimpiä alueita on Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa

Valmiista kartasta on luettavissa tulvaherkkyyden ja järvisyyden suhde Suomen valuma-alueilla. Valuma-alueilla, jotka olivat alttiita tulville, oli paljon vähemmän järviä, kuin valuma-alueilla, joilla tulvat eivät ole todennäköisiä. Näillä vähän tulvivilla alueilla on samalla myös paljon järviä. Järvet vähentävät tulvia ja tasoittavat tulvahuippuja, joten alueilla, joilla järviä on runsaasti, tulvia havaitaan harvoin. Alueilla, jotka tulvivat paljon ja herkästi, ei ole lukemattomasti järviä rauhoittamassa tulvatilannetta. Erityisen tulvivia alueita Suomessa on Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa. Näillä alueilla monet joet laskevat Itämereen. Erityisesti keväisin sulavat lumet ja rankkasateet aiheuttavat tulvia näillä alavilla alueilla. Karoliina Laine esittää blogikirjoituksessaan “Tulvia ja timantteja”  hyvän huomion alavien alueiden tulvimisesta. Karoliinan mukaan kevättulvat ovat alavilla alueilla erityisen yleisiä, sillä tällaisilla alueilla veden liike on hidasta. Etenkin Pohjanmaalla tulvat ovat joka keväinen ilmiö, sillä alue on usean suuren joen halkomaa ja maa on pinnanmuodoiltaan erittäin alavaa, jolloin vesi leviää helposti laajalle alueelle.

Yle uutisoi tammikuussa mielenkiintoisesta tulvaongelmasta Pariisissa (Seine tulvii kolmatta viikkoa – kodittomiksi jääneet rotat etsivät suojaa Pariisissa). Suurkaupunki Pariisia halkova joki Seine on uutisen mukaan tulvinut kolme viikkoa putkeen, mikä on aiheuttanut logististen ongelmien lisäksi kaupunkiin myös rottaongelman. Uutisen mukaan kaupungin jo ennestään suuri rottaongelma konkretisoituu, kun pariisilaiset rotat etsivät itselleen suojaa tulvan huuhdottua näiden pesät mukanaan.

Aivan kaikkeen emme minä ja QGIS yhdessäkään pystyneet. Meidän oli kohdattava este yhteisellä kiitoradallamme. Karttani selkeyttä heikentää järvisyysprosenttipalkkien koon selitteen puuttuminen kartan legendasta, jolloin lukijalle palkkien koot eivät kerro kaikkea tarvittavaa informaatiota. Vaikka itse tiedän, että palkkien koot ovat suhteellisia ja että korkein palkki kuvaa sitä, että alueen järvisyys on kaikista valuma-alueista korkein, ei kartan lukija sitä tiedä. Kartan lukija pystyy vain vertailemaan palkkien kokoa ja näin päättelemään järvisyyden määrää alueilla suhteessa toisiinsa. Järvisyyden määrästä ei kartan lukijalla ole tarkkoja lukuja. ”Pienehköstä” kartan lukua vaikeuttavasta ongelmasta huolimatta legenda vaikuttaa omaan silmääni vähintään sata kertaa paremmalta kuin aiemmin tekemissäni kartoissa. Onhan siinä silti jäljellä vielä paljon viilattavaa niin kuin koko kartassa muutenkin, mutta eiköhän tämä tästä. Edistymistä on ainakin havaittavissa. On vain katsottava erityisen tarkasti, jotta sen huomaa.

Parantamisen varaa löytyy aina, ja joskus on vain pakko antaa olla. Tekemäni kartan väritykset eivät ehkä aivan sovi yhteen, mutta ainakin karttaa kestää katsoa. Sen jälkeen, kun värejä on säädellyt jo hyvän tovin, on ne vain jätettävä mahdollisimman siedettävään tilaan. Muuten saisin säädellä niitä ikuisuuden.

