Paikkatietoa Yhdysvalloista

Tehtävänä oli tarkastella ja tehdä SWOT-analyysi interaktiivisesta karttapalvelusta, johon on siirretty Yhdysvaltojen väestönlaskennan tietoja paikkatietomuodossa. Tiedot on kerännyt U.S Census Bureau vuosilta 2005-2009 (). Tämän lisäksi tulisi verrata Yhdysvaltojen ja Suomen käytäntöä tuottaa paikkatietoa. Koska SWOT-analyysia en ole aikaisemmin tehnyt, tarkistin Wikipediasta, mitä se tarkoittaa (Wikipedia – SWOT-analyysi). Sieltä selvisi, että analyysin tarkoitus on keskittyä palvelun vahvuuksiin (Strenghts) ja heikkouksiin (Weaknesses) sekä mahdollisuuksiin (Opportunities) ja uhkiin (Threaths).

Vahvuuksia ja heikkouksia

Ensimmäisenä aukeaa näkymä New Yorkin eri rotu- ja etnisten ryhmien alueellisesta jakautumisesta. Kun karttaa zoomaa kauemmas, on nähtävissä myös muiden USA:n osavaltioiden etnisten ryhmien jakautuminen. Mitä kauemmas karttaa zoomaa, sitä suurempaa väestömäärää yksi piste kuvaa. Suurimmillaan se kuvaa 25 000 ja pienimmillään 25 asukasta. Muun muassa tästä syystä esimerkiksi North Dakotan ja Montanan osavaltiot näyttävät lähes asumattomilta. Tässä tulee vastaan kartan ensimmäinen heikkous. Koska Yhdysvalloissa on osavaltioiden asukaslukujen välillä valtavia eroja, en ole varma, ovatko pisteet parhaita kuvaamaan alueellista väestön jakautumista. Tiheästi asutuilla alueilla pisteiden erottaminen toisistaan on vaikeaa ja pinta-alaltaan suurilla alueilla, kuten Montanassa, pisteet eivät anna todellista kuvaa eri ihmisryhmien alueellisesta jakautumisesta. Ongelmaksi joillakin alueilla muodostuu myös se, että jos alueella on jotakin ihmisryhmää vähän, pisteitä ei ole mahdollista nähdä kauempaa. Pisteiden tueksi on onneksi annettu piirikuntien rotu- ja etnisten ryhmien prosentuaaliset osuudet ja arvioidut väkiluvut, joka helpottaa kartan lukemista. Kartan viitetekstissä myös mainitaan tietojen olevan arvioita ja virhemarginaali on otettava huomioon erityisesti alueilla, joissa on vähän asukkaita. Toki tässä olisi voinut miettiä, että onko kartan otsikko ”Mapping America: Every City, Every Block” hieman harhaanjohtava.

New Yorkin kaupungin alueelta ja New Jerseystä tiedot ovat kattavat. Samoin muun muassa Los Angelesin piirikunnan sekä joidenkin Texasin piirikuntien alueelta tietoa on paljon. Alueiden lähempi tarkastelu osoittaa, että New Yorkin alueella valkoisia alueita (low population area), on vähemmän kuin esimerkiksi Dallasin tai Los Angelesin piirikuntien alueella. Tätä osin selittää alueen pienempi pinta-ala eli asukastiheys on pienempi esimerkiksi Los Angelesissa kuin New Yorkissa.

Etnisyyden ja rodun lisäksi karttapalvelusta voi valita kolmesta muusta luokasta: tulotaso, asumismuodot ja koulutustaso. Näistä kaikista luokista löytyy vielä 4-7 erilaista teemaa. Jokaisessa pääryhmän teemassa on luokkia neljä tai viisi, joka helpottaa erityisesti tottumatonta kartanlukijaa. Aiheiden suuri määrä on ehdottomasti kartan vahvuus. Tulotasoluokassa voi tarkastella esimerkiksi keskimääräistä tulotason muutosta, asumismuodoissa esimerkiksi asunnon arvoa ja koulutuksessa esimerkiksi vähintään maisteritasoisten tutkintojen määrää. Näissä muissa teemoissa on käytetty pääasiassa ruutukarttaa, joka tämänlaisen aineiston kuvaamiseen on selkeämpi kuin pistekartta.

Palvelun etuja ovat myös sen helppo saatavuus, sillä aineisto on kaikkien internetiä käyttävien ulottuvilla. Suureksi plussaksi luen myös sen helppokäyttöisyyden ja nopeuden. Zoomaaminen ja kartalla liikkuminen onnistuu ilman pitkiä latausaikoja ja eri karttatyyppejä on vaivatonta vaihtaa. Kartan ulkoasu ja käytetyt värit ovat myös selkeitä ja tulkinnan varaa jää melko vähän.

Mapping America-palvelun heikkouksiin kuuluu aiemmin mainittujen lisäksi se, että kartat eivät perustu yksityiskohtaiseen tietoon vaan otoksiin. Palveluun olisin kaivannut myös jonkinlaista johdatustekstiä, josta selviäisivät motiivit teemojen valinnalle. Lisäksi kuten Mikko Raninen toteaa blogissaan, kartalta puuttuvat kartografian perusteisiin kuuluvat pohjoisnuoli sekä mittakaava. (blogs.helsinki.fi/mraninen/). Pohjoisnuolen puuttumista en itse koe ongelmaksi, koska Pohjois-Amerikan kartta on sen verran tuttu, mutta mittakaava olisi hyödyllinen. Mittakaavan pois jättämiseen on syynä ehkä ollut se, että se pätisi vain yhdessä suurennostilassa ja zoomatessa mittakaavan pitäisi olla eri.

Mahdollisuudet ja uhat

Karttapalvelussa ei ole mahdollista laittaa kahta teemaa päällekkäin, mutta eri karttoja vertailemalla voidaan tutkia, onko kahden tai useamman tekijän – esimerkiksi korkeakoulutuksen ja asuinkustannusten – välillä yhteyttä. Tässä toki vaarana on, että jos ei ole perehtynyt asiaan, on helppo tehdä eri ilmiöiden välisistä yhteyksistä vääriä johtopäätöksiä.

Eri alueiden etnistä jakaumaa voisi hyödyntää muun muassa kohderyhmämarkkinoinnissa. Kohderyhmät voisivat olla apuna myös yritysten etsiessä uutta sijaintipaikkaa. Korkeakoulutettujen jakautumista voisivat hyödyntää eri alojen yritykset miettiessään yrityksen sijoittumista pätevien työntekijöiden läheisyyteen. Yksityiselle ihmiselle tällainen palvelu voi tarjota apua esimerkiksi valittaessa uutta asuinpaikkaa tai hankittaessa tietoa siitä.

Mahdollisuus voi olla myös uhka. Kun tällainen palvelu on tarjolla, se helposti ajaa ihmisiä ja alueita eriarvoiseen asemaan. Suuri etnisten ryhmien keskittyminen pienelle alueelle ohjaa ihmisten käyttäytymistä. Kun tietoon yhdistetään tuloerot ja asuinkustannukset, voi se johtaa jopa joidenkin alueiden leimautumiseen slummiksi, vaikka todellisuus olisikin toinen. Pahimmassa kauhukuvassa tiettyjen alueiden suuret etniset keskittymät voivat johtaa jopa rasistisiin tai terroritekoihin.

Erityisen huolestuttavana pidän samaa sukupuolta olevien pariskuntien suhteiden tuomista karttapalveluun. En ymmärrä, mitä hyötyä tästä on. Pelkkä mielenkiinto asiaa kohtaan ei pitäisi olla syynä sen julkistamiseen. Ymmärtääkseni USA:ssa kaikissa osavaltioissa samaa sukupuolta olevien suhteita ei voi virallisesti rekisteröidä eikä tästä syystä kaikki osavaltiot ole asian suhteen edes vertailukelpoisessa asemassa.

Suomi vs. USA

Viljami Ruohonen kirjoittaa blogissaan, että ”USA:ssa liian tarkkojen tilastointien koetaan loukkaavan yksilönvapautta ja -suojaa”(blogs.helsinki.fi/viljamir/). Mapping America- palvelun kaltainen kaikille tarjolla oleva tieto ei sisällä niin yksityiskohtaista informaatiota, että se loukkaisi yksityisyydensuojaa.

Suomi on USA:han verrattuna turvallinen maa monella tavalla. Meillä on käytössä väestörekisteri ja yksilölliset henkilötunnukset ja ns. identiteettivarkauksia ei ole edes kriminalisoitu, koska Suomessa tällaisen harjoittaminen on paljon Yhdysvaltoja vaikeampaa. Suomessa paikkatieto on tarkkaa, mutta se ei ole tarjolla vapaasti kaikille. Tiedon yksityiskohtaisuuden takia on hyväkin, ettei tietoon pääse käsiksi ihan kuka vaan. Kenelle sitten niin yksityiskohtaiseen tietoon tulisi olla oikeus? Vääriin käsiin joutuessaan sosiaalisessa mediassa on yksityishenkilöiden tietoja vaivatonta levittää. Vaikka tietoa ei kukaan väärin käyttäisikään, niin maassa, jossa ajatusmaailma ”mitä muut meistä ajattelevat” on syvälle juurtunut, yksityisen tiedon leviäminen kaikkien saataville voisi olla hyvin vahingollista.

