Kolmas kurssikerta – syvissä vesissä (heh) valuma-alueilla, Afrikassa ja muutenkin

Kolmannella kurssikerralla harjoiteltiin erilaisten tietokantojen yhdistämistä ja uusien sarakkeiden luomista vanhaan tietokantaan sekä niiden päivittämistä uudella tiedolla. Harjoittelimme tätä ensin yhteisesti tekemällä kartan, jossa kuvattiin Afrikan timanttikaivoksia, öljykenttiä ja konflikteja. Itsenäisharjoituksessa tehtiin kartta Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyydestä. Viittaan tässä blogitekstissä paljon viime kevään PAK-kurssilaisten blogeihin!

Afrikan konflikteja, timanttikaivoksia ja öljykenttiä kuvaavasta kartasta oli ilmeisesti tarkoitus hahmotella sitä, olisiko eri ilmiöillä mahdollisesti yhteyttä toisiinsa. Tätä pohti blogissaan muun muassa Annamari Kiviaho (Annamarin blogi). Hän oli huomioinut, että Afrikan konfliktialueiden läheisyydessä on usein myös timanttikaivoksia, ja päätellyt, että ilmiöillä on selvä yhteys. Näin voi toki olla, mutta tällaisia päätelmiä on hankala ja oikeastaan jopa mahdoton tehdä ilmaan syvällistä perehtymistä asiaan. Ja vaikka yhteys olisikin, niin konfliktit ovat silti aina useamman tekijän summa, joista ei timanttikaivosten läheisyys myöskään välttämättä ole keskeisin. Jotta tällaisia johtopäätöksiä voisi tehdä, tulisi olla todella syvällistä, yksityiskohtaista ja monialaista tietoa kunkin konfliktin taustoista, alueen erityispiirteistä, poliittisesta tilanteesta sekä kulttuurista ymmärrystä esimerkiksi alueen eri etnisyyksien vuorovaikutuksesta.

Tätä korostaa blogissaan myös Juuso Korhonen (Juuson paikkatietopuserrus). Hän muistuttaa, että turhan aikaisia johtopäätöksiä ei kannata tehdä, ja että usein konfliktien keskeisimmät syyt ovat sosiopoliittisia. Juuso myös mainitsee, että Afrikassa konflikteihin ovat vaikuttaneet paljon myös siirtomaa-ajan historiallinen painolasti sekä keinotekoisesti vedetyt maarajat. Kartan laadintaa voisi myös käyttää visuaalisena apuvälineenä sen selvittämiseen, onko kurssikerralla käytettyihin tietokantoihin tallennettujen tietojen kuvaamilla ilmiöillä yhteyttä toisiinsa.

Seuraavaksi siirryttiin takaisin koto-Suomeen ja valuma-aluekarttojen piirtämiseen. Kartan piirtäminen MapInfossa oli helppoa ja nopeaa, mutta viimeistely puolestaan hieman hidasta ja hankalaa. Kartastani (kuva 1) tuli kuitenkin suurin piirtein sellainen kuin halusinkin sen olevan. Valitsin aineiston luokitteluperusteeksi kvantiilit, sillä aineisto oli jakautunut vinosti. Luokittelun valitseminen ei tosin vielä ole ihan hallussa, ja olisi varmaan hyvä opetella ulkoa esimerkiksi se, millainen luokittelu sopii milläkin tapaa jakautuneelle aineistolle. Tätä tulee onneksi näköjään harjoiteltua lähes joka kurssikerralla. En kuitenkaan ole ihan varma, onko valitsemani luokitteluperuste paras ilmiön kuvaamiseen. Olisin voinut käyttää myös natural break -luokittelua.

Histogrammia ei tarvinnut tällä kertaa itse laatia, vaan se oli valmiiksi saatavilla tehtäväohjeistuksessa. Mietin pitkään minkä värisen kartastani teen: sininen olisi tavallaan ollut luonteva valinta, sillä kartassa kuvattiin vettä ja tulvimista. Sininen on kuitenkin rauhallinen ja seesteinen väri, eikä siksi tuntunut parhaalta vaihtoehdolta hasardia (tulvariskiä) kuvaavaan karttaan. Päädyinkin kuvaamaan tulvaherkkyyttä punaisen sävyillä kun taas järvisyyttä esittävistä pylväistä tein sinisiä. Olisin halunnut kuvata joet kartallani, sillä niillä on keskeinen vaikutus tulvaherkkyyteen, mutta olin muokkaillut MapInfon tasoja kummallisesti, mistä syystä en onnistunut saamaan niitä näkyviin.

Itselläni kesti hetki hahmottaa, mitä tekemälläni kartalla kuvattu tulvaindeksi oikeastaan kertoo. Hetken asiaa opiskeltuani kuitenkin ymmärsin, että tulvaindeksi kuvaa kuivimpien kausien suhdetta kaikkein runsasvetisimpiin kausiin. Tulvaindeksin voi laskea monella tapaa, mutta harjoituksessa se tehtiin laskemalla keskiylivirtaaman (jolloin virtaama on keskimääräistä suurempi eli joki tulvii) ja keskialivirtaaman (joen vesimäärä on tavallista pienempi eli on kuivaa) välinen suhde.

VALMISKARTTA3FINAL

Kuva 1. Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyys tulvaindeksiin perustuen sekä järvien suhteellinen osuus.

Valmis kartta siis esittää Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyden tulvaindeksiin perustuen. Kartalla on kuvattu myös alueiden järvisyys, joka käsittääkseni tarkoittaa järvien suhteellista osuutta alueiden pinta-aloista. Ensimmäisenä kartalta huomaa sen, että tulvaherkkyys on pienin alueilla, joissa järvisyys on suuri, kuten Keski-Suomessa. Tätä saattaisi selittää se, että järvet todennäköisesti varastoivat vettä tehokkaasti. Toisaalta tulvaherkkyyden pienuudella ja järvien suurella osuudella ei välttämättä ole syy-seuraussuhdetta, ja tulvaherkkyyden pienuus saattaa johtua myös jostain muusta, kuten siitä, että alueella on melko paljon metsää ja kasvillisuutta, jotka sitovat vettä. Todennäköisempänä pidän kuitenkin sitä, että järvisyys vaikuttaa tulvaherkkyyteen. Saman ovat huomanneet myös monet muut kurssilaiset, muun muassa Pinja Myllykoski (Pinjan paikkatietoblogi).

Kartalta näkyy myös, että tulvaherkkyys on pienempi maan sisäosissa kuin rannikolla. Tämä johtunee siitä, että rannikot ovat alavampaa aluetta kuin maan sisäosat. Pohjanmaalla tulvaherkkyys on suurta, mikä todennäköisesti liittyy nimenomaan maaston alavuuteen. Joonas Alanko mainitsi blogissaan, että myös maatalouden runsaudella saattaa olla vaikutusta Pohjanmaan tulvaherkkyyteen, sillä Joonaksen mukaan se lisää pintavirtausta (Alanko’s blog).

Lapin matalaa tulvaherkkyyttä saattaisi puolestaan selittää soiden ja metsien runsaus, jotka sitovat itseensä vettä. Toisaalta Lapissa on talvisin paksu lumipeite, minkä luulisi tarkoittavan suurempia kevättulvia. Järvisyydellä ei todennäköisesti ole ilmiön kanssa tekemistä, sillä Lapin järvisyys ei ole kovin suurta. Pohjois-Lapissa tulvaherkkyys on suurempaa kuin eteläisessä Lapissa ja Käsivarren tietymillä. En oikein uskalla arvailla, mistä moinen voisi johtua.

Olli Kauppi huomasi blogissaan tärkeän asian tulvaherkkyyden mittaamiseen liittyen: koska tulvaindeksi kuvaa koko valuma-alueen keskiarvon, suurten alueiden tulvaindeksit ovat pienempiä, sillä kokonaispinta-ala vaikuttaa tulvaindeksiä laskettaessa enemmän suurten kuin pienten alueiden kohdalla (Olli Kaupin paikkatietoblogi). Tämä pitää ottaa huomioon alueiden tulvaherkkyyttä analysoidessa.

Mielestäni on mahtavaa, että kartalla voi esittää niin monenlaista tietoa, ja että minä, toisen vuoden maantieteen opiskelija, voin erilaisia tietokantoja ja aineistoja yhdistelemällä ihan oikeasti tuottaa kartan, joka kuvaa Arfikan konflikteja ja timanttikaivoksia tai Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä. Se on melekoisen motivoivaa. Mielessäni käväisi myös se, kuinka paljon mielenkiintoisia asioita paikkatietoa luomalla ja yhdistelemällä sekä erilaisia karttoja piirtämällä voisi tehdä. Samalla tulin miettineeksi sitä, että jokainen niiden aineistojen, tietokantojen ja karttojen tekijöistä, joiden pohjalta minä luon karttojani Kumpulassa, on todennäköisesti ollut joskus samanlainen MapInfossa sähläävä toisen vuoden opiskelija kuin minä olen nyt…hauskaa vai hirvittävää?!

Tiede taitaakin monelta osin perustua luottamukseen, joka ei toisaalta onneksi ole sokeaa tai yksisuuntaista. Tieteentekijöillä on kuitenkin oman tietonsa luotettavuuden ja objektiivisuuden takaamisen lisäksi vastuu suhtautua kriittisesti muiden tieteentekijöiden tuottamaan tietoon, vertaisarvioida, verrata, muokata ja suhteuttaa. Niin se tieteen itseään uudistava ja korjaava perusluonne varmaan syntyykin.

Menipäs syvälliseksi tieteenfilosofoinniksi ja aiheesta poikkeamiseksi, pahoittelut siitä. Tämä oli kuitenkin motivoiva oivallus – ymmärsin jollain hieman syvällisemmällä tasolla, että asiat, joita nyt opiskelen, ovat oikeasti tärkeitä ja todella keskeisiä, eivät pelkästään tulevan urani, vaan myös laadukkaan tiedon tuottamisen kannalta. Viime kerrallakin tuli tätä vastuuta pohdittua, jotenkin se konkretisoituu kun tekemisen kautta hahmottaa kartanlaatimiseen vaadittavan tiedon ja taidon määrän….Eiköhän tässä ole tarpeeksi asiaa yhteen blogipoustaukseen, tattista ja kuulumisiin!

 

 

 

Lähteet

Alanko, J. (2015) Alanko’s blog. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/

Kauppi, O. (2015) Olli Kaupin paikkatietoblogi. 10.2. 2016. https://blogs.helsinki.fi/okauppi/

Kiviaho, A. (2015) Annamarin blogi. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/annakivi/

Korhonen, J. (2015) Juuson paikkatietopuserrus. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/juusokor/

Myllykoski, P. (2015) Pinjan paikkatietoblogi. 10.2.2016. https://blogs.helsinki.fi/myxmy/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *