Puhallamme yhteiseen hiileen

Aloitin eläinlääketieteellisen tiedekunnan hallintopäällikkönä maaliskuussa 2015. Seurasin tehtävässä tiedekunnan pitkäaikaista hallintopäällikköä Maija Halmetta, joka siirtyi eläkkeelle. Yliopisto oli minulle ennestään tuttu ympäristö, koska siirryin tiedekuntaan keskushallinnon tehtävistä, sen sijaan eläinlääketiede oli minulle sekä tieteen- että koulutusalana vieras. Onnekseni sain uuden tehtävän myötä mahtavat uudet työkaverit, jotka ovat auliisti perehdyttäneet, auttaneet ja tukeneet minua tehtävässäni.

Jo ennen aloittamistani uudessa tehtävässä pääsin osallistumaan vuotuiseen tiedekuntapäivään helmikuussa. Vuoden 2015 tiedekuntapäivä järjestettiin yliopiston pienessä juhlasalissa ja tilaisuudessa julkistettiin eläinlääketieteellisen tiedekunnan 20-vuotismuistelukirja. Tiedekuntapäivässä olikin paikalla lukuisia kirjaan kirjoittaneita ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan vaiheisiin ensimmäisen 20 vuoden aikana osallistuneita ja vaikuttaneita ihmisiä, kuten kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila, rakennusneuvos Toivo Vainiotalo, emeritusprofessori Risto Ihamuotila, kirjastoneuvos Teodora Oker-Blom ja Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström, tiedekunnan oman väen lisäksi.

20-vuotismuistelukirjan kirjoittajia kuvassa vasemmalta: Terttu Katila, Antti Sukura, Risto Ihamuotila, Toivo Vainiotalo, Sirkka-Liisa Anttila, Hannu Saloniemi, Olli Peltoniemi, Hannu Korkeala, Maija Halme, Mirja Ruohoniemi, Teodora Oker-Blom, Sanna Hellström, Sanna Ryhänen, Airi Palva ja Outi Vapaavuori.

Tiedekunnan 20-vuotisjuhlaa vietettiin rennosti henkilökunnan kesken huhtikuussa tiedekuntabingon ja eläinlääketieteen kandidaattiyhdistyksen speksin parissa. Eri toimintapisteissä henkilökunta saattoi osoittaa osaamistaan karaokessa, pulmien ratkonnassa tai oppia Origamia tai rauhoittua Mindfulness-harjoituksessa. Aktiivisimmille oli tarjolla myös pehmopyssypeliä. Micke & Lefty -bändi vastasi illan tanssimusiikista.

Alusta asti minuun on tehnyt vaikutuksen se, kuinka sitoutuneesti ja yhteen hiileen puhaltaen tiedekunnassa tehdään työtä. Olen kokenut, että myös tiedekunnan hallintohenkilöstö on sitoutunut nimenomaan eläinlääketieteeseen ja eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan. Tiedekunnan hyvät tulokset koetaan yhteisinä onnistumisina – paitsi osastoilla myös kansliassa iloitaan tiedekunnan tutkijoiden tutkimustulosten saamasta positiivisesta julkisuudesta tai kandipalautteen hyvistä tuloksista. Suurten muutosten keskellä on ollut hienoa nähdä, miten hyvällä yhteishengellä tiedekunnassa tehdään työtä ja tuetaan toinen toistamme yliopiston laajuisessa muutoksessa.

Tiedekunnassa tehtävä työ on kiinteästi yhteydessä yliopiston perustehtävään: opetukseen ja tutkimukseen. Näin lähietäisyydellä työskenneltäessä on helppo myös hallinnon työssä nähdä, miten oma työ vaikuttaa opetukseen ja tutkimuksen tekemiseen. Kaikki tuntevat toisensa ja ottavat vastuuta yhteisten asioiden sujumisesta. Kun vuoden 2015 aikana kiristynyt rekrytointikielto ja käynnistyneet yhteistoimintaneuvottelut ovat tarkoittaneet töiden tekemistä entistä pienemmillä resursseilla. Myös hallinnossa työskentelevät henkilöt ovat joutuneet venymään, jotta toiminnot on saatu jatkumaan mahdollisimman sujuvasti. Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa rekrytointikielto konkretisoitui, kun emme saaneet lupaa palkata sijaista jatko-opintosuunnittelijalle. Kun tiedekunnassa ennestään hallinnon resurssit on mitoitettu niin niukoiksi kuin toiminta vain sallii, tarkoittaa venyminen aina ylimääräistä työtaakkaa jollekin tai joillekin työntekijöille. Tähän saakka työt on saatu hoidettua yhdessä, mutta pysyvästi tämän kaltaiset järjestelyt kuormittavat työntekijöiden työssä jaksamista liikaa.

Myös hallinnon työssä mietitään jatkuvasti, miten työllä edistetään niitä tavoitteita, joita tiedekunta on asettanut ja toisaalta erilaisten asioiden hyötyä ja työllistävyyttä opettajien ja tutkijoiden kannalta. Toisaalta olen kokenut, että hallintoväki on tärkeä osa tiedekuntaa ja työyhteisössä arvostetaan meidän kaikkien työpanosta. Jatkossa meidän kaikkien tulisi puolin ja toisin huolehtia, että hyvä yhteistyö ja molemminpuolinen arvostus jatkuvat myös hallintohenkilöstön siirtyessä hallinnon uuteen palveluorganisaatioon. Parhaiten tätä edistetään mielestäni ylläpitämällä aktiivista vuorovaikutusta tiedekunnan ja hallintohenkilöstön välillä, kuten tähänkin asti. Suuret muutokset vaikuttavat työhyvinvointiin. Työhyvinvointi koostuu monista tekijöistä: siihen vaikuttavat työn mielekkyys, työn osaaminen ja hallinta, johtaminen sekä luottamus ja osallistuminen. Syksyllä 2015 tehtiin koko yliopiston säännöllinen työhyvinvointikysely. Vastausaika alkoi lähes heti sen jälkeen, kun tieto koko Yliopiston laajuisista yhteistoimintaneuvotteluista oli annettu. Vastauksista ei kuitenkaan ollut nähtävissä meidän tiedekuntamme tai muidenkaan tiedekuntien osalta selviä merkkejä siitä, että käynnistyneet yhteistoimintaneuvottelut olisivat vaikuttaneet näkyvästi työhyvinvointiin vielä tuossa vaiheessa. On luonnollista, että henkilöstövähennykset, huoli omasta ja muiden työpaikoista, ja kasvava työtaakka, näkyy jatkossa myös työhyvinvoinnissa. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että työhyvinvointiin muistetaan panostaa myös silloin, kun talous on tiukalla.

Elina Tuisku, hallintopäällikkö
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto