Anna Leonowicz pohtii artikkelissaan ‘Two-variable choropleth maps as a useful tool for
visualization of geographical relationship’ yhden ja kahden muutujan koropleettikarttojen käyttötarkoitusta ja tulkintaa. Hänen mukaansa yhden muuttujan koropleettikarttoja on vaikea tehdä niin, että ne ovat vertailtavissa keskenään. Eri karttojen ilmiöiden samankaltaisuudet tai eroavaisuudet ovat nähtävissä vain, kun karttoja tarkastellaan ensin erikseen ja tämän jälkeen vertaillaan niitä keskenään. Tähän kirjoittajan mielestä on ratkaisuna kahden muuttujan koropleettikartat, joilla voidaan esittää kahta eri ilmiötä samanaikaisesti.
Kahden muuttujan koropleettikarttojen luettavuudesta saatiin negatiivista palautetta 1970-luvulla USA:ssa. Anna Leonowiczin mukaan tämä ei johdu kahden muuttujan kartoista sinänsä vaan niiden huonosta visuaalisesta esityksestä ja tämän takia niiden esittäminen vaatii hyvää suunnittelua. Hän testaakin artikkelissaan tätä hypoteesia ja toteaa lopuksi yhden muuttujan kartan toimivan paremmin luettaessa alueellista levinneisyyttä. Kahden muuttujan kartta taas toimii paremmin, kun esitetään alueellista suhdetta, mutta edellytyksenä on, että ne ovat huolellisesti laaditettuja.
Artikkelin kuvat havainnollistavat artikkelia paljon, koska itselleni kahden muuttujan koropleettikartat eivät ole tuttu juttu. Yhden muuttujan koropleettikarttoja taas on katseltu syksystä asti. Kahden muuttujan kartta pitää olla huolellisesti laadittu, koska se vaatii lukijaltaan enemmän. Johtuuko sitten tottumattomuudestani lukea kahden muuttujan karttoja, mutta artikkelin liitteenä oleva kahden muuttujan kartta (Fig 3.) ei kyllä ole itselleni mitenkään itsestäänselvä asia, vaan vaatii enemmän aikaa kuin samassa kuvassa olevat kaksi yhden muuttujan karttaa. Siksi en ole kovin yllättynyt, että artikkelissaan Anna Leonowicz toteaa, että melkein puolet tutkimukseen osallistuneista Varsovan yliopiston maantieteen opiskelijoista eivät olleet yhtä mieltä kahden muuttujan koropleettikarttojen helppoudesta.
Kahden muuttujan kartta vaatii selkeän legendan ja jo jonkin verran matemaattista ajattelua sekä laatijaltaan että lukijaltaan. Kaikissa kartoissa on aina oltava legenda, mutta kahden muuttujan koropleettikartassa sen tärkeys korostuu entisestään ja se vaatii huolellista tarkastelua. Myös värit on kartanlaatijan valittava huolellisesti. Kuten Julia Kemppinen toteaa blogissaan: ”Tavallisessa karttaesityksessä legendassa jokainen sävy symboloi aina yhtä tiettyä ilmiötä, kun taas päällekkäisissä koropleettikartoissa kahden ilmiön kohdatessa syntyy uusi yhteinen sävy” (blogs.helsinki.fi/jjkemppi/).
En ole kokeillut MapInfolla kahden muuttujan koropleettikartan laatimista, mutta tämän artikkelin luettuani sen luultavasti tulen laatimaan sisäistääkseni asian paremmin. Vaikeita käsitteitä artikkelissa ei muuten mielestäni ollut ja asiassa edettiin johdonmukaisesti. Olisi mielenkiintoista, jos tutkimukseen olisi osallistunut myös muiden maiden maantieteen opiskelijoita, jotta voitasiiin nähdä, onko koropleettikarttojen ymmärtämisessä eroja eri maiden välillä.
Lähteet:
Kemppinen, Julia 2012. Artikkeli 1 – Anna Leonowicz ja päällekkäiset koropleettikartat. 28.1.2012. <blogs.helsinki.fi/jjkemppi/>
Leonowicz, Anna, 2006: Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. — Geografija 42: 33–37.