Anna Leonowicz pohtii artikkelissaan ‘Two-variable choropleth maps as a useful tool for
visualization of geographical relationship’ yhden ja kahden muutujan koropleettikarttojen käyttötarkoitusta ja tulkintaa. Hänen mukaansa yhden muuttujan koropleettikarttoja on vaikea tehdä niin, että ne ovat vertailtavissa keskenään. Eri karttojen ilmiöiden samankaltaisuudet tai eroavaisuudet ovat nähtävissä vain, kun karttoja tarkastellaan ensin erikseen ja tämän jälkeen vertaillaan niitä keskenään. Tähän kirjoittajan mielestä on ratkaisuna kahden muuttujan koropleettikartat, joilla voidaan esittää kahta eri ilmiötä samanaikaisesti.

Kahden muuttujan koropleettikarttojen luettavuudesta saatiin negatiivista palautetta 1970-luvulla USA:ssa. Anna Leonowiczin mukaan tämä ei johdu kahden muuttujan kartoista sinänsä vaan niiden huonosta visuaalisesta esityksestä ja tämän takia niiden esittäminen vaatii hyvää suunnittelua. Hän testaakin artikkelissaan tätä hypoteesia ja toteaa lopuksi yhden muuttujan kartan toimivan paremmin luettaessa alueellista levinneisyyttä. Kahden muuttujan kartta taas toimii paremmin, kun esitetään alueellista suhdetta, mutta edellytyksenä on, että ne ovat huolellisesti laaditettuja.

Artikkelin kuvat havainnollistavat artikkelia paljon, koska itselleni kahden muuttujan koropleettikartat eivät ole tuttu juttu. Yhden muuttujan koropleettikarttoja taas on katseltu syksystä asti. Kahden muuttujan kartta pitää olla huolellisesti laadittu, koska se vaatii lukijaltaan enemmän. Johtuuko sitten tottumattomuudestani lukea kahden muuttujan karttoja, mutta artikkelin liitteenä oleva kahden muuttujan kartta (Fig 3.) ei kyllä ole itselleni mitenkään itsestäänselvä asia, vaan vaatii enemmän aikaa kuin samassa kuvassa olevat kaksi yhden muuttujan karttaa. Siksi en ole kovin yllättynyt, että artikkelissaan Anna Leonowicz toteaa, että melkein puolet tutkimukseen osallistuneista Varsovan yliopiston maantieteen opiskelijoista eivät olleet yhtä mieltä kahden muuttujan koropleettikarttojen helppoudesta.

Kahden muuttujan kartta vaatii selkeän legendan ja jo jonkin verran matemaattista ajattelua sekä laatijaltaan että lukijaltaan. Kaikissa kartoissa on aina oltava legenda, mutta kahden muuttujan koropleettikartassa sen tärkeys korostuu entisestään ja se vaatii huolellista tarkastelua. Myös värit on kartanlaatijan valittava huolellisesti. Kuten Julia Kemppinen toteaa blogissaan: ”Tavallisessa karttaesityksessä legendassa jokainen sävy symboloi aina yhtä tiettyä ilmiötä, kun taas päällekkäisissä koropleettikartoissa kahden ilmiön kohdatessa syntyy uusi yhteinen sävy” (blogs.helsinki.fi/jjkemppi/).

En ole kokeillut MapInfolla kahden muuttujan koropleettikartan laatimista, mutta tämän artikkelin luettuani sen luultavasti tulen laatimaan sisäistääkseni asian paremmin. Vaikeita käsitteitä artikkelissa ei muuten mielestäni ollut ja asiassa edettiin johdonmukaisesti. Olisi mielenkiintoista, jos tutkimukseen olisi osallistunut myös muiden maiden maantieteen opiskelijoita, jotta voitasiiin nähdä, onko koropleettikarttojen ymmärtämisessä eroja eri maiden välillä.

Lähteet:

Kemppinen, Julia 2012. Artikkeli 1 – Anna Leonowicz ja päällekkäiset koropleettikartat. 28.1.2012. <blogs.helsinki.fi/jjkemppi/>

Leonowicz, Anna, 2006: Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. — Geografija 42: 33–37.

Kurssikerran aluksi käytiin yhteisesti läpi erilaisia MapInfosta löytyviä teemakarttoja. Kartat laadittiin Pohjois-Suomen kuntatietojen pohjalta (Kuntadata 2011). Kuten Anttoni Kervinen blogissaan toteaa, MapInfon nopeus ja erilaiset mahdollisuudet luoda selkeitä karttoja yllättivät täysin (blogs.helsinki.fi/aeekervi/). Erilaisia kokeiltuja karttoja olivat muun muassa pylväsdiagrammi-, piste- ja grid-kartta, joista viimeksi mainittu vaikutti lähinnä tajuntaa laajentavia piristeitä nauttineen tulkinnalta eri ilmiöistä eikä ole kovin käyttökelpoinen väline maantieteellisestä aineistoa esitettäessä. Grid-kartta on liukuvärjätty kartta, jossa aineisto on interpoloitu. Grid-kartan lisäksi itselleni uusia teemakarttatyyppejä olivat individual- ja prismaattinen kartta. Prismaattinen kartta on kolmiuloitteinen kartta, jolta on helppo havaita alueelliset yhden muutujan erot. Individual-kartta oli karttatyypeistä hauskin. Sen avulla voidaan kuvata ilmiöitä laadullisesti esimerkiksi ratkaistujen rikosten määrää poliisiautojen koolla eli mitä suurempi poliisiauto, sitä enemmän ratkaistuja rikoksia. Jos ilmiön vierelle ei oteta toista vertailtavaa ilmiötä, ei tämä kerro välttämättä kartanlukijalle yhtään mitään. Tässä karttatyypissä ongelmaksi koitui myös se, että pienimpien poliisiautojen koko oli niin pieni, että niitä oli lähes mahdotonta erottaa kartalta sen ollessa normaalikoossa.

Lopullisen teemakartan piti sisältää kaksi päällekkäistä teemakarttaa. Koska käytännössä kahden erilaisen diagrammin kuvaus samassa kartassa ei ole kovin kartanlukijaystävällistä, oli toiselle teemalle koropleettikartta melko itsestäänselvä valinta. Valitsin pylväsdiagrammiin vertailukohteiksi vuokra-asuntokuntien ja rivi-ja pientaloasuntokuntien lukumäärän Uudenmaan maakunnassa. Asuntokunnalla tässä tarkoitetaan kaikkia samassa asuinhuoneistossa asuvia henkilöitä (Metadata 2011). Halusin vertailla sitä, kuinka paljon Uudellamaalla on vuokra- ja rivi- sekä pientaloasuntoja sekä miten asumismuoto suhteutuu korkeakoulutettujen osuuteen alueella. Koropleettikartan aineistona on siis korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus. Kokeilin eri vaihtoehtoja ja mielestäni rivi- ja pientaloasuinkuntien sekä vuokra-asuntokuntien välinen yhteys oli parhaiten nähtävissä pylväsdiagrammissa. Korkeakoulutettujen jakautumiseen taas oli koropleettikartta selkein valinta.

Kartalta on selvästi nähtävissä, että rivi- ja pientaloista suurin osa on omistusasuntoja pääkaupunkiseutua sekä Keravaa, Järvenpäätä ja Hyvinkäätä lukuunottamatta. Erityisen paljon rivi- ja pientaloista omistusasuntoja on mm. Askolassa ja Nummi-Pusulassa. Korkeakoulutettujen ja omistusasumisen välillä ei näy olevan selvää yhteyttä. Korkeakoulututkinnon suorittaneita eniten on Kauniaisten ja Espoon alueella. Määrä vähenee, mitä kauemmas pääkaupunkiseudusta mennään. Olisi mielenkiintoista vertailla muiden maakuntien lukumääriä Uutenmaahan, koska Uudellamaalla korkeakoulutettujen osuus on maan suurimpia. Jos kyseessä olisi jokin muu maakunta, alhaisin korkeakoulutettujen prosentti ei varmasti olisi 17. Olisin myös halunnut kerrostaloasumisen samaan karttaan, mutta siihen ei ollut aineistoa tarjolla.

Pääkaupunkiseudulla, erityisesti Helsingissä, vuokra-asuntokuntien määrä on suuri, joka johtuu osaksi siitä, että täällä asuu paljon opiskelijoita ja vuokra-asuntoja on myös muuta maata enemmän tarjolla suhteessa rivitalo- ja pienasuntoihin. Erityisesti Helsingissä asutaan paljon tiiviimmin ja yleisemmin kerrostaloissa kuin vaikkapa Inkoossa. Uudenmaan korkeakouluista suurin osa sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja täällä on enemmän työpaikkoja valmistuneille. Siksi korkeakoulutetut helpommin jäävät tai muuttavat tänne asumaan valmistuttuaan. Lisäksi korkeakoulutetuista useampi on yksineläjiä ja/tai lapsettomia kuin korkeintaan toisen asteen koulutuksen omaavista. Perheelliset tarvitsevat isomman asunnon sekä muuttavat helpommin rauhallisemmille alueille, pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Valitsemani väritys on mielestäni selkeä ja koropleettikartan alueet erottuvat sekä toisistaan että pylväsdiagrammeista. Uudellamaalla kunnat ovat pieniä ja MapInfo ei selkeyden vuoksi tunge kaikkia kuntien nimiä karttaan. Tämä vaatii kartanlukijalta tietoa Uudenmaan kuntien sijoittumisesta. Muuten kartta on mielestäni selkeä ja helposti luettava, vaikkakin vuokra-asuntojen ja rivi- ja pientalojen määrän pystyy päättelemään vain suurin piirtein. Tarkkojen lukeminen tietäminen ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeellista.

MapInfon avulla karttojen tekeminen oli ensimmäistä kertaa huomattavasti sujuvampaa. Eri teemakarttojen luominen tapahtuu aina samasta valikosta melko samalla kaavalla. Kuten Mikko Raninenkin (blogs.helsinki.fi/mraninen/) blogissaan kirjoittaa, diagrammin värejä yms. joutuu kuitenkin MapInfon tarjoamista muokkailemaan ja kun kartan on luullut jo saaneensa valmiiksi, jokin olennainen asia puuttuu.

Lähteet:

Kervinen, Anttoni 2012. Kurssikerta 2. 28.1.2012. <blogs.helsinki.fi/aeekervi/>

Kuntadata 2011. TVT3-kurssiaineisto. Tilastokeskus. 25.11.2012.

Metadata 2011. TVT3-kurssiaineisto. Tilastokeskus. 19.11.2012.

Raninen, Mikko 2012. Kurssikerta 2. – Erilaisia teemakarttoja. 28.1.2012. <blogs.helsinki.fi/mraninen/>

Ensimmäisellä kurssikerralla harjoittelimme MapInfon käyttöä. TVT1-kurssilla MapInfoa oli jo pari kertaa käytetty, mutta kurssikerroilta ei juuri ollut jäänyt mitään ohjelman käytöstä mieleen. Onneksi tällä kurssilla MapInfon käyttö aloitettiin alusta ja opastus oli todella hyödyllinen. Ainakin perustoiminnot, kuten erilaisten työvälineiden sekä layereiden käyttö, sujuvat jo varmasti (lähes) ongelmitta toisella kurssikerralla.

Perustoimintojen harjoittelun jälkeen tehtiin ryhmän kanssa yhdessä harjoituskartta Helsingin pienalueista. Käytin tässä aineistona ruotsinkielisten osuutta. Tämän jälkeen laadittiin oma koropleettikartta annettujen ohjeiden pohjalta valmista aineistoa apuna käyttäen. Vaihtoehtona oli käyttää joko koko Suomen tai jonkin Suomen osan tai kuntien väestötietoja. Koska käytin aluksi aineistoina absoluuttisia arvoja, joita koropleettikartalla ei saanut käyttää, jouduin tekemään kartan kahteen kertaan. Tajusin tämän kirjoittaessani tätä tekstiä edellisiltana. Toisin kuin aiemmin olin arvellut, ei MapInfon käyttö ollut viikon jälkeen enää kovin tuoreessamuistissa. Tämän itse aiheutetun, mutta tahattoman kertauksen jälkeen uskon, että jotkut asiat alkavat mennä jo ilman, että MapInfoa tarvitsee tuijotella montaa minuuttia ja kokeilla eri kohdista, että mitä mistäkin tapahtui ”yritys ja erehdys”-menetelmällä.

Käytin siis julkaisuun päätyvässä kartassa aineistona eläkkeellä olevien osuutta väestöstä. Käytetystä väestötiedosta tuli laatia ensin histogrammi histogrammityökalun avulla (netistä löytyvä Illuminations-ohjelma) (Kuva 1.). Ohjelmaa en ollut aikaisemmin käyttänyt, mutta se olisi voinut olla hyödyllinen jo esimerkiksi TVT2-kurssilla. Tämän jälkeen MapInfon avulla laadittiin koropleettikartta käytetystä väestötiedosta.

Pienten alkukankeuksien myötä koropleettikartan teko oli helppoa ja nopeaa (Kuva 2.). Alkuvaikeudet johtuivat enemmän siitä, etten ole käyttänyt paikkatieto-ohjelmia aikaisemmin kuin siitä, että ohjelma olisi ollut monimutkainen. Värivalintaani en ollut täydellisen tyytyväinen, mutta tämä ongelma oli tuttu jo TVT2-kurssilla karttoja Corelilla laadittaessa. Olin kuitenkin yllättynyt siitä,  kuinka sekavia värivaihtoehtoja MapInfon valikoimissa oli. Aikaisemmilla kursseilla on opetettu käyttämään saman värin eri sävyja ja tummuusasteita, MapInfossa tämä oli vain haave. Siinä vihreän värin rinnalle sai valita punaisen – puna-viher-värisokean helvetti, jota pitäisi välttää visuaalisesti ilmaistavissa asioissa. Tähän huomiona, että vasta toisella kurssikerralla ymmärsin, että MapInfon värejä voi muuttaa. Näihin ensimmäisen kurssikerran valitsemiini väreihini on nyt tyytyminen. Kartan väritys ei ole pelkästään virheellinen siinä, että kartalla on sekavasti eri värejä vaan myös siinä, että tummin väri kuvaa alhaisinta lukuarvoa.

Pohjoisnuolen sijoittumisesta lähes sattumanvaraiseen paikkaan varoitettiin jo etukäteen. Ensimmäiseltä harjoittelukartalta tämä jäi kokonaan puuttumaan, koska en ymmärtänyt sitä, kuinka pohjoisnuoli ”käyttäytyy”. Varsinaisen kartan kohdalla menestys oli jo parempi ja nuolikin löytyy kartalta. Mittakaavan kohdalla kävi harjoittelukartalla sama juttu eli onnistuin rajaamaan sen pois kartalta. No, virheistä onneksi oppii ja kurssin edetessä näitä virheitä ei ehkä tarvitse enää tehdä.

Kartan informatiivisuutta häiritsee värivalinta. Hyvä puoli on, että värit erottuvat toisistaan kyllä mielestäni selkeästi, mutta muuten väritys kärsii aiemmin mainitsemistani ongelmista. Kartasta pystyy selvästi näkemään eläkkeellä olevien osuuden olevan selvästi alhaisin suurissa kaupungeissa, erityisesti Uusimaa korostuu tässä. Pohjois-Suomessa Rovaniemellä ja Kittilässä on vähiten eläkkeellä olevia. Eniten eläkkeellä olevia väestöstä on mm. Ilomantsissa Itä-Suomessa sekä Pohjois-Suomessa. Pelkosenniemellä.

Kuten Heini Lankia toteaa blogissaan (https://blogs.helsinki.fi/lankia/) on MapInfon ”luokittelutavan valinnassa oltava kriittinen. Ohjelman ehdottamaa luokittelua ei voi hyväksyä suin päin, vaan sopiva luokittelutapa on hyvä valita histogrammitarkastelun avulla.”  Histogrammia tarkasteltuani päädyin käyttämään luokittelutapana tasavälistä luokittelua, koska se soveltuu hyvin tasaisten ja epämääräisten jakautumien luokitteluun. Luokka, joka kuvaa kuntia, joissa eläkkeellä olevien osuus on alhaisin, on luokkavälinä suurin. Keskimmäiseen luokkaväliin kuuluvia kuntia taas on lukumäärällisesti eniten. Tasavälinen luokittelu antaa selkeän kuvan eläkkeellä olevien jakautumisesta kunnittain ja siksi paras vaihtoehto.

Lähteet:

Histogrammityökalu. 19.1.2012. <http://illuminations.nctm.org/ActivityDetail.aspx?ID=78>

Lankia, Heini 2012. 1.Kurssikerta. 25.1.2012. < https://blogs.helsinki.fi/lankia/>

Metadata 2011. TVT3-kurssiaineisto. Tilastokeskus. 19.11.2012.

Ensimmäinen blogimerkintä tehty.

Kaksi koiraani talvella 2009