4. kurssikerta: Ruutukarttaa ja epätoivoa

Oloni viikon Geoinformatiikan menetelmät -kurssin kurssikerran jälkeen oli suoraan sanottuna hirveä. Kaikki se usko ja luottamus toisiimme, mikä viimeisten viikkojen aikana oli pala palalta rakentunut tiiviiksi sidokseksi välillemme, mureni hetkessä silmieni edessä. Hädissäni yritin kerätä yhteisen historiamme palasia ympäriltä kasaan yhdeksi keoksi, mutta ne valuivat pois sormieni väleistä kuin juokseva vesi. Olin ahdingossa, ja kerätäkseni voimia jatkaakseni eteenpäin tehtävän parissa yritin muistella minun ja QGIS-ohjelman hyviä muistoja ja hetkiä, jolloin olimme onnistuneet nousemaan syvimmänkin järven pohjamudista aina pinnalle saakka. Sillä hetkellä en kuitenkaan muistanut näistä muistoista yhtäkään.

Kurssikerralla teimme yhdessä kartan kuvaamaan ruotsinkielisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Kartta kuvasi ruotsinkielisten määrää jokaisessa pääkaupunkiseudun neliökilometrin kokoisessa ruudussa, jossa on asutusta. Tämän jälkeen tehtävänämme oli tehdä samanlainen kartta, mutta erovaisuuksina yhdessä tehtyyn karttaan piti olla eri ruutukoko ja eri muuttujan kuvaus. Tämä oli juurikin se tehtävä, mikä pysäytti minun ja QGIS:n aiemmin pysäyttämättömältä vaikuttaneen nousun kohti geoinformatiikan kultaista valtaistuinta.

Yritin tehdä kurssikerralla karttaa kahteen otteeseen alusta saakka niin, että käytin 500m x 500m kokoisia ruutuja kuvatakseni yli 65-vuotiaiden sijoittuneisuutta pääkaupunkiseudulla. Kummallakin kerralla lopputuloksena oli epälooginen kartta kuvaamastani aiheesta, mutta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä olin tehnyt tehtävässä väärin. En enää muistanut jokaista pientä työvaihetta, vaikka olin yrittänyt kuunnella ohjeita erittäin tarkkaavaisesti. Koska minusta tuntui, että en voi saada niin turhautuneena enää mitään onnistunutta aikaiseksi, päätin jättää kartan tekemisen kirjaston auttavan voiman varaan, sillä se on pelastanut minut pohjalta aiemminkin. Kuin ihmeen kaupalla muutaman tunnin turhautumisen jälkeen karttani olikin valmis.

Valmis karttani kuvaa pääkaupunkiseudulla asuvia ulkomaan kansalaisia. Sijoittumista ja kyseisten asukkaiden määrää alueella kuvataan kartalla 500m x 500m kokoisissa ruuduissa. Aikaansaannoksestani on havaittavissa, että ulkomaan kansalaiset ovat sijoittuneet pääkaupunkiseudulle rykelmittäin. Tällaisia rykelmiä on esimerkiksi Helsingin keskustassa, Itä-Helsingissä Kontulassa, Mellunkylässä ja Vuosaaressa, ratojen varsilla sekä Espoossa Matinkylässä ja Muuralassa. Itä-Helsingin halvat asunnot houkuttelevat ja keräävät ulkomaan kansalaisia. Metron ja junaratojen varret houkuttelevat myös ulkomaankansalaisia hyvillä kulkuyhteyksillään. Keskustan alueen kansainvälinen ilmapiiri kerää myös ympärilleen lisää ulkomaan kansalaisia.

Ulkomaalaisten klusteroitumista vahvistaa myös se, että ulkomaalaistaustaiset hakeutuvat monikulttuuriseen ympäristöön samanhenkisten ihmisten luokse, jolloin jo valmiiksi ulkomaalaistaustaisvaltaiset alueet keräävät lähistölleen lisää ulkomaalaistaustaisia. Ylen uutinen “Ystävyys on kaiken ydin – Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja PastoriPike kertovat, millaista elämä on Itä-Helsingin hauskimmassa kaveriporukassa” muistuttaa, että Itä-Helsinki on ei-kantasuomalaisille hyvä paikka kasvaa ja varttua, sillä siellä tulee todennäköisemmin vastaan monikulttuurisuutta ja tummaa ihonväriä kuin esimerkiksi Salossa. Vaikka kantasuomalaiset pitävät maahanmuuttajavaltaisia alueita yleisesti huonommassa arvossa, on syytä muistaa, että ne ovat suuressa osassa maahanmuuttajan kotoutumista maahan.

Kuva 1. Ulkomaan kansalaisten asukkaiden sijoittuneisuus pääkaupunkiseudulla.

Ulkomaan kansalaisten sijoittuminen kartallani on kuvattu absoluuttisina arvoina, jolloin erittäin tiheästi asutetuilla alueilla on todennäköisemmin enemmän ulkomaalaistaustaisia. Tästä syystä suhteelliset arvot ulkomaan kansalaisten sijoittumisesta kuvaisivat kokonaissijoittumista paremmin, koska silloin sijoittuminen ei vääristyisi vain asukkaiden yleisen määrän mukaan. Ulkomaan kansalaiset ovat tekemäni kartan mukaan sijoittuneet juurikin tiheästi asutetuille alueille keskustaan ja ratojen varteen. Mielenkiintoista olisikin nähdä sama kartta, mutta suhteellisina arvoina tehtyinä. Silloin kartta voisi näyttää hieman erilaiselta, kun ulkomaan kansalaisten määrä on suhteutettu koko ruudun asukasmäärään. Kuitenkaan kartasta ei olisi tietenkään havaittavissa sitä, missä päin pääkaupunkiseutua on lukumäärältään eniten ulkomaan kansalaisia. Jannika Brofelt muistuttaa blogikirjoituksessaan “Ruutuja, ruutuja, ruutuja” ruututeemakartan ja suhteellisten arvojen yhdistämisen haasteista näin: “Se [ruututeemakartta suhteellisilla arvoilla] ei oikeastaan kertoisi yli 65-vuotiaiden todellisista määristä, ja hyvällä tuurilla johonkin ruutuun voisi osua vaikkapa vain yksi talo, jossa asuisi esimerkiksi vain yksi ikäihminen, jolloin kartan mukaan kyseisessä ruudussa asuvista 100% olisi yli 65-vuotiaita, mikä taas saisi kartan lukijassa aikaan mielikuvan hyvinkin suuresta yli 65-vuotiaiden määrästä alueella.” Tämä seikka on hyvä muistaa, kun pohtii karttansa esittämistapaa.

Marisa Nurminen esittelee blogikirjoituksessaan ”Kurssikerta 4: Ruutuja ja virheitä” esimerkillisen näköisen kartan, mikä kuvaa pääkaupunkiseudun yli 65-vuotiaiden sijoittumista alueella. Marisa olikin fiksusti tehnyt kartan jo valmiiksi suhteellisina osuuksina, sillä se on sopivampi tapa kuvata näitä ilmiöitä. Marisa kuitenkin toteaa, että eri lintulajien sijoittumiseen absoluuttiset arvot voisivatkin sopia paremmin.

Ruututeemakartta kuvaa mielestäni ulkomaan kansalaisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla suuntaa antavasti. Kartta ei kuitenkaan voi kuvata ilmiötä aivan tarkasti ja todellisesti, sillä ruudut ovat silti suhteellisen isoja. Mitä pienempiä ruudut olisivat, sitä tarkempi olisi myös ulkomaan kansalaisten sijoittuneisuuden kuvaus. Eemil Becker toteaakin blogikirjoituksessaan ” Ruutuja”, että ruututeemakarttaa laatiessa on kartan aineistoa käsiteltävä niin, että kartan esitettävyys säilyisi mahdollisimman hyvänä ja selkeänä. Kuitenkin mielestäni oman ruututeemakarttani suurin heikkous, mikä heikentää sen luettavuutta, on mielestäni paikannimien puuttuminen. Etenkin sellaisen lukijan, jolle pääkaupunkiseutu ei ole lainkaan tuttu, voi olla vaikeaa tulkita kartalta paikkoja ja keskittymien sijaintia.

Kuitenkin kaikista tämän viikkoisista epäonnistumisista ja vaikeuksista huolimatta koen kokevani pienen lämpimän tunteen katsoessani valmista karttaa. Kerrankin karttani legendassa on mielestäni jotakin järkeä, etenkin kun vertaan sitä aikaisempiin karttoihini. Jonkun muun mielestä legendan tekstien muotoilu on varmaan edelleenkin erittäin tönkköä, mutta itse olen siihen erittäin tyytyväinen.

Viikon kurssikerta oli raskas ja olen erittäin iloinen, että seuraavaan kertaan on vielä muutama päivä aikaa. Ehdin hyvin vielä nuolla haavojani ja kerätä itseni kokoon ennen seuraavia koitoksia. Itsevarmuutta tullaan todellakin tarvitsemaan jatkossa, sillä tällä kurssikerralla huomasin sen puutteen olleen kohtalokasta.

Lähteet:

YLE. Ystävyys on kaiken ydin – Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja PastoriPike kertovat, millaista elämä on Itä-Helsingin hauskimmassa kaveriporukassa (14.2.2018)    https://yle.fi/ylex/uutiset/ystavyys_on_kaiken_ydin__musta_barbaari_prinssi_jusuf_seksikas-suklaa_dosdela_ja_pastoripike_kertovat_millaista_elama_on_ita-helsingin_hauskimmassa_kaveriporukassa/3-9457281 (luettu 26.2.2018)

Brofelt, Jannika. Ruutuja, ruutuja, ruutuja (17.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/brofeltj/2018/02/17/ruutuja-ruutuja-ruutuja/ (luettu 26.2.2018)

Nurminen, Marisa. Kurssikerta 4: Ruutuja ja virheitä (8.2.2018)     https://blogs.helsinki.fi/marisa/2018/02/08/kurssikerta-4/ (luettu 9.2.2018)

Becker, Eemil. Ruutuja (8.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/08/kurssikerta-4/ (luettu 9.2.2018)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *