3. kurssikerta: Edistymistä ja suuria tunteita

Suosittelen seuraava kappaletta taustamusiikiksi, jotta teemaan sopiva tunnelma olisi taattu:

Janne Tulkki – Tulvii Pohjanmaa: https://www.youtube.com/watch?v=eak9OBgSArk

Astelin viikon Geoinformatiikan menetelmät -kurssikerralle kuin lämpimässä horroksessa. Sisimmissäni pulppusin onnesta, kun tiesin pääseväni jo hyvin läheiseksi muodostuneen QGIS-ohjelman kimppuun. Mielessäni liitelivät ruusunpunaiset mielikuvat saumattomasta yhteistyöstämme ja syvästä henkisestä yhteydestämme, mutta miten vähän oikeasti tiesinkään. QGIS ja minä olimme kuitenkin suuremman haasteen edessä kuin kertaakaan aikaisemmin.

Niinpä villit kuvitelmani minusta ja QGIS-ohjelmasta kulkemassa yhdessä pitkin englantilaisen kartanon ruusupuutarhaa punarintojen laulun tahdissa olivat mennyttä.

Kurssikerran päätehtävänä oli tehdä itsenäisesti yksi kartta kuvaamaan Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä koropleettikarttana sekä järvisyyttä diagrammein. Lopullisesta kartasta voidaan päätellä tulvien ja järvien määrän yhteyttä toisiinsa. Karttaa aloittaessani horrostilani oli kadoksissa, ja tunsin olevani eksyksissä sumuisilla, öisillä nummilla. En tiennyt, mitä tehdä. Olin paniikissa ja kykenemätön tekemään liikettäkään, saati yhtäkään järkevää ratkaisua tilanteen rauhoittamiseksi. Uuden työn aloittaminen puhtaalta pöydältä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, kun päässäni pyöri kaikki, mitä aikaisemmin oli käyty läpi enkä pystynyt rauhoittumaan ja miettimään järkevästi, mistä olisi parasta aloittaa.

Siispä sulkeuduin QGIS-ohjelman kanssa Kumpulan kirjaston seesteiseen rauhaan. Usko yhteistyömme voimaan ja sen mahdollisuuksiin oli suuri, ja se auttoi minua jaksamaan eteenpäin, vaikka tiesin olevani kirjastossa täysin yksin vailla kurssikavereideni antamaa tukea, tietoa ja taitoa. Kun etenin järjestelmällisesti tehtävän ohjeita kohta kohdalta eteenpäin, muutaman tunnin puserruksen jälkeen QGIS, sekä harjoituksen yksityiskohtaiset ohjeet ja vinkit, näyttivät minulle pakoreitin pimeydestä ja olimme taas saaneet aikaan jotakin, jota ei alkutaipaleellamme olisi voinut uskoa. Käsissäni todellakin oli valmis kartta.

Kuva 1. Kartta havainnollistaa Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyksiä ja järvisyyksiä. Tulvaherkimpiä alueita on Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa

Valmiista kartasta on luettavissa tulvaherkkyyden ja järvisyyden suhde Suomen valuma-alueilla. Valuma-alueilla, jotka olivat alttiita tulville, oli paljon vähemmän järviä, kuin valuma-alueilla, joilla tulvat eivät ole todennäköisiä. Näillä vähän tulvivilla alueilla on samalla myös paljon järviä. Järvet vähentävät tulvia ja tasoittavat tulvahuippuja, joten alueilla, joilla järviä on runsaasti, tulvia havaitaan harvoin. Alueilla, jotka tulvivat paljon ja herkästi, ei ole lukemattomasti järviä rauhoittamassa tulvatilannetta. Erityisen tulvivia alueita Suomessa on Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa. Näillä alueilla monet joet laskevat Itämereen. Erityisesti keväisin sulavat lumet ja rankkasateet aiheuttavat tulvia näillä alavilla alueilla. Karoliina Laine esittää blogikirjoituksessaan “Tulvia ja timantteja”  hyvän huomion alavien alueiden tulvimisesta. Karoliinan mukaan kevättulvat ovat alavilla alueilla erityisen yleisiä, sillä tällaisilla alueilla veden liike on hidasta. Etenkin Pohjanmaalla tulvat ovat joka keväinen ilmiö, sillä alue on usean suuren joen halkomaa ja maa on pinnanmuodoiltaan erittäin alavaa, jolloin vesi leviää helposti laajalle alueelle.

Yle uutisoi tammikuussa mielenkiintoisesta tulvaongelmasta Pariisissa (Seine tulvii kolmatta viikkoa – kodittomiksi jääneet rotat etsivät suojaa Pariisissa). Suurkaupunki Pariisia halkova joki Seine on uutisen mukaan tulvinut kolme viikkoa putkeen, mikä on aiheuttanut logististen ongelmien lisäksi kaupunkiin myös rottaongelman. Uutisen mukaan kaupungin jo ennestään suuri rottaongelma konkretisoituu, kun pariisilaiset rotat etsivät itselleen suojaa tulvan huuhdottua näiden pesät mukanaan.

Aivan kaikkeen emme minä ja QGIS yhdessäkään pystyneet. Meidän oli kohdattava este yhteisellä kiitoradallamme. Karttani selkeyttä heikentää järvisyysprosenttipalkkien koon selitteen puuttuminen kartan legendasta, jolloin lukijalle palkkien koot eivät kerro kaikkea tarvittavaa informaatiota. Vaikka itse tiedän, että palkkien koot ovat suhteellisia ja että korkein palkki kuvaa sitä, että alueen järvisyys on kaikista valuma-alueista korkein, ei kartan lukija sitä tiedä. Kartan lukija pystyy vain vertailemaan palkkien kokoa ja näin päättelemään järvisyyden määrää alueilla suhteessa toisiinsa. Järvisyyden määrästä ei kartan lukijalla ole tarkkoja lukuja. ”Pienehköstä” kartan lukua vaikeuttavasta ongelmasta huolimatta legenda vaikuttaa omaan silmääni vähintään sata kertaa paremmalta kuin aiemmin tekemissäni kartoissa. Onhan siinä silti jäljellä vielä paljon viilattavaa niin kuin koko kartassa muutenkin, mutta eiköhän tämä tästä. Edistymistä on ainakin havaittavissa. On vain katsottava erityisen tarkasti, jotta sen huomaa.

Parantamisen varaa löytyy aina, ja joskus on vain pakko antaa olla. Tekemäni kartan väritykset eivät ehkä aivan sovi yhteen, mutta ainakin karttaa kestää katsoa. Sen jälkeen, kun värejä on säädellyt jo hyvän tovin, on ne vain jätettävä mahdollisimman siedettävään tilaan. Muuten saisin säädellä niitä ikuisuuden.

Kun olin selviytynyt melkein kunnialla koitoksistani, pystyin vihdoin pysähtyä pohtimaan kurssikerralla läpi käytyjä asioita. Teimme kartan kuvaamaan Afrikan öljykenttiä ja timanttikaivoksia sekä konfliktien sijoittumista maanosassa. Valmistuneesta kartasta minulle ei valitettavasti jäänyt kuvamateriaalia todisteeksi, sillä ajattelemattomuuttani olin kartan jo ehtinyt poistaa, mutta Afrikan kartta kuvaamaan edellä mainitsemiani seikkoja todellakin valmistui! Öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktien attribuuttitiedoissa oli useita tietoja, joista löytyy varmasti joitakin yhtäläisyyksiä. Voisin uskoa, että erilaisten arvokkaiden luonnonvarojen, kuten timanttien ja öljyn, löytämisvuosi tai kaivausten aloittamisvuosi sekä konfliktien tapahtumavuosi, olisivat samat, sillä sellaiset löydökset aiheuttavat poikkeuksetta kärhämää. Matti Moisala kuitenkin muistuttaa blogikirjoituksessaan “3. I bless the rains down in Africaaa… ja tulvii Pohjanmaa”, että “toisaalta konfliktien ja luonnonvarojen esiintymiseen samalla alueella ei voi vetää varmaa viivaa, sillä ne voivat toki olla kytköksissä toisiinsa, mutta eivät välttämättä”. Mitään johtopäätöksiä ei voida siis vetää ilman kunnollisia todisteita. Mietin myös, voisiko timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuusluokittelu korreloida Internetkäyttäjien kasvun kanssa. Kun alueella on luonnonvaroja ja töitä, alueen yleinen taso paranee, mikä mahdollistaa Internetin yhä useammalle.

Vaikka oloni GIS-luokassa oli kuin ruokakauppaan eksyneellä pikkulapsella, jäi tästä viikosta mieleen vain positiivisia asioita. Opin käyttämään itse QGIS-ohjelman join-toimintoa. Liitin onnistuneesti Excel-aineiston QGIS:iin. Siirto aiheutti pienen ongelman, kun kaikki aineiston osat eivät jotenkin sopineetkaan yhteen, mutta ratkaisin ongelman. En kyllä tiedä mitä tein, jotta aineistot sopisivat yhteen, mutta ilmeisesti se toimi. Sillä hetkellä tunsin itseni harvinaisen fiksuksi, mitä en aivan joka päivä saakaan kokea. Ja vielä, kertaakaan en joutunut kirjastossa aloittamaan työtäni alusta. Lisäksi mielessäni aiemmin kurssikerroilla käydyt asiat ovat loksahtaneet kohdalleen. Tekeminen ja toistot ovat todellakin tuottaneet tulosta. Suurin hyöty on ollut kuitenkin kovasta keskittymisestä ja kuuntelemisesta kurssikerralla. Ensimmäisen kerran jälkeen opin kantapään kautta, että ei parane antaa otteen herpaantua edes sekunnin murto-osaksi.

Suurin positiivinen ja hymyn huulille tuova asia oli onnistumisen tunne, kun vihdoin katsoin valmista karttaani silmästä silmään. Kunpa voisin purkittaa tämän tunteen, jotta tulevilla epätoivon hetkillä muistaisin, miltä sen tuntuu. En kuitenkaan voi olla aivan varma, näyttääkö tekemäni kartta loppupeleissä yhtään siltä, miltä sen pitäisi.

Roope Heinonen tiivistää blogikirjoituksessaan ”Kolmas kerta toden sanoo” mielestäni erinomaisesti yhteen lauseeseen tunnelmansa kolmannen kurssikerran jälkeen, mikä kuvaa omia tunteitani QGIS-ohjelmaa kohtaan: ”Nautin täysin siemauksin.” Itse en sitä paremmin osaisi ilmasta, sillä Roope on löytänyt juuri oikeat sanat.

Minusta ja QGIS:stä on ehtinyt hioutua ehta parivaljakko. Tällä hetkellä yhteinen tulevaisuutemme näyttää valoisammalta kuin koskaan aikaisemmin. En malta odottaa, mitä kaikkea saamme vielä yhdessä kokea. Yhteinen matkamme geoinformatiikan saloihin ei tule kuitenkaan olemaan tasainen. Joka kerta kun avaan QGIS-ohjelman, opin tästä aina jotain lisää. Ja vielä on paljon asioita, mitä tästä haluankaan tietää ja oppia.

 

antttoniii. Janne Tulkki – Tulvii pohjanmaa (video), julkaistu 21.10.2010  Saatavilla https://www.youtube.com/watch?v=eak9OBgSArk

YLE. Seine tulvii kolmatta viikkoa – kodittomiksi jääneet rotat etsivät suojaa Pariisissa (25.1.2018)                                                                                    https://yle.fi/uutiset/3-10039618 (luettu 26.2.2018)

Laine, Karoliina. Tulvia ja timantteja (30.1.2018)  https://blogs.helsinki.fi/karollai/2018/01/30/18/ (luettu 26.2.2018)

Moisala, Matti. 3. I bless the rains down in Africaaa… ja tulvii Pohjanmaa (2.2.2018)                                                    https://blogs.helsinki.fi/moisalam/2018/02/02/3-i-bless-the-rains-down-in-africaaa-ja-tulvii-pohjanmaa/ (luettu 26.2.2018)

Heinonen, Roope. Kolmas kerta toden sanoo (29.1.2018)          https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/29/29-01-2018/ (luettu 1.2.2018)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *