Neljäs kurssikerta ja ruututeemakartat

Neljännellä kurssikerralla laadittiin ruututeemakarttoja. Olen tainnut hehkuttaa samaa aikaisemmissanikin blogiteksteissäni , mutta Mapinfon käyttäminen tuntuu viime kevääseen verrattuna niin ihanan helpolta kun on jo jokin aikaisempi kosketus ohjelmaan ja muistikuvia eri toiminnoista. Toisaalta kurssin loppupuolen harkoissa en viime keväänä ollut enää mukana, joten tätä riemua tuskin kestää kovin kauaa…nauti siitä kuitenkin vielä toistaiseksi!

Laadin oman neljännen kurssikerran karttani alle 18-vuotiaiden sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla ja tein sen ruutukoolla 1000×1000 metriä. Yhdestä ruudusta tuli näin ollen suurempi kuin 500-metrinen ruudukko, jota harjoituskerralla käytimme. Päätin kokeilla 500×500-ruudukkoa suurempaa ruutukokoa, sillä pienemmästä ruutukoosta olisi todennäköisesti tullut sekava, varsinkin kun kuvasin kartassani koko pääkaupunkiseutua enkä esimerkiksi vain Helsinkiä.

KK4_grid1000kartta

Mielestäni kartastani ei tullut mitenkään täysin epäonnistunut, mutta ei se toisaalta täydellinenkään ole. Kartan ongelmana on ainakin se, ettei siitä näy kaupunginosien eikä kaupunkien nimiä, mistä syystä kartasta on hieman hankala tehdä päätelmiä. Toisin sanottuna kartan luettavuutta saattaisi parantaa se, että ainakin olennaisten kaupunginosien nimet olisi merkitty karttaan (kaikkien kaupunginosien nimien lisääminen tuskin olisi hyvä ratkaisu kartan havainnollisuuden suhteen).  Jouduin vertaamaan karttaa netistä löytämääni karttaan, jossa oli esitetty pääkaupunkiseudun kaupunginosat. Luokittelin kartan aineiston luonnollisiin luokkaväleihin mikä toimi hyvin. Väristyksessä halusin kokeilla jotakin muuta kuin perinteistä punasävyistä väriskaalaa, mutta toisaalta sininen ei anna samaa vaikutelmaa määrän kasvamisesta kuin punainen.

Kartan mukaan alle 18-vuotiaiden enemmistö sijoittuu ensisilmäyksellä Espoossa kaupungin eteläpuolelle ja Vantaalla eteläosiin sekä Metsolan ympäristöön. Helsingissä alle 18-vuotiaiden määrä on eri kaupunginosissa melko tasainen. Erot alle 18-vuotiaiden alueellisessa jakautumisessa selittyvät eri kaupunginosien väkiluvuilla: alueet, joilla alle 18-vuotiaiden osuus on kartan mukaan suurin, ovat suurimpia myös väestömäärältään. Toisin sanottuna kartastani olisi todennäköisesti tullut melko saman näköinen vaikka olisin kuvannut siinä jotain toista ikäryhmää. Kartta ei olekaan kovin informatiivinen tässä suhteessa. Samaan ongelmaan on kartassaan törmännyt myös Jasmiina Myllys (Jasmiinan PAK-blogi).

Tämä johtuu siitä, että kartalla on kuvattu absoluuttisia, ei suhteellisia, arvoja. Toisaalta kuten Jasmiinakin (Jasmiinan PAK-blogi) toteaa blogissaan, joissain tapauksissa on olennaista olla perillä absoluuttisista arvoista. Tällaista tietoa tarvitaan ainakin palveluiden suunnittelemisessa. Marisofia Nurmi (nurmari’s blog) on oivaltanut blogissaan, että ruututeemakartalla absoluuttisten arvojen käyttäminen on siinä mielessä perusteltua, että ruudut ovat kaikki saman kokoisia ja siten vertailukelpoisia keskenään, toisin kuin esimerkiksi koropleettiteemakartassa.

Lähteet:

Myllys, J. (2016) 4. kurssikerta: pisteitä ja ruutuja. Jasmiinan PAK-blogi. 18.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/

Nurmi, M. (2016) Kurssikerta 4 – Ahaa-elämyksiä ja turhautumista. Nurmari’s blog. 18.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/nurmaris/

Kolmas kurssikerta – syvissä vesissä (heh) valuma-alueilla, Afrikassa ja muutenkin

Kolmannella kurssikerralla harjoiteltiin erilaisten tietokantojen yhdistämistä ja uusien sarakkeiden luomista vanhaan tietokantaan sekä niiden päivittämistä uudella tiedolla. Harjoittelimme tätä ensin yhteisesti tekemällä kartan, jossa kuvattiin Afrikan timanttikaivoksia, öljykenttiä ja konflikteja. Itsenäisharjoituksessa tehtiin kartta Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyydestä. Viittaan tässä blogitekstissä paljon viime kevään PAK-kurssilaisten blogeihin!

Afrikan konflikteja, timanttikaivoksia ja öljykenttiä kuvaavasta kartasta oli ilmeisesti tarkoitus hahmotella sitä, olisiko eri ilmiöillä mahdollisesti yhteyttä toisiinsa. Tätä pohti blogissaan muun muassa Annamari Kiviaho (Annamarin blogi). Hän oli huomioinut, että Afrikan konfliktialueiden läheisyydessä on usein myös timanttikaivoksia, ja päätellyt, että ilmiöillä on selvä yhteys. Näin voi toki olla, mutta tällaisia päätelmiä on hankala ja oikeastaan jopa mahdoton tehdä ilmaan syvällistä perehtymistä asiaan. Ja vaikka yhteys olisikin, niin konfliktit ovat silti aina useamman tekijän summa, joista ei timanttikaivosten läheisyys myöskään välttämättä ole keskeisin. Jotta tällaisia johtopäätöksiä voisi tehdä, tulisi olla todella syvällistä, yksityiskohtaista ja monialaista tietoa kunkin konfliktin taustoista, alueen erityispiirteistä, poliittisesta tilanteesta sekä kulttuurista ymmärrystä esimerkiksi alueen eri etnisyyksien vuorovaikutuksesta.

Tätä korostaa blogissaan myös Juuso Korhonen (Juuson paikkatietopuserrus). Hän muistuttaa, että turhan aikaisia johtopäätöksiä ei kannata tehdä, ja että usein konfliktien keskeisimmät syyt ovat sosiopoliittisia. Juuso myös mainitsee, että Afrikassa konflikteihin ovat vaikuttaneet paljon myös siirtomaa-ajan historiallinen painolasti sekä keinotekoisesti vedetyt maarajat. Kartan laadintaa voisi myös käyttää visuaalisena apuvälineenä sen selvittämiseen, onko kurssikerralla käytettyihin tietokantoihin tallennettujen tietojen kuvaamilla ilmiöillä yhteyttä toisiinsa.

Seuraavaksi siirryttiin takaisin koto-Suomeen ja valuma-aluekarttojen piirtämiseen. Kartan piirtäminen MapInfossa oli helppoa ja nopeaa, mutta viimeistely puolestaan hieman hidasta ja hankalaa. Kartastani (kuva 1) tuli kuitenkin suurin piirtein sellainen kuin halusinkin sen olevan. Valitsin aineiston luokitteluperusteeksi kvantiilit, sillä aineisto oli jakautunut vinosti. Luokittelun valitseminen ei tosin vielä ole ihan hallussa, ja olisi varmaan hyvä opetella ulkoa esimerkiksi se, millainen luokittelu sopii milläkin tapaa jakautuneelle aineistolle. Tätä tulee onneksi näköjään harjoiteltua lähes joka kurssikerralla. En kuitenkaan ole ihan varma, onko valitsemani luokitteluperuste paras ilmiön kuvaamiseen. Olisin voinut käyttää myös natural break -luokittelua.

Histogrammia ei tarvinnut tällä kertaa itse laatia, vaan se oli valmiiksi saatavilla tehtäväohjeistuksessa. Mietin pitkään minkä värisen kartastani teen: sininen olisi tavallaan ollut luonteva valinta, sillä kartassa kuvattiin vettä ja tulvimista. Sininen on kuitenkin rauhallinen ja seesteinen väri, eikä siksi tuntunut parhaalta vaihtoehdolta hasardia (tulvariskiä) kuvaavaan karttaan. Päädyinkin kuvaamaan tulvaherkkyyttä punaisen sävyillä kun taas järvisyyttä esittävistä pylväistä tein sinisiä. Olisin halunnut kuvata joet kartallani, sillä niillä on keskeinen vaikutus tulvaherkkyyteen, mutta olin muokkaillut MapInfon tasoja kummallisesti, mistä syystä en onnistunut saamaan niitä näkyviin.

Itselläni kesti hetki hahmottaa, mitä tekemälläni kartalla kuvattu tulvaindeksi oikeastaan kertoo. Hetken asiaa opiskeltuani kuitenkin ymmärsin, että tulvaindeksi kuvaa kuivimpien kausien suhdetta kaikkein runsasvetisimpiin kausiin. Tulvaindeksin voi laskea monella tapaa, mutta harjoituksessa se tehtiin laskemalla keskiylivirtaaman (jolloin virtaama on keskimääräistä suurempi eli joki tulvii) ja keskialivirtaaman (joen vesimäärä on tavallista pienempi eli on kuivaa) välinen suhde.

VALMISKARTTA3FINAL

Kuva 1. Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyys tulvaindeksiin perustuen sekä järvien suhteellinen osuus.

Valmis kartta siis esittää Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyden tulvaindeksiin perustuen. Kartalla on kuvattu myös alueiden järvisyys, joka käsittääkseni tarkoittaa järvien suhteellista osuutta alueiden pinta-aloista. Ensimmäisenä kartalta huomaa sen, että tulvaherkkyys on pienin alueilla, joissa järvisyys on suuri, kuten Keski-Suomessa. Tätä saattaisi selittää se, että järvet todennäköisesti varastoivat vettä tehokkaasti. Toisaalta tulvaherkkyyden pienuudella ja järvien suurella osuudella ei välttämättä ole syy-seuraussuhdetta, ja tulvaherkkyyden pienuus saattaa johtua myös jostain muusta, kuten siitä, että alueella on melko paljon metsää ja kasvillisuutta, jotka sitovat vettä. Todennäköisempänä pidän kuitenkin sitä, että järvisyys vaikuttaa tulvaherkkyyteen. Saman ovat huomanneet myös monet muut kurssilaiset, muun muassa Pinja Myllykoski (Pinjan paikkatietoblogi).

Kartalta näkyy myös, että tulvaherkkyys on pienempi maan sisäosissa kuin rannikolla. Tämä johtunee siitä, että rannikot ovat alavampaa aluetta kuin maan sisäosat. Pohjanmaalla tulvaherkkyys on suurta, mikä todennäköisesti liittyy nimenomaan maaston alavuuteen. Joonas Alanko mainitsi blogissaan, että myös maatalouden runsaudella saattaa olla vaikutusta Pohjanmaan tulvaherkkyyteen, sillä Joonaksen mukaan se lisää pintavirtausta (Alanko’s blog).

Lapin matalaa tulvaherkkyyttä saattaisi puolestaan selittää soiden ja metsien runsaus, jotka sitovat itseensä vettä. Toisaalta Lapissa on talvisin paksu lumipeite, minkä luulisi tarkoittavan suurempia kevättulvia. Järvisyydellä ei todennäköisesti ole ilmiön kanssa tekemistä, sillä Lapin järvisyys ei ole kovin suurta. Pohjois-Lapissa tulvaherkkyys on suurempaa kuin eteläisessä Lapissa ja Käsivarren tietymillä. En oikein uskalla arvailla, mistä moinen voisi johtua.

Olli Kauppi huomasi blogissaan tärkeän asian tulvaherkkyyden mittaamiseen liittyen: koska tulvaindeksi kuvaa koko valuma-alueen keskiarvon, suurten alueiden tulvaindeksit ovat pienempiä, sillä kokonaispinta-ala vaikuttaa tulvaindeksiä laskettaessa enemmän suurten kuin pienten alueiden kohdalla (Olli Kaupin paikkatietoblogi). Tämä pitää ottaa huomioon alueiden tulvaherkkyyttä analysoidessa.

Mielestäni on mahtavaa, että kartalla voi esittää niin monenlaista tietoa, ja että minä, toisen vuoden maantieteen opiskelija, voin erilaisia tietokantoja ja aineistoja yhdistelemällä ihan oikeasti tuottaa kartan, joka kuvaa Arfikan konflikteja ja timanttikaivoksia tai Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä. Se on melekoisen motivoivaa. Mielessäni käväisi myös se, kuinka paljon mielenkiintoisia asioita paikkatietoa luomalla ja yhdistelemällä sekä erilaisia karttoja piirtämällä voisi tehdä. Samalla tulin miettineeksi sitä, että jokainen niiden aineistojen, tietokantojen ja karttojen tekijöistä, joiden pohjalta minä luon karttojani Kumpulassa, on todennäköisesti ollut joskus samanlainen MapInfossa sähläävä toisen vuoden opiskelija kuin minä olen nyt…hauskaa vai hirvittävää?!

Tiede taitaakin monelta osin perustua luottamukseen, joka ei toisaalta onneksi ole sokeaa tai yksisuuntaista. Tieteentekijöillä on kuitenkin oman tietonsa luotettavuuden ja objektiivisuuden takaamisen lisäksi vastuu suhtautua kriittisesti muiden tieteentekijöiden tuottamaan tietoon, vertaisarvioida, verrata, muokata ja suhteuttaa. Niin se tieteen itseään uudistava ja korjaava perusluonne varmaan syntyykin.

Menipäs syvälliseksi tieteenfilosofoinniksi ja aiheesta poikkeamiseksi, pahoittelut siitä. Tämä oli kuitenkin motivoiva oivallus – ymmärsin jollain hieman syvällisemmällä tasolla, että asiat, joita nyt opiskelen, ovat oikeasti tärkeitä ja todella keskeisiä, eivät pelkästään tulevan urani, vaan myös laadukkaan tiedon tuottamisen kannalta. Viime kerrallakin tuli tätä vastuuta pohdittua, jotenkin se konkretisoituu kun tekemisen kautta hahmottaa kartanlaatimiseen vaadittavan tiedon ja taidon määrän….Eiköhän tässä ole tarpeeksi asiaa yhteen blogipoustaukseen, tattista ja kuulumisiin!

 

 

 

Lähteet

Alanko, J. (2015) Alanko’s blog. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/

Kauppi, O. (2015) Olli Kaupin paikkatietoblogi. 10.2. 2016. https://blogs.helsinki.fi/okauppi/

Kiviaho, A. (2015) Annamarin blogi. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/annakivi/

Korhonen, J. (2015) Juuson paikkatietopuserrus. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/juusokor/

Myllykoski, P. (2015) Pinjan paikkatietoblogi. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/myxmy/

Toinen kurssikerta – päällekkäisiä teemakarttoja

Toisella kurssikerralla harjoiteltiin kahden päällekkäisen teeman tekemistä MapInfon teemakarttaan. Minulla oli hieman ongelmia päästä vauhtiin kartanlaatimisessa, mutta kun neuvottomana ruudun tuijottamisen sijaan ryhdyin kokeilemaan erilaisia toimintoja, homma alkoikin sujua. MapInfon käyttäminen tuntuu ihanan helpolta verrattuna viime kevääseen, kun minulla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta kyseisestä ohjelmasta!

Vaikka MapInfon käyttäminen tuntuukin helpommalta kuin vuosi sitten, kartan laatiminen on silti todella haastavaa; ainakin jos haluaa tehdä siitä hyvän. Päädyin monien eri vaihtoehtojen kokeilemisen jälkeen tekemään karttani ulkomaalaisten osuudesta Uudenmaan kuntien väestöstä. Toiseksi kartalla esitettäväksi teemakseni valitsin eri kieliryhmien (jotka aineistossa olivat suomen-, ruotsin- ja muun kieliset) osuudet kunnissa, ja päätin kuvata niitä ympyrädiagrammein. Halusin valita teemani siten, että ne tukevat jotenkin toisiaan ja että niillä on jokin yhteys ja että parhaassa tapauksessa kartasta todella voi tehdä joitakin johtopäätöksiä.

valmiskartta_KK2

Olisin alun perin halunnut tehdä 3D-kartan, mutta siitä oli todella vaikea saada järkevän näköistä, joten jossain vaiheessa luovutin. Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi kannattanut tehdä tuloste myös 3D-kartastani ja liittää se tähän blogikirjoitukseen, niin huono kartta kuin se olikin. Yritin laatia karttaa myös koulutusasteen ja tulojen suhteesta, mikä olisi mielestäni ollut erittäin mielenkiintoinen ja informatiivinen teemayhdistelmä, kuten myös kurssikertaan liittyvässä artikkelissa todettiin (Leonowicz, 2006, s. 34). Pääsin tässä niin pitkälle, että laadin koropleettikartan Uudenmaan kunnista ja korkeakoulutettujen osuudesta niissä. Seuraavaksi olisin halunnut kuvata pylväsdiagrammein asukkaiden tulotason, mutta se osoittautuikin ongelmalliseksi. En ensinnäkään ollut aivan varma siitä, sisälsikö Kunnat2015-tietokanta tietoa kuntien asukkaiden keskimääräisestä tulotasosta sarake. Sarake ”valtion veronalaiset tulot” saattoi olla etsimäni sarake, mutta koska en ollut aivan varma, en uskaltanut sitä käyttää. Lopulta päädyin tekemään karttani ulkomaalaisväestöstä ja kieliryhmistä.

En kuitenkaan ole tyytyväinen karttaan, vaikka pitkään sitä teinkin. Ensinnäkin minulla oli suuria ongelmia ympyrädiagrammien esittämisen kanssa, sillä vaikka kuinka yritin, en onnistunut siirtämään niitä pois toistensa päältä, mikä heikentää kartan luettavuutta olennaisesti. Ympyrädiagrammeista tuli myös turhan pieniä ja suhruisen näköisiä, ja kartta itsekin jäi melko pieneksi. Olisin halunnut kuvata kartassa myös kuntien nimet, mutta sekin oli haastavaa, sillä niitä oli vaikea mahduttaa kuntarajojen sisälle varsinkin pienimpien kuntien (kuten Kauniaisen) kohdalla. Kenties olisin voinut jättää karttaan vain muutamien suurimpien kuntien nimet.

Mielestäni karttani ei myöskään ole sisällöllisesti kovin informatiivinen. Kartalla kuvaamani teemat tukevat kyllä toisiaan ja liittyvät toisiinsa, mutta lopulta kieliryhmien osuudet eivät mielestäni olennaisesti lisää kartan informatiivisuutta: on oikeastaan melko lailla itsestään selvää, että kunnissa, joissa ulkomaan kansalaisten osuus on suurin, puhutaan myös eniten muita kuin kotimaisia kieliä. Ehkä olisinkin voinut valita toiseksi teemakseni jonkin hieman yllättävämmän, ja pohtia sitten, onko kyseisten muuttujien välillä korrelaatiota tai jopa syy-seuraussuhdetta. Näin on tehnyt blogissaan muun muassa Anni Kangas (Sivuaineopiskelijana Kumpulassa), ja pohdinta on mielenkiintoista. Korrelaatio ulkomaan kansalaisten määrän ja muita kieliä kuin suomea ja ruotsia puhuvien välillä on itsestään selvä ilman karttaanikin, varsinkin kun suomea ei puhuta muualla päin maailmaa. Lisäksi saamelaisten osuus on Suomessa ja Uudellamaalla niin pieni, ettei sillä voi olla suurta merkitystä. Toisaalta korrelaation ja syy-seuraussuhteiden pohtiminen vaatisi tilastollista analyysiä esimerkiksi SPSS:ssä.

Kartassani on kuitenkin myös joitain ihan onnistuneita tekijöitä. Suurimmat eniten ulkomaalaisia sisältävät kunnat, kuten Helsinki ja Espoo, erottuvat kartalta selvästi. Lisäksi kartan väritys on mielestäni onnistunut, vaikka ympyrädiagrammit ovatkin hieman suttuisia ja niille olisi voinut valita muunkin kuin mustavalkovärityksen. Parhaiten onnistuin tässä kartassa mielestäni luokittelussa, ja mietinkin sitä todella tarkkaan. Tein käyttämäni muuttujan arvoista (ulkomaalaisten osuus väestöstä) histogrammin, josta kävi ilmi, että aineistoni oli melko epämääräisesti jakautunut. Kokeilin luokitella aineistoa useammalla eri tavalla ja päädyin lopulta valitsemaan luokittelun luonnollisten luokkavälien perusteella. Kyseinen luokittelu sopii hyvin epätasaisesti jakautuneelle aineistolle ja lisäksi se oli MapInfon valmiista luokitteluperusteista ainoa, jossa korkeimmat mutta määrällisesti vähäisimmät havainnot saivat oman luokan. Näiden havaintojen säilyttäminen omassa luokassaan oli mielestäni kartan informatiivisuuden kannalta erittäin olennaista.

KK2_histogrammi_ulkomaankans

Mitä enemmän GIS:iin ja kartografiaan syventyy, sen selvemmäksi käy se, kuinka monivaiheista, tarkkaa ja paljon taustatyötä sekä viimeistelyä vaativaa työtä karttojen laatiminen on. Pienikin huolimattomuus- tai ajatusvirhe saattaa saada suuret mittasuhteet valmiissa kartassa, ja pahinta on, ettei sitä välttämättä itse edes huomaa. Vastuullista touhua siis! Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, haluaisin myös viimeistellä ja muokata karttojani Corelissa. Yritin tehdä niin tämän kurssikerran karttani kohdalla, mutta en saanut sitä aukeamaan Corelissa toivotulla tavalla. Ehkä yritän seuraavan kartan kohdalla ajan kanssa uudestaan!

 

Lähteet:

Kangas, A. (2016) Sivuaineopiskelijana Kumpulassa. 4.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/abkangas/

Leonowicz, A. (2006) Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42:1, 33-37.

 

Artikkeliteksti

Anna Leonowiczin artikkeli (2006) käsittelee kahden muuttujan koropleettikarttojen hyödyllisyyttä maantieteellisten ilmiöiden välisten suhteiden kuvaamisessa. Artikkelissa esitellään Leonowiczin puolalaisilla ja liettualaisilla maantieteen opiskelijoilla toteutettu tutkimus, jonka perusteella Leonowicz esittää, että kahden muuttujien koropleettikartat havainnollistavat lukijalle spatiaalisia suhteita paremmin kuin yhden muuttujan koropleettikartat. Tämän edun edellytyksenä on, että kahden muuttujan koropleettikartta on graafisesti hyvin suunniteltu.

Mielestäni Leonowicz on perustellusti sitä mieltä, että kahden muuttujan koropleettikartoilla pystytään havainnollistamaan erilaisten maantieteellisten ilmiöiden välisiä suhteita eri tavalla kuin yhden muuttujan koropleettikartoissa. Olen Leonowiczin kanssa samaa mieltä myös siitä, että jotta tässö onnistuttaan, täytyy kartan graafisen ilmeen onnistua. Toisin sanoen onnistunut kahden muuttujan koropleettikartta on informatiivisempi kuin yhden muuttujan kartta, mutta vaatii tarkkaa graafista suunnittelua ja enemmän ajatustyötä ja siten myös epäonnistuu helpommin.

Mielestäni artikkelin kahden muuttujan koropleettikartta Puolan Mazowszen alueelta on hieman hankalasti luettava, ja luulenkin, että kahden muuttujan koropleettikartan hyvä ymmärtäminen ja hahmottaminen vaativat hieman harjoitusta. On hankalaa lukea kahden päällekkäisen koropleetin legendaa, jossa koropleettien värit risteävät, ja kun legenda kuvataan koordinaattiakseleilla. Kenties tällaisten karttojen käyttäminen esimerkiksi sanomalehdessä ei olisikaan kovin järkevää, sillä keskiverto lehdenlukijan kartografinen osaaminen tuskin on kovin kattavaa. Toisaalta maantieteilijöille, kartografian asiantuntijoille ja tietynlaisille tarkoituksille tällainen esitystapa voi olla todella havainnollinen, informatiivinen ja toimiva.

Tajusinkin artikkelin kahden muuttujan koropleettikartan nerokkuuden kunhan olin sitä hetken ihmetellyt. Kartalta hahmottuu selvemmin kuin kahdelta erilliseltä koropleettikartalta maaseutuväestön osuuden ja alle 18-vuotiaiden osuuden suhde, ja vaikuttaisi siltä, että siellä, missä maaseutuväestön osuus on suuri, myös alle 18-vuotiaiden osuus on melko suuri. Päättelin näin muun muassa siitä syystä, että suurin osa kartan sävyistä sijoittuu legendaneliön oikeaan yläkulmaan, johon kahden muuttujan korkeimmat luokat kuuluvat. Kartasta ei kuitenkaan voi päätellä sitä, onko kyseisillä ilmiöillä syy-seuraussuhdetta, kuten artikkelissakin todetaan. Vaatii myös melko paljon pohdintaa ja ajatustyötä, jotta ymmärtää, mitä kartta todella kuvaa.

Tämän artikkelin tehtävänantona oli pohtia myös sitä, mitä ajatuksia herää käytettävissä olevan välineen eli paikkatieto-ohjelman ja kartografisen toteutuksen välisestä suhteesta, sekä sitä, kumpi ohjaa kumpaa. Olen sitä mieltä, että tietenkin se, mitä tavoitteita kartanlaatijalla on kartan laatimisen suhteen, vaikuttaa siihen millainen lopputulos on. Silti on mahdotonta tehdä minkä tahansa laista karttaa, vaan käytetty paikkatieto-ohjelma rajoittaa kartografin toteutustyötä. Kartanlaatija on se jolla on visio, mutta paikkatieto-ohjelmat määrittävät puitteiston. Tässä mielessä kartanlaatija onkin teknologian armoilla, ja siitä syystä on tärkeä oppia käyttämään erilaisia karttaohjelmia ja näkemään niiden hyvät ja huonot puolet suhteessa toisiinsa. Tällöin on mahdollista tehdä kustakin kartasta paras mahdollinen toteutus.