Category: Yleinen

Vihdoinkin rakas kurssiblogini alkaa näyttää valmiilta jätettäväksi oman onnensa nojaan. Blogistani on tullut näiden kuluneiden viikkojen aikana itselleni tärkeä kanava, jossa on ollut mahdollista jakaa niin positiivisia kuin negatiivisiakin mietteitä tehdyistä tehtävistä sekä QGIS:in käytöstä. On ollut todellakin tarpeen päästä jotenkin purkamaan kaikki turhautuminen omasta osaamattomuudestaan kavereita ärsyttämättä. On ollut myös ihan parasta päästä jakamaan omia onnistumisiaan ja oivalluksiaan jonnekin.

Blogistani on varmaankin havaittavissa, minkälaista vuoristorataa koko kurssi on ollut, mutta se ei tarkoita, etten olisi nauttinut kurssista. Tämän kurssin jälkeen tunnen todellakin oppineeni paljon uutta, ja olo on ehkä hitusen fiksumpi kuin tammikuun alussa.

Viimeisen kurssikerran tehtävänä oli tehdä itsenäisesti karttoja haluamastaan aiheesta. Karttapohjat ja aineistot piti hakea itse. Sopivan ja mielenkiintoisen aineiston löytäminen oli haastavaa. Haluamistani aiheista ei meinannut löytyä aineistoa tai mielenkiintoisiin aineistoihin en meinannut löytää sopivaa karttapohjaa. Lopulta päädyin valitsemaan alueekseni Afrikan, jonka karttapohja löytyi helposti (ja saattoi olla jopa sama kuin aiemmin kurssilla käytetty) ja josta löysin mielenkiintoisia ja monipuolisia tilastoja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön sivuilta (http://www.fao.org/faostat/en/#data).

Vietin siis melkein kokonaisen sunnuntain kooten tilastoja Afrikan valtioiden väestöstä ja maankäytöstä, joista sitten tein kurssikerralla muutamia karttoja. Kurssikerran aikana minun ja QGIS:n yhteistyö oli pettämätöntä. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä saimme toteutettua karttoja kivuttomasti valmiiksi asti oikeasti ilman yhtäkään suurempaa kömmähdystä tai edes pienen pientä hermoromahdusta.

Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa Afrikan valtioiden väestön kasvua vuodesta 1950 vuoteen 2017. Halusin tehdä kartan, josta näkee, missä maissa väestö on kasvanut kaikkein eniten kuluneiden vuosikymmenien aikana. Suurinta väestönkasvu on ollut Länsi-Saharassa, jossa väestön kasvu on ollut huimaa. Länsi-Saharan perässä seuraavana tulevat muun muassa Niger, Norsunluurannikko, Tansania ja Kenia, joista esimerkiksi Tansanian väkiluvultaan maailman 24. väestörikkain maa. Norsunluurannikko on samassa tilastossa sijalla 53 ja Niger sijalla 57 (worldometers.info). 

Kuva 1. Afrikan valtioiden väestönkasvu vuodesta 1950 vuoteen 2018.

 

Tein toisenkin kartan liittyen Afrikan valtioiden väestöihin (kuva 2). Kartta kuvaa valtioittain ympyrädiagrammein maaseudulla ja kaupungissa asuvien suhdetta. Erityisesti Itä-Afrikassa maaseudulla asuu selkeästi suurempi osa väestöstä kuin Afrikan läntisissä ja pohjoisissa osissa. Erityisen suuri osa väestöstä asuu kaupungissa Gabonissa, Algeriassa ja Libyassa.

Kuva 2. Afrikan valtioiden maaseudulla ja kaupungeissa asuvat ympyrädiagrammein esitettynä.

Edellä mainittujen karttojen lisäksi tein myös kaksi karttaa maankäytöstä. Ne kuvaavat sitä, kuinka suuri osa kokonaispinta-alasta on metsää tai käytössä maatalouteen. Metsien pinta-alaa käsittelevä kartta (kuva 3) ei tarjonnut itselleni minkään sortin yllätyksiä. Metsäisimpiä valtioita ovat päiväntasaajan läheisyydessä sijaitsevat valtiot, joissa kasvaa sademetsää. Tämä alue tunnetaan suuren metsäisyyden takia maapallon keuhkoina. Kukaan ei varmaankaan ylläty siitä, missä maissa metsiä on vähiten. Vähiten metsiä pinta-alaan nähden on Saharan alueen valtioissa, jotka ovat vähäsateisia ympäri vuoden, jolloin olosuhteet eivät ole suotuisia metsän kasvamiselle.

Kuva 3. Metsien pinta-ala suhteessa Arfikan valtioiden pinta-alaan.

Toinen maankäyttöä kuvaava kartta esittää maanviljelyyn käytettyä pinta-alaa suhteessa valtion kokonaispinta-alaan (kuva 4). Niillä alueilla, joilla on maanviljelyyn suotuisa ilmasto, kuten Etelä-Afrikassa, on pinta-alasta suuri osa maanviljelyn käytössä. Etelä-Afrikassa jopa 66% pinta-alasta on maanviljelyn käytössä. Suurimmassa osassa päiväntasaajan alueen valtioista on maanviljelyyn käytössä alle 21% valtion pinta-alasta. Tämä johtuu siitä, että kyseisillä alueilla suuri osa pinta-alasta on metsän peitossa.

Kuva 4. Maanviljelyyn käytetty pinta-ala suhteessa valtion kokonaispinta-alaan.

Yhdessä kartassa yhdistin tiedot maanviljelymaan pinta-alasta suhteessa valtion pinta-alaan sekä ympyrädiagrammit maaseudulla ja kaupungissa asuvista (kuva 5). Harmikseni en ainakaan itse löydä näiden tekijöiden väliltä mitään syy-seuraussuhdetta tai sääntöä. Valtiossa voi olla paljon maanviljelyalaa siitä huolimatta, että suuri osa väestöstä asuu kaupungissa, ja toisin päin.

Kuva 5. Kuvan 2 ja 4 tiedot yhdistettynä samaan karttaan. Lopputulos on hieman tylsä ja mitäänsanomaton.

Kuudes tekemäni kartta kuvaa viinin tuotannon määrää suhteessa valtion maanviljelyyn käytettyyn pinta-alaan (kuva 6). Koska suuren viljelyalan omaavassa valtiossa viinin tuotanto on todennäköisemmin suurempaa kuin valtiossa, jossa maanviljelyyn käytettyä alaa on vähemmän, päätin suhteuttaa viinin tuotannon määrän viljelyyn käytettyyn pinta-alaan. Etelä-Afrikka tuottaa ehdottomasti suurimman määrän viiniä, ja sen on lisäksi kärjessä, kun viinin tuotanto suhteutetaan maanviljelyyn käytettyyn pinta-alaan, vaikka kyseisessä valtiossa käytetään pinta-alasta suuri osa maanviljelyyn. Paljon viiniä maanviljelyalaan kohden käytetään lisäksi muun muassa Egyptissä, Marokossa, Angolassa ja Norsunluurannikolla.

Kuva 6. Afrikan valtioiden viinin tuotanto suhteutettuna valtion kokonaisviljelypinta-alaan.

Tuomas Kirjavaisen blogikirjoituksessa ”Seitsemäs kurssikerta – Biogeografiaa feat. QGIS” on nähtävissä karttoja, jotka esittävät endeemisten lintujen tai nisäkkäisen lukumäärää valtioittain. Karttojen perusteella esimerkiksi Etiopiassa ja Etelä-Afrikassa, sekä erityisesti Madagaskarissa, on Afrikan valtioista eniten endeemisiä nisäkäslajeja. Kuitenkin verrattuna joihinkin muihin valtioihin kuten Brasiliaan, Australiaan, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, jäävät Afrikan valtiot kauas jälkeen endeemisten lintujen ja nisäkkäiden määrässä. Muiden valtioiden suureen endeemisten lajien määrään vaikuttaa maantieteellinen sijainti. Esimerkiksi Australia on ollut niin kauan muista mantereista erillään, että sinne on ehtinyt muodostua täysin oma lajistonsa. Täytyy kuitenkin huomioida, että suuren endeemisen lajiston omaavat valtiot ovat myös pinta-alaltaan suurempia kuin Afrikan valtiot, jolloin niiden alueelle luonnollisesti mahtuu enemmän lajeja, jolloin alueella on todennäköisemmin endeemisiä lajeja enemmän.

Kaikissa tekemissäni kartoissa on pieni ongelma, joka on saanut alkunsa jo käyttämistäni aineistoista sekä pohjakartasta. Pohjakartassani ei ole erikseen erotettu Sudania ja Etelä-Sudania. Käyttämissäni tilastoissa nämä taas ovat erillään. Tällöin Sudanin paikka tekemilläni kartoilla on jäänyt vaille tietoa. Kaikista valtioista ei löytynyt jokaiseen karttaan tietoa, jolloin ne jäivät vain harmaiksi. Jos kartassa on useampi valtio vailla tietoa, ei kyseisen ilmiön esiintymisestä maanosassa saa lainkaan kokonaiskuvaa. Myös valtioiden vertailu luonnollisesti vaikeutuu.

Kurssin alussa minulla oli ongelmia legendan tekstien muotoilun kanssa. Minusta oli vaikeaa saada kartan aihe muotoiltua mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi niin, että ilmaisu ei olisi tönkköä. Vaikka ilmaisuni ja muotoiluni on ehkä vähän kehittynyt ensimmäisestä kurssikerrasta, on siinä silti paljon parantamisen varaa, jotta voisin olla siihen täysin tyytyväinen.

