Päivähoitoa Helsingissä

Viimeisen kurssikerran tarkoituksena oli, että saisimme käyttää kurssilla oppimiamme taitoja omavalintaisen kartan valmistukseen. Etsin valtavasti ideoita karttaani ja tutustuin erilaisiin latauspalveluihin. Lopulta päätin tutkia päivähoitoratkaisuja Helsingissä. Valitsin kartan piirakkadiagrammissa esitettäväksi kunnallisessa päiväkotihoidossa olevat ja kotihoidon tuella kotona hoidettavat muiden hoitomuotojen rinnalla. Muut hoitomuodot sisältävät tapaukset, jossa lapsen hoito on järjestetty yksityisen hoidon tuella, yksityisessä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa.

Aihe oli mielestäni kiinnostava, sillä pääkaupunkiseudulla ja varsinkin Helsingissä on pitkään ollut pulaa varhaiskasvatuspaikoista (Seuri). Keskustelua käydään yhä, ja päiväkotipaikan hakemisen tultua ajankohtaiseksi myös omassa perheessäni, huomasin tilanteen vaikeuden. Aiheesta valmistui viisi karttaa, joista tässä postauksessa esittelen kaksi.

Lataamani aineisto vaati hieman työstämistä, sillä tietosuojasyistä tarkkoja lapsimääriä ei voi julkistaa, mikäli ne jollakin alueella jäävät alle kymmenen. Päivähoidon hoitomuotojen jakautuminen on silmiinpistävintä Maunulan peruspiirissä, jossa kunnallisen päivähoidon osuus alueen lasten hoitomuotona on prosentuaalisesti häviävän pieni (kartta 1). Tämä selittynee osittain edellä mainitsemistani tietosuojasyistä johtuvista epätarkkuuksista aineistossa, mutta siihen vaikuttanee myös alueen verrattain pieni lapsimäärä. Alueella kuitenkin sijaitsee useampikin päiväkoti, mutta niihin tullee lapsia muistakin peruspiireistä. Monien alueiden päivähoitopaikat ovat täynnä ja lapsia viedään eri postinumeroalueella sijaitseviin päiväkoteihin – joko vanhempien töiden tai elämänpiirin suunnan tähden, tai vain yksinkertaisesti pakosta, kun tilaa ei lähempänä ole. (Mokkila, Tuominen).

Kartta 1. Alle kouluikäisten päivähoitoratkaisuja Helsingissä.

Tilastoista kävi ilmi, että harvaa yli 4-vuotiasta hoidettiin kotona ja vastaavasti harva alle vuoden ikäinen oli päiväkodissa. Tämä on tietysti hyvin loogista, varsinkin kun kotihoidon tukea saa nuorimman kotona hoidettavan lapsen ollessa alle 3-vuotias. Ajoittain kuitenkin vanhempi pitää isomman sisaruksen kotona jäädessään hoitamaan nuorempaa sisarusta.

Helsingin sisällä segregaatio ja huono-osaisuuden kasautuminen on alkanut näkyä viime vuosituhannen lopusta alkaen, kuten Segregaation aika -artikkelissa kerrotaan. (Kortteinen, Vaattovaara). Tilanne ei ole varmasti ainakaan parantunut tämän vuosikymmenen maahanmuuttoaaltojen myötä. Verratessani karttaani artikkelin karttoihin huomasin, että lasten lukumäärä on suuri niissä peruspiireissä, joilla huono-osaisuuden kasautumista on havaittavissa.

Huono-osaisuuden kasautuminen itsessään johtuu toki monesta asiasta, mutta jäin pohtimaan kulttuurisia eroja ja lapsen kulttuurista asemaa.  Suomessa syntyvyys on ollut jo kymmenien vuosien ajan noin 1,6 lasta naista kohti. Kaupungistumisen myötä suomalainen perherakenne on muuttunut, ja yhä harvemmin samassa taloudessa asuu useampaa sukupolvea, mutta samalla monessa muussa kulttuurissa kuilu eri sukupolvien välillä tuntuu olevan pienempi kuin Suomessa. Ulkomaalaistaustaisten ihmisten taustamaissa syntyvyys on monesti suurempi kuin täällä meillä, vaikka kokonaishedelmällisyysluku ei ole paljon koko väestön vastaavaa lukua suurempi. (Tilastokeskus) Tein karttaesityksen ulkokansalaisten määrästä peruspiireittäin (kartta 2), voidakseni verrata sitä lasten määrään kartassa 1. Lopulta nämä karttojen visuaaliset yhtenevyydet eivät vielä todista aukottomasti mitään, sillä jo asuntojen määrä vaihtelee valtavasti peruspiireittäin. Tarkempien tulosten saamiseksi tulisi vähintäänkin pohtia ja vertailla näiden eri ihmisryhmien prosenttiosuuksia.

 

Kartta 2. Ulkokansalaiset Helsingissä peruspiireittäin.

Kurssin edetessä havaitsin oppineeni monia uusia taitoja alkaen tiedonhankinnasta, aineiston lataamisesta ja kartan tekemisestä erilaisten asioiden visualisoimisen kautta aina tulkintaan saakka. Huomaan oppineeni lukemaan teemakarttaa kriittisemmin, kiinnittämään huomiota lukuihin, suhteisiin ja väreihin. Koen saaneeni työkaluja, joita voin hyödyntää tulevassa työssäni.

Muistin taas sen, että muilta voi oppia paljon ja että joskus vertaaminen kannattaa, sillä se saattaa innostaa yrittämään vielä kovemmin. Uusi tuttavani QGIS kasvatti myös kärsiv(ällis)yyttä. Ehkäpä olen parempi ihminen tämän kurssin jälkeen!

 

 

 

Lähteet:

 

Ville Seuri, luettu 22.3.2019 https://yle.fi/uutiset/3-9863894

Maija Mokkila, Stina Tuominen, luettu 22.3.2019 https://yle.fi/uutiset/3-9867982

Segregaation aika, Matti Kortteinen ja Mari Vaattovaara, luettu 22.3.2019, saatavissa osoitteessa http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129586/YP1506_KortteinenVaattovaara.pdf

Tilastokeskus, luettu 22.3.2019, https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/perheet/syntyvyys.html

 

Melko hasardia

 

Kuva 1. Käyttöaste Vallila-Kumpula-Arabia -alueella. Vilkkaimmat alueet punaisella, rauhallisimmat vihreällä.

Kuudennen luentokerran aluksi kävimme pareittain kävelyllä ja loimme paikkatietoaineistoa epicollect5 -sovelluksella. Avasimme keräämämme pistetietoaineiston kartalla luokassa. Kokeilin interpolointia tämän aineiston avulla, sillä jostain syystä eräälle keskustan korttelille tekemäämme kaupallisuusastetta kuvaavaa pistetietoa ei kyennyt interpoloida. Oli mielenkiintoista nähdä, miten jo näin pienellä aineistolla voi saada näkyviin sellaisia alueellisia eroja (kuva 1), jotka vastaavat omia muistikuvia muutaman vuoden takaa, jolloin asuin tällä seudulla.

Saimme tehtäväksi tuottaa lisäksi kolme hasardeja käsittelevää karttaa, joita voisi käyttää esimerkiksi opetuksessa. Tein kahden kartan sarjan maanjäristyksistä, sekä yhden itsenäisen kartan meteoriiteista. Halusin pitää kartat ilmeeltään simppeleinä, koska kouluopetuksessa yleensä pätee “less is more”. Näin saattaa jotain jäädä oppilaille mieleenkin.

En ole täysin tyytyväinen maanjäristyskarttoihini, sillä niiden tekemiseen jäi yksinkertaisesti liian vähän aikaa. Yritin aluksi interpolointia, mutta kohtasin samat ongelmat, kuin luennolla kaupallisuusasteen kanssa, eikä suunnitelmani näinollen onnistunut. Kun lopulta sain interpoloinnin onnistumaan, se ei visualisoinutkaan haluamiani asioita siten, kuin olin sieluni silmin kuvitellut. Näistäkin kartoista olisi hyötyä kouluopetuksessa, vaikka ne eivät vastanneetkaan haavekuviani. Ensimmäisestä kartasta (kartta 1) näkyy, miten pienet maanjäristykset sijoittuvat globaalilla tasolla. Pienet järistykset kertovat siitä, millä alueilla maa yleensä järisee, sillä siellä, missä on suuria järistyksiä, on usein myös pienempiä.

Kartta 1. Kartasta ilmenee pienempien maanjäristysten (6,0 – 7,0 magnitudia) sijoittuminen maailmankartalla, eli yleisimmät järistysalueet.

Toisesta kartasta (kartta 2) näkyy se, millä alueilla yleensä on kovimmat järistykset. Näihin kahteen karttaan otin mukaan koko saatavissa olevan aikavälin datan. Huomasin, että esimerkiksi Saaga Laapotti ja Aino Peltola olivat rajanneet tarkasteluun tämän vuosituhannen ilmiöitä (Laapotti, Peltola). Pidin hyvänä ideana rajata aikaväliä tarkasteltavien pisteiden erottumiseksi.

Kartta 2. Suuret maanjäristykset maailmankartalla (7,0 – 9,1 magnitudia).

Näitä karttoja katsellessani ja varsinkin muiden töihin verratessani pohdin sitä, mikä idea oli laittaa maailmankartalle pohjoisnuoli. Muidenkin pääilmansuuntien näkyviin laittaminen olisi ollut varsin paljon mielekkäämpää, kuten Emilia Ihalainen oli karttoihinsa laittanut (Ihalainen). Huomasin myös lisätessäni karttoja blogiini, että olin unohtanut laittaa legendaan selitteen luokitteluasteikosta, eli maininnan magnitudeista.

Kolmanteen karttaani olin aluksi todella tyytyväinen. Keskityin löydettyihin meteoriitteihin Afrikassa – ne jakautuivatkin melko mukavasti Afrikan kartalla (kartta 3). Sain värityksellä esiin hyvin meteoriittien eri kokoluokkaakin, mutta sitten jotakin tapahtui QGIS:n kaatuessa, enkä saanut enää värejä meteoriittipalluroihini takaisin, joten minun täytyi tyytyä olemaan vain melko tyytyväinen kolmanteen karttaani. Täysin värittömäksi koko kartta ei kuitenkaan jäänyt. Mielenkiintoisena yksityiskohtana se, että suurin osa meteoriiteista on iskeytynyt ennen tämän vuosituhannen alkua, luoteista Afrikkaa lukuunottamatta. Tämän huomasin selkeästi verratessani karttaani Saaga Laapotin meteoriittikarttaan (Laapotti).

Kartta 3. Meteoriittien sijainti ja määrä valtioittain Afrikan kartalla.

Tällä kurssilla opittuja asioita tullaankin sitten soveltamaan seuraavalla kurssikerralla omin päin. Aavistuksen kammoan ajatusta, mutta eiköhän siitäkin selvitä – onwards and upwards!

 

Lähteet:

Saaga Laapotin blogi, Ulkoilua ja intohimoa, luettu 18.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/2019/03/03/ulkoilua-ja-intohimoa/

Aino Peltolan blogi, Helppolukuisia karttoja?, luettu 18.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/peltaino/2019/03/13/helppolukuisia-karttoja/

Emilia Ihalaisen blogi, Hasardit, luettu 18.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/ihem/2019/02/24/viikko-6-hasardit/