Lähteet:

Mapping America: Every City, Every Block. The New York Times. 8.2.2012. <projects.nytimes.com/census/2010/explorer>

Raninen, Mikko 2012. Blogitehtävä 4. viikolle: SWOT-analyysi. 16.2.2012. <blogs.helsinki.fi/mraninen/>

Ruohonen, Viljami 2012. Paikkatietoa Yhdysvalloista – Mapping America: Every City, Every Block. 16.2.2012. <blogs.helsinki.fi/viljamir/>

Wikipedia – SWOT-analyysi 2012. 15.2.2012. <fi.wikipedia.org/wiki/SWOT-analyysi>

Ruututeemakartta muunkielisistä

Kurssikerta aloitettiin jälleen yhteisesti tekemällä ruututeemakartta pääkaupunkiseudusta käyttämällä pääkaupunkiseudun väestötietokantaa (SeutuCD’09). Tietokanta sisältää pääkaupunkiseudusta hyvin tarkkaa tietoa rakennuksen tarkkuudella. Omakotitalosta voidaan nähdä vuoden 2009 tiedot mm. asukasmäärästä ja asukkaiden sukupuolesta.

Käytin itsenäisesti tehtävässä kartassa aineistona muunkielisten osuutta pääkaupunkiseudulla (Kuva 1.). Muunkielisillä tässä tarkoitetaan muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. Kokeilin aluksi 1000 m²:n ruutukokoa, mutta 500 m²:n ruutukoossa eri alueet erottuivat mielestäni paremmin. Kartasta näkyy selvästi, että muunkielisiä on lähes koko pääkaupunkiseudulla. Vähiten muunkielisiä asuu muutenkin harvaan asutuilla alueilla, kuten Pohjois-Espoossa, Länsi-Vantaan pohjoisosissa sekä Östersundomin suunnalla. Eniten heitä asuu mm. Helsingin keskustan alueella, Merihaassa sekä Myyrmäki-Kannelmäki akselilla. Muunkielisten suuri määrä näillä alueilla johtunee osittain asuinkustannuksista, työpaikkojen sijainnista ja alueiden hyvistä kulkuyhteyksistä. Myös muissa maissa Suomea enemmän läsnä oleva yhteisöllisyys ajaa varmasti joitakin ihmisiä asumaan alueille, joissa etnisten vähemmistöjen osuus on suurehko. Mikko Raninen tuo myös hyvän pointin blogissaan: paikallisväestö ei muuta alueille, joissa ulkomaalaiskeskittymät ovat suuria. Tämä synnyttää itseään ruokkivan systeemin, jossa syntyy alueita, joilla valtaosa on ulkomaalaisia (blogs.helsinki.fi/mraninen/).

Ruutukartan etu on se, etteivät ruudut ole riippuvaisia hallinnollisista tai muista aluejaoista. Ruututeemakartalla on mahdollista esittää absoluuttisia arvoja. Kuten Elli Saari toteaa blogissaan, tämä on mahdollista, koska ruudut ovat samankokoisia (blogs.helsinki.fi/ellsaari/). Suhteellisia lukuarvoja voidaan myös esittää ruuduittain, mutta jos ruudun koko on pieni ja kuvattavaa ilmiötä ruudussa vähän, satunnaisvaihtelu voi vaikuttaa ruudun saamaan arvoon korostetusti (Tilastokeskus – Ruutukartat).

Ruututeemakartalla on mielestäni helpompi esittää eri ilmiöiden alueellista jakautumista kuin pistekartoilla, sillä jälkimmäisen ongelmana on oikean pistekoon valitseminen, jos samalla kartalla on harvaan ja hyvin tiheään asuttuja alueita.

Lisäsin karttaan pienalueiden rajat, jotta muunkielisen väestön jakautuminen olisi helpommin hahmotettavissa. Jotta kartta olisi informatiivisempi, siinä voisi olla niiden alueiden nimet, joissa muunkielisiä esiintyy eniten ja miksei myös vähiten. Kaikkia alueita kartalle ei missään nimessä voi tunkea, sillä silloin kartta olisi liian täynnä tavaraa. Absoluuttisten arvojen ansiosta eri alueita on helpompi vertailla keskenään. Koska väestö ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti, tämänkaltaisen aineiston kanssa tulee ongelma. Suhteelliset osuudet tarjoaisivat lisäinformaatiota siitä, kuinka suuri osa alueen asukkaista on muunkielisiä ja väestön ominaisuuksien kuvaamiseen ne ovatkin parempia.

Legendan sijoittaminen karttaan oli ongelmallista, sillä rajasin kartan aavistuksen liian pieneksi niin, että legendalle ei meinannut löytyä paikkaa ja tässäkin versiossa alin luokka jää peittoon. Värivalintaan olen muuten tyytyväinen, mutta vaalein väri olisi voinut ehkä olla asteen tummempi, jotta se erottuisi selkeämmin. Viisi luokkaa antaa mielestäni selkeän ja parhaan kuvan väestön alueellisesta jakautumisesta.

Lähteet:

Raninen, Mikko 2012. Kurssikerta 4. Ruututeemakartta. 16.2.2012. <blogs.helsinki.fi/mraninen/>

Saari, Elli 2012. Ristinollaa KK4. 16.2.2012. <blogs.helsinki.fi/ellsaari/>

Seutu-CD09′ 2009. 8.2.2012.

Tilastokeskus 2012. Tuotteet ja palvelut – Verkkokoulu. 2.16 Ruutukartat. 15.2.2012. <www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/tkart/02/16/index.html>