Kun olin selviytynyt melkein kunnialla koitoksistani, pystyin vihdoin pysähtyä pohtimaan kurssikerralla läpi käytyjä asioita. Teimme kartan kuvaamaan Afrikan öljykenttiä ja timanttikaivoksia sekä konfliktien sijoittumista maanosassa. Valmistuneesta kartasta minulle ei valitettavasti jäänyt kuvamateriaalia todisteeksi, sillä ajattelemattomuuttani olin kartan jo ehtinyt poistaa, mutta Afrikan kartta kuvaamaan edellä mainitsemiani seikkoja todellakin valmistui! Öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktien attribuuttitiedoissa oli useita tietoja, joista löytyy varmasti joitakin yhtäläisyyksiä. Voisin uskoa, että erilaisten arvokkaiden luonnonvarojen, kuten timanttien ja öljyn, löytämisvuosi tai kaivausten aloittamisvuosi sekä konfliktien tapahtumavuosi, olisivat samat, sillä sellaiset löydökset aiheuttavat poikkeuksetta kärhämää. Matti Moisala kuitenkin muistuttaa blogikirjoituksessaan “3. I bless the rains down in Africaaa… ja tulvii Pohjanmaa”, että “toisaalta konfliktien ja luonnonvarojen esiintymiseen samalla alueella ei voi vetää varmaa viivaa, sillä ne voivat toki olla kytköksissä toisiinsa, mutta eivät välttämättä”. Mitään johtopäätöksiä ei voida siis vetää ilman kunnollisia todisteita. Mietin myös, voisiko timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuusluokittelu korreloida Internetkäyttäjien kasvun kanssa. Kun alueella on luonnonvaroja ja töitä, alueen yleinen taso paranee, mikä mahdollistaa Internetin yhä useammalle.

Vaikka oloni GIS-luokassa oli kuin ruokakauppaan eksyneellä pikkulapsella, jäi tästä viikosta mieleen vain positiivisia asioita. Opin käyttämään itse QGIS-ohjelman join-toimintoa. Liitin onnistuneesti Excel-aineiston QGIS:iin. Siirto aiheutti pienen ongelman, kun kaikki aineiston osat eivät jotenkin sopineetkaan yhteen, mutta ratkaisin ongelman. En kyllä tiedä mitä tein, jotta aineistot sopisivat yhteen, mutta ilmeisesti se toimi. Sillä hetkellä tunsin itseni harvinaisen fiksuksi, mitä en aivan joka päivä saakaan kokea. Ja vielä, kertaakaan en joutunut kirjastossa aloittamaan työtäni alusta. Lisäksi mielessäni aiemmin kurssikerroilla käydyt asiat ovat loksahtaneet kohdalleen. Tekeminen ja toistot ovat todellakin tuottaneet tulosta. Suurin hyöty on ollut kuitenkin kovasta keskittymisestä ja kuuntelemisesta kurssikerralla. Ensimmäisen kerran jälkeen opin kantapään kautta, että ei parane antaa otteen herpaantua edes sekunnin murto-osaksi.

Suurin positiivinen ja hymyn huulille tuova asia oli onnistumisen tunne, kun vihdoin katsoin valmista karttaani silmästä silmään. Kunpa voisin purkittaa tämän tunteen, jotta tulevilla epätoivon hetkillä muistaisin, miltä sen tuntuu. En kuitenkaan voi olla aivan varma, näyttääkö tekemäni kartta loppupeleissä yhtään siltä, miltä sen pitäisi.

Roope Heinonen tiivistää blogikirjoituksessaan ”Kolmas kerta toden sanoo” mielestäni erinomaisesti yhteen lauseeseen tunnelmansa kolmannen kurssikerran jälkeen, mikä kuvaa omia tunteitani QGIS-ohjelmaa kohtaan: ”Nautin täysin siemauksin.” Itse en sitä paremmin osaisi ilmasta, sillä Roope on löytänyt juuri oikeat sanat.

Minusta ja QGIS:stä on ehtinyt hioutua ehta parivaljakko. Tällä hetkellä yhteinen tulevaisuutemme näyttää valoisammalta kuin koskaan aikaisemmin. En malta odottaa, mitä kaikkea saamme vielä yhdessä kokea. Yhteinen matkamme geoinformatiikan saloihin ei tule kuitenkaan olemaan tasainen. Joka kerta kun avaan QGIS-ohjelman, opin tästä aina jotain lisää. Ja vielä on paljon asioita, mitä tästä haluankaan tietää ja oppia.

 

antttoniii. Janne Tulkki – Tulvii pohjanmaa (video), julkaistu 21.10.2010  Saatavilla https://www.youtube.com/watch?v=eak9OBgSArk

YLE. Seine tulvii kolmatta viikkoa – kodittomiksi jääneet rotat etsivät suojaa Pariisissa (25.1.2018)                                                                                    https://yle.fi/uutiset/3-10039618 (luettu 26.2.2018)

Laine, Karoliina. Tulvia ja timantteja (30.1.2018)  https://blogs.helsinki.fi/karollai/2018/01/30/18/ (luettu 26.2.2018)

Moisala, Matti. 3. I bless the rains down in Africaaa… ja tulvii Pohjanmaa (2.2.2018)                                                    https://blogs.helsinki.fi/moisalam/2018/02/02/3-i-bless-the-rains-down-in-africaaa-ja-tulvii-pohjanmaa/ (luettu 26.2.2018)

Heinonen, Roope. Kolmas kerta toden sanoo (29.1.2018)          https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/29/29-01-2018/ (luettu 1.2.2018)