Muutama viikko takaperin elämääni astunut QGIS on ottanut paikkansa sydämessäni. Tämä ohjelma on tehnyt tasaisesta arjestani kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavaa, sillä en ikinä pysty arvaamaan, miten yhteistyömme milläkin kerralla sujuu. Välillä yhteinen tekemisemme on kuin malliesimerkki yhteen hitsautuneista ystävistä, jotka lopettavat toistensa lauseita. Joinakin hetkinä taas emme osaa lainkaan toimia yhdessä, ja riitelemme kuin olisimme toistemme pahimpia vihamiehiä. Silloin tekisi vain mieli jättää QGIS rannalle ruikuttamaan ja jatkaa omaa, tasaista elämääni ilman sitä.
Tiedän kuitenkin, että kovalla työllä voi meistäkin tulla pettämätön, luja tiimi, jossa pystymme kumpikin luottamaan toisiimme ja jossa toinen on aina toisen tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Pilkahduksia toiveitteni tiimistä on ajoittain näkynyt. Olemme yhdessä pystyneet kannustamaan toisiamme eteenpäin vaikeina aikoina, jolloin mikään ei tunnut sujuvan halutulla tavalla. Tällä viikolla yhteistyömme pääsi kunnolla testiin, kun saimme eteemme vinon pinon erilaisia tehtäviä.
Kurssikerralla harjoittelimme bufferointia, ja sehän sujui minulta aivan mallikkaasti alun lämpenemisvaikeuksien jälkeen. Luonnollisesti hommat sujuvat hyvin, kun joku toinen näyttää ja selittää, mitä pitää oikein tehdä. Itsenäisiä harjoitustehtäviä tehdessä kohtasin taas sen saman tunteen, jossa en tunne päässäni olevan jäljellä enää yhtäkään aivosolua ja jossa koen kadottaneeni kyvyn lukea. Perinteiseen tapaan lyötyäni päätäni muutaman kerran pöytään alan saamaan kirjaimista jotakin selkoa ja aiemmin kryptiset tehtävänannot alkavat avautumaan minulle.
Ensimmäiset tehtävät, jotka käsittelivät Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokenttiä, sujuivatkin varsin ongelmitta, sillä ne menivät samalla kaavalla kuin kurssikerralla juuri hetkeä aiemmin yhdessä tehdyt tehtävät. Siksi uskallankin ehkä sanoa, että bufferointi sujuu minulta varsin luontevasti. Bufferointi on muutenkin mielenkiintoinen ja hyödyllinen ominaisuus. Erityisen mielenkiintoista olisi tutkia kuinka monta ihmistä asuu esimerkiksi muutaman kilometrin säteellä Helsingin yleisistä väestönsuojista, sillä erot voivat olla hyvin suuria. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, kuinka moni asukas asuu esimerkiksi yli viiden kilometrin päässä yleisestä väestönsuojasta. Keskustassa voi kilometrin säteellä asua saman verran ihmisiä kuin Helsingin reuna-alueilla useamman kilometrin säteellä. Helsinki-Vantaan desibeli-tehtävien tekeminen muutama päivä aiemmin sujui silloin hyvin, mutta nyt en tältä istumalta osaisi selittää, miten tehtävä pitäisi suorittaa. Asioihin yleensä auttaa pieni säätäminen ja eri ominaisuuksien kokeileminen tehtävän aineiston ollessa siinä nenän edessä. Asemiin liittyvä tehtäväkin sujui mielestäni ilman sen suurempia ongelmia.
Toinen itsenäistehtävä olikin jo minun taidoilleni selkeästi haastavampi. Kaksi ensimmäistä kohtaa osasin tehdä itse, mutta tehtävän viimeinen kohta oli minun kyvyilleni liian haastava suoritettavaksi itse. Siihen tarvitsinkin kurssitovereideni neuvoa ja opastusta. Koen, että tehtävän suorittamista vaikeutti se, että vaikka olemmekin kurssikerroilla käyneet läpi monia toimintoja, en ikinä tiedä, missä tilanteessa täytyy käyttää mitäkin. Ja koska en tiennyt mitä toimintoa tehtävässä pitäisi käyttää, en osannut lähestyä tehtävää oikeastaan mistään näkökulmasta. Positiivista on se, että tämän tehtävän tekemisen jälkeen koen ehkä ymmärtäneeni Join attributes by location -toiminnon käytön ja sen, milloin sitä kuuluu käyttää. Huom ehkä.
Valitsemani uima-allas-tehtävän ensimmäiset osiot sujuivat myös helposti, vaikka minulla ei suoraan sanottuna ole enää mitään muistikuvia niiden tekemisestä. Kartan (kuva 1) tekemisessä oli vaikeuksia, mutta hetken asioiden mieleen palauttelun jälkeen sekin sujui, ja kartasta on mielestäni hyvin luettavissa se, että pääkaupunkiseudulla uima-altaita on erityisesti Helsingissä länsi-, itä- ja pohjoisalueilla, mutta ei niinkään keskustassa. Tämä johtunee ehkä siitä, että Helsingin keskustan rakennukset ovat verrattain iäkkäämpiä, jolloin niihin ei ole rakennettu uima-altaita. Toisaalta uima-allasrikkaat kaupunginosat on saatettu pääosin rakentaa sellaisina vuosikymmeninä, jolloin uima-altaat ovat olleet trendikkäät.
Ylen uutisen “Ovatko vanhat uima-altaat vielä luksusta? ‘On harhaluuloa, että käyttö on kallista'” mukaan uima-altaita rakennettiin 1970-luvulla omakoti- ja kerrostaloihin ylellisyyden perässä. Uutisen mukaan monet kotialtaat eivät ole nykyään enää käytössä, sillä niitä on täytetty tai niille on keksitty muita käyttötarkoituksia. Jos useat uima-altaat eivät ole enää käytössä, olisi ollut mielenkiintoista tehdä kartta käytössä olevien uima-altaiden määrän perusteella. Uutisessa kerrotaan myös, että uima-altaita ei enää juuri rakenneta taloihin pelättyjen suurten kustannusten takia.
Vaikka olen tyytyväinen tekemääni karttaan ja koen sen kuvaavan ihan hyvin uima-altaiden määriä eri kaupunginosissa ja uima-altaiden sijoittumista, on Eemil Beckerin kartta samasta aiheesta silti selkeästi kuvaavampi. Eemil kertoo blogikirjoituksessaan “Homma rupee sujumaan…” valinneensa mieluummin koropleettikartan kuvaamaan uima-altaiden määrää kuin pylväät. Lisäksi Eemilin karttaan on lisätty uima-altaiden lukumäärät alueittain, mikä selkeyttää kartan luettavuutta huomattavasti.
Kuva 1. Uima-altaiden yhteenlaskettu määrä pääkaupunkiseudun eri osa-alueilla. Pisin pylväs kuvaa uima-altaiden suurinta määrää, mikä on 53 kpl. Muiden pylväiden pituus on suhteutettu pisimpään pylvääseen.
Taulukkoon 1 on koottu tehtävistä saamiani tuloksia. Fanni Mantela oli koonnut blogikirjoitukseensa ”Yksinäistä painia QGIS:in kanssa” samantapaisen taulukon omista tuloksistaan. Meillä oli joitakin samoja tehtäviä tehtynä, joiden vastauksia vertailin toisiinsa. Helpotuksekseni niiden tehtävien vastaukset olivatkin hyvin samansuuntaisia keskenään, mikä kielii siitä, että olen saattanutkin tehdä tehtävät onnistuneesti.
Taulukko 1. Taulukossa koottuna vastauksia itsenäisten tehtävien kysymyksiin.
Taitotasona QGIS-ohjelman kanssa on helppo ilmaista lyhyesti. Asioita, jotka koen oikeasti osaavani, on muutama. Osaan vaihtaa eri tasojen väriä, sekä tehdä koropleettikartan. Osaan tehdä karttaan pylväsdiagrammeja (en kuitenkaan osaa laittaa karttaan lukuja diagrammien oheen). Osaan tehdä aineistoon uuden tason. Osaan laskea ja luoda aineistoihin uusia sarakkeita. Osaan ehkä liittää eri tasoja yhteen eri aineistoista. Oikeastaan muuta en koe osaavani tehdä. Vaikka olemme harjoitelleet kurssikerralla monia erilaisia toimintoja, en ikinä muista, milloin ja miten mitäkin niistä kuuluu käyttää, jolloin niistä ei ole tehtäviä tehdessä oikein hyötyä. Sini Virtanen kertoo omassa blogikirjoituksessaan ”Verta, hikeä ja puskureita” omasta ongelmastaan QGIS-ohjelman kanssa ja sitä lukiessa huomasin nyökytteleväni yhteisymmärryksessä, sillä itselläni on aivan sama ongelma. Sini toteaa blogissaan olevansa usein pihalla siitä, mitkä kohdat aina jossakin ”ikkunassa” tulisi rastittaa ja hän myös kertoo kaipaavansa jotakin käyttöopasta tähän ongelmaan. Tännekin kaipailtaisiin jotakin yksinkertaista käyttöopasta samaiseen ongelmaan.
QGIS-ohjelman mahdollisuudet ovat moninaiset, mutta QGIS-ohjelma on yhtä hyvä kuin sen käyttäjä. Monipuolisuudesta ja lukuisista mahdollisuuksista ei ole ohjelman käyttäjälle lainkaan hyötyä, jos ohjelmaa ja sen toimintoja ei osaa käyttää oikein. Yksi askel onnistumiseen on kattava, selkeä ja virheetön aineisto, sillä virheellisellä aineistolla ei kokenutkaan ohjelman käyttäjä voi onnistua. Minulla on vielä paljon opittavaa ystävästäni QGIS:stä, jotta osaisin sitä ongelmitta käyttää, mutta onneksi yhteinen aikamme ei vielä ole ohi. Vielä on aikaa yrittää oppia ja omaksua QGIS:n toiminnot.
Lähteet:
YLE. Ovatko vanhat uima-altaat vielä luksusta? “On harhaluuloa, että käyttö on kallista” (14.3.2017) https://yle.fi/uutiset/3-9458762 (luettu 26.2.2018)
Becker, Eemil. Homma rupee sujumaan… (19.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/19/homma-rupee-sujumaan/ (luettu 26.2.2018)
Mantela, Fanni. Yksinäistä painia QGIS:in kanssa (15.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/fama/2018/02/15/yksinaista-painia-qgisin-kanssa/ (luettu 16.2.2018)
Virtanen, Sini. Verta, hikeä ja puskureita (13.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/7k110738/2018/02/13/verta-hikea-ja-puskureita/ (luettu 16.2.2018)
One Reply to “5. kurssikerta: Altaita ja arviointia”