Puskuroinnin ihmeellinen (?) maailma

Viidennellä kurssikerralla tuli seinä vastaan monta kertaa ja turhautuminen oli keskeisin tunne. Jouduin olemaan kurssikerralta pois ja tämä ei millään tavalla helpottanut itsenäisten tehtävien tekemistä. Kurssikerta koostui pääasiassa itsenäisesti suoritettavista tehtävistä, mutta kurssikavereiden ja opettajien auttava käsi olisi ollut tarpeen.

Kurssikerralla tarvittiin paljon aikaisemmin opittuja Mapinfo-taitoja sekä opittiin uusi keskeinen menetelmä: puskurointi (buffering). Puskuroinnin avulla voidaan laskea esimerkiksi kuinka monta kohdetta on tietyn suuruisen alueen sisäpuolella. Suurin vaikeus tuli siinä, etten tajunnut aluksi sitä, että Cosmetic Layerin on oltava tyhjänä ennen puskurointia. Sonja Murron blogista selvisi, että puskuroinnin rajan sileyttä olisi myös pystynyt muokkaamaan (https://blogs.helsinki.fi/sxmurto/).

Tehtävänä oli laskea kuinka moneen asukkaaseen Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien melu vaikuttaa 1 ja 2 km:n säteellä. Lisäksi Helsinki-Vantaalta piti laskea kuinka monta ihmistä asuu 65 ja vähintään 55 desibelin melualueella. Itsenäistehtävä 1:htä vaikeutti vielä se, että Helsinki-Vantaan lentokentälle piti itse määrittämällä piirtää Tikkurilaan alueelle syntyvä melualue, jos lennot muutettaisiin laskeutumaan kaakosta. Juna-asemat oli tallennettu tietokantaan ja niistä tuli laskea alle 500 metrin etäisyydellä asuvat ihmiset, niiden suhteellinen osuus kaikista alueen asukkaista sekä työikäisten osuus näistä asukkaista. Itsenäistehtävässä 2 piti laskea mm. kouluikäisten osuus taajaman asukkaista. Tämän lisäksi oli vapaavalintainen tehtävä, joista valitsin tehtävän, jossa tuli selvittää tietoa Helsingin Yhteiskoulussa aloittavista oppilaista. Saadut vastaukset tässä: taulukko kk5. Saaduissa arvoissa näyttää olevan aika paljon tekijästä johtuvia eroja. Eroihin vaikuttaa mm. se, miten tarkasti kiitoradat piirtää ja piirtääkö mukaan myös koneiden kulkuväylät sekä puskuroitujen alueiden rajojen sileys. Esimerkiksi poikkeuksellisen suuret luvut Helsinki-Vantaan kohdalla johtuvat siitä, että rajasin alueen melko suureksi.

Puskurointivyöhykkeet ovat kätevä tapa rajata alueita jonkin ominaisuuden perusteella. Niitä voidaan hyödyntää muun muassa eri yritysten tai palveluiden sijainnin suunnittelussa. Sen avulla voidaan tutkia, mihin esimerkiksi terveyskeskus tai kirjasto kannattaa sijoittaa. Biologian pääaineopiskelijana mieleeni tulee, että puskurointia voisi hyödyntää jonkin eläinlajin suojelussa määrittämällä lajin reviiri ja sen perusteella voidaan laatia suojelualueen suuruus. Puskurointivyöhykkeiden käyttö toki edellyttää aina ennakkotietoa tutkittavasta ilmiöstä. Lajin suojelu ei onnistu tietämättä ensin, kuinka suuri reviiri tutkittavalla eläinlajilla on tai eikä ihmisiin vaikuttavien asioiden tutkiminen onnistu ilman, että on tiedossa, kuinka paljon asukkaita alueella asuu.

Mapinfo on alkanut käydä jo tutummaksi, vaikka joidenkin opittujen toimintojen kohdalla joudun joka kerta miettimään, mitä tässä pitikään tehdä. Kovin luova käytössä en voi olla enkä usko, että opin helposti uusien työkalujen tai toimintojen käyttöä itsenäisesti. Tekemieni virheiden kautta uskon kuitenkin oppineeni paljon enemmän kuin ilman niitä. Keskeisimpiä oppimiani toimintoja ovat puskuroinnin lisäksi kartan rekisteröinti, tietokantojen tuominen ja muokkaaminen (työkaluista update column ja table structure) sekä erilaisten teemakarttojen luomiseen tarkoitettu työkalu. Näistä teemakarttojen tekeminen on parhaiten itselläni hallussa, koska se on helpoiten ymmärrettävissä. Nyt ymmärrän jo myös kunnolla, missä muodossa Mapinfoon pitää tallentaa tiedostoja.

Mapinfon mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, kunhan kunnollista aineistoa on tarjolla. Käytettävän aineiston tarkkuus ja luotettavuus vaikuttavat merkittävästi Mapinfolla saatuihin tuloksiin. Kuten Niina Panula toteaa blogissaan ”Tiedon analysoinnissa tärkeää on osata rajata tarvittavaa tietoa, ja suhteuttaa saatuja tuloksia” (https://blogs.helsinki.fi/0k39181/). Eniten Mapnfon käyölle asettaakin rajoituksia sen käyttäjä, sillä kokemattomalle käyttäjälle virheiden tekeminen on helppoa. Mikko Raninen kirjoittaa blogissaan, että käyttäjän on huolellisesti valittava oikeat sarakkeet ja laskutoimitukset, jotta tulos ei vääristyisi (https://blogs.helsinki.fi/mraninen/). Kun nämä asiat pitää mielessä, niin saamiinsa tuloksiin on suhtauduttava aina hieman kriittisesti.

Lähteet:

Murto, Sonja 2012. Kurssikerta 5 – Bufferointia ja analyyseja. 23.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/sxmurto/>

Panula, Niina 2012. Viides kurssikerta; bufferointia ja omatoimisuutta. 24.2.2012.<https://blogs.helsinki.fi/0k39181/>

Raninen, Mikko 2012. Kurssikerta 5. Bufferoi bufferoi bufferoi vaan… (jos osaat). 24.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/mraninen/>