Marita Selinin blogikirjoituksen ”Seitsemäs kurssikerta” karttojen legendojen selitykset ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja silti ymmärrettävissä. Sen sijaan että Marita yrittää kertoa kartan legendassa kaiken kartasta, hän avaa kuvien kuvateksteissä tarkemmin sitä, mitä kartta esittää. Tästä voisin yrittää ottaa jatkossa mallia.

Hieman harmittaa, että olin tehnyt omat karttani ennen kuin aloin lueskelemaan muiden blogikirjoituksia. Nelli Junttilan blogikirjoituksesta ” 7. Kurssikerta: Oman kartan laadinta” löytyy upea kartta Brasilian kasvillisuusalueista, jossa jokaista kasvillisuusaluetta esittää kuva kyseisestä kasvillisuudesta. Itselleni ei olisi tullut ikinä mieleenkään tehdä samantapaista karttaa. Mitenköhän samaa tekniikkaa olisi voinut soveltaa omien aineistojeni kanssa?

Yhteinen tulevaisuuteni QGIS:in kanssa näyttää valoisalta. Siltä, että yhteisestä elostamme voi seurata muutakin kuin vain kyyneliä ja valvottuja öitä. Vaikka minulla on vielä yhtä ja toista opittavaa ystäväni oikuista, koen silti pystyväni käsittelemään tätä niin, että yhteinen elomme on sujuvaa. Yritän ajatella positiivisesti niin, että parhaansa kun yrittää ei voi ainakaan ihan hirveästi epäonnistua. Toivottavasti.

Lähteet:

Food and Agriculture Organization of United Nations http://www.fao.org/faostat/en/#data (luettu 25.2.2018)

worlometer.info, Countries in the world by population (2018) http://www.worldometers.info/world-population/population-by-country/ (luettu 3.2.2018)

Kirjavainen, Tuomas. Seitsemäs kurssikerta – Biogeografiaa feat. QGIS (1.3.2018)                                      https://blogs.helsinki.fi/tuokirja/2018/03/01/seitsemas-kurssikerta/ (luettu 7.3.2018)

Selin, Marita. Seitsemäs kurssikerta (26.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/02/26/seitsemas-kurssikerta/ (luettu 7.3.2018)

Junttila, Nelli. 7. Kurssikerta: Oman kartan laadinta (3.3.2018) https://blogs.helsinki.fi/junelli/2018/03/03/7-kurssikerta-oman-kartan-laadinta/ (luettu 7.3.2018)

Tämän viikkoinen kurssikerta oli ehkä ensimmäinen kerta, jonka jälkeen en kokenut suurta halua kaivautua vuodeksi syvälle maan alle pakoon itsenäisiä harjoitustehtäviä sekä muita velvollisuuksia. Jostakin kumman syystä oli kurssikerran harjoitusten työvaiheista jäänyt jotakin mieleeni, ja kuin henkeni kaupalla vaalin näitä arvokkaita muistijälkiä seuraavaan aamuun asti, jolloin pääsin harjoitustehtävien kimppuun.

Tehtävänä oli tehdä erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia karttoja hasardeista. Kartoilla on tarkoitus havainnollistaa haluamiaan hasardeja ja niiden sijoittumista. Tämä tehtävä on yksi niistä harvoista, jotka olen kokenut osaavani tehdä kurssin aikana kunnolla itse niin, että ymmärrän, mitä olen tekemässä. Niinpä innostuin tekemään maanjäristyksistä viisi karttaa ja maanjäristyksistä ja tulivuorista yhden oman kartan. Nyt jälkeen päin karttojani tarkastellessa tajusin, ettei niistä ole havaittavissa oikein minkäänlaista yhtenäistä ilmiötä, kuin maanjäristysten sijoittumisen maapallolla ja tulivuoriin nähden sekä sen, kuinka paljon harvinaisempia isot järistykset ovat kuin pienet.

Kolme tekemääni karttaa kuvaavat erikokoisten järistysten sijoittumista ja yleisyyttä maapallolla 2000-luvun aikana. Tein kartan yli 8 magnitudin järistyksistä, 6,0-7,9 magnitudin järistyksistä sekä 5,0-5,9 magnitudin järistyksistä. Viimeiseen karttaan olisin halunnut ottaa lukuväliksi 4,0-5,9, jotta pienempien järistysten suuri määrä korostuisi voimakkaampia järistyksiä kuvaavien karttojen rinnalla. 4,0-5,9 magnitudin kokoisia järistyksiä on kuitenkin ollut vuodesta 2000 alkaen niin paljon, että aineistoa olisi ollut aivan käsittämätön määrä. Niinpä rajasin aineiston alarajaksi 5,0 magnitudia.

Näitä kolmea karttaa vertaamalla huomaa mielestäni hyvin sen, kuinka harvinaisia suuret, yli 8,0 magnitudin maanjäristykset ovat. Suurimpia järistyksiä on havaittavissa kuvassa 1 vain muutamia, ja niiden sijoittumisesta voi päätellä suurimpien järistysten tapahtuvan mannerlaattojen alityöntövyöhykkeillä. Pienempiä järistyksiä kuvaavissa kartoissa (kuvat 2 ja 3) voi jo huomata, että järistyksiä on todella paljon enemmän ja että järistyksiä tapahtuu alityöntövyöhykkeiden lisäksi myös valtamerten keskiselänteillä ja mannerlaattojen loittonemisvyöhykkeillä. Näiltä kartoilta on mahdollista havaita mannerlaattojen saumakohtia. 5,0-5,9 magnitudin järistyksiä kuvaavasta kartasta on mahdollista huomata, että pienempiä järistyksiä tapahtuu myös mannerlaattojen keskiosissa.Kuva 1. Kaikki yli 8,0 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla. Kartasta on havaittavissa, että näin suuret maanjäristykset ovat erittäin harvinaisia.

Kuva 2. Kaikki 6,0-7,9 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla.

Kuva 3. Kaikki 5,0-5,9 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla.

Halusin lisäksi tehdä yhden kartan (kuva 4) kuvaamaan samaan aikaan kaikkien vuoden aikana olleiden maanjäristysten sijoittumista. Aivan pienimpien järistysten mukaan ottaminen olisi taas kasvattanut aineistosta aivan liian suuren, joten tekemäni karttaa kuvaa yli 5,0 magnitudin maanjäristyksiä vuonna 2016. Kartalla olevien pisteiden koko on riippuvainen maanjäristyksen voimakkuudesta. Erikokoisten pisteiden määrästä huomaa, että pienempiä järistyksiä on selkeästi enemmän kuin suurempia. Lisäksi erikokoisten pisteiden sijoittumisesta on havaittavissa, että voimakkaampia maanjäristyksiä tapahtuu mannerlaattojen alityöntövyöhykkeillä, mutta harvemmin mannerlaattojen loittonemisvyöhykkeillä, joilla pienemmät järistykset ovat taas selkeästi yleisempiä. Tein lisäksi yhden kartan (kuva 5) kuvaamaan yhden vuorokauden aikana tapahtuneita järistyksiä 1.8.2016. Kyseisen vuorokauden aikana suurin järistys oli 5,6 magnitudin kokoinen. Tältäkin kartalta on havaittavissa maanjäristyksen sijoittuminen niin, että eniten maa on tärissyt juurikin mannerlaattojen alityöntövyöhykkeillä.Kuva 4. Kaikki yli 5,0 magnitudin maanjäristykset vuonna 2016. Pienimmät järistykset ovat keskittyneet valtamerten keskiselänteille, ja voimakkaammat järistykset alityöntövyöhykkeille.Kuva 5. Kaikki maanjäristykset yhden vuorokauden aikana 1.8.2016. Suurimmat järistykset olivat kyseisenä päivänä voimakkuudeltaan vain 5,6 magnitudin suuruisia.

Kuudennesta kartastani (kuva 6) on nähtävissä niin sanottu Tyynenmeren tulirengas. Lisäsin karttaan tulivuoriaineiston, ja kun sitä tarkastelee 2010-luvulla tapahtuneiden yli kuuden magnitudin järistysten sijoittumisen kanssa rinnakkain, on kartalta mahdollista havaita, että niin maanjäristykset kuin tulivuoretkin sijoittuvat suurimmaksi osin Tyyntämerta ympäröiville alueille. Kartasta on siis mahdollista päätellä, että Tyynenmeren ympärillä olevat alityöntövyöhykkeet ovat endogeenisesti erityisen aktiivista aluetta. Helsingin Sanomat julkaisi 21.2.2018 uutisen ” Toista­kymmentä tulivuorta purkautuu joka viikko maa­pallolla – eniten tutkijat pelkäävät super­tulivuoria, jotka voisivat peittää kokonaisen mantereen tuhkaan”. Uutisessa sanotaan, että Tyynenmeren tulirengas ei hiljene koskaan ja uutiseen on liitetty havainnollistava kuva Tyynenmeren tulirenkaasta, joka kannattaa käydä katsomassa.Kuva 6. Kaikki yli 6,0 magnitudin maanjäristykset 2010-luvulla sekä kaikki tulivuoret. Kartasta voi havaita Tyynenmeren keskiselänteen.

Edellisen kartan tulkitsemista häiritsee se, että se ilmeisesti esittää jokaisen olemassa olevan tulivuoren, vaikka se ei olisi edes aktiivinen. Aktiivisilla tulivuorilla tehty kartta olisi ollut ajankohtaisempi ja kuvaavampi esitys nykyisestä tulivuoritilanteesta. Jos aineistoa olisi rajannut vain aktiivisiin tulivuoriin, olisi kartta huomattavasti selkeämpi. Lisäksi minua vähän harmittaa, että en ole niin taitava käsistäni QGIS:n kanssa kuin Tuuli Lahin. Tuulin blogikirjoituksessa ” Kerta 6: Pisteaineistoa ja tulivuoria” on nähtävissä hienoja Tuulin tekemiä karttoja, joissa maanjäristyksiä kuvaavien palluroiden koko sekä väri riippuu maanjäristyksen voimakkuudesta.

Mielestäni tekemäni kartat sopisivat melko hyvin opetuskäyttöön havainnollistamaan erikokoisten maanjäristysten sijaintia ja yleisyyttä, sekä tulivuorten ja maanjäristysten yhteyttä. Tuuli mainitsi lisäksi blogissaan, että esittäisi omat karttansa PowerPoint-esityksenä, jolloin kuvien tarkastelu olisi helpompaa, mikä on mielestäni erittäin toimiva idea. Joihinkin karttoihin voisi mielestäni selkeyden ja havainnollisuuden vuoksi lisätä mannerlaattojen rajat, jolloin karttojen lukijalle olisi selkeämpää se, että maanjäristykset todellakin tapahtuvat pääosin tietyillä alueilla. Parasta olisi, jos kyseisessä kartassa näkyisi myös suunnat, mihin mannerlaatat liikkuvat niin kuin kuvassa 7. Tällöin karttojen avulla voisi opettaa myös laattojen kulkusuuntia ja niiden yhteyttä maanjäristyksien kokoon sekä tulivuorien sijoittumiseen. Vivi Tarkka kertoo blogikirjoituksessaan “Vähän maanjäristyksiä ja pari tulivuorta”, että hän oli etsinyt itselleen vektorimuotoisen aineiston mannerlaattojen rajoista ja tehnyt kyseisen aineiston avulla kartan, jossa näkyvät tulivuoret, maanjäristykset ja mannerlaattojen rajat. Vivin kartasta huomaa, että kartta on mannerlaattojen rajojen kanssa heti selkeämpi ja kertoo lukijalleen endogeenisten ilmiöiden sijoittumisesta paremmin.

Tekemäni kartta maanjäristyksistä yhden vuorokauden aikana on hieman turha, enkä oikein tiedä, miten sitä voisi käyttää, koska maanjäristykset kuitenkin poikkeavat päivittäin hyvin paljon, mutta tulipahan tällainenkin kartta tehtyä.

Kuva 7. Kartta mannerlaattojen rajoista, sekä niiden etenemissuunnista.

Juuri nyt minun ja QGIS-ohjelman tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Olemme saaneet pikkuhiljaa toivuttua menneistä vastoinkäymisistä, mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lähteet:

Helsingin Sanomat. Toistakymmentä tulivuorta purkautuu joka viikko maapallolla – eniten tutkijat pelkäävät supertulivuoria, jotka voisivat peittää kokonaisen mantereen tuhkaan (21.2.2018)                          https://www.hs.fi/tiede/art-2000005574655.html (luettu 22.2.2018)

Lahin, Tuuli. Kerta 6: Pisteaineistoa ja tulivuoria (21.2.2018)     https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/2018/02/21/kerta-6-pisteaineistoa-ja-tulivuoria/ (luettu 22.2.2018)

Tarkka, Vivi. Vähän maanjäristyksiä ja pari tulivuorta (23.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/vivitark/2018/02/23/vahan-maanjaristyksia-ja-pari-tulivuorta/ (luettu 26.2.2018)

tes.com, Tectonic Plates & Direction    https://www.tes.com/lessons/v55hkB0tUTX2Lg/plate-tectonics-introduction (luettu 22.2.2018)

Muutama viikko takaperin elämääni astunut QGIS on ottanut paikkansa sydämessäni. Tämä ohjelma on tehnyt tasaisesta arjestani kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavaa, sillä en ikinä pysty arvaamaan, miten yhteistyömme milläkin kerralla sujuu. Välillä yhteinen tekemisemme on kuin malliesimerkki yhteen hitsautuneista ystävistä, jotka lopettavat toistensa lauseita. Joinakin hetkinä taas emme osaa lainkaan toimia yhdessä, ja riitelemme kuin olisimme toistemme pahimpia vihamiehiä. Silloin tekisi vain mieli jättää QGIS rannalle ruikuttamaan ja jatkaa omaa, tasaista elämääni ilman sitä.

Tiedän kuitenkin, että kovalla työllä voi meistäkin tulla pettämätön, luja tiimi, jossa pystymme kumpikin luottamaan toisiimme ja jossa toinen on aina toisen tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Pilkahduksia toiveitteni tiimistä on ajoittain näkynyt. Olemme yhdessä pystyneet kannustamaan toisiamme eteenpäin vaikeina aikoina, jolloin mikään ei tunnut sujuvan halutulla tavalla. Tällä viikolla yhteistyömme pääsi kunnolla testiin, kun saimme eteemme vinon pinon erilaisia tehtäviä.

Kurssikerralla harjoittelimme bufferointia, ja sehän sujui minulta aivan mallikkaasti alun lämpenemisvaikeuksien jälkeen. Luonnollisesti hommat sujuvat hyvin, kun joku toinen näyttää ja selittää, mitä pitää oikein tehdä. Itsenäisiä harjoitustehtäviä tehdessä kohtasin taas sen saman tunteen, jossa en tunne päässäni olevan jäljellä enää yhtäkään aivosolua ja jossa koen kadottaneeni kyvyn lukea. Perinteiseen tapaan lyötyäni päätäni muutaman kerran pöytään alan saamaan kirjaimista jotakin selkoa ja aiemmin kryptiset tehtävänannot alkavat avautumaan minulle.

Ensimmäiset tehtävät, jotka käsittelivät Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokenttiä, sujuivatkin varsin ongelmitta, sillä ne menivät samalla kaavalla kuin kurssikerralla juuri hetkeä aiemmin yhdessä tehdyt tehtävät. Siksi uskallankin ehkä sanoa, että bufferointi sujuu minulta varsin luontevasti. Bufferointi on muutenkin mielenkiintoinen ja hyödyllinen ominaisuus. Erityisen mielenkiintoista olisi tutkia kuinka monta ihmistä asuu esimerkiksi muutaman kilometrin säteellä Helsingin yleisistä väestönsuojista, sillä erot voivat olla hyvin suuria. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, kuinka moni asukas asuu esimerkiksi yli viiden kilometrin päässä yleisestä väestönsuojasta. Keskustassa voi kilometrin säteellä asua saman verran ihmisiä kuin Helsingin reuna-alueilla useamman kilometrin säteellä.  Helsinki-Vantaan desibeli-tehtävien tekeminen muutama päivä aiemmin sujui silloin hyvin, mutta nyt en tältä istumalta osaisi selittää, miten tehtävä pitäisi suorittaa. Asioihin yleensä auttaa pieni säätäminen ja eri ominaisuuksien kokeileminen tehtävän aineiston ollessa siinä nenän edessä. Asemiin liittyvä tehtäväkin sujui mielestäni ilman sen suurempia ongelmia.

Toinen itsenäistehtävä olikin jo minun taidoilleni selkeästi haastavampi. Kaksi ensimmäistä kohtaa osasin tehdä itse, mutta tehtävän viimeinen kohta oli minun kyvyilleni liian haastava suoritettavaksi itse. Siihen tarvitsinkin kurssitovereideni neuvoa ja opastusta. Koen, että tehtävän suorittamista vaikeutti se, että vaikka olemmekin kurssikerroilla käyneet läpi monia toimintoja, en ikinä tiedä, missä tilanteessa täytyy käyttää mitäkin. Ja koska en tiennyt mitä toimintoa tehtävässä pitäisi käyttää, en osannut lähestyä tehtävää oikeastaan mistään näkökulmasta. Positiivista on se, että tämän tehtävän tekemisen jälkeen koen ehkä ymmärtäneeni Join attributes by location -toiminnon käytön ja sen, milloin sitä kuuluu käyttää. Huom ehkä.

Valitsemani uima-allas-tehtävän ensimmäiset osiot sujuivat myös helposti, vaikka minulla ei suoraan sanottuna ole enää mitään muistikuvia niiden tekemisestä. Kartan (kuva 1) tekemisessä oli vaikeuksia, mutta hetken asioiden mieleen palauttelun jälkeen sekin sujui, ja kartasta on mielestäni hyvin luettavissa se, että pääkaupunkiseudulla uima-altaita on erityisesti Helsingissä länsi-, itä- ja pohjoisalueilla, mutta ei niinkään keskustassa. Tämä johtunee ehkä siitä, että Helsingin keskustan rakennukset ovat verrattain iäkkäämpiä, jolloin niihin ei ole rakennettu uima-altaita. Toisaalta uima-allasrikkaat kaupunginosat on saatettu pääosin rakentaa sellaisina vuosikymmeninä, jolloin uima-altaat ovat olleet trendikkäät.

Ylen uutisen “Ovatko vanhat uima-altaat vielä luksusta? ‘On harhaluuloa, että käyttö on kallista'” mukaan uima-altaita rakennettiin 1970-luvulla omakoti- ja kerrostaloihin ylellisyyden perässä. Uutisen mukaan monet kotialtaat eivät ole nykyään enää käytössä, sillä niitä on täytetty tai niille on keksitty muita käyttötarkoituksia. Jos useat uima-altaat eivät ole enää käytössä, olisi ollut mielenkiintoista tehdä kartta käytössä olevien uima-altaiden määrän perusteella. Uutisessa kerrotaan myös, että uima-altaita ei enää juuri rakenneta taloihin pelättyjen suurten kustannusten takia.

Vaikka olen tyytyväinen tekemääni karttaan ja koen sen kuvaavan ihan hyvin uima-altaiden määriä eri kaupunginosissa ja uima-altaiden sijoittumista, on Eemil Beckerin kartta samasta aiheesta silti selkeästi kuvaavampi. Eemil kertoo blogikirjoituksessaan “Homma rupee sujumaan…” valinneensa mieluummin koropleettikartan kuvaamaan uima-altaiden määrää kuin pylväät. Lisäksi Eemilin karttaan on lisätty uima-altaiden lukumäärät alueittain, mikä selkeyttää kartan luettavuutta huomattavasti.

Kuva 1. Uima-altaiden yhteenlaskettu määrä pääkaupunkiseudun eri osa-alueilla. Pisin pylväs kuvaa uima-altaiden suurinta määrää, mikä on 53 kpl. Muiden pylväiden pituus on suhteutettu pisimpään pylvääseen.

Taulukkoon 1 on koottu tehtävistä saamiani tuloksia. Fanni Mantela oli koonnut blogikirjoitukseensa ”Yksinäistä painia QGIS:in kanssa” samantapaisen taulukon omista tuloksistaan. Meillä oli joitakin samoja tehtäviä tehtynä, joiden vastauksia vertailin toisiinsa. Helpotuksekseni niiden tehtävien vastaukset olivatkin hyvin samansuuntaisia keskenään, mikä kielii siitä, että olen saattanutkin tehdä tehtävät onnistuneesti.

Taulukko 1. Taulukossa koottuna vastauksia itsenäisten tehtävien kysymyksiin.

Taitotasona QGIS-ohjelman kanssa on helppo ilmaista lyhyesti. Asioita, jotka koen oikeasti osaavani, on muutama. Osaan vaihtaa eri tasojen väriä, sekä tehdä koropleettikartan. Osaan tehdä karttaan pylväsdiagrammeja (en kuitenkaan osaa laittaa karttaan lukuja diagrammien oheen). Osaan tehdä aineistoon uuden tason. Osaan laskea ja luoda aineistoihin uusia sarakkeita. Osaan ehkä liittää eri tasoja yhteen eri aineistoista. Oikeastaan muuta en koe osaavani tehdä. Vaikka olemme harjoitelleet kurssikerralla monia erilaisia toimintoja, en ikinä muista, milloin ja miten mitäkin niistä kuuluu käyttää, jolloin niistä ei ole tehtäviä tehdessä oikein hyötyä. Sini Virtanen kertoo omassa blogikirjoituksessaan ”Verta, hikeä ja puskureita” omasta ongelmastaan QGIS-ohjelman kanssa ja sitä lukiessa huomasin nyökytteleväni yhteisymmärryksessä, sillä itselläni on aivan sama ongelma. Sini toteaa blogissaan olevansa usein pihalla siitä, mitkä kohdat aina jossakin ”ikkunassa” tulisi rastittaa ja hän myös kertoo kaipaavansa jotakin käyttöopasta tähän ongelmaan. Tännekin kaipailtaisiin jotakin yksinkertaista käyttöopasta samaiseen ongelmaan.

QGIS-ohjelman mahdollisuudet ovat moninaiset, mutta QGIS-ohjelma on yhtä hyvä kuin sen käyttäjä. Monipuolisuudesta ja lukuisista mahdollisuuksista ei ole ohjelman käyttäjälle lainkaan hyötyä, jos ohjelmaa ja sen toimintoja ei osaa käyttää oikein. Yksi askel onnistumiseen on kattava, selkeä ja virheetön aineisto, sillä virheellisellä aineistolla ei kokenutkaan ohjelman käyttäjä voi onnistua. Minulla on vielä paljon opittavaa ystävästäni QGIS:stä, jotta osaisin sitä ongelmitta käyttää, mutta onneksi yhteinen aikamme ei vielä ole ohi. Vielä on aikaa yrittää oppia ja omaksua QGIS:n toiminnot.

Lähteet:

YLE. Ovatko vanhat uima-altaat vielä luksusta? “On harhaluuloa, että käyttö on kallista” (14.3.2017)                                                                                      https://yle.fi/uutiset/3-9458762 (luettu 26.2.2018)

Becker, Eemil. Homma rupee sujumaan… (19.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/19/homma-rupee-sujumaan/ (luettu 26.2.2018)

Mantela, Fanni. Yksinäistä painia QGIS:in kanssa (15.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/fama/2018/02/15/yksinaista-painia-qgisin-kanssa/ (luettu 16.2.2018)

Virtanen, Sini. Verta, hikeä ja puskureita (13.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/7k110738/2018/02/13/verta-hikea-ja-puskureita/ (luettu 16.2.2018)

Oloni viikon Geoinformatiikan menetelmät -kurssin kurssikerran jälkeen oli suoraan sanottuna hirveä. Kaikki se usko ja luottamus toisiimme, mikä viimeisten viikkojen aikana oli pala palalta rakentunut tiiviiksi sidokseksi välillemme, mureni hetkessä silmieni edessä. Hädissäni yritin kerätä yhteisen historiamme palasia ympäriltä kasaan yhdeksi keoksi, mutta ne valuivat pois sormieni väleistä kuin juokseva vesi. Olin ahdingossa, ja kerätäkseni voimia jatkaakseni eteenpäin tehtävän parissa yritin muistella minun ja QGIS-ohjelman hyviä muistoja ja hetkiä, jolloin olimme onnistuneet nousemaan syvimmänkin järven pohjamudista aina pinnalle saakka. Sillä hetkellä en kuitenkaan muistanut näistä muistoista yhtäkään.

Kurssikerralla teimme yhdessä kartan kuvaamaan ruotsinkielisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Kartta kuvasi ruotsinkielisten määrää jokaisessa pääkaupunkiseudun neliökilometrin kokoisessa ruudussa, jossa on asutusta. Tämän jälkeen tehtävänämme oli tehdä samanlainen kartta, mutta erovaisuuksina yhdessä tehtyyn karttaan piti olla eri ruutukoko ja eri muuttujan kuvaus. Tämä oli juurikin se tehtävä, mikä pysäytti minun ja QGIS:n aiemmin pysäyttämättömältä vaikuttaneen nousun kohti geoinformatiikan kultaista valtaistuinta.

Yritin tehdä kurssikerralla karttaa kahteen otteeseen alusta saakka niin, että käytin 500m x 500m kokoisia ruutuja kuvatakseni yli 65-vuotiaiden sijoittuneisuutta pääkaupunkiseudulla. Kummallakin kerralla lopputuloksena oli epälooginen kartta kuvaamastani aiheesta, mutta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä olin tehnyt tehtävässä väärin. En enää muistanut jokaista pientä työvaihetta, vaikka olin yrittänyt kuunnella ohjeita erittäin tarkkaavaisesti. Koska minusta tuntui, että en voi saada niin turhautuneena enää mitään onnistunutta aikaiseksi, päätin jättää kartan tekemisen kirjaston auttavan voiman varaan, sillä se on pelastanut minut pohjalta aiemminkin. Kuin ihmeen kaupalla muutaman tunnin turhautumisen jälkeen karttani olikin valmis.

Valmis karttani kuvaa pääkaupunkiseudulla asuvia ulkomaan kansalaisia. Sijoittumista ja kyseisten asukkaiden määrää alueella kuvataan kartalla 500m x 500m kokoisissa ruuduissa. Aikaansaannoksestani on havaittavissa, että ulkomaan kansalaiset ovat sijoittuneet pääkaupunkiseudulle rykelmittäin. Tällaisia rykelmiä on esimerkiksi Helsingin keskustassa, Itä-Helsingissä Kontulassa, Mellunkylässä ja Vuosaaressa, ratojen varsilla sekä Espoossa Matinkylässä ja Muuralassa. Itä-Helsingin halvat asunnot houkuttelevat ja keräävät ulkomaan kansalaisia. Metron ja junaratojen varret houkuttelevat myös ulkomaankansalaisia hyvillä kulkuyhteyksillään. Keskustan alueen kansainvälinen ilmapiiri kerää myös ympärilleen lisää ulkomaan kansalaisia.

Ulkomaalaisten klusteroitumista vahvistaa myös se, että ulkomaalaistaustaiset hakeutuvat monikulttuuriseen ympäristöön samanhenkisten ihmisten luokse, jolloin jo valmiiksi ulkomaalaistaustaisvaltaiset alueet keräävät lähistölleen lisää ulkomaalaistaustaisia. Ylen uutinen “Ystävyys on kaiken ydin – Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja PastoriPike kertovat, millaista elämä on Itä-Helsingin hauskimmassa kaveriporukassa” muistuttaa, että Itä-Helsinki on ei-kantasuomalaisille hyvä paikka kasvaa ja varttua, sillä siellä tulee todennäköisemmin vastaan monikulttuurisuutta ja tummaa ihonväriä kuin esimerkiksi Salossa. Vaikka kantasuomalaiset pitävät maahanmuuttajavaltaisia alueita yleisesti huonommassa arvossa, on syytä muistaa, että ne ovat suuressa osassa maahanmuuttajan kotoutumista maahan.

Kuva 1. Ulkomaan kansalaisten asukkaiden sijoittuneisuus pääkaupunkiseudulla.

Ulkomaan kansalaisten sijoittuminen kartallani on kuvattu absoluuttisina arvoina, jolloin erittäin tiheästi asutetuilla alueilla on todennäköisemmin enemmän ulkomaalaistaustaisia. Tästä syystä suhteelliset arvot ulkomaan kansalaisten sijoittumisesta kuvaisivat kokonaissijoittumista paremmin, koska silloin sijoittuminen ei vääristyisi vain asukkaiden yleisen määrän mukaan. Ulkomaan kansalaiset ovat tekemäni kartan mukaan sijoittuneet juurikin tiheästi asutetuille alueille keskustaan ja ratojen varteen. Mielenkiintoista olisikin nähdä sama kartta, mutta suhteellisina arvoina tehtyinä. Silloin kartta voisi näyttää hieman erilaiselta, kun ulkomaan kansalaisten määrä on suhteutettu koko ruudun asukasmäärään. Kuitenkaan kartasta ei olisi tietenkään havaittavissa sitä, missä päin pääkaupunkiseutua on lukumäärältään eniten ulkomaan kansalaisia. Jannika Brofelt muistuttaa blogikirjoituksessaan “Ruutuja, ruutuja, ruutuja” ruututeemakartan ja suhteellisten arvojen yhdistämisen haasteista näin: “Se [ruututeemakartta suhteellisilla arvoilla] ei oikeastaan kertoisi yli 65-vuotiaiden todellisista määristä, ja hyvällä tuurilla johonkin ruutuun voisi osua vaikkapa vain yksi talo, jossa asuisi esimerkiksi vain yksi ikäihminen, jolloin kartan mukaan kyseisessä ruudussa asuvista 100% olisi yli 65-vuotiaita, mikä taas saisi kartan lukijassa aikaan mielikuvan hyvinkin suuresta yli 65-vuotiaiden määrästä alueella.” Tämä seikka on hyvä muistaa, kun pohtii karttansa esittämistapaa.

Marisa Nurminen esittelee blogikirjoituksessaan ”Kurssikerta 4: Ruutuja ja virheitä” esimerkillisen näköisen kartan, mikä kuvaa pääkaupunkiseudun yli 65-vuotiaiden sijoittumista alueella. Marisa olikin fiksusti tehnyt kartan jo valmiiksi suhteellisina osuuksina, sillä se on sopivampi tapa kuvata näitä ilmiöitä. Marisa kuitenkin toteaa, että eri lintulajien sijoittumiseen absoluuttiset arvot voisivatkin sopia paremmin.

Ruututeemakartta kuvaa mielestäni ulkomaan kansalaisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla suuntaa antavasti. Kartta ei kuitenkaan voi kuvata ilmiötä aivan tarkasti ja todellisesti, sillä ruudut ovat silti suhteellisen isoja. Mitä pienempiä ruudut olisivat, sitä tarkempi olisi myös ulkomaan kansalaisten sijoittuneisuuden kuvaus. Eemil Becker toteaakin blogikirjoituksessaan ” Ruutuja”, että ruututeemakarttaa laatiessa on kartan aineistoa käsiteltävä niin, että kartan esitettävyys säilyisi mahdollisimman hyvänä ja selkeänä. Kuitenkin mielestäni oman ruututeemakarttani suurin heikkous, mikä heikentää sen luettavuutta, on mielestäni paikannimien puuttuminen. Etenkin sellaisen lukijan, jolle pääkaupunkiseutu ei ole lainkaan tuttu, voi olla vaikeaa tulkita kartalta paikkoja ja keskittymien sijaintia.

Kuitenkin kaikista tämän viikkoisista epäonnistumisista ja vaikeuksista huolimatta koen kokevani pienen lämpimän tunteen katsoessani valmista karttaa. Kerrankin karttani legendassa on mielestäni jotakin järkeä, etenkin kun vertaan sitä aikaisempiin karttoihini. Jonkun muun mielestä legendan tekstien muotoilu on varmaan edelleenkin erittäin tönkköä, mutta itse olen siihen erittäin tyytyväinen.

Viikon kurssikerta oli raskas ja olen erittäin iloinen, että seuraavaan kertaan on vielä muutama päivä aikaa. Ehdin hyvin vielä nuolla haavojani ja kerätä itseni kokoon ennen seuraavia koitoksia. Itsevarmuutta tullaan todellakin tarvitsemaan jatkossa, sillä tällä kurssikerralla huomasin sen puutteen olleen kohtalokasta.

Lähteet:

YLE. Ystävyys on kaiken ydin – Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja PastoriPike kertovat, millaista elämä on Itä-Helsingin hauskimmassa kaveriporukassa (14.2.2018)    https://yle.fi/ylex/uutiset/ystavyys_on_kaiken_ydin__musta_barbaari_prinssi_jusuf_seksikas-suklaa_dosdela_ja_pastoripike_kertovat_millaista_elama_on_ita-helsingin_hauskimmassa_kaveriporukassa/3-9457281 (luettu 26.2.2018)

Brofelt, Jannika. Ruutuja, ruutuja, ruutuja (17.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/brofeltj/2018/02/17/ruutuja-ruutuja-ruutuja/ (luettu 26.2.2018)

Nurminen, Marisa. Kurssikerta 4: Ruutuja ja virheitä (8.2.2018)     https://blogs.helsinki.fi/marisa/2018/02/08/kurssikerta-4/ (luettu 9.2.2018)

Becker, Eemil. Ruutuja (8.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/08/kurssikerta-4/ (luettu 9.2.2018)

Suosittelen seuraava kappaletta taustamusiikiksi, jotta teemaan sopiva tunnelma olisi taattu:

Janne Tulkki – Tulvii Pohjanmaa: https://www.youtube.com/watch?v=eak9OBgSArk

Astelin viikon Geoinformatiikan menetelmät -kurssikerralle kuin lämpimässä horroksessa. Sisimmissäni pulppusin onnesta, kun tiesin pääseväni jo hyvin läheiseksi muodostuneen QGIS-ohjelman kimppuun. Mielessäni liitelivät ruusunpunaiset mielikuvat saumattomasta yhteistyöstämme ja syvästä henkisestä yhteydestämme, mutta miten vähän oikeasti tiesinkään. QGIS ja minä olimme kuitenkin suuremman haasteen edessä kuin kertaakaan aikaisemmin.

Niinpä villit kuvitelmani minusta ja QGIS-ohjelmasta kulkemassa yhdessä pitkin englantilaisen kartanon ruusupuutarhaa punarintojen laulun tahdissa olivat mennyttä.

Kurssikerran päätehtävänä oli tehdä itsenäisesti yksi kartta kuvaamaan Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä koropleettikarttana sekä järvisyyttä diagrammein. Lopullisesta kartasta voidaan päätellä tulvien ja järvien määrän yhteyttä toisiinsa. Karttaa aloittaessani horrostilani oli kadoksissa, ja tunsin olevani eksyksissä sumuisilla, öisillä nummilla. En tiennyt, mitä tehdä. Olin paniikissa ja kykenemätön tekemään liikettäkään, saati yhtäkään järkevää ratkaisua tilanteen rauhoittamiseksi. Uuden työn aloittaminen puhtaalta pöydältä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, kun päässäni pyöri kaikki, mitä aikaisemmin oli käyty läpi enkä pystynyt rauhoittumaan ja miettimään järkevästi, mistä olisi parasta aloittaa.

Siispä sulkeuduin QGIS-ohjelman kanssa Kumpulan kirjaston seesteiseen rauhaan. Usko yhteistyömme voimaan ja sen mahdollisuuksiin oli suuri, ja se auttoi minua jaksamaan eteenpäin, vaikka tiesin olevani kirjastossa täysin yksin vailla kurssikavereideni antamaa tukea, tietoa ja taitoa. Kun etenin järjestelmällisesti tehtävän ohjeita kohta kohdalta eteenpäin, muutaman tunnin puserruksen jälkeen QGIS, sekä harjoituksen yksityiskohtaiset ohjeet ja vinkit, näyttivät minulle pakoreitin pimeydestä ja olimme taas saaneet aikaan jotakin, jota ei alkutaipaleellamme olisi voinut uskoa. Käsissäni todellakin oli valmis kartta.

Kuva 1. Kartta havainnollistaa Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyksiä ja järvisyyksiä. Tulvaherkimpiä alueita on Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa

Valmiista kartasta on luettavissa tulvaherkkyyden ja järvisyyden suhde Suomen valuma-alueilla. Valuma-alueilla, jotka olivat alttiita tulville, oli paljon vähemmän järviä, kuin valuma-alueilla, joilla tulvat eivät ole todennäköisiä. Näillä vähän tulvivilla alueilla on samalla myös paljon järviä. Järvet vähentävät tulvia ja tasoittavat tulvahuippuja, joten alueilla, joilla järviä on runsaasti, tulvia havaitaan harvoin. Alueilla, jotka tulvivat paljon ja herkästi, ei ole lukemattomasti järviä rauhoittamassa tulvatilannetta. Erityisen tulvivia alueita Suomessa on Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa. Näillä alueilla monet joet laskevat Itämereen. Erityisesti keväisin sulavat lumet ja rankkasateet aiheuttavat tulvia näillä alavilla alueilla. Karoliina Laine esittää blogikirjoituksessaan “Tulvia ja timantteja”  hyvän huomion alavien alueiden tulvimisesta. Karoliinan mukaan kevättulvat ovat alavilla alueilla erityisen yleisiä, sillä tällaisilla alueilla veden liike on hidasta. Etenkin Pohjanmaalla tulvat ovat joka keväinen ilmiö, sillä alue on usean suuren joen halkomaa ja maa on pinnanmuodoiltaan erittäin alavaa, jolloin vesi leviää helposti laajalle alueelle.

Yle uutisoi tammikuussa mielenkiintoisesta tulvaongelmasta Pariisissa (Seine tulvii kolmatta viikkoa – kodittomiksi jääneet rotat etsivät suojaa Pariisissa). Suurkaupunki Pariisia halkova joki Seine on uutisen mukaan tulvinut kolme viikkoa putkeen, mikä on aiheuttanut logististen ongelmien lisäksi kaupunkiin myös rottaongelman. Uutisen mukaan kaupungin jo ennestään suuri rottaongelma konkretisoituu, kun pariisilaiset rotat etsivät itselleen suojaa tulvan huuhdottua näiden pesät mukanaan.

Aivan kaikkeen emme minä ja QGIS yhdessäkään pystyneet. Meidän oli kohdattava este yhteisellä kiitoradallamme. Karttani selkeyttä heikentää järvisyysprosenttipalkkien koon selitteen puuttuminen kartan legendasta, jolloin lukijalle palkkien koot eivät kerro kaikkea tarvittavaa informaatiota. Vaikka itse tiedän, että palkkien koot ovat suhteellisia ja että korkein palkki kuvaa sitä, että alueen järvisyys on kaikista valuma-alueista korkein, ei kartan lukija sitä tiedä. Kartan lukija pystyy vain vertailemaan palkkien kokoa ja näin päättelemään järvisyyden määrää alueilla suhteessa toisiinsa. Järvisyyden määrästä ei kartan lukijalla ole tarkkoja lukuja. ”Pienehköstä” kartan lukua vaikeuttavasta ongelmasta huolimatta legenda vaikuttaa omaan silmääni vähintään sata kertaa paremmalta kuin aiemmin tekemissäni kartoissa. Onhan siinä silti jäljellä vielä paljon viilattavaa niin kuin koko kartassa muutenkin, mutta eiköhän tämä tästä. Edistymistä on ainakin havaittavissa. On vain katsottava erityisen tarkasti, jotta sen huomaa.

Parantamisen varaa löytyy aina, ja joskus on vain pakko antaa olla. Tekemäni kartan väritykset eivät ehkä aivan sovi yhteen, mutta ainakin karttaa kestää katsoa. Sen jälkeen, kun värejä on säädellyt jo hyvän tovin, on ne vain jätettävä mahdollisimman siedettävään tilaan. Muuten saisin säädellä niitä ikuisuuden.

Kun olin selviytynyt melkein kunnialla koitoksistani, pystyin vihdoin pysähtyä pohtimaan kurssikerralla läpi käytyjä asioita. Teimme kartan kuvaamaan Afrikan öljykenttiä ja timanttikaivoksia sekä konfliktien sijoittumista maanosassa. Valmistuneesta kartasta minulle ei valitettavasti jäänyt kuvamateriaalia todisteeksi, sillä ajattelemattomuuttani olin kartan jo ehtinyt poistaa, mutta Afrikan kartta kuvaamaan edellä mainitsemiani seikkoja todellakin valmistui! Öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktien attribuuttitiedoissa oli useita tietoja, joista löytyy varmasti joitakin yhtäläisyyksiä. Voisin uskoa, että erilaisten arvokkaiden luonnonvarojen, kuten timanttien ja öljyn, löytämisvuosi tai kaivausten aloittamisvuosi sekä konfliktien tapahtumavuosi, olisivat samat, sillä sellaiset löydökset aiheuttavat poikkeuksetta kärhämää. Matti Moisala kuitenkin muistuttaa blogikirjoituksessaan “3. I bless the rains down in Africaaa… ja tulvii Pohjanmaa”, että “toisaalta konfliktien ja luonnonvarojen esiintymiseen samalla alueella ei voi vetää varmaa viivaa, sillä ne voivat toki olla kytköksissä toisiinsa, mutta eivät välttämättä”. Mitään johtopäätöksiä ei voida siis vetää ilman kunnollisia todisteita. Mietin myös, voisiko timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuusluokittelu korreloida Internetkäyttäjien kasvun kanssa. Kun alueella on luonnonvaroja ja töitä, alueen yleinen taso paranee, mikä mahdollistaa Internetin yhä useammalle.

Vaikka oloni GIS-luokassa oli kuin ruokakauppaan eksyneellä pikkulapsella, jäi tästä viikosta mieleen vain positiivisia asioita. Opin käyttämään itse QGIS-ohjelman join-toimintoa. Liitin onnistuneesti Excel-aineiston QGIS:iin. Siirto aiheutti pienen ongelman, kun kaikki aineiston osat eivät jotenkin sopineetkaan yhteen, mutta ratkaisin ongelman. En kyllä tiedä mitä tein, jotta aineistot sopisivat yhteen, mutta ilmeisesti se toimi. Sillä hetkellä tunsin itseni harvinaisen fiksuksi, mitä en aivan joka päivä saakaan kokea. Ja vielä, kertaakaan en joutunut kirjastossa aloittamaan työtäni alusta. Lisäksi mielessäni aiemmin kurssikerroilla käydyt asiat ovat loksahtaneet kohdalleen. Tekeminen ja toistot ovat todellakin tuottaneet tulosta. Suurin hyöty on ollut kuitenkin kovasta keskittymisestä ja kuuntelemisesta kurssikerralla. Ensimmäisen kerran jälkeen opin kantapään kautta, että ei parane antaa otteen herpaantua edes sekunnin murto-osaksi.

Suurin positiivinen ja hymyn huulille tuova asia oli onnistumisen tunne, kun vihdoin katsoin valmista karttaani silmästä silmään. Kunpa voisin purkittaa tämän tunteen, jotta tulevilla epätoivon hetkillä muistaisin, miltä sen tuntuu. En kuitenkaan voi olla aivan varma, näyttääkö tekemäni kartta loppupeleissä yhtään siltä, miltä sen pitäisi.

Roope Heinonen tiivistää blogikirjoituksessaan ”Kolmas kerta toden sanoo” mielestäni erinomaisesti yhteen lauseeseen tunnelmansa kolmannen kurssikerran jälkeen, mikä kuvaa omia tunteitani QGIS-ohjelmaa kohtaan: ”Nautin täysin siemauksin.” Itse en sitä paremmin osaisi ilmasta, sillä Roope on löytänyt juuri oikeat sanat.

Minusta ja QGIS:stä on ehtinyt hioutua ehta parivaljakko. Tällä hetkellä yhteinen tulevaisuutemme näyttää valoisammalta kuin koskaan aikaisemmin. En malta odottaa, mitä kaikkea saamme vielä yhdessä kokea. Yhteinen matkamme geoinformatiikan saloihin ei tule kuitenkaan olemaan tasainen. Joka kerta kun avaan QGIS-ohjelman, opin tästä aina jotain lisää. Ja vielä on paljon asioita, mitä tästä haluankaan tietää ja oppia.

 

antttoniii. Janne Tulkki – Tulvii pohjanmaa (video), julkaistu 21.10.2010  Saatavilla https://www.youtube.com/watch?v=eak9OBgSArk

YLE. Seine tulvii kolmatta viikkoa – kodittomiksi jääneet rotat etsivät suojaa Pariisissa (25.1.2018)                                                                                    https://yle.fi/uutiset/3-10039618 (luettu 26.2.2018)

Laine, Karoliina. Tulvia ja timantteja (30.1.2018)  https://blogs.helsinki.fi/karollai/2018/01/30/18/ (luettu 26.2.2018)

Moisala, Matti. 3. I bless the rains down in Africaaa… ja tulvii Pohjanmaa (2.2.2018)                                                    https://blogs.helsinki.fi/moisalam/2018/02/02/3-i-bless-the-rains-down-in-africaaa-ja-tulvii-pohjanmaa/ (luettu 26.2.2018)

Heinonen, Roope. Kolmas kerta toden sanoo (29.1.2018)          https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/29/29-01-2018/ (luettu 1.2.2018)

Ensikohtaamiseni QGIS-ohjelman kanssa viikkoa aikaisemmin ei jäänyt mieleeni minkäänlaisena lämpimänä muistona. Ohjelma oli pyörinyt unissani tummana, uhkaavana hahmona, joka aina kohdatessamme nakersi pois pienen palan itseluottamustani. Alusta saakka olin kuitenkin uskonut mahdollisuuksiini QGIS-ohjelman kanssa, ja en halunnut antaa tälle vielä näin helpolla periksi.

Siispä keräsin itsevarmuuteni rippeet mukaani toiselle tapaamisellemme. Olin päättänyt tehdä kaikkeni, jotta yhteistyö QGIS-ohjelman kanssa sujuisi. Viime kerrasta viisastuneena otin kurssikerran tehtävän ohjeen esille, jotta voisin tarvittaessa saada siitä tukea ja turvaa. Lisäksi olin päättänyt tehdä kaikkeni pysyäkseni perässä kaikissa työvaiheissa, joten keskitin kaiken keskittymiseni ohjeiden seuraamiseen. Lopulta en katsonut ohjeita kertaakaan. Pysyin perässä työvaiheissa, ja vältyin kurssikertana epätoivon hetkiltä. Jo tässä vaiheessa olin ylpeä itsestäni. Olin saanut otettua QGIS-ohjelmasta niskalenkin.

Päivän tehtävän tarkoituksena oli tutustua QGIS-ohjelmaan syvemmin ja saamaan mahdollisimman paljon toistoja. Toistoja todellakin sain, ja lämpenimme QGIS-ohjelman kanssa toisiimme hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Päivän tehtävässä tutustuimme eri karttaprojektioihin ja niiden näyttämiin vääristymiin pinta-alassa. Teimme kurssikerralla kaksi karttaa, toisen yhdessä ja toisen itsenäisesti. Lisäksi minun ja QGIS-ohjelman sujuvasta yhteistyöstä haltioituneena tein kotona vielä yhden kartan vertailukohteeksi kuvaamaan pinta-alavääristymiä. Yhteenvetona siis vertasin Suomen kuntien pinta-aloja kolmessa projektiossa Lambertin oikeapintaisen projektion kuvaamiin kuntien pinta-aloihin. Koska Lambertin projektio on oikeapintainen, sen pitäisi näyttää Suomen kunnat siinä koossa kuin ne oikeasti ovat. Kolme muuta karttaa kuvaavat Mercatorin (tehtiin yhdessä kurssikerralla), Robinsonin (tehtiin itsenäisesti kurssikerralla) ja Winkelin (tein itsenäisesti kotona) projektioiden vääristymiä suhteessa Lambertin projektioon, eli kuinka monta prosenttia suurempina nämä kartat esittävät Suomen kuntien pinta-alat kartalla kuin Lambertin projektio esittää.

Valmiiden karttojeni vertailu on toisaalta yksitoikkoista ja toisaalta mielenkiintoista. Yksitoikkoista vertailu on siksi, että jokaisessa kolmessa kartassa pinta-alojen vääristymä kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään.  Liisa Niemi on blogikirjoituksessaan   “2. Kurssikerta: Karttaprojektioiden värikkäässä maailmassa” ilmaissut hyvin, että muutokset ovat Maan meridiaanien suuntaisia. Vääristymien suuruuden kasvaminen napoja kohti mentäessä johtuu siitä, että valitsemani projektiot, erityisesti Mercatorin projektio, venyttävät maailmankartoissa napojen läheisyydessä olevia alueita. Seuraavaksi päästään mielenkiintoiseen vaiheeseen. Jo mainittu Mercatorin projektio, on oikeakulmainen, eli sen esittämät pinta-alat ovat päin honkia. Se vääristääkin aivan Suomen pohjoisimpia kuntia jopa seitsemän kertaa todellisuutta suuremmiksi. Robinsonin ja Winkelin projektioissa vääristymää löytyy, mutta se ei ole läheskään niin suurta kuin Mercatorin projektiossa. Robinsonin projektio kasvattaa Suomen pohjoisempia kuntia vain lähes 30 prosenttia ja Winkelin projektio noin 90 prosenttia. Pienempi vääristymä johtuu siitä, että kumpikaan projektioista ei näytä kartoista mitään ominaisuutta oikein. Ne pyrkivät näyttämään karttojen pinta-alat, suunnat ja etäisyydet kompromissina. Tällöin pinta-alan vääristymät eivät ole läheskään niin suuria kuin Mercatorin projektiossa.

Kuva 1. Mercatorin projektion pinta-alavääristymät Suomen kunnissa. Projektio vääristää pinta-aloja jopa seitsemän kertaa suuremmiksi.

Mercatorin projektion pinta-alavääristymä on syytä ottaa huomioon kyseisellä projektiolla laadittuja karttoja tarkastellessa. Lisäksi sen käyttöä on syytä harkita. Meri Suppula toteaakin blogikirjoituksessaan ”2. kurssikerta – karttaprojektion suuri vaikutus” fiksusti näin:”Mercator on yleisesti maailmakartoissa käytetty projektio, ja se ei sovellu pienten, varsinkaan pohjoisten alueiden kuvaamiseen- -.” Kuntien pinta-alojen vertailu esittää realistisesti tämän tosiasian, että Mercatorin projektiota ei kannata käyttää Suomea esittävissä kartoissa juuri pienen alueen ja pohjoisuuden takia.

Projektioiden aiheuttamien pinta-alavääristymien takia Suomenkin kokonaispinta-ala muuttuu , kun sitä tarkastellaan eri projektioissa. Maiden pinta-alat muuttuvat hieman vuosittain luonnollisista syistä, kuten maannousemisen takia. Kuitenkin vuonna 2011 Yle uutisoi Suomen kutistuneen 17 kilometriä (“Suomi kutistui 17 neliökilometriä”), mutta ei suinkaan maannousemisen takia, vaan siitä syystä, että Suomen pinta-alaa aiemmin kuvaava projektio vaihdettiin toiseen. Suomen pinta-ala määritellään uutisen mukaan nykyisin yleiseurooppalaisen ETRS89-koordinaattijärjestelmän mukaan.

Kuva 2. Winkelin projektion pinta-alavääristymät Suomen kunnissa. Projektio vääristää Suomen kuntien pinta-aloja jopa yli 90 prosenttia.

Valmistuneissa kartoissani on erityisesti yksi ongelma, johon QGIS on täysin syytön. Niin kuin viikko takaperin, en taaskaan osannut nimetä karttojen legendoja niin, että ne kertoisivat karttojen lukijalle oikeasti sen, mitä kartat esittävät. Legendojen ilmaisu on viime viikon karttojen tapaan kömpelöä, mikä vaikeuttaa niiden lukua. Kartat ensi kertaa näkevä saattaa saada kartoista selvää ainoastaan yhdistelemällä kaikkien kolmen kartan legendoissa olevia tietoja. Yksinään legendojen otsikot eivät mielestäni käy lainkaan järkeen. Erityisiä ongelmia otsikon kanssa on mielestäni Mercatorin projektion vääristymää kuvaavassa kartassa, jonka otsikko kuulosti sitä laatiessa erittäin järkevältä, mutta mikä ei enää jälkeenpäin kuulosta tarkoittavan yhtään mitään, mitä sen olisi tarkoitus. Lisäksi olisin voinut laatia karttani useammalla kuin vain viidellä luokalla. Useammalla luokalla erot olisivat ehkä tulleet paremmin ilmi, sillä nyt kartat ovat hyvin samankaltaisia. Useammalla luokalla tehtyjä karttoja olisi helpompi vertailla, sillä erot karttojen välillä olisivat selkeämpiä ja niitä olisi silloin helpompi vertailla. Antti Nevalainen toteaa blogikirjoituksessaan “Never Mercator, honey”, että hän huomasi kuudella eri luokalla tehdyt kartat kaikista parhaimmiksi. Antin mukaan seitsemällä eri värillä tehdyissä kartoissa vaaleammat värisävyt eivät erottuneet tarpeeksi selkeästi toisistaan.

Kuva 3. Robinsonin projektion pinta-alavääristymät Suomen kunnissa. Projektio vääristää Suomen pinta-aloja jopa melkein 30 prosenttia.

Kuitenkin viime viikon ensitapaamiseen verrattuna tämän viikkoinen kohtaamisemme oli erittäin sulavaa. Opin uudesta tuttavastani paljon uusia piirteitä, joista on varmasti hyötyä tulevaisuuden yhteistä työskentelyä silmällä pitäen. Pystyimme toimimaan yhdessä ilman verta, kyyneliä ja harmaita hiuksia, ja tämän viikon kurssikerran jälkeen katson QGIS-ohjelmaa aivan uusin silmin . QGIS-ohjelmasta on tullut minulle nyt jo jotain, jonka seuraavaa avaamista odottaa kuin kuuta nousevaa. En malta odottaa seuraavaa kertaa ja sitä, mitä uutta tästä mystisestä tuttavuudestani vielä opinkaan.

Lähteet:

Niemi, Liisa. 2. Kurssikerta: Karttaprojektioiden värikkäässä maailmassa (28.1.2018)                                                              https://blogs.helsinki.fi/nliisa/2018/01/28/2-kurssikerta-karttaprojektioiden-varikkaassa-maailmassa/ (luettu 26.2.2018)

Suppula, Meri. 2. kurssikerta – karttaprojektion suuri vaikutus (26.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/merisupp/2018/01/26/2-kurssikerta-karttaprojektion-suuri-vaikutus/ (luettu 28.1.2018)

YLE. Suomi kutistui 17 neliökilometriä (25.2.2011)                      https://yle.fi/uutiset/3-5086753 (luettu 26.2.2018)

Nevalainen, Antti. Never Mercator, honey (5.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/nean/2018/02/05/never-mercator-honey/ (luettu 26.2.2018)

Ensimmäisellä Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssin työkerralla kohtasin itselleni uuden tuttavuuden. Tämä uusi osa elämääni kantaa nimeä QGIS, ja heti ensitapaamisemme jälkeen pääsin kokeilemaan, miten yhteistyömme mahtaa sujua karttojen teon maailmassa. Yhdessä tuottamamme kartta kuvaa sitä, kuinka paljon mikäkin Itämeren rannikkovaltioista (Tanska, Saksa, Puola, Baltian maat, Venäjä, Suomi ja Ruotsi) tuottaa typpipäästöjä Itämereen. Typpipäästöjen määrä kuvataan prosenttiosuuksina. Kartasta on nähtävissä, että Puola erottuu selkeästi typpipäästöjen suuren määrän tuottajana, sillä Puolan typpipäästöjen osuus on yli 13,3 prosenttia. Vähiten typpipäästöjä tuottaa Viro, jonka päästöjen osuus on alle 3,2 prosenttia eli yli kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän kuin Puolassa.

Typen pääseminen Itämereen on merkittävä ongelma. Ylen uutisen “Tamperelainen rehevöittää Itämerta enemmän kuin helsinkiläinen – Sisämaassa suhtaudutaan leväperäisesti typen poistoon” mukaan typen vaikutukset ylläpitävät fosforin määrää Itämeressä, ja näin typpi ja fosfori rehevöittävät Itämerta. Koska meren rehevöityminen ei ole leikin asia, on jokaisen pidettävä huolta siitä, että typpipäästöjä päätyy Itämereen mahdollisimman vähän. Samaisessa uutisessa ilmaistaan huoli siitä, että Tamperelaisen typpipäästöt Itämereen ovat suurempia kuin Helsinkiläisen, sillä sisämaan kaupungeissa ei keskitytä typen poistoon samalla tavalla kuin rannikkokaupungeissa. Myös sisämaan suurissa kaupungeissa typpi päästöjen määrän vähentämisen pitäisi olla korkealla prioriteettilistalla.

Kuva 1. Kartta Itämeren alueen valtioiden mereen tuottaman typen osuuksista.

Mielestäni on yllättävää, että karttani on edes jotenkuten luettavissa, sillä minulla ei ole suoraan sanottuna harmainta aavistustakaan siitä, miten karttani on saatu näyttämään sellaiselta kuin se nyt on. En koe oppineeni menneellä kurssikerralla uudesta tuttavuudestani GQIS-ohjelmasta oikeastaan mitään muuta kuin sen, miten eri karttatasojen, kuten mantereen ja merien, värejä muutetaan, koska minulla ei ollut melkein kertaakaan hajuakaan miksi joitakin toimenpiteitä milloinkin tehtiin. Jokainen energian rippeeni kului opettajan ohjeiden seuraamiseen, ja siitäkään en suoriutunut kunnialla, vaan aika ajoin tipuin kärryiltä. Toisaalta harjoituksen kirjallisen ohjeen seuraaminen samaan aikaan olisi helpottanut asioiden perässä pysymistä, mutta se olisi tarkoittanut sanallisten ohjeiden ohi menemistä. Vaikka minusta tuntuu, että kurssikerralta ei jäänyt itselleni oikeastaan mitään käteen, saattaa olla, että takaraivoon jäi silti muistiin joitakin tärkeitä asioita, jotka helpottavat seuraavalla kerralla QGIS-ohjelman kanssa käytävää yhteistyötä. Asioita oppii vain tekemällä ja virheiden kautta. Omaa oppimistani saattaa vaikeuttaa virheiden pelko, sillä en uskalla kokeilla eri asioita uuden ohjelman kanssa virheiden tekemisen pelossa, vaikka perinteisen sanonnan mukaan juuri virheiden kautta oppii. Lisäksi oppimiseen ja asioiden muistamiseen ainoa apu on vain toistot ja tekeminen, joita uskon tarvitsevani QGIS-ohjelman parissa useita.

Valmiissa typpipäästökartassani on muutamia huolimattomuuksia, jotka korjaamalla kartta miellyttäisi enemmän silmää. Muita valtioita kuvaava oranssi väri voisi olla hieman vaaleampi, jotta se olisi huomaamattomampi, eikä pomppaisi niin herkästi esille. Nykyisessä tummuudessaan väri antaa olettaa sen tarkoittavan jotain merkityksellisempää kuin vain muita valtioita. Lisäksi omaa silmääni häiritsee se, että niiden valtioiden, joiden typen määrää kartta kuvaa, rajat jäivät vihreiksi, mikä erottuu liikaa valtioiden sinisen sävyn rinnalla. Huolimattomuuksissani karttaan jäänyt vihreä sävy olisi kannattanut vaihtaa hieman tummemman siniseen värisävyyn, jotta esimerkiksi Tanskan saaret erottuisivat paremmin merialueesta.

Milena Nevannon ja Saku Ruuskasen ensimmäisen kurssikerran kirjoituksia lukiessani ja heidän karttojaan tarkastellessani tajusin, että olisin voinut valita typpipäästöjen määrää kuvaavaksi värisävyksi ehkä jonkun muun kuin sinisen. Milena kirjoittaa blogikirjoituksessaan “1. kurssikerta: QGIS tutuksi”, että punaisen eri sävyt olisivat kuvanneet hyvin typpipäästöjen aiheuttamaa ongelmaa. Tällöin Tanskan saaretkin erottuisivat Itämerestä paremmin. Saku Ruuskasen blogikirjoituksesta “Q(GIS)ue the Benny Hill!” on nähtävissä selkeä, punasävyinen kartta, josta Itämeri ja rannikkoalueet erottuvat selkeästi toisistaan ja joka kuvaa mielestäni hyvin sitä, mitä sen pitääkin esittää, eli ympäristöongelmien vakavuutta.

Pienet huolimattomuudet eivät mielestäni kuitenkaan heikennä karttani luettavuutta lukuun ottamatta edellä mainitsemiani Tanskan saaria, jotka eivät värien puolesta erotu tarpeeksi selkeästi niitä ympäröivästä Itämerestä. Legendan selitteiden ja nimien muotoilu ei mielestäni ole täysin onnistunutta. Itse kaipaisin legendaan selkeämpää muotoilua ja hieman tarkempaa kuvailua. Pienistä huolimattomuuksista ja epätarkkuuksista huolimatta pystyn kuvitella, että karttani ensimmäistä kertaa näkevä ymmärtäisi edes hieman mitä karttani olisi tarkoitus esittää ja mitä se lopulta kertoo Itämeren alueen valtioiden typpipäästöistä.

Muutaman päivän kuluttua ensimmäisen kurssikerran koettelemuksista toipuneena päätin aloittaa omatoimisesti tehtävää harjoitustehtävää, jonka tarkoituksena oli tehdä koropleettikartta Suomen kunnista kuvaamaan haluamaansa tekijää. ”Suomen kunnat 2015” -kartta-aineiston ominaisuustiedoista oli valittavissa monenlaisia tilastotietoja Suomen jokaisesta kunnasta. Itse valitsin ominaisuustiedoista eläkkeellä olevien määrän esitettäväksi koropleettikartalle.

Kuva 2. Eläkeläisten prosenttiosuus kunnittain vuonna 2015.

Tehtävä oli mahdollista tehdä kolmella eri vaikeustasolla. Koska aikaisempi menestykseni ja yhteistyö QGIS-ohjelman kanssa oli ollut heikohkoa, päätin suosiolla valita vaikeustasoista helpoimman. Helposta vaikeustasosta huolimatta tehtävän suorittamiseen kului itselläni useita tunteja. Onnekseni valitsemani aineisto, joka kuvaa eläkkeellä olevien määrää kussakin kunnassa, oli suhteellinen, eli minun ei itse tarvinnut laskea suhteellisia osuuksia ohjelman avulla. Useiden tuntien ohjelmalla räpeltämisen jälkeen sain vihiä tehtävän suorittamiseen. Lopulta koropleettikartan sai tehtyä yksinkertaisesti kartan tyyli-asetuksista, jonka jälkeen kartta vaati enää pientä hienosäätöä ja lopulta se olikin jo valmis.

Valmis karttani kuvaa sitä, kuinka monta prosenttia kunkin kunnan asukkaista oli eläkeikäisiä vuonna 2015. Mitä tummemmalla kunta on väritetty, sitä enemmän eläkeläisiä kunnassa asuu. Kartan perusteella eniten eläkeläisiä suhteessa kunnan asukasmäärään on etenkin Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa sekä Lapin itäosissa. Vähiten eläkeläisiä on suurissa kaupungeissa ja niiden ympäryskunnissa. Kartalta on erotettavissa suuret kaupungit ja alueet kuten pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu ja Joensuu. Tämä viittaa siihen, että syrjemmiltä seuduilta on nuorempi väestö muuttanut kaupunkeihin, jolloin jäljelle on jäänyt iäkkäämpi, eläkeikäinen väestö, jolloin eläkeläisten määrä suhteessa kunnan koko asukaslukuun on paisunut. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, onko aineistoa laatiessa eläkeläisiin laskettu mukaan iäkkäämmän eläkeläisväestön lisäksi myös varhais- ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat. Tällöin kartta saattaa kertoa jotain muutakin kunnan tilanteesta kuin vain ikäihmisten määrästä alueella.

Olivia Halme oli hyvin huomioinut opiskelijoiden suuren määrän blogikirjoituksessaan ”1. Kurssikerta: Räpiköintiä QGis-meressä” tarkastellessaan vuokra-asuntojen suurta osuutta eri kunnissa. Siitä tajusin myös itse, että suuri opiskelijoiden osuus kunnassa laskee myös eläkeläisten osuutta, ja juurikin aiemmin mainitsemani kunnat Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu ja Joensuu ovat merkittäviä opiskelukaupunkeja, jotka Olivian kartalla erottuvat vuokra-asuntojen suuren määrän puolesta ja omassa kartassani eläkeläisen pienemmän määrän puolesta.

Mielestäni karttani olisi myös jonkun toisenkin luettavissa kuin vain itseni. Kartassa kunnat on jaettu eläkkeellä olevien perusteella viiteen tasaväliseen luokkaan. Luokkien määrä on mielestäni sopiva. Niitä on tarpeeksi monta kuvaaman todellista kuntien eroa, mutta samalla tarpeeksi vähän, jotta värit ovat tarpeeksi selkeästi erilaiset. Kuten typpipäästökartassa myös tässäkin kartassa kartan nimen olisi voinut muotoilla vähän selkeämmin. Lisäksi eläkkeellä olevia kuvaavaan karttaan unohdin merkata, minkä vuoden tilastoja kyseinen kartta esittää.

Toista karttaa tehdessäni ja QGIS-ohjelmaan epätoivoisesti paremmin tutustuessani opin tuntemaan tämän hieman syvemmin. Vahingossa tuli kokeiltua läpi hyvin monenlaisia eri toimintoja. Kuitenkin tärkein oppimani asia oli se, miten ohjelmalla tehdään koropleettikartta aineistosta, joka on jo valmiiksi suhteellisina lukuina. Karttaa tehdessäni koin monia onnistumisen tunteita, jotka auttavat varmasti jaksamaan jatkossa epätoivon hetkien sattuessa QGIS-ohjelman kanssa.

Lähteet:

YLE. Tamperelainen rehevöittää Itämerta enemmän kuin helsinkiläinen – Sisämaassa suhtaudutaan leväperäisesti typen poistoon (10.7.2017)  https://yle.fi/uutiset/3-9711119 (luettu 26.2.2018)

Nevanto, Milena. 1. kurssikerta: QGIS tutuksi (28.1.2018)  https://blogs.helsinki.fi/milenane/2018/01/28/1-kurssikerta-qgis-tutuksi/ (luettu 26.2.2018)

Ruuskanen, Saku. Q(GIS)ue the Benny Hill! (24.1.2018)  https://blogs.helsinki.fi/ruusaku/2018/01/24/qgisue-the-benny-hill/ (luettu 26.2.2018)

Halme, Olivia. 1. Kurssikerta: Räpiköintiä QGis-meressä (19.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/halmeoli/2018/01/19/1-kurssikerta-rapikointia-qgis-meressa/                                                                                                                                       (luettu 21.1.2018)