Ensimmäinen kurssikerta – toista kertaa!

PAK 2016

Kurssikerta 1

Täällä sitä ollaan taas! Osallistuin PAK-kurssille nimittäin myös vuosi sitten, mutta en erinäisistä syistä saanut silloin suoritettua kurssia loppuun. Joten tässä taas tepastelen fuksin kengissä vanhan kunnon MapInfon ihmeiden äärellä, ah autuutta.

Tämä kurssikerta olikin oikeastaan asioiden mieleen palauttamista viime kevään PAK-kurssilta. Yllättävän paljon oli päässyt unohtumaan, mutta asiat palautuivat nopeasti takaisin mieleen ja MapInfon käyttäminen tuntui viime kevääseen verrattuna ihanan helpolta ja tutulta. Luulen, että kaltaiselleni ei-niin-GIS-nerolle tekee itse asiassa todella hyvää käydä jotkin kurssin monimutkaisemmat asiat kahteen kertaan läpi ja ehkä siten oikeasti oppiakin (ja myös muistaa myöhemmin) jotain.

Valitsin teemakarttani aiheeksi yli 65-vuotiaiden osuuden Suomen väestöstä kunnittain. Mielestäni kartta onnistui melko hyvin, vaikka se voisi toki olla parempikin (niin kuin aina). Kartta on esimerkiksi siinä mielessä uskottava ja visuaalisesti onnistunut, että väestömäärältään suuret kunnat, joissa on muun muassa korkeakouluja ja siten suhteellisesti enemmän nuoria opiskelevia aikuisia kuin yli 65-vuotiaita, erottuvat kartalta selkeästi. Näitä alueita ovat muun muassa Tampere ympäristöineen, Oulun seutu sekä Kuopio. Sen sijaan esimerkiksi Itä-Suomesta, jossa on väestön vanheneminen ja nuorten lähtömuutto on voimakasta, erottuu monia kuntia, joissa yli 65-vuotiaiden osuus on yli 25 prosenttia väestöstä.

Kartta toimisi kuitenkin kenties paremmin, jos olisin valinnut jonkin toisen värityksen. Valitsemani vihreäsävyinen väriskaala on siinä mielessä hieman huono, että vaikka neljä ylintä luokkaa ovat vihreäsävyisiä, alin luokka näkyy kartalla lähes valkoisena. Tämä antaa vaikutelman, että alin luokka olisi jotenkin ”erillinen” muista luokista, vaikka toisaalta on toki informatiivista, että se erottuu selkeästi. Ylemmät luokat (varsinkin toiseksi ja kolmanneksi ylin) puolestaan erottuvat toisistaan paikoitellen hieman huonosti. Kenties luokkia olisikin voinut valita vaikka vain neljä ja niitä kuvaava väriskaala olisi voinut olla myös alimman luokan suhteen liukuvampi. Mielestäni paremman väriskaalan on karttaansa löytänyt Tatu Leppämäki (PAKinoita kartoista).

Luokittelin aineiston luonnollisiin luokkaväleihin, mikä mielestäni sopi aineistoon melko hyvin, vaikka aineisto onkin melko tasaisesti jakautunut. Olisin toisaalta voinut kenties miettiä luokittelua vielä pidempään ja löytää myös paremman tavan tehdä se, varsinkin kun oikeanlainen luokittelu on niin tärkeää. Luokittelu on kartan tekemisessä mielestäni haastavin osuus, koska sen ansiosta (ja varsinkin silloin kun sen tekee väärin) karttaan tulee helposti sellaisia vääristymiä, joita ei edes itse välttämättä huomaa. Toki kartta on joka tapauksessa jonkinlainen vääristymä todellisuudesta, mutta mielestäni juuri luokittelun valitsemisella voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka suuri tai pieni kyseinen vääristymä on. Olen tätä mieltä siksi, että valmiissa kartassa luokittelu on sellainen tekijä, johon asiaan perehtymätön kartanlukija ei välttämättä tule kiinnittäneeksi huomiota, vaikka osaisikin kritisoida esimerkiksi kartan väritystä tai muotoseikkoja. Luokittelu on ikään kuin kartografian näkymätön käsi, joka ohjaa perustavanlaatuisella tavalla sitä, millaisia tulkintoja kartoista tehdään. Tietysti muutkin kartan laadinnan vaiheet ovat sitä myös, mutta mielestäni luokittelu eniten.

 

kartta_65v_KK1 (1)

Lähteet:

Leppämäki, T. (2015) PAKinoita kartoista. 1.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/leppatat/