University of Helsinki
Kurssin neljännen viikon teoriaosuuden aikana tutustuimme piste- ja ruutuaineistoihin. Pisteaineistoista oli esimerkkinä Physicumin aulasta tuotettu laserkeilauskuva, jonka korkea tarkkuus yllätti minut. Itse saimme kosketusta ruutukarttojen tekoon QGIS:n avulla.
Ruututeemakarttoja pääkaupunkiseudun ruotsinkielisistä
Tein aluksi ruututeemakartan ruotsinkielisten absoluuttisesta määrästä pääkaupunkiseudulla. Ruudut ovat neliökilometrin kokoisia. Teemakartan teko sujui mutkitta Artun ohjeita seuraamalla. Kuten luennolla opimme, ruutuaineistot pohjautuvat usein pisteaineistoihin ja näin oli myös meidän tekemämme ruututeemakartan kohdalla. “Select by location” -valintatyökalun avulla saimme rajattua ruudukosta käyttöömme vain ne ruudut, jotka sisälsivät pisteitä. Tämän jälkeen yhdistimme ruudukkoon “join attributes by location (summary)” -työkalun avulla pistetietokannasta tietoja. Olimme myös aiemmin rajanneet pistetietokannasta vain ne tiedot, jotka kiinnostivat meitä, jotta liitos olisi mahdollisimman sujuva eikä ohjelma kaatuisi liian suuren datamäärän takia.
Tämän jälkeen pääsinkin visualisoimaan karttaani. Valitsin luokkajaoksi “natural breaks” -jaon, sillä tämä etsii aineistosta luonnollisia katkoksia ja toimii sen vuoksi hyvin vinoutuneille aineistoille, jollainen tämäkin oli. Päätin jättää lopullisesta esityksestä joet ja järvet pois, sillä ne tekivät kartasta mielestäni sekavan, eikä niille varsinaisesti ollut tarvetta. Halusin kuitenkin saada kartalle näkyviin pääkaupunkiseudun kuntajaon, jotta ruotsinkielisten jakautumista voisi tarkastella kunnittain. En kuitenkaan halunnut kuntaviivojen häiritsevän kartan tarkastelua, joten tein niistä hieman läpikuultavat. Kartan visualisointi onnistui mielestäni hyvin.
Karttaa (kuva 1) tarkasteltaessa voidaan huomata, että ruotsalaisten määrä on suurin ydinkeskustan alueella ja yleisesti ottaen pienenee, mitä kauemmas ydinkeskusta mennään. Kartta kuitenkin esittää ruotsinkielisten asukkaiden absoluuttista määrää, eikä suhteuta sitä mihinkään. Kuten Stella Syrjänen blogissaan toteaa, on loogista, että ruotsinkielisten määrä on suuri siellä, missä on yleisestikin eniten asukkaita. Hän myös toteaa, että mikäli haluamme vertailla ruutuja/alueita keskenään, pitäisi luvut esittää suhteutettuna. Tämän vuoksi teinkin pääkaupunkiseudun ruotsinkielisistä myös toisen esityksen.
Tässä kartassa (kuva 2) olen visualisoinut ruotsinkielisen väestön määrän suhteutettuna ruudun/alueen koko väestön määrään. Tätä karttaa tarkasteltaessa voikin havaita, että ruotsinkielisten jakautuminen alueittain onkin lähes päinvastainen kuin kuvan 1 kartta antaa ymmärtää. Vaikka määrällisesti ruotsikielisiä on eniten ydinkeskustan alueella, suhteutettuna muuhun väestöön, heitä on eniten pääkaupunkiseudun reuna-alueilla.
Pitääkin siis olla tarkkana, millaisia arvoja esittää kartalla absoluuttisina, jotta ei anna kartan lukijalle vahingossa vääristynyttä kuvaa ilmiöstä. Syrjänen nostaa blogissaan esille myös toisen tärkeän seikan ruututeemakarttoja tehdessä, nimittäin ruutujen koon. Hän mainitsee, että niiden kokoa muuttumalla alueiden välisiä eroja voidaan joko kärjistää tai neutralisoida. Mielestäni onnistuin ruutukoon valitsemisessa kohtalaisen hyvin, alueet eivät ole liian pieniä, jolloin kartasta tulisi epäselvä, mutta ei myöskään liian suuria, jolloin kartan esittämä informaatio yleistyisi liikaa.
Rasteriaineistoja
Kurssikerran lopuksi pääsimme tarkastelemaan vielä rasteriaineistoja. Rasteriaineistojen kanssa pelaaminen liittyi seuraavaan kurssikertaan, ja valmistelimme aineistoa sitä varten. Yhdistimme neljä rasterimuotoista korkeusmallia yhdeksi korkeusmalliksi ja teimme sen avulla kartalle rinnevarjostuksen. Mielenkiintoinen fakta, joka jäi rinnevarjostuksista mieleeni oli se, että valo on niissä asetettu tulemaan 300 asteen kulmasta, sillä tällä tavoin useimmat ihmiset hahmottavat kuopat ja kohoumat oikein. 300 asteen tulokulma on valolle hyvin harvinainen luonnollisesti, joten tämä fakta oli hämmentävä ja jäin pohtimaan mistä moinen mahtaa johtua.
Kun korkeusmalli oli saatu tehtyä siirryimme digitoinnin pariin. Olen jo aiemmalla kurssilla päässyt digitoimaan, tosin Corel Draw -ohjelman avulla. Digitoinnista on jäänyt minulle ihan jees fiilikset, se oli mielestäni mukavan meditatiivista. Kuitenkin QGIS:n digitointityökalut olivat mielestäni hieman kömpelöitä käyttää, eikä digitointi näin ollen tuonut minulle tällä kertaa toivottua zen-olotilaa.
Lähteet:
Syrjänen, S. (2024). 4 viikko, Ruututeemakartta. https://blogs.helsinki.fi/stellasy/ Viitattu 14.2.2024